Lue keskustelun säännöt.
Nyt on todistettu että lapsi todella voi olla PAHA ilman mitään kasvatuksen vaikutusta
14.07.2018 |
Tunnekylmät lapset ovat totta ja kyse ei ole tippaakaan vanhemmista tai kasvatuksesta.
Joissakin_kakaroissa vaan asuu pahuus.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005753671.html
Siinä teille jotka väitätte ettei ilkeitä lapsia muka ole.
jeps, voivat oppia empaattisuutta OPETTAMALLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole paha luonnostaan. Syy on aina ympäristössä ja olosuhteissa vaikka ei aina ilmeinen olekaan.
Paljon olet saanut miinuspeukkuja. Itse ajattelen niin, että sille pahallekin voidaan paljon tehdä, mutta se vaatii töitä. Toisaalta nyky-yhteiskunta ja kilpailuhenkisyys enemmän ja enemmän lisää kylmiä arvoja. Ei empaattisuus ole huudossaan.
Ja tuosta ilmeisestä syystä muistuttaisin, että ulkoisesti hyvienkin perheiden sisällä ja jäsenten välisissä suhteissa voi olla sellaista kieroutuneisuutta, mikä ruokkii sitä pahaa. Jostain perheen jäsenestä voi muodostua ns. musta lammas, jota on sitten helppo syyttää kaikesta. Ihmisten on vaikea objektiivisesti ja laatikon ulkopuolelta tarkastella sitä minkä sisällä itse on.
Vierailija kirjoitti:
No sosiopaatiksihan juuri ei synnytä. Psykopaatiksi synnytään ja sosiopaatin käytös on samanlaista, vain kasvatuksen aiheuttamana.
Christer Pettersson oli sosiopaatti, jolla oli myös jonkinlainen autismi. Hän oli kohtalaisen hyvästä perheestä joka yritti kasvattaa häntä järkevästi. Kotona oli toki omat jännitteensä. Isä tissutti salaa ja (lopulta hyvin ahdistuneen) äidin isä oli tämän äitiä puolet vanhempi suutari, joka tunnusti lapsensa muttei sitten muuta. Ehkä neurologiset ongelmat periytyivät sieltä. Pettersson myös syntyi kotona, tosin kätilön avustuksella.
Tosin siihen aikaan mentiin hierarkiassa aina ylöspäin, eikä ymmärretty ettei hänelle sopinut parempi koulutus vaan yksinkertainen fyysinen työ, jota hän saikin tehdä muutamana nuoruuden kesänä. Tämä oli hänelle elämän parhaimpia muistoja.
En kiellä asiaa, koska lapsi tai ihminen voi neurologisesti olla kykenemätön inhimillisyyteen, mutta silti kuten aikaisempi sanoi niin ei se suoranaista pahuutta ole. Minä valehtelin ja olin ilkeä ja se johtui kasvatuksesta - vaikka vanhempani eivät sitä itse koskaan nähneet millä käytöksellä sen aiheuttivat. Mutta voin kuvitella että tietyntyyppiset vanhemmat, tai oikeastaan varmaan monetkin, voisivat nostaa kädet ylös vaikeassa tilanteessa ja todeta että kun tuo lapsi vaan on luonnostaan paha niin ei me voida mitään tehdä. Olen usein nähnyt että vanhemman on vaikea niellä sitä että oma lapsi päätyy vaikka rikolliseksi tai huumeidenkäyttäjäksi jne. ja mieluummin sanoo että se on jotain sisäsyntyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole paha luonnostaan. Syy on aina ympäristössä ja olosuhteissa vaikka ei aina ilmeinen olekaan.
Kyllä ihminen voi syntyä tunnekylmänä, tämä on ihan fakta.Psykopaattien aivoja kuvantamalla ja tutkimalla on voitu todeta eroavuuksia ns. normaaliverrokkeihin.
Tosin rakastavassa kodissa hän voi saada niin hyvät eväät elämään, että voi elää satuttamatta pahemmin toisia.
Siis vastasyntyneenäkö ne aivot kuvataan? Tiesitkö että esim. psykoterapian tulokset näkyvät aivokuvantamisessa. Aivot kehittyvät kasvatuksen tuloksena, yhteyksiä muodostuu ja yhteydet häviävät. Toki myös genetiikka tähän vaikuttaa. Varhainen vuorovaikutus vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja aluiden aktiivisuuteen. Eli erot esim. aikuisena kuvatuissa aivoissa eivät kerro mitään sisäsyntyisestä pahuudesta.
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon siihen, että ihminen voi syntyä pahaksi. Pidän vaivaa neurologisena, jota ei pysty muuttamaan.
Neurologinen vamma se onkin. Esimerkiksi se aivojen alue jossa empatia syntyy voi vaurioitua synnytyksessä tai lapsena esimerksiksi päävamman seurauksena jolloin kyseinen ihminen ei kertakaikkiaan pysty tuntemaan empatiaa.Aikuisiällä päähän vamman saaneen koko persoonallisuus voi muuttua jos jokin aivojen osa-alue kärsii vammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa tuota luettua, mutta jo alun perusteella kuulostaa siltä, että tuossakin korostetaan myös kasvatuksen merkitystä.
Siis totta kai geenit määräävät paljon, mutta ympäristö vaikuttaa siihen miten ihmisen ominaisuudet ilmenevät ja kehittyvåt. Lopputulokseen ei vaikuta pelkästään geenit. Jos sanotaan että ihminen voi syntyä pahaksi, niin siitä ei kuitenkaan pidä päätellä, että tämän ihmisen suhteen pitäisi luovuttaa, koska lopputulokseen voi silti vaikuttaa. Jos on aikuisena vähän tunnekylmä mutta kuitenkin harmiton, niin on se paljon parempi kuin se jos aiheuttaa tuskaa muille. Hyvän ja pahan välillä on paljon vaihtoehtoja, kaikkien ei voi odottaa olevankaan mitään "pyhimyksiä".
Harmi ettei juttua pysty kaikki lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä aivovammoja, jo synnytyksessä saatuja, jotka ilmenevät tunnekylmyytenä. Sitten yhdessä tiededokumentissa puhuttiin "soturigeenistä" (warrior gene), joka vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja toimintaan siten, että seurauksena on tavallista todennäköisemmin antisosiaalista käytöstä ja empatiakyky on heikentynyt. Soturigeeniä kantava ei ole mitenkään kehitysvammainen ja hän pystyy oppimaan, miten muita kohdellaan.
Kristittynä ajattelen että pahuutta eli taipumus tehdä vääriä ja vahingoittavia valintoja on kaikissa ihmisissä, eli se ei johdu mistään poikkeavuudesta. Kaikissa lapsissakin on tuo taipumus, mutta tiettyyn ikään (joka vaihtelee yksilöllisesti) asti lapsi ei osaa erottaa oikeaa ja väärää eikä ymmärrä tekojensa seurauksia, ja siksi minä ainakaan en sanoisi, että lapsi on paha, vaan pidän lapsia tavallaan viattomina, vaikka lapsikin pystyy tekemään tekoja jotka sinänsä ovat pahoja.
Pahuudeksi kutsun lähinnä sitä, että "normaaliaivoinen" aikuinen tekee moraalisesti vääriä valintoja esim. itsekkyyden, välinpitämättömyyden, ennakkoluulosta johtuvan pelon / uhan kokemisen tms. perusteella. Jokainen on joskus paha.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon siihen, että ihminen voi syntyä pahaksi. Pidän vaivaa neurologisena, jota ei pysty muuttamaan.
Tunneälyn puute on valitettavasti lisääntynyt!
Mikä naurutesti? Olen nyt kolmas, joka kysyy tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä naurutesti? Olen nyt kolmas, joka kysyy tätä.
Mene vaimosi viereen ja laita kämmen kainaloosi ja tee siipiliikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä naurutesti? Olen nyt kolmas, joka kysyy tätä.
Mene vaimosi viereen ja laita kämmen kainaloosi ja tee siipiliikkeitä.
Mun vaimo ei nauranut, katsoi vaan säälivästi.
Onkohan psyko :/
Jos lapsi on käytöshäiriöinen psykopaatti kyllä oikeanlaisilla kuritustoimenpiteillä lapsi saadaan ruotuun eli vitsaa peliin. Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan. Nykyään kun näitä vaikeita tapauksia on yhä enemmän siihen syy löytyy juuri löyhentyneistä kasvatusmetodeista, kuten vapaasta kasvatuksesta.
Faith kirjoitti:
Onhan niitä aivovammoja, jo synnytyksessä saatuja, jotka ilmenevät tunnekylmyytenä. Sitten yhdessä tiededokumentissa puhuttiin "soturigeenistä" (warrior gene), joka vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja toimintaan siten, että seurauksena on tavallista todennäköisemmin antisosiaalista käytöstä ja empatiakyky on heikentynyt. Soturigeeniä kantava ei ole mitenkään kehitysvammainen ja hän pystyy oppimaan, miten muita kohdellaan.
Kristittynä ajattelen että pahuutta eli taipumus tehdä vääriä ja vahingoittavia valintoja on kaikissa ihmisissä, eli se ei johdu mistään poikkeavuudesta. Kaikissa lapsissakin on tuo taipumus, mutta tiettyyn ikään (joka vaihtelee yksilöllisesti) asti lapsi ei osaa erottaa oikeaa ja väärää eikä ymmärrä tekojensa seurauksia, ja siksi minä ainakaan en sanoisi, että lapsi on paha, vaan pidän lapsia tavallaan viattomina, vaikka lapsikin pystyy tekemään tekoja jotka sinänsä ovat pahoja.
Pahuudeksi kutsun lähinnä sitä, että "normaaliaivoinen" aikuinen tekee moraalisesti vääriä valintoja esim. itsekkyyden, välinpitämättömyyden, ennakkoluulosta johtuvan pelon / uhan kokemisen tms. perusteella. Jokainen on joskus paha.
Herrakin sanoo Sanassaan Raamatussa:
"Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. "
1 Moos. 8:21
Perisyntihän ihmisessä on lihallisen luontonsa puolesta syntymästä saakka.
Persoonallisuushäiriö ei ole pahutta...
En päässyt lukemaan tuota HS:n juttua. Aiheesta tuli jotenkin mieleeni kirja Lionel Shriver: Poikani Kevin (We Need to Talk About Kevin)
http://www.kannestakanteen.com/2014/04/lionel-shriver-poikani-kevin.html
"Poikani Kevin koostuu Evan, äidin ja vaimon, entiselle aviomiehelleen Franklinille kirjoittamista kirjeistä. Heidän melkein täysi-ikäinen lukiolaispoikansa istuu nuorisovankilassa koulusurmasta. Nyt, karmivien tapahtumien jälkeen, Eva palaa aikaan ennen Kevinin syntymää ja sen jälkeiseen aikaan. Hänen välinsä poikaansa ovat olleet viileät jo tämän syntymästä saakka. Lapsenhankinta oli ollut ennemminkin Franklinin toive, ei matkustuksesta nauttivan Evan. Siinä missä Franklin palvoo poikaansa, eivät välit Evan ja Kevinin välillä ole olleet milloinkaan kovin pastellinsävyiset. Olisiko Kevin koskaan ajautunut tekoihin, jos Eva olisi ollut parempi, rakastava äiti? Millainen hyvä äiti edes on? Voiko lapsi syntyä pahuus valmiiksi veressään vai kylvääkö ympäristö pahuuden häneen? Jos näin on, mikä sysäsi Kevinin karmivaan tekoonsa? Evan kirjeet värjäytyvät loppumattomasta surusta, pettymyksestä, pelosta ja silmät sumentavasta raivosta. Hän ei ole enää kuka tahansa, vaan koulusurmaajan äiti."
Psykopaattikin voi olla ja varmasti suurin osa psykopaateista onkin aivan tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Muistaakseni tällä psykopaattitutkijalla oli kuitenkin perheessään ihmissuhteissa vaikeuksia. Perheasioissa näkyi hänen vaikeutensa antaa toisille ihmisille ja heidän tarpeilleen yhtä paljon arvoa kuin itselleen ja omille tarpeilleen.