Nyt meni lopullisesti hermot miehen itsekkyyteen

Huh mikä mies, ei halua elättää lastaan. Erotessa saisit lapselle enemmän rahaa, puhumattakaan että pääsisit eroon henkisestä väkivallasta, sillä sitä tuo miehen käytös on.

Tiedän tapauksia joissa äidillä masennusta, jopa kaksi-suuntainen mielialahäiriö psykoosijaksoineen, ja silti saanut erossa lapset. Aivan turhaa mies uhkailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.

-Ap

Katselin samanlaista melkein 20 vuotta. 14 siitä lasten kanssa. Nyt ero vireillä ja olo on todella helpottunut. Laita stoppi ajoissa!!! Saat kyllä apua, mis ei todellakaan voi uhkailla millään huoltajuusasioilla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan oman perhe.elämäni monista kirjoituksista. Meillä vähitellen on liusuttu siihen, että mies tekee mitä tekee ja loput jää minun hartioilleni. En voi laskea sen varaan, että mies tasavertaisesti osallistuisi päivittäisiin toimiin. Hän itse touhuilee omaan tahtiinsa milloin mitäkin, mutta lapsiperhearjen pyörittäminen ja arjen sujuvuus on minun tehtäväni. Olen niin uupunut järjestämään omat työni miehen työvuorojen mukaan, huolehtimaan erityislasten terapiat ja lääkärit. Vaikka olimme molemmat töissä niin mies ei voinut osaltaan huolehtia noista käynneistä "koska hän oli töissä". 

Nyt tilanne on se, että haluaisin erota, koska kaiken muun lisäksi miehelle on puhkeamassa alkoholiongelma. Tämä on korostanut ongelmia entisestään. Ongelma on se, että opiskelen tällä hetkellä eikä minulla juuri ole tuloja. Mies todennäköisesti vaatii lähivanhemmuutta (uskokaa tai älkää). Hän varmaan jäisi nykyiseen kotiimme ja hänellä on paremmat tulot. Miehen alkoholin käyttö ei näy ulkopuolisille enkä itsekään voi todistaa, että olen huolehtinut kaikki lasten asiat. Minulla ei ole resursseja mihinkään oikeustaisteluun, joten tässä nökötetään.

Lisäksi tilanteesta on vaikea irrottautua, koska eihän tämä tilanne ole yhdessä yössä muuttunut. Muutos on tapahtunut niin salakavalasti, että se on ollut vaikea huomata ennenkuin tilanne on ajautunut tähän pisteeseen. Koska asiat ovat joskus olleet paremmin, pieni toivon liekki paremmasta kytee edelleen. Oikeastihan mikään arjessamme ei osoita sitä, että asiat voisivat muuttua parempaan.

Ei ne miehet tosipaikan tullen niitä lapsia halua. kuhan pelottelevat. ääni muuttuu kellossa heti, kun sanot, että lähdet ja lapset jää isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, perheneuvolaan yhteys. Ja nyt soita vaikka auttavaan puhelimeen tyyliin töistä tullessa kun olet yksin, sekin auttaa vähän. Vaikea uskoa, että tuollainen ukko lähtisi mistään keskustelemaan ulkopuolisille, joten esitän, että haet keskusteluapua ja henkistä tukea itseäsi varten.

Kävimme kerran pariterapiassa n. vuosi sitten. Se oli kauhea kokemus. Terapeutin mukaan kaikki syyt ovat minun rankassa lapsuudessani, miehen käytös on ok ja minä en vain ymmärrä häntä.

Kevennyksenä muuten että nyt mies soitti ja käski tulemaan kotiin (olen lapsen kanssa leikkipuistossa), että hänen ei tarvitse laittaa kahvinkeitintä pois päältä kun lähtee hakemaan mäkkäristä ruokaa, saa sitten jälkiruokakahvit! Sentään kysyi, että haluanko minä sieltä jotain. Meillä on myös eilen tekemääni ruokaa jääkapissa, mutta niitä hän ei yleensä syö.. lohta ja uusia perunoita, että ihan hyvää ja ravitsevaa ruokaa...

-Ap

Apua! :'D

Kuten täällä on neuvottukin, kannattaa varmistaa oma selusta ennen eroa, esimerkiksi puhumalla perheneuvolassa. Vaikka moni on siitä puhunut täällä, että totta kai äiti saa tässä tapauksessa huoltajuuden, olen seurannut sivusta ihan vastaavanlaista tapausta, jossa isä sai huoltajuuden äidin terveysongelmien varjolla. Isä kuitenkin hoidattaa lapset äidillään lähes kaikkina viikonloppuina, lomilla ja monena arki-iltanakin, mutta isä saa elarit ja lapsilisät, ja sen takia hän huoltajuuden halusikin. Oli sanonut, että ei hoida lapsia, jos ei saa huoltajuutta. Isä esittää sukulaisille sankariyksinhuoltajaa, joka yksin hoitaa lapset, kun äiti ei siihen pysty, ja sukulaiset uskovat hänen version tarinasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hei ap, ei se oikeasti sitä lasta halua erossa. ei se jaksa hoitaa sitä nytkään! se vaan koittaa pelotella sua. tsemppiä sulle!

Tämä on totta. Miehet eivät yleensä koskaan oikeasti halua lapsia itselleen, koska yksinhuoltajuus on raskasta ja vaatii niin paljon työtä. He vain sanovat näin, koska haluavat uhkailla. Jos mies ei ole tähänkään asti lasta hoitanut, ei hän todellakaan tekisi sitä eronkaan jälkeen. Ystävien miehet ovat tehneet juuri näin ja kun on heidän viikkonsa, suurin osa on täysin avuttomia lasten kanssa, jotkut luistavat minkä pystyvät jopa tapaamista. Lapset odottavat isää takki päällä ja reppu selässä, isä ei tule, ei edes soittoa. Nämäkin miehet kaikki uhkailivat lasten pois otolla, joka ikinen.

Mulla sama kokemus, myös mun ylikasvanut teini keski-ikäinen mies alkoi uhkailla huoltajuudella, kun pelästyi että ero tulee. Mun äiti viisaasti sanoi, että mies tietää että lapsi on mulle tärkein, sillä on paras uhkailla.

Pelkäsin myös, mutta esitin kovaa, eikä sillä ollut lopulta oikeasti mitään keinoja. Ei se oikeasti halunnut joka toista viikkoa, nyt kun erosta on muutama vuosi, se peruu viikonloppuja, eikä ota lomallaan paria päivää pidemmäksi ajaksi, jos ollenkaan. Mikä sopii mulle ja lapselle oikein hyvin.

Yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa.

Ikinä en ole ollut niin yksin kuin siinä avioliitossa.

Mies halusi vuoroviikkosysteemin, vain jottei olisi joutunut maksamaan elareita. Ei lapsen takia.

Miehet on niin sikojatossa asiassa että älä alistu. Olkoon sen sika sukukin kuinka kohtuutonta rahan ahnetta sekopäätä niin älä aliatu. Ansaitset parempaa, ala toitottaa sitä itsellesi.

Nytkun miettii eroja kautta aikojen niin kyllä, mies on jokaisessa uhannut lapsella, eihän sillä raukalla oo muutakaan asetta. Aikuisempi kyllä ymmärtää ettei erossa mitään aseita edes tarvita.

Oma alkoholisti isänikin uhkaili vievänsä alle 1-vuotiaan äidiltään erossa vaikka oli ensin itse kännissä suunnilleen kävellyt vauvan yli. Ala arvoinen uhkaus, älkää ottako tosissanne!

Oma ukkoni kyllä lapset hoiti 50/50 ja pidemmällä pinnallavä kuin minä ja hyvä syy mun lyhyeeseen pinnaan löytyy seuraavasta

Riippumatta siitä onko mies ollut työtön, sairaslomalla , vapaalla, opiskelemassa

Ja riippumatta siitä olenko minä heräillyt öisin, ollut töissä tai koulussa , sairaslomalla, tms

Aina kaikki kaatu mun hoidettavaksi, ainoastaan

-ruuanlaitto oli 50/50 ja kaupassa mies kävi välillä yksin , minä vain miehen kanssa koska sillä on ajokortti, mulla ei. Yleensä kuitenkin yhdessä.

Kaikki muu 99.9-100% mun hoidettavana

-koirat

-pyykit

-lattioiden imurointi

-lattioiden pesu

-jääkaapin siivous

-vessan pesu

-kylpyhuoneen siivous

-viemäreiden avaus

-seinien kittaus/hionta/maalaus

-takapihan siivoominen

-lasten huoneen siivoominen

Lisäksi hellyyttä ja seksiä oli liian vähän.

Sanomattakin selvää että lopulta vaan vitutti ja voi kun akka oli kiukkunen niin johan vittu ukko lähti salaa litoo.

Oikee miesten mies! 😱

Mutta ap. Raahaa mies pariterapiaan! Ne ukot ei kuuntele omaa akkaa, mutta miespuolista parisuhde terapeuttia kyllä

E.R.O.A

Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen mieheen. 

Mä olin samassa tilanteessa kuin ap.

Entinen mieheni vaati minulta 50% osallistumista kaikista kuluista. Tämä ollessani äitiyslomalla jolloin tulot tietysti laskivat. Oli itsestäänselvää että hoidin lapsen 100%. Kotityöt myös. Minulle ei jäänyt käteen juuurikaan mitään omaa rahaa, kun mies vahti että maksan eurolleen kaiken. En voinu ostella uusia vaatteita, mies kyllä osteli ja matkusteli. Minä olin lapsen kanssa kotona kun ei ollut rahaa lähteä matkoille mukaan.

Sitten palasin miehen painostamana takaisin työelämään ja laitoin lapsen vastoin tahtoani kokopäivähoitoon mielestäni aivan liian pienenä. Miehen mielestä perheemme tarvitsi lisää rahaa ja lomailuni riitti. Saimme hoitopaikan lapselle alkuun todella kaukaa, jouduin viemään ja hakemaan lapsen junalla + bussilla. Raukka joutui heräämään tosi aikaisin että ehdin töihin kun julkisilla matka päiväkotiin vei niin kauan. Minun piti lapsi myös hakea. Mies kulki autolla töihin. Koska en osallistunut 50% auton kustannuksiin (mies käytti sitä työajossa, itse en ajanut sitä koskaan, edes kauppareissuilla, mutta olisi pitänyt maksaa silti kaikesta puolet ja kun en suostunut, mies kosti sillä ettei kuljettanut lasta päiväkotiin tai hakenut.). Edelleen kaikki kotityöt olivat minun kontollani. Mies väitti tekevänsä paljon sellaisia kotitöitä mitä minä en muka huomannut ja aloitti sitten helvetillisen riidan jos asiasta puhuttiin.

Aloin kypsytellä hiljakseen ajatusta avioerosta. Mies nyhti minulta rahaa, piti kotiorjana, laiminlöi kaikki isän velvollisuudet -paitsi somessa loi kuvaa erinomaisesta isästä-. Viikonloput mies kävi juhlimassa, matkusteli jne. Seksiä piti antaa kun mies napsautti sormiaan.

Sitten mies jäi yllättäen työttömäksi. Alkoi vaatia että koska minä kävin töissä, ja hän sai pienempää työttömyyskorvausta, minun pitäisi maksaa enemmän. En suostunut. sanoin että toimimme kuten minun äitiyslomani aikana, 50/50 kaikista menoista. Ilmoitin myös etten vie enää lasta julkisilla päiväkotiin, jääköön sitten miehen kanssa kotiin/ mies vie autolla. 

Miehestä tuli totaalinen marttyyri. Makasi päivät kotona ja vingutti luottokorttia ostellen netistä kaikkea, tai sitten tissutteli. Sitten selvisi että sillä oli toinen nainen, ollut jo melkein vuoden. 

Hain välittömästi avioeroa. Mies hankaloitti kaikkea, ymmärsi että edessä on hänen tuloillaan muutto pieneen yksiöön. Selvisi että oli puolen vuoden työttömyyden aikana onnistunut ottamaan kulutusluottoja niin että rahat mitä asuntomme myynnistä sai voittoa, meni suoraan noiden velkojen maksuun. Itse sain samoihin aikoihin ylennyksen, palkkani nousi ja sain ostettua lapsen päiväkodin läheltä mukavan pienen kodin meille. Yhtäkkiä tajusin että tulen taloudellisesti paljon paremmin toimeen ilman miestä, minulle jäi rahaa säästöönkin ja pystyimme matkustelemaan lapsen kanssa. Meille muotoutui nopeasti lapsen kanssa helppo ja mukava arki, elämä oli niin paljon helpompaa ilman kotona makaavaa, vaatimuksia esittävää miestä josta ei ollut yhtään mihinkään.

Nyt erosta on 7 vuotta. Mies on alkoholisoitunut ja elää uuden avovaimonsa siivellä. Edelleen työtön ja edelleen katkera erosta, kuulemma vein hänen kaikki rahansa erotessa (saimme molemmat puolet asunnon myyntivoitosta, huonekalut annoin kaikki hänelle, lapsen sängyn jne otin mukaani). Ihmettelen miten ikinä katselin tuollaista itsekästä loista niin monta vuotta, olisi pitänyt lähteä aiemmin ja olisi pitänyt pitää puolensa tiukemmin. 

Eroaminen oli viisain tekoni IKINÄ.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheestä on tasa-arvoinen vanhemmuus kaukana, vaikka mies sitä korupuheissaan jaksaa toitottakin. Olen alkanut tehdä keikkahommia hoitovapaan ohessa ja esim. nyt olen menossa huomenna tekemään pitkän vuoron. Mies on lomalla.

Tällä viikolla olen joka aamu herännyt lapsen kanssa klo 6 ja antanut miehen nukkua. Mies on valvonut illat katsoen jalkapalloa ja pelaten pleikkaria. Itse olen mennyt nukkumaan ajoissa, että jaksan herätä.

Tänä aamuna jouduin hoitamaan työasiaa, ja mies joutui heräämään katsomaan lapsen perään. Kun olin saanut työasian hoidettua, mies tokaisi vihaisena: ENSI YÖNÄ MÄ SITTEN NUKUN!

Häntä ei kuulemma kiinnosta, että minulla on edessä pitkä työvuoro. Ei kuulemma suostu menemään aikaisemmin nukkumaan, koska ”tarvitsee illalla oman ajan”.

Miehen ollessa töissä hoidin AINA yöheräämiset ja heräsin lapsen kanssa, jos tämä heräsi ennen miehen herätyskellon soittoa.

Mies on myös ollut työvuorojeni jälkeen aivan loppu ja tiuskinut lapselle. Ollut siis korkeintaan kahtena peräkkäisenä päivänä työvuoroni ajan lapsen kanssa lomansa aikana (lapsen päivähoito on alkamassa)... kuitenkin mies on koko ajan painostanut minua töihin, koska ”ei aio elättää meitä”. Vaatii minua osallistumaan kaikkiin menoihin yhtä suurin panostuksin, vaikka tienaa 6000 € /kk (minä töissä ollessani n. 2500 €).

Sanomattakin lienee selvää, että minä hoidan kaikki kotityöt (myös remontit, auton huollot ym.), paitsi pyykit. Koska miehellä on tämä yksi vastuualue (joka toki lapsiperheessä on iso), hän on oikea arjen sankari.

Ei tarvitse kehottaa, että jätä se... taisin tajuta sen juuri itsekin.

Miksi et tee sitä työtä?

Sinun velvollisuus on maksaa puolet kaikista kuluista. Niin kauan kuin et sitä tee et voi myöskään valittaa kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama, en tosin ole vielä töissä mutta jännittää ja valmiiksi. Mies valvoo johonkin 2-3 yöllä ja aamulla lapsi ja minä herätään jo ennenkuin herää itse töihin. Jos lapsi valvoo yöllä on hän niin vihainen kun "ikinä en saa nukkua!" öö saisit kyllä kun kävisit aikaisemmin nukkumaan! Ei kuulemma voi kun se on ainut hetki päivässä kun saa omaa aikaa.. Niin, no minä en saa sitä ikinä. Samaten ei voi päivällä tehdä mitään jos joutuu katsomaan lasta, ei voi syödä, ei voi siivota, ei voi tehdä mitään kuulemma. Jännä että minä voin ja teen kaiken päivän aikana kuitenkin. En ymmärrä.

Jos et tee töitä niin KAIKKI lapsenhoito ja kotityöt kuuluvat sinulle. Jos teet töitä niin maksat puolet kaikista kuluista. 

Huomenna on jälleen luvassa hellettä tänne Helsingin keskustaan. Täytyypä muistaa avata ikkunat, että asunto vähän jäähtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

AP:han ei kanna mitään vastuuta lapsesta. Hän ei edes tee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta sulla paapottavana. Mitä tuo rahan tienaaminen tohon edes liittyy.

Kaikella tavalla. Et voi vaatia tasa-arvoa jos et myös itse maksa puolia kuluista. Tämä näyttää naisilta kerta toisensa jälkeen unohtuvan. Jos et maksa 50% perheen yhteisistä kuluista niin sinun pitää korvata se tekemällä enemmän kotona kuin toinen. Mitä vähemmän maksat sitä enemmän teet.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita raha-asioita ainakin tule puhuttua etukäteen? Entä pitikö mies tiukasti rahat erillään kun olitte vielä kaksin?

Meillä mies tienaa "vähän" ainakin jos sinun mieheesi vertaa, n. 1500-1900€/kk työvuoroista riippuen.

Silti ollut itsestäänselvää, että minun ollessa hoitovapaalla maksaa enemmän. Olen kotona kunnes lapsi täyttää kolme, se oli miehelle täysin ok. Teen itse tosin myös työkeikkaa välillä, jotta saa laitettua rahaa syrjään hätätapauksien varalle.

Mutta meille rahakuviot oli jo ennen lasta sellaiset, että annettiin toisillemme sama elintaso. Toisinaan minä tienasin enemmän, toisinaan taas mieheni. Enemmän tienaava on maksanut enemmän ja tehty niin, että molemmille jäisi suht samanverran käyttörahaa kiinteiden kulujen jälkeen. Ja nyt hoitovapaalla saman kaavan mukaan.

Jos kahden aikuisen perheessä on kahta eri elintasoa, niin en hankkisi lapsia siihen liittoon.

Onneksi olkoon. Olet kyllä hienosti kusettanut miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.

Järjetön ajatusmaailma. Se että mies on paiskinut töitä koko ikänsä ja saanut paremman työn kuin AP joka ei halua töitä tehdä, ei tarkoita että miehen pitäisi rangaistuksena sitten maksaa rahansa AP:lle.

Avioliitto ei tarkoita että voit saada parempaa elintasoa kuin mihin itse kykenisit. Me ei eletä enää 1950-luvulla missä naiset meni naimisiin jotta pääsi parempaan elintasoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.

Tuossa tilanteessahan on kaksi eri vaihtoehtoa, eli

A) Menot 50-50, mutta silloin myös kotityöt 50 - 50 ja miehen loma-aikana lastenhoito 50-50

B) Mies maksaa enemmän ja ap vastapainoksi tekee enemmän kotitöitä

Noilla kahdella vaihtoehdolla tilanteesta tehdään reilu. Se, että mies maksaa samanverran kuin ap, mutta teettää ap:lla kotityöt, niin se on pelkkää vapaamatkustamista.

Se että tienaa enemmän kuin toinen ei velvoita maksamaan enemmän perheen kuluja.

AP on vapaamatkustaja. Hän olettaa että mies maksaa hänen elämänsä sekä vielä tekee kotityöt.

Tämän sivun kommenteista tuli mieleen palstamiesten väittämä, että naisen koulutuksella ja tuloilla ei ole mitään merkitystä. Näyttää ainakin tuolle yhdelle tyypille olevan. Miksi ihmeessä miehet pariutuu naisten kanssa, jos nainen ei tienaa tarpeeksi? Miksi miehet haluavat hankkia lapsia, jos se tarkoittaa sitä, että jonkin aikaa mies maksaa enemmän kuluja? Kyllä se kotona oleva nainen kuitenkin tekee lapsen ja kodin eteen enemmän mitä mies.