Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vauva-arkea!
17.07.2018 |
Toivon jo etten olisi koskaan koko mukulaa tehnyt. Olen aina inhonnut lapsia enkä ole halunnut niitä itselleni. Nykyinen mies kuitenkin sai minut ylipuhuttua ja nyt meillä on poika, 3 viikkoinen. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa lapsia. Ja turha sanoa, että kyllä se siitä helpottaa, kun lapsi kasvaa tai että kärsin masennuksesta. Kun jotakin on ikänsä inhonnut, se ei mihinkään hevillä muutu. Eikä rokilla.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää säälittää. En aio toivottaa edes voimia.
Minäkin vihaan, mutta halusin kyllä lapsen. Ja miksikö tein? Siksi, koska tämä pakollinen paha eli vauvavuosi on vaan kärsittävä, ja sitten helpottaa. Vihaan nimenomaan sitä, että tuo ei osaa sanallisesti kertoa mitä se ulisee. Onneksi on jo 9 kk ikäinen.
Onpa harmillista :( toivon että jossain vaiheessa alat pitämään lapsestasi
anna vauvalle kuitenkin tarpeeksi hellyyttä ja läsnäoloa että kehittyy normaaliin tapaan. Kannattaa mennä ammattilaiselle puhumaan tunteistasi
Vai niin. No soitapa johonkin ja hae apua ajoissa. Ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omapa oli valintasi joten ole hyvä ja kärsi....
Vauvallasi on oikeus parhaaseen mahdolliseen elämään ja arkeen joten alapa panostaa sen toteutumiseen. Itse olet kuitenkin valintasi tehnyt joten aikuisena sinun kuuluu olla vastuuntuntoinen. Mene jonnekin purkamaan tuntojasi jos oikein vaikealta asialta tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhosin eskariuhmaa ja murrosikää. Ensimmäinen kesti saman verran kuin vauva-aika, jälkimmäinen nelisen vuotta. Onneksi sekaan mahtui parempiakin vaiheita.
Järkyttävää! Jos et todella halua lastasi niin anna adoptioon! Sälittää ihan hirveästi lapsi joka on täysin syytön siihen että äiti on hänet hankkinut vaikka ei edes alunperin halunnut! Kyllä täytyy olla hullu että hankkii lapsen tietoisesti vasten tahtoaan! Toivon hyvää elämää lapsellesi, jonkun luona joka häntä rakastaa ja pitää häntä arvokkaimpana asiana maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vihaan, mutta halusin kyllä lapsen. Ja miksikö tein? Siksi, koska tämä pakollinen paha eli vauvavuosi on vaan kärsittävä, ja sitten helpottaa. Vihaan nimenomaan sitä, että tuo ei osaa sanallisesti kertoa mitä se ulisee. Onneksi on jo 9 kk ikäinen.
Ei välttämättä, meillä vauvavuosi oli leppoisa, uhmat kauheita.
Ei se ruusuilla tanssimista ole varmasti kenelläkään aina. Toivon todella että pystyisit löytämään edes pienen pieniä ilon aiheita jokaisesta vaiheesta lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää! Jos et todella halua lastasi niin anna adoptioon! Sälittää ihan hirveästi lapsi joka on täysin syytön siihen että äiti on hänet hankkinut vaikka ei edes alunperin halunnut! Kyllä täytyy olla hullu että hankkii lapsen tietoisesti vasten tahtoaan! Toivon hyvää elämää lapsellesi, jonkun luona joka häntä rakastaa ja pitää häntä arvokkaimpana asiana maailmassa.
Kuinka monen ennen 60-lukua syntyneen suomalaisen kuvittelet olevan hartaasti toivottu? Ei tarvitse olla hullu, maailmassa on syntynyt ja syntyy edelleen valtavasti ihmisiä erityisemmin toivomatta.
Sanon silti, että olet masentunut ja että hyvä olisi hakea tukea/apua. Vauva on nyt maailmassa ja ei todella ole hänen vikansa, jos on tänne tullut. Se on ollut teidän yhteinen päätös ja te aikuisina ja vanhempina kannatte hänestä ja päätöksestänne vastuun.
Vauva-aika eli n. vuosi on todella lyhyt aika loppujen lopuksi ja noina kk: na kehittyy ja kasvaa ”silmissä”. Eihän se ehkä juuri tässä ja nyt lohduta, mutta kolmen lapsen kokemuksella puhun. Ensimmäiseni oli haastavin, koska olin aina ajatellut ettei minulle tule lapsia koskaan ym., vähän samoin kuin sinäkin. Mutta rakastan tuota poikaa aivan älyttömästi, nyt 16-vuotiasta. Niin se rakkaus tuli, vei mukanaan ja loppuviimein mitään parempaa kuin äitiys (kaikkine karikkoineen) ei elämässäni ole tapahtunut.
Sinulla on vastuu antaa lapselle turvallinen ja hyvä elämä, pitää hänestä huolta ja antaa tuntea olevansa rakastettu. Pitkäaikainen viha ja tyytymättömyys omin valintoihin heijastuu väistämättä myös lapseen ja jos tuntuu, että et kykene käsittelemään noita asioita, olet vastuussa hakea itsellesi apua. Jokaiselle tulee toki huonoja päiviä eikä kukaan vanhempana ole aina parhaimmillaan, mutta se on eri asia kuin se, että vanhemmuutta varjostaa noin raskaat tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki sitä vihaa.
Ei todellakaan. Monille se on auvoisaa aikaa.
Jos vauva nukkuu ja syö hyvin, niin se on tosi rauhaisaa ja leppoisaa. Vauvan kanssa on helppo liikkua varsinkin kesällä, kun ei välttämättä tarvitse vaunuja ja vaunujenkin kanssa täällä Helsingissä ainakin on helppoa.
Kyläilyä, kirjastoja, kahviloita... kotona lukemista, telkkua jne. Vauva ei sotke vielä ollenkaan kun imettää. Mitä pyykkiä tietty tulee, mutta onhan kaikilla pesukone.
Tiedän toki niitäkin, jotka ovat joko ikävystyneet tai muuten kokeneet rasittavana esim. itkevän vauvan. Mutta en monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää! Jos et todella halua lastasi niin anna adoptioon! Sälittää ihan hirveästi lapsi joka on täysin syytön siihen että äiti on hänet hankkinut vaikka ei edes alunperin halunnut! Kyllä täytyy olla hullu että hankkii lapsen tietoisesti vasten tahtoaan! Toivon hyvää elämää lapsellesi, jonkun luona joka häntä rakastaa ja pitää häntä arvokkaimpana asiana maailmassa.
Kuinka monen ennen 60-lukua syntyneen suomalaisen kuvittelet olevan hartaasti toivottu? Ei tarvitse olla hullu, maailmassa on syntynyt ja syntyy edelleen valtavasti ihmisiä erityisemmin toivomatta.
Joo niin syntyy. Avaa silmäsi ja katso ympärillesi niin näet mitä siitä seuraa: käytöshäiriöisiä onnettomia lapsia, nuoria jotka voivat erittäin huonosti ja aikuisten keskuudessa korkeat itsemurha tilastot. Miksi hitossa täytyy hankkia lapsia joita ei halua!? Vastuutonta ja suorastaan sairasta! Siinä pilaa sekä omansa että lapsen elämän. Ehkäisy on keksitty!
Kaikki ei todellakaan vihaa vauva-arkea! Sehän on ihan parasta aikaa! Ja jos vauva nukkuu edes kohtalaisesti niin ei kyllä ole edes raskasta! Jos sitä jo pitää raskaana niin on kyllä pulassa kun lapsi oppii liikkumaan ja tutkimaan paikkoja.
Ainutlaatuinen noin vuoden mittainen kokemus iloineen ja suruineen, josta voi omalla asenteella tehdä minkälaisen kärsimysnäytelmän tahansa. Siihen nähden miten jotkut tätä ainokaista elämäänsä elävät voisi luulla, että heillä on niitä useampiakin varastossa...
Järkyttävää.
Säälin lastasi. Lapset ja eläimet kyllä aistivat hyvin pienestä lähtien, jos heistä ei välitetä. Ansaitseeko lapsesi äidin, joka ei rakasta? Ei todellakaan. Entä tykkääkö mies kumppanista, joka vaikuttaa sosiopaatilta oman lapsensa suhteen? Nope.
Ettäs kehtaat!
Mun oma äiti vihasi mua koko ikänsä ja traumat sen mukaiset.
Anna lapsesi adoptioon, rakastavaan perheeseen, niin hän saa ansaitsemansa hyvän elämän. Toinen, parempi vaihtoehto, on että häivyt itse elävien kirjoista ja miehesi kasvattaa lapsenne uuden, lasta rakastavan naisen kanssa.
Eikä se helpota
#uhmaikä #murrosikä