Kuinka paljon siitä on haittaa myöhemmän työpaikan saannissa jos jättäytyn kaikista yliopiston sosiaalisista piireistä pois?

Kyllä verkostoituminen kannattaa. Ei tarvitse (oman kokemukseni mukaan) olla välttämättä mikään järjestöaktiivi, mutta ihan kaikenlaisista kontakteista voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Lisäksi sanoisin, että ystävystämällä edes pienen porukan kanssa voi auttaa silloin, kun motivaatio oman opiskelun kanssa rakoilee. Kavereiden eteneminen pitää sutkin "ruodussa" aikataulujen suhteen ja opiskeluaika ylipäänsä on 100% miellyttävämpää.

Ja sekin on totuus, että suurin osa työpaikoista menee ihan oikeasti tutuntutuille tai jopa ihan ilman yleistä hakua. Verkostoista voi olla vain hyötyä tässä mielessä.

Verkostoitumisesta kanssaopiskelijoiden kanssa ei ole juuri mitään hyötyä. Ehkä saatat kuulla joistain työpaikoista vähemmällä vaivalla kuin muuten mutta siinä se. Kukaan näistä parikymppisistä julleista ja jenneistä ei pysty vaikuttamaan kenenkään rekrytöintiin millään tavalla. Ja sitten kun se ensimmäinen työpaikka on saatu verkoistoituukin automaattisesti niiden ihmisten kanssa joista voikin olla hyötyä.

Älä siis turhaan stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin pienet piirit että alan tekijät tuntevat toisensa. Yliopisto ja oman ammattialan järjestöt ovat näitä paikkoja jossa pääsee mukaan "piirehin".

Ihanko totta? Niiltä massaluennoilta seuloutuu siis pienempi inside-piiri, joka tuntee toisensa ja päättää ketkä pääsee töihin? Masentavaa.

Arvaa masentaako sitten, kun tajuat, että kaikki huonommilla arvosanoilla valmistuneet verkostoutujat saivat töitä mutta sinä et

eri

Mullakin kävi noin. Olisi vissiin pitänyt opiskeluajat laiskotella baarissa hengailemassa muiden "opiskelijoiden" kanssa, mutta minä tyhmä käytin opiskeluaikani opiskelemiseen. No, nyt sitten saan laiskotella kotona työttömänä.

t. Myös eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin pienet piirit että alan tekijät tuntevat toisensa. Yliopisto ja oman ammattialan järjestöt ovat näitä paikkoja jossa pääsee mukaan "piirehin".

Ihanko totta? Niiltä massaluennoilta seuloutuu siis pienempi inside-piiri, joka tuntee toisensa ja päättää ketkä pääsee töihin? Masentavaa.

Arvaa masentaako sitten, kun tajuat, että kaikki huonommilla arvosanoilla valmistuneet verkostoutujat saivat töitä mutta sinä et

eri

Mullakin kävi noin. Olisi vissiin pitänyt opiskeluajat laiskotella baarissa hengailemassa muiden "opiskelijoiden" kanssa, mutta minä tyhmä käytin opiskeluaikani opiskelemiseen. No, nyt sitten saan laiskotella kotona työttömänä.

t. Myös eri

Joku muu sen aiheutti. Luultavasti olet umpimielisen oloinen introvertti joka ei juuri täytä nykypäivän "hyvä tyyppi" vaatimuksia. Samanlainen olen minäkin :/

Vierailija kirjoitti:

Onhan se rekrytoijalle helpompaa jos kandidaatti on jo jollain tavalla tuttu kuin aivan tuntematon. Opiskellessa on hyvä herjoitella sitä verkottumista joka on työelämässä jo ihan välttämättömyys ellet ole menossa pesemään lattioita.

Tämä on ihan totta. Suurimmasta osasta meille palkattuja meillä ln alustava käsitys jotakin muuta kautta. Se tuo turvaa rekrytointiin, kun kyse on kuitenkin miljoonainvestoinnista. Ja ei, meitä ei uunita paskanpuhujat ja perseennuolijat (vaikka niin aina väitetään), vaan hyvä rekry on yhdistelmä ammattitaitoa, potentiaalia ja persoonaa.

Pieni esimerkki verkostoitumisesta. Yhden insinööriuran tehneenä keksin palata yliopistoon jatko-opiskelemaan. Tein labrakurssin ryhmätyönä nuorten opiskelijoiden kanssa. Kävin itse useaan otteeseen labrassa juttelemassa dosentin ja labrainssin kanssa työhön liittyvästä kokeellisesta osuudesta. Ryhmän opiskelijat olivat kyllä tekemässä mittaukset, mutta laskennat, analyysin ja johtopäätökset tein itse ja palautin työn muiden puolesta koska opiskelijoista ei mielenkiintoa löytynyt. Työ meni läpi parhaalla arvosanalla. Pian professori otti yhteyttä ja tarjosi tutkimusasisstentin paikkaa ja mahdollisuutta väitöskirjatutkimukseen. Laboratorioinssi siirtyi suuren kotimaisen yrityksen palvelukseen ja kohta hän pyysi ilmoittautumaan työhaastatteluun toisaalla yrityksessä. Sain aivan loistavan työtarjouksen ja ulkomaankomennuksen jonka hyväksyin mutta samalla tutkijanurani päättyi näin valitettavasti lyhyeen. Kaikki tämä aktiivisesti verkostoitumalla. Teen myös itse rekrytointeja Suomessa ja ulkomailla. Verkostoitumalla pääsee ilman muuta ohituskaistalle.

Riippuu niin paljon alasta. Esim meillä lakialalla pyörii käsittääkseni aika pieni piiri, ja monet työpaikat etenkin opiskelijoille menee suhteilla. Mäkin jättäydyin pois porukoista, ja olen nyt kesällä työtön, mahdollisesti jonkun kaverin avulla olisin voinut löytää paikan. Tunnen hyvin vain omat professorini, käydään silloin tällöin juttelemassa jostain mielenkiintoisesta aiheesta. :D Toisaalta minua ei huoleta niin paljon, sillä oikiksesta kuitenkin työllistyy verrattain hyvin, kun taas esim kauppiksessa se verkostoituminen voi jo olla elinehto.

Kerran olin mukana ryhmäprojektissa, jonka tein aikuisopiskelijoiden kanssa, kun en tuntenut omanikäisiä. Sain siitä ryhmästä yhdeltä aikuiselta työtarjouksen paikasta, jossa hän itsekin oli käsittääkseni aika johtavassa asemassa. Minun olisi kuitenkin pitänyt muuttaa parin kuukauden kesätyön takia 500 km, ja olin juuri saanut oman kämppäni 6kk haun jälkeen, joten en lähtenyt. Mutta tarinan opetus: aikuisopiskelijoilla on usein parhaat suhteet työelämään, kannattaa satsata heihin.

Yksi esimerkki tässä, enkä ajattele tämän olevan välttämättä tahdikasta, mutta tervetuloa tosielämään. Entinen työnantajani laittoi yliopistolle tiedotuksen kesätyöpaikasta yleiseen jakoon. Soitti sitten minulle suoraan ja ihmetteli miksi en ole paikkaa hakenut ja ihmetteli, kun vain yksi hakemus oli hyvään työhön tullut. En ollut tästä postilistalla saanut ilmoitusta, tänne tulevat muistakin paikoista tiedotukset. Kyselin sitten muilta opiskelukavereilta, kukaan ei ollut paikasta tietoinen. Eli yliopisto oli valinnut tiedottaa yhtä, valitsemaansa opiskelijaa, joka sitten valittiinkin, itse pääsin pidempään sijaisuuteen samalle työnantajalle. Ei epäreilua minulle kun suhteita jo oli, mutta ehkäpä kaikille, joilla ei ollut mahdollisuutta hakea. Lisäksi työnantaja ei saanut itse arvioida soveltuvuutta ehdokkaista.

Vierailija kirjoitti:

Yksi esimerkki tässä, enkä ajattele tämän olevan välttämättä tahdikasta, mutta tervetuloa tosielämään. Entinen työnantajani laittoi yliopistolle tiedotuksen kesätyöpaikasta yleiseen jakoon. Soitti sitten minulle suoraan ja ihmetteli miksi en ole paikkaa hakenut ja ihmetteli, kun vain yksi hakemus oli hyvään työhön tullut. En ollut tästä postilistalla saanut ilmoitusta, tänne tulevat muistakin paikoista tiedotukset. Kyselin sitten muilta opiskelukavereilta, kukaan ei ollut paikasta tietoinen. Eli yliopisto oli valinnut tiedottaa yhtä, valitsemaansa opiskelijaa, joka sitten valittiinkin, itse pääsin pidempään sijaisuuteen samalle työnantajalle. Ei epäreilua minulle kun suhteita jo oli, mutta ehkäpä kaikille, joilla ei ollut mahdollisuutta hakea. Lisäksi työnantaja ei saanut itse arvioida soveltuvuutta ehdokkaista.

Eli sullekin oli sitten hyötyä entisestä työpaikasta ja sille toiselle varmaan jinkun tietyn esim. proffan tuntemisesta. Muut jatkouvat biletystään keskenään autuaan tietämättöminä menetetystä työpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi esimerkki tässä, enkä ajattele tämän olevan välttämättä tahdikasta, mutta tervetuloa tosielämään. Entinen työnantajani laittoi yliopistolle tiedotuksen kesätyöpaikasta yleiseen jakoon. Soitti sitten minulle suoraan ja ihmetteli miksi en ole paikkaa hakenut ja ihmetteli, kun vain yksi hakemus oli hyvään työhön tullut. En ollut tästä postilistalla saanut ilmoitusta, tänne tulevat muistakin paikoista tiedotukset. Kyselin sitten muilta opiskelukavereilta, kukaan ei ollut paikasta tietoinen. Eli yliopisto oli valinnut tiedottaa yhtä, valitsemaansa opiskelijaa, joka sitten valittiinkin, itse pääsin pidempään sijaisuuteen samalle työnantajalle. Ei epäreilua minulle kun suhteita jo oli, mutta ehkäpä kaikille, joilla ei ollut mahdollisuutta hakea. Lisäksi työnantaja ei saanut itse arvioida soveltuvuutta ehdokkaista.

Eli sullekin oli sitten hyötyä entisestä työpaikasta ja sille toiselle varmaan jinkun tietyn esim. proffan tuntemisesta. Muut jatkouvat biletystään keskenään autuaan tietämättöminä menetetystä työpaikasta.

Kyllä, hyödyin verkostoitumisesta, kuten hänkin. En olisi kuullut paikasta ilman verkostoa. Se on se todellisuus "verhojen takana". Eli vastauksena aloitukseen, verkostoitumisesta on etua, vaikka toki työpaikan voi löytää muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pieni esimerkki verkostoitumisesta. Yhden insinööriuran tehneenä keksin palata yliopistoon jatko-opiskelemaan. Tein labrakurssin ryhmätyönä nuorten opiskelijoiden kanssa. Kävin itse useaan otteeseen labrassa juttelemassa dosentin ja labrainssin kanssa työhön liittyvästä kokeellisesta osuudesta. Ryhmän opiskelijat olivat kyllä tekemässä mittaukset, mutta laskennat, analyysin ja johtopäätökset tein itse ja palautin työn muiden puolesta koska opiskelijoista ei mielenkiintoa löytynyt. Työ meni läpi parhaalla arvosanalla. Pian professori otti yhteyttä ja tarjosi tutkimusasisstentin paikkaa ja mahdollisuutta väitöskirjatutkimukseen. Laboratorioinssi siirtyi suuren kotimaisen yrityksen palvelukseen ja kohta hän pyysi ilmoittautumaan työhaastatteluun toisaalla yrityksessä. Sain aivan loistavan työtarjouksen ja ulkomaankomennuksen jonka hyväksyin mutta samalla tutkijanurani päättyi näin valitettavasti lyhyeen. Kaikki tämä aktiivisesti verkostoitumalla. Teen myös itse rekrytointeja Suomessa ja ulkomailla. Verkostoitumalla pääsee ilman muuta ohituskaistalle.

Aivan eri asia. Vai ryyppäsitkö paljonkin proffan kanssa haalaribileissä?