Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vauva-arkea!
17.07.2018 |
Toivon jo etten olisi koskaan koko mukulaa tehnyt. Olen aina inhonnut lapsia enkä ole halunnut niitä itselleni. Nykyinen mies kuitenkin sai minut ylipuhuttua ja nyt meillä on poika, 3 viikkoinen. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa lapsia. Ja turha sanoa, että kyllä se siitä helpottaa, kun lapsi kasvaa tai että kärsin masennuksesta. Kun jotakin on ikänsä inhonnut, se ei mihinkään hevillä muutu. Eikä rokilla.
Kommentit (25)
Aihe, josta tulisi keskustella avoimesti enemmän.
Apua hakemaan ja pikaisesti. Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi se kuin traumatisoitunut tuleva aikuinen, joka jatkaa todennäköisesti traumojaan eteenpäin omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa joku kirjoitteli tunne kylmistä lapsistaan, taitaa olla nykyään ihan tavallista minä-minä yhteiskunnassa.
Nyt nämä eivät jaksa antaa itse tekemilleen lapsilleen itsestään mitään ja vauva aika on niin-in raskasta - vaikka nykyaikana kun on kaikki helpotukset lastenhoidossa? Koko maailma ei enää pyörikkään omien halujen täyttämisen ympärillä, vaan pitäisi myös antaa itsestään. Tämä sitten ei olekaan kivaa ja naama norsunveellä sitten valitetaan päivät pitkät.
Puhu neuvolassa, tarvitset tukea äitiyteen.
Koska mies oli sinut "ylipuhunut" vauvaan, lähde ja jätä vauva miehelle.
Sitten kadu vähän ajan päästä päätöstäsi. Tai ole onnellinen. Miten haluat.
Lapsieni vauva-ajasta en enää paljoa muista, oli hyviä päiviä ja huonoja. Tavallista perhe-elämää. Nyt kun ovat aikuisia, ovat siinä parikympin jälkeen muuttuneet aivan omituisiksi. Joskus ihmettelen onko nuo minun ollenkaan. Nyt jo neljänkympin molemmin puolin.
Olen halaileva ja aika tunteellinen, mutta nämä kuin toiselta planeeltalta. Jäykkiä ja jotenkin tunnekylmiä. Lapsena suukottelin, halailin ja hassuttelin heidän kanssaan, nyt saan kokea heidän puoleltaan ainoastaan asiallista käytöstä.
Olen yrittänyt ottaa tätä puheeksi, mutta silloin kuin seinä vastassa. Omituista. He nyt sitten vain ovat sellaisia. Joskus vain itkettää, ovat kuitenkin niin rakkaita.