Onko viikko-viikko systeemi oikeasti vanhemmille helpotus?
Siis kokeeko eronnut vanhempi saaneensa jollain lailla vapautensa ja elämänsä takaisin eron myötä, kun jokatoinen viikko on vapaata tehdä mitä haluaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ainakaan ole. Yksinäisillä viikoilla on ikävä lapsia ja aivan luonnoton olo olla yksin. Halusin lapsia elääkseni perhe-elämää. Ja kun tulevat minun luo niin oireilevat muutosta, ikävää toista vanhempaa kohtaan, erilaisia sääntöjä jne. Eikä arki ole sellaista normaalia muutenkaan, kun kaikessa on väliaikaisuuden ja katkonaisuuden tuntu. Ja oireilevat koulussakin, joten hommaa riittää niitä asioita setviessä. Eli minä kyllä koen vain menettäneeni tässä järjestelyssä, ja paljon.
Hyppää kullikaruselliin!
Riippuu paljon toisesta vanhemmasta ja lapsesta.
Kärsimystä se mulle olisi ollut, onneksi isä kykeni vain viikonloppuisyyteen.
Miten sen nyt ottaa. Itse olen lähes koko ajan töissä silloin kun lapsi ei ole kotona. Vaikka olisi vapaatakin niin aikalailla puolikas olo on koko ajan.
Olen joskus miettinyt, että viikko-viikko-systeemi olis kiva oman ajan kannalta, mutta en halua erota. Olen introvertti, joten yksinoloa kaipaisi enemmän kuin lapsiperheessä on mahdollista saada.
Viikko- viikko on ainoa oikea ratkasu lapsen kannalta, jos vanhemmilla on siihen edellytykset.
Eli että lapsella on oma huone, lelut ja tavarat kummassakin kodissa. Ja asutaan suht lähekkäin niin ettei päiväkotia tai koulua tarvi vaihtaa. Eikä lapsen tarvitse kantaa mitään reissulaukkua, vaan voi vaan helposti siirtyä toisesta kodista toiseen vaan vaikka koulu- tai päiväkotirepun kanssa.
Ero ei ole missäön tilanteessa lapselle helppo, mutta se tekee asiasta vielä pahemman, jos toinen vanhempi kiristää tapaamisilla tai jostain sossutätien painostuksesta isälle annetaan viikonloppuisyys, tai joku vkl plus kaksi päivää.
Lapselle on tärkeää saada arkielämää kummankin vanhemman kanssa, jos siihen on edellytykset (kts yllä).
Miksei voi tehdä lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo pysyä yhdessä?
Jättäkää ne lapset hommaamatta jos ette pysty heihin sitoutumaan.
Lapsi ei ole esine jota heitellään toiselta toiselle jotta VANHEMMALLA olisi aikaa ja mahdollisuus bilettää.
Ei ihme että nykyään on niin paljon huonostivoivia lapsia ja nuoria, ongelmia ja huostaanottoja.
Miksi ihmeessä niitä pentuja pitää hommata? On niin paljon tasapainottomia vanhempia, ihmettelenpä minkälaisena tulevaisuus näyttäytyy kun nämä heittopussilapset kasvaa aikuisiksi. Hirvittää ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo pysyä yhdessä?
Kysy sitten kun puolisosi päättää ettei perhe-elämä olekaan kivaa ja lähtee lätkimään.
Vierailija kirjoitti:
Viikko- viikko on ainoa oikea ratkasu lapsen kannalta, jos vanhemmilla on siihen edellytykset.
Eli että lapsella on oma huone, lelut ja tavarat kummassakin kodissa. Ja asutaan suht lähekkäin niin ettei päiväkotia tai koulua tarvi vaihtaa. Eikä lapsen tarvitse kantaa mitään reissulaukkua, vaan voi vaan helposti siirtyä toisesta kodista toiseen vaan vaikka koulu- tai päiväkotirepun kanssa.
Ero ei ole missäön tilanteessa lapselle helppo, mutta se tekee asiasta vielä pahemman, jos toinen vanhempi kiristää tapaamisilla tai jostain sossutätien painostuksesta isälle annetaan viikonloppuisyys, tai joku vkl plus kaksi päivää.
Lapselle on tärkeää saada arkielämää kummankin vanhemman kanssa, jos siihen on edellytykset (kts yllä).
Piti vielä lisätä tähän, että todellinen mulkku ja paska vanhempi sellainen, joka miettii sitä omaa ikäväänsä ja siksi vie tilanteen siihen, että lapsi on pääosin tai enemmän itsellä. Jos kerta ero tulee, niin pitäisi olla aikuisena epäitsekäs ja miettiä vain sitä, mitä se lapsi kaipaa ja tarvitsee, ja se on kummankin vanhemman seura, arki ja koti. Ja silti se lapsi kärsii, mutta ei ehkä niin paljon, kun jos erotetaan toisesta vanhemmasta ja siellä käydään vaan viikonloppukylässä.
Ihan käsittämätöntä, että ihmiset valitsevat toisensa, hankkivat lapsia ja EROAVAT sitten, ja lapset joutuvat raahautumaan kahden kodin väliä - aivan kuin vanhempien ero sinänsä ei olisi tarpeeksi kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo pysyä yhdessä?
Kysy sitten kun puolisosi päättää ettei perhe-elämä olekaan kivaa ja lähtee lätkimään.
Puolison kanssa täytyy käydä lapsiperhearjesta kunnon keskustelut ennen kuin lapsia tehdään. Monikaan mies ei ymmärrä, millaista se arki oikeasti on sitten kun on lapset
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätöntä, että ihmiset valitsevat toisensa, hankkivat lapsia ja EROAVAT sitten, ja lapset joutuvat raahautumaan kahden kodin väliä - aivan kuin vanhempien ero sinänsä ei olisi tarpeeksi kauheaa.
Sellaista se on kun naiset ajattelevat vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo pysyä yhdessä?
Kysy sitten kun puolisosi päättää ettei perhe-elämä olekaan kivaa ja lähtee lätkimään.
Puolison kanssa täytyy käydä lapsiperhearjesta kunnon keskustelut ennen kuin lapsia tehdään. Monikaan mies ei ymmärrä, millaista se arki oikeasti on sitten kun on lapset
Oletpa lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo pysyä yhdessä?
Kysy sitten kun puolisosi päättää ettei perhe-elämä olekaan kivaa ja lähtee lätkimään.
Puolison kanssa täytyy käydä lapsiperhearjesta kunnon keskustelut ennen kuin lapsia tehdään. Monikaan mies ei ymmärrä, millaista se arki oikeasti on sitten kun on lapset
Meinaatko, että eroja ei tule, jos puolison kanssa keskustellaan lapsiperhearjesta etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätöntä, että ihmiset valitsevat toisensa, hankkivat lapsia ja EROAVAT sitten, ja lapset joutuvat raahautumaan kahden kodin väliä - aivan kuin vanhempien ero sinänsä ei olisi tarpeeksi kauheaa.
Mikä siinä voi olla vuonna 2022 suorastaan "käsittämätöntä", että joskus tulee eroja?
Ainakin minä koin eron vapauttavana siksi, että enää ei tarvinnut jakaa arkea ihmisen kanssa, jonka kanssa ei enää sujunut. Viikko-viikko-järjestely ei vapauden kokemiseen vaikuttanut.
Viikko-viikossa lapsi ei pääse elämään normaali arkea eikä pääse "syvälle" kuhunkin perheeseen. Kokemusta on ja en näe hyväksi lapselle!
Mulle ei ainakaan ole. Yksinäisillä viikoilla on ikävä lapsia ja aivan luonnoton olo olla yksin. Halusin lapsia elääkseni perhe-elämää. Ja kun tulevat minun luo niin oireilevat muutosta, ikävää toista vanhempaa kohtaan, erilaisia sääntöjä jne. Eikä arki ole sellaista normaalia muutenkaan, kun kaikessa on väliaikaisuuden ja katkonaisuuden tuntu. Ja oireilevat koulussakin, joten hommaa riittää niitä asioita setviessä. Eli minä kyllä koen vain menettäneeni tässä järjestelyssä, ja paljon.