Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan

Tämä on kyllä varsin uusi ilmiö, että soluasunto on hirveä kauhistus. Olen 42 v ja käytännössä kaikki opiskelukaverit ja itsekin asuimme soluissa ekat pari vuotta opinnoista. 2-3 vuonna osa sai opiskelijayksiöitä, itse sain töitä, niin vuokrasin ihan kaksion vapailta markkinoilta. Teekkarikylässä Otaniemessä tämä.

Ei se nyt mikään autuus ollut, mutta ei kauhistuskaan. Osan solukavereista kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Ja itse olen kaikkea muuta kuin ekstrovertti.

Menkää suureen maailmaan, kimppakämpät, alivuokralaishuoneet jne ovat arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä varsin uusi ilmiö, että soluasunto on hirveä kauhistus. Olen 42 v ja käytännössä kaikki opiskelukaverit ja itsekin asuimme soluissa ekat pari vuotta opinnoista. 2-3 vuonna osa sai opiskelijayksiöitä, itse sain töitä, niin vuokrasin ihan kaksion vapailta markkinoilta. Teekkarikylässä Otaniemessä tämä.

Ei se nyt mikään autuus ollut, mutta ei kauhistuskaan. Osan solukavereista kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Ja itse olen kaikkea muuta kuin ekstrovertti.

Otaniemessä onkin sellaisia hyviä vanhan ajan soluja joissa on isot huoneet ja yhteistilassa vain välttämätön keittiötaso ja kylpyhuone. Nykyään solut ovat sellaisia että yhteistilat ovat valtavia ja huoneeseen mahtuu juuri ja juuri sänky.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä varsin uusi ilmiö, että soluasunto on hirveä kauhistus. Olen 42 v ja käytännössä kaikki opiskelukaverit ja itsekin asuimme soluissa ekat pari vuotta opinnoista. 2-3 vuonna osa sai opiskelijayksiöitä, itse sain töitä, niin vuokrasin ihan kaksion vapailta markkinoilta. Teekkarikylässä Otaniemessä tämä.

Ei se nyt mikään autuus ollut, mutta ei kauhistuskaan. Osan solukavereista kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Ja itse olen kaikkea muuta kuin ekstrovertti.

Siellä Otaniemessä on varmaan helpompaa, kun kaikki (?) asukkaat ovat teekkareita. Voisin ainakin kuvitella, että sama ala yhdistää. Muualla sitten heitellään sekaisin kaikki oppilaitoksesta ja alasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Valtiovalta voisi asiassa edes hieman avittaa ja muokata huoneenvuokralain sellaiseksi että soluasujilla olisi edes joku oikeusturva. Kuka haluaa asua asunnossa jossa joku tuntematon huonekaveri riehuu, sotkee ja rikkoo paikkoja, joista lasku tulee sitten tuolle asiallisesti käyttäytyvälle syyttömällä soluasukkaalle, koska vuokranantajalla on oikeus veloittaa kulut yhteisvastuullisesti ilman mitään todistustaakkaa? Suomessa on tuhansia soluasukkaita joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asunnon kämppiksiin, mutta virallisesti Suomen lainsäädäntö ei tunne tuollaista asumismuotoa ollenkaan. Siksi opiskelija-asuntosäätiöt ovat saaneet omin päin luoda niihin täysin mielivaltaiset omat säännöt ja käytännöt.

Taitaa olla hallituksen nyt vähän pakko määritellä soluasuminen laissa erikseen. Mahdollisesti jopa tehdä oma laki. Sen verran on ollut epämääräistä tuohua nyt korona-aikaan kun soluihin on tuotu ulkomailta tulleita kavereita karanteeniin tai jouduttu nopalla heittämään ovatko saman solun asukkaat altistuneita jos yhdellä on korona. Lakikirjasta ei ole pahemmin ollut apua, kun virallisesti mitään soluasumista ei ole olemassakaan. Vuokranantajat ja viranomaiset saavat aina oman parhaansa mukaan määritellä mikä on solukämppisten keskinäinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä varsin uusi ilmiö, että soluasunto on hirveä kauhistus. Olen 42 v ja käytännössä kaikki opiskelukaverit ja itsekin asuimme soluissa ekat pari vuotta opinnoista. 2-3 vuonna osa sai opiskelijayksiöitä, itse sain töitä, niin vuokrasin ihan kaksion vapailta markkinoilta. Teekkarikylässä Otaniemessä tämä.

Ei se nyt mikään autuus ollut, mutta ei kauhistuskaan. Osan solukavereista kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Ja itse olen kaikkea muuta kuin ekstrovertti.

Vielä kymmenen vuotta sitten oli yleistä asua ekan opiskeluvuodet solussa, kun asumistuen sijaan sai opintotuen asumislisän jota maksettiin luokkaa max. 200e. Opintoraha ja asumislisä oli noin 450e kuukaudessa ja itse sinnittelin läpi opintoni nostamatta opintolainaa elämiseen. Eipä tuo olisi onnistunut, jos olisi joutunut maksamaan yli 250e vuokraa.

Soluasuminen kasvattaa ihmisenä! Mutta never again!

Mä en olisi mennyt opiskelemaan ollenkaan jos ainut vaihtoehto olisi ollut soluasunto. Se ei ole tätä päivää eikä kenenkään pitäisi joutua asumaan sillä lailla. I feel you, ap.

Opiskelin 20 vuotta sitten ja samat murheet mulla oli kuin ap:llakin. Olen myös omaa rauhaa rakastava introvertti ja jo ennen opintoja mahdollinen soluasuminen ahdisti.

Päädyin kuitenkin siihen, että vuokrasin yksityiseltä yksiön. Siihen se opintotuki ja asumislisä menikin, mutta kävin töissä opintojen ohella ja sillä sain vähän käyttörahaa. Pärjäsin pienellä rahalla, nykyrahassa varmaan noin 100-150 eurolla kuukaudessa, vuokranmaksun jälkeen siis. Köyhää oli, mutta olin valmis omasta rauhasta maksamaan.

Yhtä hirveää se soluasuminen silloinkin oli. En yhtään ihmettele, ettei soluun kukaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös introvertti ja asuin aikoinani koko opiskeluaikani solussa. Kämppiksiä tuli ja meni. Solut on siitä kivoja, että niihin ei liity mitään suurta painetta olla sosiaalinen kämppistensä kanssa. Riittää, että tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan käytännön asioista. Ja sitten taas jos sattuu omanhenkisiä kämppiksiä, heidän kanssaan voi ystävystyä. Älä ota paineita. Solussa voi elää ihan omassa rauhassa.

Tuo olikin niitä vanhoja hyviä aikoja kun soluissa sai elää omaa elämäänsä ja riitti kun aina siivosi jälkensä. Nykyään vuokranantajat painostavat hyvin aggressiivisesti soluasukkaita siihen että olisivat keskenään sosiaalisia. Uudet solut rakennetaankiin niin että huoneet ovat mahdollisimman pieniä ja yhteistilat isoja. Ja jos on kolmen hengen solu niin silloin kylpyhuoneessa on kaksi peilikaappia hygieniatavaroille. Ei siksi että haluttaisiin säästää, vaan siksi että oma kaappi jokaisella johtaisi siihen että solun asukkaat eläisivät liian erillään toistensa elämästä.

Tuo ideologia on ainakin Tampereella. TOAS:in toimitusjohtaja muutama vuosi sitten oikein ylpeili lehtihaastattelussa sillä että enää ei ole soluissa täsmälleen samaa määrää keittiökaappeja, siivouskomeroita tai jääkaapin hyllyjä kuin on asukkaita, vaan nyt solujen asukkaat jakavat ne kuin oikeat perheet ja asuvat kodikkaammin kuin vanhoissa laitosmaisissa soluissa.

Nykyään soluasunnoissa painostetaan myös käyttämään rahaa yhteisöllisyyteen. Joku asukas hankkii sinne mikroaaltouunin ja alkaa vaatia muilta osuutta kustannuksista, vaikkei heitä sen käyttäminen kiinnostakaan. Ja ainakin HOAS vieläpä hehkuttaa tuollaista toimintaa soluasumisen ihanuutena.

Vierailija kirjoitti:

Menkää suureen maailmaan, kimppakämpät, alivuokralaishuoneet jne ovat arkipäivää.

Ehkä juuri siksi en halua mennä suureen maailmaan...

Soluasunnot eivät ole tätä päivää. Pitäisi panostaa pienten yksiöiden rakentamiseen, 20 neliötäkin riittäisi hyvin kun saisi vetää oven perässään kiinni ja olla rauhassa. Muistan lukeneeni että jossain päin Suomea remontoitiin soluasuntoja yksiöiksi kun eivät kelvanneet opiskelijoille. No enpä ihmettele.

Kurjempaa on, että vanhainkodeissa tai palvelutaloissa pakotetaan joskus kahden hengen huoneeseen.

Esim mun kaverin isä oli sellaisessa laitoshoidossa. (vaikka oli hyvä eläke, ei siinä kunnossa lähdetty omaisten taholta siirtämäänkään)

Asuin 3 v Lontoossa, maksoin soluasunnosta 800 puntaa kk. Ja kävi tuuri.

Kämppikset olivat Afrikasta ja meno oli välillä hyvin värikästä.

Onneksi pelisäännöt olivat selvät siivouksista ja vieraista. Bailaaminen oli aluksi kivaa, mutta aamulla piti mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnot eivät ole tätä päivää. Pitäisi panostaa pienten yksiöiden rakentamiseen, 20 neliötäkin riittäisi hyvin kun saisi vetää oven perässään kiinni ja olla rauhassa. Muistan lukeneeni että jossain päin Suomea remontoitiin soluasuntoja yksiöiksi kun eivät kelvanneet opiskelijoille. No enpä ihmettele.

Niinpä. Miniyksiöitä, ja sitten taloon yhteiset tilat niitä haluaville. Järjetöntä pitää osa asunnoista vajaakäytöllä ja osaan vuosien jonot, kun ongelma ratkeaisi hyvin yksinkertaisesti.

Soluasunnoissa pitäisi olla jonkinlainen oikeus vaatia että muut asukkaat noudattaisivat jotakin sääntöjä. Jokainen täysjärkinen ymmärtää että se jos jättää kasan tiskiä viikoksi lojumaan tiskialtaaseen on ihan eri juttu soluasunnossa jossa se estää myös muiden mahdollisuuden tiskata, kuin se olisi omassa yksiössä josta siitä tulee haittaa muille vasta kun tiskit haisevat niin että sen haistaa seinien läpi. Lain mukaan ne ovat kuitenkin ihan sama asia.

Mäpä olen ekstrovertti enkä ikinä enää suostuisi muuttamaan soluun tuntemattomien kanssa. Ensimmäinen kämppis ei siivonnut koskaan, vaan sotki ja käytti tavaroitani ilman lupaa. Hänellä ei ollut omia astioita tai ruoanlaittovälineitä, käytti jatkuvasti omiani ja jätti paskaisena. Mielestäni omassa kodissa pitää olla mahdollisuus pitää astioita ja paistinpannuja keittiössä, oman huoneen ollessa muutenkin pieni. Asiasta huomauttaessa vain nauroi. Toinen kämppis taas huudatti musiikkia yöt ja päivät, välillä niin kovaa että korviin sattui. Oma opiskelu sitten kärsi tästä, kun en jaksanut huonon yön jälkeen nousta sängystä. Hiljensi aina kun pyysin hetkeksi, mutta puolen tunnin päästä volat lähti taas kaakkoon ja jos valitin uudestaan, olin kukkahattutäti ja sain käskyn pitää turvan kiinni. Kolmas kämppis narkkasi, ihan kiva tyyppi, mutta hänen kämpässään kulki epämääräistä porukkaa ja yksi päivä munkin läppäri oli huoneestani kadonnut. Vaikka neljäs voisi olla kiva, en uskalla enää ottaa riskiä.

Soluhuoneistot kannattaisi muuttaa kaverikimppakämpiksi sekä perheasunnoiksi, näistä kun on kova pula. Niille keillä ei ole kaveria, niin HOASilla oli ainakin joskus tinder in kaltainen sovellus, johon pystyi laittamaan asumistyyliään (siisteys yms) ja sitten kun täältä löytyi mieluisa kämppis, tämän kanssa voi hakea yhdessä asuntoa. Ja ne jotka eivät sovelluksen kautta löydä ketään, tuskin ovat sitten sellaisia keiden kanssa kukaan edes haluaa asua solussa.

Soluasuminen oli ihan ok mutta peee askaa kuitenkin :D olis kyllä itseltä luonnistunut pitempäänkin kuin vuoden, jos olisin ollut riittävän fiksu ja kysynyt järkevämpää kämppistä, mutta silloin nuorena sitä ei tajunnut.

Mutta jo sulla ei nappaa soluelämä niin sitten rahaa pöytään ja hommaat oman kämpän. Tai kärvistelet siellä sen aikaa mitä kärvistelet ja katsot tuleeko koulussa vastaan vaikka uusi kaveri jonka kanssa vuokrata joku kivempi asunto. Tai säästät rahaa, katsot rauhassa sopivan halvan asunnon ja koetat saada sen. Sillä ei ole väliä, vaikka olisikin vaan pieni, tyydyttävässä kunnossa ja kaukana, jos prioriteetti on saada omaa rauhaa. Älä vaan erehdy olettamaan että saat uuden kivan kämpän jos tulot riittää soluasumiseen tällä hetkellä tai jos niin käy, olen vilpittömän onnellinen!). Näin se nyt vaan menee oikeassa maailmassa.

Ärsytti opiskeluaikana asua solussa, missä kahden hengen huoneita. Yhtä tuskaa kun on tottunut koko lapsuuden elämään ihan omassa huoneessa. Sitten joutuu jakamaan huoneen jonkun tuntemattoman kanssa. Olen sitten varmaan kermaperse.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti opiskeluaikana asua solussa, missä kahden hengen huoneita. Yhtä tuskaa kun on tottunut koko lapsuuden elämään ihan omassa huoneessa. Sitten joutuu jakamaan huoneen jonkun tuntemattoman kanssa. Olen sitten varmaan kermaperse.

Kermapersehän sinä. Opiskelijan nyt vaan kuuluu kokea mahdollisimman suurta kurjuutta ja kustantaa se lainarahalla. Oppiihan olemaan.