Ylipainoisen perheen kanssa mökillä oltuani ymmärrän, miksi oma perheeni ei ole ylipainoinen.

Minusta tämä oli hyvä aloitus. Ihan asiallista pohdintaa.

Tuli mieleen tottumuksista/tavoista. Sen ainoan kerran kun olimme Naantalin kylpylässä vuosia sitten ja lapsemme oli noin kolme, viereisen pöydän suht samanikäiset sisarukset katsoivat kaiholla lapsemme aamupalaa.

Hedelmiä, pikku croissanteja, nakkeja...ja näiden toisten lasten oli pakko syödä puuroa aamupalaksi.

Lomalla me relaamme ja kotona syömme arkisin terveellisesti.

Lihavat lapset säälittävät... Jos heillä olisi fiksummat vanhemmat, heillä olisi onnellisempi tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitus menee niin usealla ihon alle? Aloittaja vain teki havaintoja toisen perheen arjesta ja syömisestä, mikä on ihan normaalia ja tervettä kunhan ei ole törppö ja tee sitä ilkeästi ääneen. Anonyyminä on helppo pohtia tällaisia asioita kenenkään nimiä mainitsematta, jolloin perhekään ei joudu kiusaamisen kohteeksi. Omia elämäntapoja on hyvä pohtia, toisia ihmisiä tarkkaillessa voi oppia jotakin uutta.

Miksi kukaan terve ihminen tekisi havaintoja toisen perheen elämästä ja raportoisi niitä vauvapalstalle? Kyllä vierailulla ollessa on terveempää keskittyä siihen yhdessäoloon muiden havainnoimisen sijaan.

Älä viitsi. Toinen juttu, jos ap olisi alkanut mökillä saarnata ivallisena perheen ylipainosta ja antanut kokopäiväisesti jotain terveysneuvontaa ja päivitellyt heidän tekemisiään, maininnut jopa syyttävästi lapsille lihavuudesta, sekä kertonut täällä pilkallisena kuinka rasvat vaan pursuivat suupielistä! 

Mutta ottikin asian fiksusti esille, eikä tässä ole ketään loukattu, paitsi mitä nyt ehkä kalikka joillekin kalahtanut? Ei pitäisi ampua sitä viestintuojaa, vaan kurkata peiliin. Ja nyt on kyse syyntakeettomista lapsista, eikä kukaan huutele kaupassa kellekään ulkonäköön liittyvää tai kyttää ostoskärryjä!

Ei kuitenkaan ottanut kantaa, eikä puuttunut, vaan teki huomioita ja hokasi vieläpä, että itselläkin on paljon korjattavaa asian suhteen.

Ja mitään "Läski, valas norsu" tyylistä ei ole aloituksessa, vaan ainoastaan pohdintaa tosiasioista. Miksi väännät faktan päälaelleen?

Itse katselin vierestä ystäväni harkittua ja määrätietoista laihdutusprojektia aluksi ihastellen ja TEIN HAVAINTOJA! Huomasin mm. kuinka itsetunto alkoi kasvaa, ja naisesta tuli, kas kummaa, ivallinen ja ilkeä kuittailija lihavia kohtaan sitä mukaa kun laihtui.

Tämä pointti oli mulle oleellinen varoitus, kun itse laihdutin. Hän muuttui aivan eri persoonaksi, mitä katselin vierestä. Ystävyytemmekin hän pisti poikki ja alkoi saalistaa miestäni! Kannattaa siis tehdä noita havaintoja :D

Ja tämä palsta on nimenomaan tällaisia keskusteluja/pohdintoja varten! Jos sua ei miellytä, niin mene vaikka jääkaapille!  eri

Mekin vierailimme tuttavaperheen luona. Perhe on erittäin laiha, me olemme normaalipainoisia. Jopa tuttavaperheen lemmikkikoira on erittäin laiha ja luinen. Ruokailutottumuksissa oli todellakin eroja. Perheessä lapset itkivät ja anelivat tunnin, että saisivat aamupalakaakaon. Äiti sai aikaiseksi veden keittämisen tunnin aikana teetä varten. Lapset jäivät ilman aamupalaa. Koira ei saanut ruokaa kuin ruokalusikallisen päivässä, vesikippoa ei täytetty kertaakaan. Perheessä ei päivän aikana syöty yhtään mitään, ainoa ruokailu oli illalla, sekin yleensä kaupan valmisruokaa. Eli löytyy niitä huonoja ruokatottumuksia hoikistakin perheistä.

Voi raukkaa. Ette varmaan uskaltaneet syödä mitään kaverin mökillä, kun luulit että teistä tulee heti yhtä läskejä.

"Ystäväperheen lapset syövät esim. muroja 3-4 lautasellista. Omani eivät varmasti osaa edes ajatella, että niitä voisi ottaa lisää."

Murot ei ole aamupalaa, vaan jälkiruokaa.

Totta, toisaalta kodin toiminnalla voi olla toisenlainen vaikutus. Olen perheestä, jossa kaikki muut ovat hoikkia. Äitini rakasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasviksia, riistaa, marjoja, kokojyvää jne. Jos hänelle kertyi hieman ylimääräistä, hän tiputti painon nopeasti. Liikkuminen oli koko perheen harrastus.

Vaaleaa leipää kotona ei ollut koskaan.

Minä rakastan ruokaa, makeaa ja herkkuja. Ei karkitonta päivää. Ns. terveysterrorismi voi lihavuustutkijoiden mukaan vaikuttaa myös näin. Maailma on täynnä ruokaa, jota haluan - mm. ihanaa vaaleaa leipää, jota sain lapsena vain vieraillessani jossain. Alkoholia en käytä enkä tietenkään tupakoi. Liikun joka päivä.

Olisin mielelläni hoikka terveyden, liikunnallisuuden ja ulkonäön vuoksi.

Toivottavasti tätä ketjua ei poisteta nyt kun meni eipäs-juupas-inttämiseksi. Täällä olisi monelle paljon miettimisen arvoisia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Mekin vierailimme tuttavaperheen luona. Perhe on erittäin laiha, me olemme normaalipainoisia. Jopa tuttavaperheen lemmikkikoira on erittäin laiha ja luinen. Ruokailutottumuksissa oli todellakin eroja. Perheessä lapset itkivät ja anelivat tunnin, että saisivat aamupalakaakaon. Äiti sai aikaiseksi veden keittämisen tunnin aikana teetä varten. Lapset jäivät ilman aamupalaa. Koira ei saanut ruokaa kuin ruokalusikallisen päivässä, vesikippoa ei täytetty kertaakaan. Perheessä ei päivän aikana syöty yhtään mitään, ainoa ruokailu oli illalla, sekin yleensä kaupan valmisruokaa. Eli löytyy niitä huonoja ruokatottumuksia hoikistakin perheistä.

Olisin ilmoittanut koirasta eläinsuojeluun. Vettä pitää olla tarjolla ja koiran on saatava ravintoa.

Lapsista toinen ilmoitus lasuun. Kasvava lapsi tarvitsee ravintoa. 

Äidin toimia ihmettelen. Vaikuttiko hän masentuneelta?

Ap, onko tuttavasi amerikkalaisia? En kyllä ikinä ole kuullut suomalaisten syövän peanut butter & jelly -voileipiä!

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tässä oli pointti? Se, että lihavat syövät enemmän kuin laihat? No shit Sherlock!

En itse ymmärrä, miksi aloituksesta suututaan niin pahasti. Jos kyseessä olisi vain aikuiset, niin oma asia, mutta se on surullista jos lapset saavuttavat ylipainon ja varhain + oppivat huonot ruokailutavat.

Asioista pitää voida keskustella, myös siitä miten tärkeää on opettaa lapselle terveelliset ruokailutavat. Ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin, kuten ettei ollenkasm esim. sokeria tai roskaruokaa ikinä. Vaan perushyvä ateriarunko kasviksineen ja ravintorikkaine aterioineen, ja pienet sattumat silloin tällöin.

Murot tosin on niin turha elintarvike, että voisi jättää kauppaan ja keittää sen sijaan puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko tuttavasi amerikkalaisia? En kyllä ikinä ole kuullut suomalaisten syövän peanut butter & jelly -voileipiä!

Näin se kieli alkaa kadota, kun käytetään vieraskielisiä vastineita sen sijaan, että sanotaan ne suomeksi.

Eri asia jos ei olisi suomenkielisiä vastineita, mutta tuokin on maapähkinävoi-hillo -voileipä.

Vierailija kirjoitti:

Totta, toisaalta kodin toiminnalla voi olla toisenlainen vaikutus. Olen perheestä, jossa kaikki muut ovat hoikkia. Äitini rakasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasviksia, riistaa, marjoja, kokojyvää jne. Jos hänelle kertyi hieman ylimääräistä, hän tiputti painon nopeasti. Liikkuminen oli koko perheen harrastus.

Vaaleaa leipää kotona ei ollut koskaan.

Minä rakastan ruokaa, makeaa ja herkkuja. Ei karkitonta päivää. Ns. terveysterrorismi voi lihavuustutkijoiden mukaan vaikuttaa myös näin. Maailma on täynnä ruokaa, jota haluan - mm. ihanaa vaaleaa leipää, jota sain lapsena vain vieraillessani jossain. Alkoholia en käytä enkä tietenkään tupakoi. Liikun joka päivä.

Olisin mielelläni hoikka terveyden, liikunnallisuuden ja ulkonäön vuoksi.

Tasapainoa tietty tähänkin, eli pienet sattumat ruokavaliossa sallittakoon lapsille.

Mutta mietin taas, että olisiko tilannetta parantanut vai pahentanut se, että olisit saanut terveellisen ruoan sijaan sitä vaaleaa leipää sun muuta. Nämä ei ole aina niin yksiselitteisiä.

Mikäs tässä nyt jengiä näin närkästytti😁 ap:n kirjoituksessa oli hyvää pohdintaa, kiitti ap ja kaikkea hyvää teidänkin perheelle 😘

Mikään ei johdu elintavoista!!!!!!11!! Syy on KIL PI RAU HA NEN!!! Älä väitä muuta!!!

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on tuttava (nuorehko mies) jolla on iso rasvainen maha.

Käy joka päivä rankassa cross fittissä mutta iso maha pysyy.

Syö vaaleaa leipää, Beanut Butteria ja joka päivä rasvaisen ravintolaillallisen myöhään!

Tosissaan ihmettelee kun ei laihdu!!!

En ole koskaan maistanut mitään, jossa on beanut-tuotetta.

Lapsien ylipaino menee ohi kun tulee kasvupyrähdys.

Ihan hyvä aloitus. Mä olen kanssa saanut seurata vierestä, mitä 150-200-kiloinen syö, ja se on järkyttävää.

Ja tietysti jotkut ÄO 57:n omaavat kääntävät ap:n tekstin omakehuksi.

-sivustaseuraaja, ei ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teille kaikille mietittävää. Voitte sitten illalla ennen nukkumaanmenoa miettiä tätä:

Miksi sinä koet tuntemattomien ihmisten kehot niin voimakkaasti itsessäsi? Oletko ajatellut että saattaisit tarvita mielenterveysapua, koska ei ole tervettä käyttää elämästään noin isoa osaa toisten kehojen miettimiseen?

Mitä voisit itse tehdä? No ainakin nyt ihan ensin yrität olla ajattelematta toisten vartaloita. Se onnistuu ensin ehkä pari sekuntia, mutta tiiviillä harjoittelulla aika pitenee, ja huomaat että ahdistus helpottaa pikkuhiljaa. Jos tämä ei itsenäisesti onnistu, on pakkomielle päässyt joa sairauden tasolle, ja tarvitset ammattilaisapua. Rohekasti vain, tk:n kautta pääset eteenpäin, eikä maksa paljoa!

Tsemppiä kaikille tuntemattomien ihmisten kehoista pakkoajatuksia kokeville!

Varmaati jollain saattaa olla pakkomielle asialle, mutta suurimmalla osalla on ihan vaan silmät, jotka rekistöröovät asioota ja sitten aivot prosessoivat asian. Näet todella lihavan ihmisen. Hän syö todella paljon. Vedät siitä johtopäätöksiä. Asia saattaa myöhemmin muistua mieleen tai sitten ei. Saatat mainita asiasta muille tai sitten et. Pakkomielteeseen siitä nyt on pitkä matka.

Lihavat ihmiset eivät ole läpinäkyviä. Vaikka he toivovat vissiin olevansa. Miksei ihminen voisi miettiä myös toisten vartaloita? Miettiminen on vain positiivistä ihan yleisesti. Miksi miettimiskohteille pitäisi olla jotkut rajat? Saat vain miettiä omia juttujasi, mutta muiden jutut ovarkin sitten off limits?

Jos siis joku saa ja voi olla lihava, niin kai joku toinen saa sitten miettiä ja olla kiinnostunut mistä tykkää? Vaikka sitten muista?

Miksi tämä suvaitsevaisuus laitetaan nykyisin koskemaan vaan ja ainoastaan lihavia?

Ketään ei edes loukattu tässä. Ei ap sanonut henkilöille mitään päin naamaa. Eikä hän puhunut yhdestäkään palstalaisesta.

Sen sijaan sinä annat ymmärtää,kuinka kyseessä olisi ap:n kohdalla pahastakin terveysongelmasta.

Siinä et kuitenkaan näe mitään ongelmaa?

Mutta kuten itse annat neuvoksi muille, niin voisithan sinäkin siis noudattaa niitä omiasi ja keskittyä siis vain ja ainoastaan itseesi ja omaan mielenterveyteesi. Keinot tiesitkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, toisaalta kodin toiminnalla voi olla toisenlainen vaikutus. Olen perheestä, jossa kaikki muut ovat hoikkia. Äitini rakasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasviksia, riistaa, marjoja, kokojyvää jne. Jos hänelle kertyi hieman ylimääräistä, hän tiputti painon nopeasti. Liikkuminen oli koko perheen harrastus.

Vaaleaa leipää kotona ei ollut koskaan.

Minä rakastan ruokaa, makeaa ja herkkuja. Ei karkitonta päivää. Ns. terveysterrorismi voi lihavuustutkijoiden mukaan vaikuttaa myös näin. Maailma on täynnä ruokaa, jota haluan - mm. ihanaa vaaleaa leipää, jota sain lapsena vain vieraillessani jossain. Alkoholia en käytä enkä tietenkään tupakoi. Liikun joka päivä.

Olisin mielelläni hoikka terveyden, liikunnallisuuden ja ulkonäön vuoksi.

Tasapainoa tietty tähänkin, eli pienet sattumat ruokavaliossa sallittakoon lapsille.

Mutta mietin taas, että olisiko tilannetta parantanut vai pahentanut se, että olisit saanut terveellisen ruoan sijaan sitä vaaleaa leipää sun muuta. Nämä ei ole aina niin yksiselitteisiä.

En tiedä. Oli hankalaa elää elämää, jossa kaikki ruoat olivat terveellisiä, äiti tarkkaili painoaan aamusta iltaan ja koko ajan korostettiin terveellisiä elintapoja.

Kuulin samalta lihavuustutkijalta, että nyt tutkitaan, miten ihmiset pysyvät hoikkina. Ajatus on mielestäni huolestuttava, koska hoikat ihmiset vähenevät koko ajan ruokapakkausten suurentuessa ja tarjonnan lisääntyessä. 

Luin joskus, että sota-aikana suomalaiset laihtuivat keskimäärin kahdeksan kiloa eli 30-luvun alkupuolella pöydissä oli tarjolla rasvaisia ja sokerisia herkkuja. En tietenkään halua uutta sotaa, mutta jotenkin meidät kaikki pitäisi saada havahtumaan siihen, mikä riski ylipaino on terveydelle.