Nyt meni lopullisesti hermot miehen itsekkyyteen

Vierailija kirjoitti:

ding dong kirjoitti:

Typerys pilaa oman elämänsä jonku yhteisen joulun takia.

Jouluesimerkin oli tarkoitus havainnollistaa totaalista yksinjäämistä, joka tuntuu kauhealta vuoden jokaisena päivänä.

-Ap

Ei kannata takertua tuohon yksinäisyysajatukseen, koska se todennäköisesti kirpaisee vain hetken ajan. Sen jälkeen huomaat, että elämäsi on muuttunut paljon paremmaksi. Lopulta löydät uuden mukava kumppanin, eikä yksinäisyyttä enää ole. Oikeasti kenenkään täysipäisen normaalin ihmisen ei tarvitse olla koko elämäänsä yksin, jos ei sitä vapaaehtoisesti halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.

-Ap

kysy mieheltä miten aikoo pärjätä lapsen kanssa yksin, kun sinä lähdet, kun ei nytkään jaksa nousta lasta hoitamaan. Yksinhuoltaja isänä ei ole varaa valvoa yömyöhään ja ylös on  nousta vaikka yöllä jos lapsi herättää tai vaikka aamulla klo 5. Uhkaat miestä sillä, että jos ei tahti muutu, lähdet ja jätät lapsen miehelle. Miehen on hyvä nyt sinua pelotella ja kiristää, kun tietää, että et halua lähteä, jos mies uhkaa ottaa lapsen, mutta jos annat ymmärtää, että mies joutuu ottamaan hoitovastuun yksin, tulee tuolle luuserille pupu pöksyyn. Vihtoon vaan tuollainen kotiloinen. 

Juuri näin. Meillä oli rankkaa, kun lapset olivat pieniä. Sairastelujen ja valvottamisen takia meillä vanhemmilla oli pinna kireänä. Mies ei jaksanut herätä öisin, mutta pari kertaa oli pakko, kun molemmilla lapsilla oli hätä samaan aikaan. Tällaisen väsymyksen keskellä tuli helposti riitoja. Yhden riidan yhteydessä mies sanoi, ettei jaksa enää tällaista, vaan haluaa erota ja muuttaa pois. Siihen minä sanoin, että erotaan vaan, mutta minä muutan pois ja hän saa jäädä yksin pyörittämään pikkulapsiarkea. Siihen loppui miehen erouhkailut.

Ei sinun miehesi halua lasta oikeasti hoitaa kokopäiväisesti, kun ei siihen nytkään kykene pientä hetkeä pidempään. Hän käyttää uhkausta ainoastaan sinun kiristämiseesi, koska on huomannut sen tepsivän, kun ei halua luopua oivasta kotitalouskoneestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.

-Ap

Ellet nyt ole rapanarkki tai muuten toimintakyvytön (työssäkäyvänä ja taloutta käytännössä yksin ylläpitävänä tuskin olet), tuolla uhkauksella ei ole mitään painoarvoa. Anna sen uhota. Mitä törpömmin se käyttäytyy sinua kohtaan, sitä huonomman kuvan se antaa itsestään kun huoltajuudesta päätetään. Käyttäytymällä vihamielisesti sinua kohtaan mies pelaa vain sinun pussiisi.

Miehen perhe ei päätä siellä oikeudessa mitään. Ei yhtään mitään. Lastenvalvojat, sosiaaliviranomaiset ja tuomarit ovat parhaita ystäviäsi.

Saman kokenut. Päättyi lopulta monen vuoden henkisen väkivallan jälkeen fyysiseen väkivaltaan ja pettämiseen. Yritin hampaat irvessä uskonnollisen kasvatuksen, ydinperheen ihannointini ja pelon takia (ex uhkaili että vie lapset, ei maksa elareita yms.) jaksaa. Kun lopulta ex kävi käsiksi ja sain kuulla toisesta naisesta, lähdin lasten kanssa kiireen vilkkaan ja se oli helpotus. Olisinpa lähtenyt aiemmin. Sain tehtyä ainakin säästöjä, sain kandini juuri tehtyä ja löysin töitä pari kk ennen kun lähdin uuteen elämään. Nyt olen ollut kolme vuotta yksin ja elämä ei koskaan ole ollut niin vapauttavaa, onnellista ja hyvää kuin nyt. Uutta miestä en elämäämme ole huolinut. Älä alistu. Taistele edes lastesi takia. Se kannattaa.

Tunnistan oman perhe.elämäni monista kirjoituksista. Meillä vähitellen on liusuttu siihen, että mies tekee mitä tekee ja loput jää minun hartioilleni. En voi laskea sen varaan, että mies tasavertaisesti osallistuisi päivittäisiin toimiin. Hän itse touhuilee omaan tahtiinsa milloin mitäkin, mutta lapsiperhearjen pyörittäminen ja arjen sujuvuus on minun tehtäväni. Olen niin uupunut järjestämään omat työni miehen työvuorojen mukaan, huolehtimaan erityislasten terapiat ja lääkärit. Vaikka olimme molemmat töissä niin mies ei voinut osaltaan huolehtia noista käynneistä "koska hän oli töissä". 

Nyt tilanne on se, että haluaisin erota, koska kaiken muun lisäksi miehelle on puhkeamassa alkoholiongelma. Tämä on korostanut ongelmia entisestään. Ongelma on se, että opiskelen tällä hetkellä eikä minulla juuri ole tuloja. Mies todennäköisesti vaatii lähivanhemmuutta (uskokaa tai älkää). Hän varmaan jäisi nykyiseen kotiimme ja hänellä on paremmat tulot. Miehen alkoholin käyttö ei näy ulkopuolisille enkä itsekään voi todistaa, että olen huolehtinut kaikki lasten asiat. Minulla ei ole resursseja mihinkään oikeustaisteluun, joten tässä nökötetään.

Lisäksi tilanteesta on vaikea irrottautua, koska eihän tämä tilanne ole yhdessä yössä muuttunut. Muutos on tapahtunut niin salakavalasti, että se on ollut vaikea huomata ennenkuin tilanne on ajautunut tähän pisteeseen. Koska asiat ovat joskus olleet paremmin, pieni toivon liekki paremmasta kytee edelleen. Oikeastihan mikään arjessamme ei osoita sitä, että asiat voisivat muuttua parempaan.

Ja sitten ihmetellään miksi naiset ei halua lapsia...

Vastaus: miehet ovat niin lellittyjä ja keskenkasvuisia (= minä olen aina saanut tehdä miten minä haluan!)

Ap ei ole saanut lapsuudenkodissa riittävästi tukea aikuisuuteen, mistä on ollut seurauksena mm masennusta. Hän ei myöskään ole suhteessa osannut siksi ottaa itselleen sellaista asemaa mikä hänelle kuuluu. On aivan turha moittia ap:ta siitä kuinka hän on suostunut katselemaan lapsen tasolla jäänyttä miestä näin kauan. Onneksi ap on nyt havahtunut.

Ota yhteys perheneuvolaan ja/tai psykologiin ja puhu siellä. Sitten ala pohjustaa eroa. Kun on aika miehelle ilmoittaa erosta, niin voit huoletta sanoa, että lasten huoltajuus miehelle on sinulle ok. Voit olla varma, että se ei tule tapahtumaan.

Sinulla on oma elämä ja oma työ. Tulet pärjäämään.

Voi Ap. tiedän niin tunteen :( Meillä ihan samanlaista. Miettinyt monta kertaa lähtöä, lapset vaan niin pieniä ja lisäksi lemmikit. :( Mies ei ole yhtään osallistunut yövalvomisiin ja syöttöihin kummankaan lapsen kohdalla eikä myös aamuheräämisiin. Oma mielenterveys ja jaksamus taitaa kohta tässä mennä. Yritän vaan hokea itselleni, että kestäppä vielä hetki tätä niin saa lapsia isommaksi. Meillä ei edes seksiäkään enää ole, kohta kahteen vuoteen. Mistä löytäisi sen miehen, joka arvostaisi ja olisi tasavertainen puoliso? Jakaisi tätä hoitovastuuta ja kotitöitä ja halaisi ja olisi läsnä. Arvostaisi ja rakastaisi. Tasavertaisesti.

Tässä taas yksi syy miksen hanki lapsia. En voi luottaa siihen, että toinen tajuaa mitä kaikkea pitää itse tehdä, että molemmilla on helpompaa ja parisuhde voi paremmin. Hyviä isä-miehiä ei ole kauhean monta.

Niille jotka epäilevät ettei kukaan usko miten kusipää mies kotosalla osaa olla: tehkää niin kuin tuo yksi viisas ihminen ja ottakaa videoita tai äänittäkää (niin ettei mies huomaa) tai tehkää edes muistiinpanoja. Jos mies käy ryyppyreissulla mutta väittää sossuille että oli kotona, pyydä tiliotetta näytettäväksi sossuille. Jos ei suostu, niin siitä osataan päätellä paljon. Oma tiliotteesi taas todistaa, että pienemmistä tuloistasi huolimatta maksat yhteisistä menoista suhteettoman osan. Jos mies laittaa teille testarilla/whatsappilla vihaisia viestejä, säästäkää ne. Älypuhelinaikana todisteiden hankkiminen kusipäistä on helppoa. 

Ottakaa yhteyttä neuvolaan, sossuun, terveyskeskukseen. Siellä kirjataan asiat, kirjaukset kelpaavat todisteeksi.

Jos ette halua erota heti, alkakaa kuitenkin varmistaa selustaanne. Alkakaa selvitellä asioita ja pedata hiljalleen eroa. Esim. laskette budjettia, otatte selvää tuista/asunnoista jne. Liittykää facen tukiryhmiin vaikka feikkiprofiililla jota mies ei näe. Alkakaa kasata turvaverkkoa. Sitten eräänä päivänä huomaatte, että eroaminen on helppoa eikä jätä teitä yksin tyhjän päälle.

t. tuomari

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas yksi syy miksen hanki lapsia. En voi luottaa siihen, että toinen tajuaa mitä kaikkea pitää itse tehdä, että molemmilla on helpompaa ja parisuhde voi paremmin. Hyviä isä-miehiä ei ole kauhean monta.

Hei kyllä on minä olen 2pienen lapsen isäpuoli valvoin yöt puoliso sai nukkua nyt olen työtön puoliso töissä hoidan kotityöt ja olen 3vja 1.5v poikien kanssa vaikka en ole heidän isä nautin lasten kanssa kuin ois omia

age is just a number kirjoitti:

Mistä te löydätte noin helmiä miehiä? 

Omani on nyt kesälomalla, mutta herää silti joka aamu mun kanssa kuudelta ja laittaa mulle aamiasta sillä välin kun olen suihkussa <3 Meillä ei ole lapsia (eikä tule), mutta mies haluaa omien sanojensa mukaan "aloittaa aamun yhdessä". 

Kerro, jos haluat joskus luopua tuosta miehestä :D

kirjoitti:

Olen ollut naimisissa yli 40 vuotta. Ohjeeksi annan kaikille nuorille naisille, mihin on varauduttava, jos aikoo vaikka naimisiin. Kun syntyy lapsi, voit joutua hoitamaan yksin yötä päivää. Vaikka palkkasi on pieni, voit joutua maksamaan puolet laskuista. Yhteisen, ihanan kodin joudut siivoamaan yksin. Laitat ruuat, peset pyykit ja käyt työssä. Joskus voit joutua selittämään millä rahalla olet ostanut paidan tai kengät. Kaikesta huolimatta voit saada omaksesi naljailua. Mies voi lähteä ulkomaan matkalle ja sinä jäät kotiin. Mies harrastaa monta kertaa viikossa jotakin. Sinun harrastuksillasi ei ole niin väliä. Vaadi nimesi asunnon toiseksi omistajaksi. Ehkä silloin voit päättää kärsitkö vai lähdetkö. Minä jäin, ja olen ottanut omia vapauksia nyt, kun lapset ovat isoja.

Kukaan ei ole nykyään noin tyhmä, että tuollaiseen suostuisi.

Isäpuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas yksi syy miksen hanki lapsia. En voi luottaa siihen, että toinen tajuaa mitä kaikkea pitää itse tehdä, että molemmilla on helpompaa ja parisuhde voi paremmin. Hyviä isä-miehiä ei ole kauhean monta.

Hei kyllä on minä olen 2pienen lapsen isäpuoli valvoin yöt puoliso sai nukkua nyt olen työtön puoliso töissä hoidan kotityöt ja olen 3vja 1.5v poikien kanssa vaikka en ole heidän isä nautin lasten kanssa kuin ois omia

Aina näihin ketjuihin joku tämänkaltainen tarina tulee. Kuitenkin todennäköisyys saada mies, joka on valmis huoltamaan toisen lapsia kuin omiaan on promillen luokkaa. Suurimmalla osalla miehistä niiden biologistenkin lasten huoltaminen on vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.

-Ap

Oliko seurustelun alussa havaittavissa mitään mikä kertoisi tulevasta tilanteestanne ? Tämmöistäkö se sitten on avioliitossa, valtataistelua ? Neuvoisin ensin ajattelemaan lapsen etua. Kun hän kasvaa ja kasvaahan hän, niin sieltä kyllä alkaa tulemaan myös mielipiteitä siitä, jos ette tule toimeen millään tasolla. Nämä ovat sellaisia ikuisuuskysymyksiä. Lähteäkkö vai jäädä ? Mistä Sinä etukäteen tiedät miten miehesi reagoi jos päätät lähteä lapsen kanssa. Olkaa erossa vaikka vähän aikaa, katsot tilannettanne kauempaa. Mutta älä seilaa edestakaisin. Joko tai. Jos päätät jäädä, niin miestäsi et pysty muuttamaan, vain Sinä pystyt muuttamaan itseäsi. Miehesi sitten muuttaa käyttäytymistään niin halutessaan. Miehet tuppaavat kasvaa aikuisiksi vasta tossa 40-50 vuotiaana. Sellainen on avioliitto.

Eron kautta saat sekä omaa aikaa (vähintään joka toinen viikonloppu), helpotusta verotukseen kuin myös elarit. Jos mies ei tähänkään mennessä ole kyennyt lapsia hoitamaan niin tuskin hän niiden yksinhuoltajuutta tulee saamaan. Tuntuu että lapset eivät miehellesi merkkaa mitään, he ovat vain lyömäase ja vallan käytön välikappale. Kannattaa kirjata ylös argumentit asian suhteen eli kaikki mitä muistat miehen uhkailleen/sanoneen niin muistat ne sitten lastenvalvojalla ottaa esiin tai esittää kirjallisena jos puolisosi yrittää lyödä luuta kurkkuusi.

Tuntuu kyllä kurjalta että tuollaista perhe-elämää on eikä edes näköjään mitään harvinaista kun niin moni jo tässäkin ketjussa on kertonut kokemuksiaan. Osaa todella arvostaa omaa, tavallista, kotona viihtyvää tekevää ja ahkeraa miestä.

Teillä on käynyt ap niin ,että siinä alkurakkauden huumassa olette uskoneet toisistanne vain hyvää.Lähtötaustanne ovat niin erilaiset,ettei asiaan tule varmasti parannusta liitossanne.

Miehelle on yks hailee esim kodin siisteys ja sinulle tärkeämpää. 2. Mies on hyvinkin vahvoilla ,koska ansaitsee paljon paremmiin ja hänellä on lapsuuden perhe tukenaan.3.suurin virhe mitä tässä vaiheessa olisi se ,että erehtyiset siihen tekemään vielä toisen lapsen kärsimään (aloituksesta ymmärsin ,että teillä on vain yksi.)4. Aika vasta näyttää erotilanteessa ,kumpi on lapsen lähivanhempi,,,mies ,joko ei halua häntä riesakseen tai junailee asian niin ,että seuraava naikkonen alkaa leikkiä äitiä hänelle ja jutuista päätellen mies hyvin voi hoitaa asian niin ,että tämä ja päiväkoti hoitaa,hän saa jatkaa entiseen malliin.

Olette miehen kanssa lähtökohdiltaan niin eri maailmoista,että nämä lienee valitettavasti faktat,mutta kumpi on sinulle parempi ,olla hänen kanssa alistettuna vai erota ja uskoa parempaan yksin tai ,jos elämä tuo sopivamman kumppanin.

Ei voi kukaan tietää mitä tapahtuu.

Onko sinulla videolla jotain todisteita miestä vastaa,ettei hän saisi lapsen huoltajuutta.Jos ei ole voi käydä miten hän tahtoo.

Ja anna kun arvaan.. jos otat asian puheeksi niin mies valittaa että ”vaimo nalkuttaa”

Ihan kuin meillä aikoinaan. Ex-mies valvoi aina myöhään ja nukkui aamulla vaikka kuinka pitkään. Viikonloppuisin oli usein töissä mutta jos ei niin sitten meni baariin ja nukkui seuraavan päivän. Hereillä ollessaan hän katsoi telkkua tai tuijotti tietokonetta eikä kuullut tai nähnyt mitään. Lomillaan ja vapaapäivinä hän vei lapset päiväkotiin, koskaan ei ollut heidän kanssaan. Lapsilla oli lomaa/vapaata vain silloin kun minulla oli. Meillä myös meni niin että mies käytti rahansa omiin menoihinsa ja minä ostin mm. kaikki ruuat ja lasten jutut ja esim. hoitovapaalla oli niin tiukkaa että keräsin pulloja ja myin kirppiksellä kaikkea mistä sai ruokarahaa. Lopulta en enää kestänyt ja halusin eron. Tämän jälkeen selvisi että mies oli satuillut sukulaisilleen hänen elättävän minua ja minun olevan kotona/käyvän vapaapäivinä jumpassa ja vievän lapset päiväkotiin (tein näin vain yhden päivän ollessani sairaana). Mies ei vielä tänä päivänäkään tajua että hänellä oli perhe, tyytyväisenä jatkaa baarissa käyntiä ja telkun tuijottelua. Olen itse tosi iloinen että sain voimia jättää hänet, vaikka minulla ei ole oikeastaan ketään lapsenvahtia tai muutakaan tukiverkkoa. Nyt olen kuitenkin vapaa ja ei tarvitse olla pahalla mielellä kun toinen ei arvosta yhtään.