Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon siitä on haittaa myöhemmän työpaikan saannissa jos jättäytyn kaikista yliopiston sosiaalisista piireistä pois?
12.07.2018 |
Ei vaan oo intoa niihin, paljon mielummin vaan opiskelen siellä ja viettän jo nykyisten ystävieni kanssa aikaa vapaa-ajalla. Lisäksi tässä ollaan miehen kanssa lasta yrittämässä ja mulla sitenkään ei myöhemmissäkään suunnitelmissa oo viettää aikaa yliopistolla yhtään sen enempää kuin opiskelu vaatii. Osan kursseistakin ajatellut tehdä kirjatentteinä. Ja vielä oon monia muita alottavia fuksejakin puol vuotta avoimen kurssien vuoksi edellä, eikä mulla tule siten edes olemaan montaakaan yhteistä kurssia heidän kanssaan.
Noh selittelyt sikseen, paljonko siitä on tulevan työelämän kannalta haittaa? Ajatus jostain väkisin tutustumisesta ilman että itellä on siihen halua, tuntuisi vaan niin velvoitteiselta pakkopullalta.
Kommentit (51)
Minkä ikäinen oot? Et varmaan ihan nuori jos lasta pitää alkaa tekee kesken opiskeluiden - mikset opuskelisi ensin?
Ei muuta kun kotiin vaan linnottautumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan helvetisti. Verkostoituminen on nykyään monella alalla yli 50% suoritetun tutkinnon arvosta.
Varmaan alasta kiinni.
Opettaja, sossu, psykologi, puheterapeutti, lääkäri -> ei mitään väliä. Tutkimusryhmiin pääsyssä voi olla merkitystä.
Softa-alalla on merkitystä.
Kaupallisella puolella en tiedä. Oikeustieteellisessä auttaa ainakin harrastustuttavuus.
Sitten on näitä, joissa ei kukaan saa töitä eli erilaiset taiteen teko tai tutkimus jne. Siellä on ihan sama kenen kanssa säädät, duunia ei saa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen oot? Et varmaan ihan nuori jos lasta pitää alkaa tekee kesken opiskeluiden - mikset opuskelisi ensin?
Ei muuta kun kotiin vaan linnottautumaan!
Oon mä vielä aika nuori, vasta kaksikymppinen, mutta mulle tuo lapsi opiskelujen aikana tuntuu juuri hyvältä ratkaisulta. Ollut suunnitelmissa jo pari vuotta, ajatuksena juurikin että rankat pääsykokeet ensin pois alta. Mulle itelleni on muuten kuitenkin paljon vähemmän rankkaa se opiskelu lapsen hoidon ohella on kuin mitä olisi työnteko lapsenhoidon ohella.
Mutta lapsen saaminen ei siis ole se varsinainen syy sille miksen jaksaisi verkostoitua yliopistolla, ehkä enintään lisäsyy.
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Varmaan alasta kiinni.
Opettaja, sossu, psykologi, puheterapeutti, lääkäri -> ei mitään väliä. Tutkimusryhmiin pääsyssä voi olla merkitystä.
Softa-alalla on merkitystä.
Kaupallisella puolella en tiedä. Oikeustieteellisessä auttaa ainakin harrastustuttavuus.
Sitten on näitä, joissa ei kukaan saa töitä eli erilaiset taiteen teko tai tutkimus jne. Siellä on ihan sama kenen kanssa säädät, duunia ei saa kukaan.
Okei mahtavaa! Menen opiskelemaan psykologiaa joten työllisyydestä ei siis tarvitse verkostoitumisen puuttuessa stressailla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko. Mutta kannattaa muistaa, että iso osa asiantuntijatyötehtävistä menee tänä päivänä suhteiden kautta. Paikat ei ole yksityisellä puolella monesti edes julkisessa haussa. Siksipä pieni verkistoituminen ei tekisi pahaa. Yleensä kaveriporukat muodostuu fuksivuonna, jos missaat sen, voi olla myöhemmin hankala saada kavereita. Monilla nuorilla yliopisto-opiskelijoilla ei ole lapsia, joten ilman rientoihin ja tapahtumiin osallistumista, vaikeaa saattaa olla.
Koko yliopiston idea tänä päivänä on se verkostoituminen.
Yliopiston oppimäärän voi suorittaa kuka tahansa tervejärkinen helposti kotoa käsin, opiskelemalla netistä löytyvän tietomassan avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Varmaan alasta kiinni.
Opettaja, sossu, psykologi, puheterapeutti, lääkäri -> ei mitään väliä. Tutkimusryhmiin pääsyssä voi olla merkitystä.
Softa-alalla on merkitystä.
Kaupallisella puolella en tiedä. Oikeustieteellisessä auttaa ainakin harrastustuttavuus.
Sitten on näitä, joissa ei kukaan saa töitä eli erilaiset taiteen teko tai tutkimus jne. Siellä on ihan sama kenen kanssa säädät, duunia ei saa kukaan.
Okei mahtavaa! Menen opiskelemaan psykologiaa joten työllisyydestä ei siis tarvitse verkostoitumisen puuttuessa stressailla?
ap
Ei tarvitse. Jos olet valmis muuttamaan keskussairaalatason paikkakunnalle, niin saat takuuvarmasti töitä milloin vain. Pääkaupunkiseudulla on monipuolisesti tarjontaa hyvinkin erilaisissa töissä.
Koulumaailmaan pääset töihin käytännössä varmuudella niin, ettei tarvitse muuttaa ( = avoimia virkoja on niin tiheässä, että jokin paikka on työssäkäyntimatkan päässä kotoasi) mutta tympiinnyt pian ja vaihdat toiseen duuniin.
Jos olet yrittäjähenkinen, niin voit myydä osaamisesi ostopalveluna opetustoimelle eri kuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Koko yliopiston idea tänä päivänä on se verkostoituminen.
Yliopiston oppimäärän voi suorittaa kuka tahansa tervejärkinen helposti kotoa käsin, opiskelemalla netistä löytyvän tietomassan avulla.
Tai sitten se että yliopistossa pitää opiskeltu tieto myös tenttiä tai muutoin osoittaa, joten tutkinnon saaneilla on olemassa edes jonkinlainen tae siitä että osaa oikeasti opiskelemaansa aihetta?
Ei siitä mitään tulisi jos netissä itseoppineet voisivat vain kertoa olevansa jonkin alan "maistereita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Varmaan alasta kiinni.
Opettaja, sossu, psykologi, puheterapeutti, lääkäri -> ei mitään väliä. Tutkimusryhmiin pääsyssä voi olla merkitystä.
Softa-alalla on merkitystä.
Kaupallisella puolella en tiedä. Oikeustieteellisessä auttaa ainakin harrastustuttavuus.
Sitten on näitä, joissa ei kukaan saa töitä eli erilaiset taiteen teko tai tutkimus jne. Siellä on ihan sama kenen kanssa säädät, duunia ei saa kukaan.
Okei mahtavaa! Menen opiskelemaan psykologiaa joten työllisyydestä ei siis tarvitse verkostoitumisen puuttuessa stressailla?
ap
Ei tarvitse. Jos olet valmis muuttamaan keskussairaalatason paikkakunnalle, niin saat takuuvarmasti töitä milloin vain. Pääkaupunkiseudulla on monipuolisesti tarjontaa hyvinkin erilaisissa töissä.
Koulumaailmaan pääset töihin käytännössä varmuudella niin, ettei tarvitse muuttaa ( = avoimia virkoja on niin tiheässä, että jokin paikka on työssäkäyntimatkan päässä kotoasi) mutta tympiinnyt pian ja vaihdat toiseen duuniin.
Jos olet yrittäjähenkinen, niin voit myydä osaamisesi ostopalveluna opetustoimelle eri kuntiin.
Asun valmiiksi pääkaupunkiseudulla, joten voin kait siis lakata stressaamasta ja ottaa opiskelusta ilon irti tavalla josta itse eniten nautin. :) Kiitos!
ap
Aika jännä, että psykologiaan pyrkivä ei ole sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulisin, että jos tähtää HR, rekryammattilaiseksi yms. yritysmaailmaan, niin verkostoitumisesta on todellakin hyötyä.
Jos tavoite on julkisen puolen virka, niin ei verkostoitumisella liene mitään merkitystä.
Ei niitä tarvii mihkään. Ne parikymppiset jullit ja ellit jotka luulee noista verkostoista hyötyvänsä eivät ole palkkaavia henkilöitä tai muutenkaan päätä siitä kuka taloon tulee tai kuka sieltä lähtee. Pelkkiä harhakuvitelmia omasta tärkeydestä.
Lisäksi kannattaa muistaa että suosittelemalla jotain henkilöä laitat myös oman pätevyytesi vaakalaudalle. Jos kaveri ei sitten suoriudukaan niin se saa näyttämään myös sinut huonolta, ja sen takia kukaan ei suosituksia anna.
Tilanne voi olla eri jossain ministerien herrakerhossa, mutta realistisesti kuinka moni sinne asti pääsee? Aivan hemmetin harva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä yliopistoista. Mut en usko et ammattitaito on = menestyminen työssä.
Oikeesti se että on hyvä TYONTEKIJÄ ratkasee enemmän ku se kuinka sosiaalinen olet.
Tunnen ihmisiä jotka on ujoja, ja työnantaja näkee niissä niiden hyvät puolet. Okei, on ne varmaan kuullu että vois olla puheliaampia, mutta ei se silti oo vaikuttanu siihen paljoo et millasena työntekijänä se ihminen nähdään. :D
Ja tietenki riippuu myös alasta. Mutta aika stressaavalta kuulostaa jos pitäis jo kouluaikana miettii sitä et saako töitä jos ei verkostoidu kaikkialle. Aika harvoin ne työnantajat on just jtn opettajia tai koulun jotai rehtoreita tyyliin. xDD
Tietty se aon helpompi jos tutustuu paljon ihmisiin mut ei se nyt elämän tärkein asia oo, kyl niit töitä löytää epäsosiaalisetkin.
Mut en usko et ammattitaito on = menestyminen työssä.
Siis piti sanoa et ammattitaito = menestyminen työssä
Ei ne verkostot ole todellakaan ratkaisevia työnsaannin kannalta, vaikka hyötyä niistä toki voisikin olla.
Nykyään on käytännössä mahdotonta saada töitä vaikka olisi verkostoitunut ja tehnyt kaiken ns. ohjekirjasen mukaisesti. Homer Simpsonin sanoin: vaikka olisi kuinka hyvä, aina löytyy miljoona muuta, jotka ovat parempia. Sinänsä keskittyisin siis tekemään siten kuten itsestä parhaalta tuntuu.
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Sitten on näitä, joissa ei kukaan saa töitä eli erilaiset taiteen teko tai tutkimus jne. Siellä on ihan sama kenen kanssa säädät, duunia ei saa kukaan.
Itse asiassa minä ja lähes kaikki opiskelukavereistani olemme näitä hippipuolen valmistuneita, eikä yksikään meistä ole tällä hetkellä työttömänä. Työllistyminen on tapahtunut nimen omasn yliopistoaikojen verkostoitumisen kautta. Emme me tosin sitä silloin sillä nimellä kutsuneet, yhdessä vaan opiskeltiin, ryypättiin, reissattiin ja pidettiin hauskaa.
En osallistunut koskaan mihinkään menoihin. Mitenkään ei ole vaikuttanut työnhaussa. Valmistuin viime vuonna, KM, vakityössä.
Alue: Aihe vapaa
Kellään tietoa/kokemusta? ap