Opiskelu suurimmaksi osaksi ilman tuloja. Kokemuksia?

Tässä keskustelussa kirjoittelee joku, jota on selvästi käytetty taloudellisesti hyväksi. Haluatko kertoa oman tarinasi?

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mun avomies on kokopäivätoiminen opiskelija ja ihan hyvin ollaan pärjätty ihan vaan mun tuloilla, opintotuella + hän käy muutaman tunnin viikolla/viikonloppuisin ihan vaan pizzeriassa töissä (nyt tietysti kesällä enemmän). Tietysti kukkaron nyörejä on pitänyt kiristää, mutta hyvin menee, eli siitä vaan! :) 

Ap elää ihan tulottomana

No eihän elä. Opintotukea oli vielä pariksi vuodeksi + puoliso lupasi avustaa taloudellisesti (plus aikoi hankkia osa-aikatyötä). Aika pitkälti näin mennään meilläkin, ei se opintotuki niin päätähuimaava ole, ettäkö sen puuttuminen oikeasti vetäisi konkkaan jos suhteen toinen osapuoli on edes vähän tolkun hommissa. 

Kolme vuotta täysin ilman tuloja

Se on ok jos elättää itsensä. Silloin voi ottaa riskin. Ei niin että jättäytyy toisen elätettäväksi

Ap on n 30v. Viisi vuotta toisen siivellä on pitkä aika. Siinä loppuu usko ja avustushalu. Tämä on ihan selvää

Täysin eri mieltä. Parisuhteessa tuetaan toista, tarpeen vaatiessa myös taloudellisesti. Omalla puolisolla vielä 4 vuotta mentävää, "sijoitan" nämä 4 vuotta ja periaattessa häntä elätänkin, hän sitten ottakoon vetovastuun ansiotuloista kun valmistuu. Ja ellei ota tai jos suhde meneekin poikki, niin so what. Olen ainakin nyt onnellinen, ja niin on mieskin kun saa opiskella haluamalleen alalle. Ei tulevaisuutta voi ikinä tietää, vaikka sitä voi suunnitella. 

Minkä ikäisiä olette?

Minulla oli sama tilanne, paitsi lisäksi lapsia ja asuntolaina. Opintotukea oli jäljellä muutama vuosi ja sain sen riittämään tekemällä yliopisto-opinnot supernopeasti. Vaikka taskurahaahan se oli meidän menoilla. Otin myös opintolainaa. Käytännössä mies maksoi perheen isot kulut opintojen ajan, minä tein töitä yliopiston loma-aikoina ja osallistuin minkä pystyin. Totta kai rasti oli raskas ja välillä vitutti sekä miestä että minua, mutta nyt olen valmistumassa alalle, jossa erittäin hyvä työllisyys. Meille järjestely oli ookoo, osa ei näköjään hyväksy toisen elättämistä. Tämä oli tulevaisuuden kannalta meille paras ratkaisu, vanhalla alallani olisi seinä tullut vastaan muutaman vuoden päästä. Koimme, että koska minä olen oman urani laittanut hyllylle ja hoitanut lapsia kotona 3 vuotta, niin mies tukee nyt tilanteessa, jossa kouluttaudun alalle, jossa töitä riittää eläkkeelle asti. Eri asia olisi ollut, jos olisin halunnut lähteä opiskelemaan jotain ns. yleishyödyllistä ainetta, joka ei olisi vaikuttanut työmahdollisuuksiin. Silloin tuskin olisi ollut miehellä elatushaluja.

Sanoisin, että kun ei vielä ole lapsia, niin selviät kyllä jotenkin, vaikka mies ei voisi koko aikaa tukea. Teet välillä töitä ja yrität olla tehokas opinnoissasi. Yliopistossa voi usein tehdä kursseja todella nopeastikin, riippuen omasta motivaatiosta. Opintolainastakin saa hyvitystä, jos valmistuu määräajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma opintorahani loppui, kävin illat töissä ja opiskelin päivät. Asuin todella halvalla, enkä käyttänyt rahaa mihinkään. Kyllä se onnistui tiukalla suunnittelulla.

Vaikeinta on varmaan, jos on kumppani ja ystäviä, jotka olettaa että voit käydä syömässä, konserteissa, kahvilla, ostaa häihin lahjan ja ylioppilaalle ruusun koska et voi, et tuolla budjetilla. Siksi nuorempana köyhä opiskelijabudjetti on helpompi, kun kaikki on yhtä köyhiä.

Kauanko tämä kesti sinulla kesti, jaksoitko hyvin opiskelua, töitä ja tiukkaa budjettia? Olen ollut jo pidempään se "kaveriporukan köyhin", mutta jatkossa budjetti tiukkenee entisestään eikä tosiaan leffaan, ravintolaan tai konsertteihin ole mitään asiaa lähivuosina.

Ap

Kolme vuotta. Opiskelin 9-15 ja siivosin 19-22, sunnuntait vapaat. Välillä oli eri sijoituskohteita, mikä toi vähän vaihtelua.

Jos kerran sulla on vähän opintorahaa, vähän säästöjä, teet töitä, ja asut opiskelijakämpässä,,kyllä tuo voi toimia.

Jos sun mies maksaa oman asuntonsa ja elämänsä, eihän hän silloin edes elätä sua?

Mutta hänen pitää ymmärtää, että tuollainen opiskelu ja työnteko ei jätä juuri vapaa-aikaa, eikä yhtään käyttörahaa. Helposti mies alkaa rutista, että haluat mieluummin tehdä töitä ja opiskella, kuin olla hänen kanssa.

Mun silloinen poikaystävä halusi lähteä lomamatkalle, mutta mulla ei ollut varaa siihen, joten hän maksoi matkan. Oli kyllä halpa, mutta silti. En sitä häneltä pyytänyt, mutta hän mieluummin maksoi sen kuin jätti menemättä.

Mun mielestä kannatti, ehdottomasti. Se oli vain rajattu aika, sen jälkeen olen saanut tehdä mielekästä työtä ja olen saanut aina hyvin töitä. Ja köyhyys on vain muisto, ja ne säästöt ja lainat on kuitattu jo moneen kertaan.

Silloinen poikaystävä on jo eksä, kun hän ei malttanut, vaan olisi heti jo pitänyt olla talot ja autot, koska itse oli vakitöissä. Ja oli opiskellut aika lyhyesti, niin ei juuri arvostanut opiskelua.

*siivouskohteita, ei tietenkään sijoituskohteita. Autocorrect.

Kyse on sun elämästä. Älä jätä tekemättä siksi että mies vastustaa. Jos hän vaatii, että teillä on tietty elintaso, se voi olla este opinnoillesi. Minun työssäkäyvä mies halusi pitää isoa omistusasuntoa, jonka lainaa mulla ei opiskelijana ollut vara maksaa. Jouduin lopettamaan opinnot, ja mennä huonosti palkattuihin töihin. Valmistuttua olisin tienannut paljon paremmin. Olisi pitänyt heivata mies ja asunto, ja valita tutkinto. Älä tee sitä hölmöyttä mitä minä.

Meillä vaimo luki itsensä maisteriksi työttömänä. Minusta tämä oli tärkeä tavoite, vaikka koulutus ei työmahdollisuuksia parantanutkaan. Nyt olemme molemmat työttömiä ja suunnittelemme taas uusia opintoja.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mun avomies on kokopäivätoiminen opiskelija ja ihan hyvin ollaan pärjätty ihan vaan mun tuloilla, opintotuella + hän käy muutaman tunnin viikolla/viikonloppuisin ihan vaan pizzeriassa töissä (nyt tietysti kesällä enemmän). Tietysti kukkaron nyörejä on pitänyt kiristää, mutta hyvin menee, eli siitä vaan! :) 

Ap elää ihan tulottomana

No eihän elä. Opintotukea oli vielä pariksi vuodeksi + puoliso lupasi avustaa taloudellisesti (plus aikoi hankkia osa-aikatyötä). Aika pitkälti näin mennään meilläkin, ei se opintotuki niin päätähuimaava ole, ettäkö sen puuttuminen oikeasti vetäisi konkkaan jos suhteen toinen osapuoli on edes vähän tolkun hommissa. 

Kolme vuotta täysin ilman tuloja

Se on ok jos elättää itsensä. Silloin voi ottaa riskin. Ei niin että jättäytyy toisen elätettäväksi

Ap on n 30v. Viisi vuotta toisen siivellä on pitkä aika. Siinä loppuu usko ja avustushalu. Tämä on ihan selvää

Täysin eri mieltä. Parisuhteessa tuetaan toista, tarpeen vaatiessa myös taloudellisesti. Omalla puolisolla vielä 4 vuotta mentävää, "sijoitan" nämä 4 vuotta ja periaattessa häntä elätänkin, hän sitten ottakoon vetovastuun ansiotuloista kun valmistuu. Ja ellei ota tai jos suhde meneekin poikki, niin so what. Olen ainakin nyt onnellinen, ja niin on mieskin kun saa opiskella haluamalleen alalle. Ei tulevaisuutta voi ikinä tietää, vaikka sitä voi suunnitella. 

Minkä ikäisiä olette?

Minä olen nelikymppinen, avomies alle 30. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on ok ellei parisuhteen toinen osapuoli joudu maksumieheksi. Esim sinkulle ihan ok. Huolehtii itse elatuksestaan

Perheelliselle ei

Toinen nimenomaan joutuu kantamaan paljon suuremman vastuun raha-asioistamme ja se tuntuu pahalta  :( Osallistun tietysti niin paljon kuin voin, mutta se ei välttämättä ole paljon... Lapsia ei ole. Ap

Se on väärin. Kullä sinun pitää itse kustantaa opiskelusi ja elämäsi

Muuta omaan asuntoon

Itseasiassa muutankin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, opiskelija-asuntoon. Vuokriin nämä säästöt ja opintoraha+laina suurimmaksi osaksi kuluvatkin lähivuosina. Ap

Hyvä. Pidätte sitten kaksi eri taloutta. Mieskin voi muuttaa pienempään ja molemmat elättää itsensä

Jos ap on naimisissa, niin avioliittoon kuuluu elatusvelvollisuus. Pitäisikö sinun mielestäsi erota tässä tilanteessa?

Pitäisikö sinun mielestäsi maksaa tulottomalle puolisolle asunto eri paikkakunnalta ja elatusrahaa seuraavat viisi vuotta? Itse tienaan nettona 3000 mutta ei olisi varaa maksaa

Elatusvelvollisuus ei kata sitä että toinen jää tulottomaksi tahallaan. Ero on varmaan järkevintä.

Kerroin jo, että maksan itse tulevat vuokrani. Ap

Silloinkin kun olet tuloton?

Mitä mieheltä odotat?

Tuleviin vuokriin nämä säästöt ja opintoraha+laina suurimmaksi osaksi kuluvatkin lähivuosina, kuten aiemmin kerroin. Toivon löytäväni töitä, joilla maksaa muut omat kulut ja eläminen, mutta puoliso "joutuu" maksamaan yhteisen kotimme kuluja. Hän on kylläkin kertonut mielellään auttavansa ainakin niin kauan kuin saa olla töissä.  Ap

Mitä yhteisen kodin kuluja?

Mitä aipt syödä? Millä ostat vaatteet ym miten maksat matkat?

Puolisoni ei ilmeisesti ole aikonut muuttaa nykyisestä kaksiosta pienempään asuntoon opiskeluni takia. Aion syödä opiskelijaruokalassa (lounas noin 2 euroa?) ja muutenkin edullisesti :) Omilla säästöilläni menen niin pitkään kuin mahdollista ja yritän löytää töitä. Oletan ja toivon, että opiskelijana on helpompi saada osa-aikatöitä kuin työttömänä. Ap

Wtf?

Jos sä muutat opiskelija-asuntoon, ja mies jää asumaan kaksioon, sehän on hänen asunmiskuluja, ei sun. Sä maksat opiskelija-asuntoa säästöilläsi, mies omaa asumistaan ilmeisesti kohtuullisesta palkastaan. Miksi sun pitäisi maksaa hänen asumista?

Jos miestä nyppii, että hän ei voi yksin asua niin isossa asunnossa mitä te asuitte kaksin, niin voi voi. Jos hän pakottaa sut edelleen maksaan sitä, hän vedättää sua eikä mitään tue sun opiskelua. Jos tarjoudut itse maksaan niin olet tyhmä. Jos hän sanoo että "maksaa sun kuluja" kun ei suostu muuttaan pienempään, niin on outo, ehkä nsrsisti. Ne keksii kaikkea miten puoliso jää niille velkaan tai kiitollisuudenvelkaan asioista, joita puolison ei olisi pitänyt joutua kustantaan alun perinkään.

Millä logiikalla opiskelijan pitää kustantaa kahta asuntoa? Jos ei ekassa asunnossa asu sen omia lapsia, niin ei mitään järkeä. Hommaa valmistuttua taas yhteisen asunnon, ehkä sieltä mistä saa hyvin tai vakituisia töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on ok ellei parisuhteen toinen osapuoli joudu maksumieheksi. Esim sinkulle ihan ok. Huolehtii itse elatuksestaan

Perheelliselle ei

Toinen nimenomaan joutuu kantamaan paljon suuremman vastuun raha-asioistamme ja se tuntuu pahalta  :( Osallistun tietysti niin paljon kuin voin, mutta se ei välttämättä ole paljon... Lapsia ei ole. Ap

Se on väärin. Kullä sinun pitää itse kustantaa opiskelusi ja elämäsi

Muuta omaan asuntoon

Itseasiassa muutankin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, opiskelija-asuntoon. Vuokriin nämä säästöt ja opintoraha+laina suurimmaksi osaksi kuluvatkin lähivuosina. Ap

Hyvä. Pidätte sitten kaksi eri taloutta. Mieskin voi muuttaa pienempään ja molemmat elättää itsensä

Jos ap on naimisissa, niin avioliittoon kuuluu elatusvelvollisuus. Pitäisikö sinun mielestäsi erota tässä tilanteessa?

Pitäisikö sinun mielestäsi maksaa tulottomalle puolisolle asunto eri paikkakunnalta ja elatusrahaa seuraavat viisi vuotta? Itse tienaan nettona 3000 mutta ei olisi varaa maksaa

Elatusvelvollisuus ei kata sitä että toinen jää tulottomaksi tahallaan. Ero on varmaan järkevintä.

Kerroin jo, että maksan itse tulevat vuokrani. Ap

Silloinkin kun olet tuloton?

Mitä mieheltä odotat?

Tuleviin vuokriin nämä säästöt ja opintoraha+laina suurimmaksi osaksi kuluvatkin lähivuosina, kuten aiemmin kerroin. Toivon löytäväni töitä, joilla maksaa muut omat kulut ja eläminen, mutta puoliso "joutuu" maksamaan yhteisen kotimme kuluja. Hän on kylläkin kertonut mielellään auttavansa ainakin niin kauan kuin saa olla töissä.  Ap

Mitä yhteisen kodin kuluja?

Mitä aipt syödä? Millä ostat vaatteet ym miten maksat matkat?

Puolisoni ei ilmeisesti ole aikonut muuttaa nykyisestä kaksiosta pienempään asuntoon opiskeluni takia. Aion syödä opiskelijaruokalassa (lounas noin 2 euroa?) ja muutenkin edullisesti :) Omilla säästöilläni menen niin pitkään kuin mahdollista ja yritän löytää töitä. Oletan ja toivon, että opiskelijana on helpompi saada osa-aikatöitä kuin työttömänä. Ap

Wtf?

Jos sä muutat opiskelija-asuntoon, ja mies jää asumaan kaksioon, sehän on hänen asunmiskuluja, ei sun. Sä maksat opiskelija-asuntoa säästöilläsi, mies omaa asumistaan ilmeisesti kohtuullisesta palkastaan. Miksi sun pitäisi maksaa hänen asumista?

Jos miestä nyppii, että hän ei voi yksin asua niin isossa asunnossa mitä te asuitte kaksin, niin voi voi. Jos hän pakottaa sut edelleen maksaan sitä, hän vedättää sua eikä mitään tue sun opiskelua. Jos tarjoudut itse maksaan niin olet tyhmä. Jos hän sanoo että "maksaa sun kuluja" kun ei suostu muuttaan pienempään, niin on outo, ehkä nsrsisti. Ne keksii kaikkea miten puoliso jää niille velkaan tai kiitollisuudenvelkaan asioista, joita puolison ei olisi pitänyt joutua kustantaan alun perinkään.

Juuri näin toimimme, kuten kirjoitit. Pahoittelut, jos kirjoituksesta jäi vääränlainen kuva. Puolisoni on myös luvannut auttaa, jos en saa heti töitä eikä häntä harmita opiskeluni. Vastasin tuossa vain aiempaan kommenttiin. Ap

Sikäli erilleen miehestä muuttaminen olisi järkevää siksi, että pääsisit yleisen asumistuen piiriin.

Mulla sama tilanne, työttömänä olen ja uudet opinnot alkaa syyskuussa. En ole saanut vielä päätöstä te-tuesta opiskelujen ajalta, eli toivon vielä parasta... Mutta säästöjä on, ja kävi miten kävi, ekan lukukauden ainakin päätoimisesti opiskelen ja teen keikkahommia (olen opettaja) kun ehdin.

Muista ap, että opintojen edetessä voit hyvin ilmoittautua poissaolevaksikin jos satut saamaan töitä jossain vaiheessa. Elät säästeliäästi ilman turhia tuhlailuja. 7 vuoden opinto-oikeus riittää reilusti kandi+maisteriin, vaikka välillä tekisi vähemmän opintoja ja enemmän töitä. Tsemppiä uusiin opintoihin ja toivottavasti keikkahommaa löytyy jossain vaiheessa! Kyllä asiat aina järjestyy :)

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla opiskelijan pitää kustantaa kahta asuntoa? Jos ei ekassa asunnossa asu sen omia lapsia, niin ei mitään järkeä. Hommaa valmistuttua taas yhteisen asunnon, ehkä sieltä mistä saa hyvin tai vakituisia töitä.

Ei minun pidäkään! Vastasin vain toiselle kommentoijalle, joka oli sitä mieltä, että puolisoni pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, jotta säästää itse tjsp. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sikäli erilleen miehestä muuttaminen olisi järkevää siksi, että pääsisit yleisen asumistuen piiriin.

Mulla sama tilanne, työttömänä olen ja uudet opinnot alkaa syyskuussa. En ole saanut vielä päätöstä te-tuesta opiskelujen ajalta, eli toivon vielä parasta... Mutta säästöjä on, ja kävi miten kävi, ekan lukukauden ainakin päätoimisesti opiskelen ja teen keikkahommia (olen opettaja) kun ehdin.

Muista ap, että opintojen edetessä voit hyvin ilmoittautua poissaolevaksikin jos satut saamaan töitä jossain vaiheessa. Elät säästeliäästi ilman turhia tuhlailuja. 7 vuoden opinto-oikeus riittää reilusti kandi+maisteriin, vaikka välillä tekisi vähemmän opintoja ja enemmän töitä. Tsemppiä uusiin opintoihin ja toivottavasti keikkahommaa löytyy jossain vaiheessa! Kyllä asiat aina järjestyy :)

Kiitos, tsemppiä sinullekin! :)

Asumistukea en tule saamaan puolison tulojen ja saman ruokakunnan takia. Mutta jospa se onnistuisi, kun monella muullakin on onnistunut. Kiitos kaikille kommenteista! :)

Pahoittelut, en jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi.

Meillä on myös perheessä tulossa syksyllä tällainen muutos, kun minä aloitan yliopisto-opinnot ja mies jatkaa työssäkäyntiä. Yliopisto-opintojen jälkeen minun palkkani tulee nousemaan (toivottavasti, tämän hetken talousennusteiden mukaan) noin neljänneksen, ellei enemmänkin.  Teen toiminimen kautta ja ihan palkansaajana jonkin verran töitä, mutta siten, että saisin opinnot mahdollisimman pian alta pois. Kesäisin ajattelin myös ottaa opintopisteitä talteen, nytkin heti koulupaikasta tiedon saatuani olen suorittanut 35 op vapaavalintaisiksi hyväksiluettavia avoimen yliopiston opintoja kesäloman viihdykkeenä.

Mies on ollut vahvasti sitä mieltä, että tähän lähdetään ja tästä selvitään ja otetaan tämä nimenomaan sijoituksena tulevaisuuteen. En sitten oikeasti tiedä, mitä olisin tehnyt, jos mies olisi ollut sitä mieltä, että "opiskelijaloisen" elättäminen ei ole hänen asiansa. Tähän asti minun palkastani on maksettu noin 80%  meidän kahden kuluista, nyt keväällä miehenkin palkka nousi, joten eiköhän tästä selvitä :)

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sun elämästä. Älä jätä tekemättä siksi että mies vastustaa. Jos hän vaatii, että teillä on tietty elintaso, se voi olla este opinnoillesi. Minun työssäkäyvä mies halusi pitää isoa omistusasuntoa, jonka lainaa mulla ei opiskelijana ollut vara maksaa. Jouduin lopettamaan opinnot, ja mennä huonosti palkattuihin töihin. Valmistuttua olisin tienannut paljon paremmin. Olisi pitänyt heivata mies ja asunto, ja valita tutkinto. Älä tee sitä hölmöyttä mitä minä.

Oletteko edelleen yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo luki itsensä maisteriksi työttömänä. Minusta tämä oli tärkeä tavoite, vaikka koulutus ei työmahdollisuuksia parantanutkaan. Nyt olemme molemmat työttömiä ja suunnittelemme taas uusia opintoja.

Opiskeliko hän sivutoimisesti? Läheskään kaikki eivät saa opiskella omaehtoisesti työttömyysetuudella.