Tunnetko ketään aikuisena Suomeen muuttanutta täydellisesti suomea osaavaa?
Nuorten yleisurheilun MM-kisoista on sattunut silmiini useita urheilijoita, joilla on tausta kahdessa maassa. Toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin asuinmaansa ja lapsensa asuinmaan kieltä.
Kuitenkaan urheilijat itse eivät ole oppineet äitinsä tai isänsä äidinkieltä. Ihmetyttää, miksi lapsia ei kasvateta kaksikielisiksi, koska kaksikielisyys on valtava lahja. Aikuisena vieraan kielen sujuvan hallinnan saavuttaminen näet vaikuttaa hyvin vaikealta.
Vai tunnetko ketään ulkomaalaista, joka on muuttanut Suomeen aikuisiällä ja puhuu täydellistä suomea ymmärtäen sen kaikki vivahteet ja kokien sen kaikki ilmaisut samalla tavalla kuin suomalaiset? Minä en tunne.
Siksi minusta tuntuisi myös hankalalta solmia parisuhde ulkomaalaisen kanssa. En epäile, ettenkö oppisi puhumaan vierasta kieltä sujuvasti johonkin saakka. Kieliopin voisi harjoitella ja erilaiset sanonnat tarttuisivat päähän vuosien myötä, mutta ääntämisessä ja painotuksessa säilyisi aina vieras sävy, eikä kielestä tulisi koskaan tunnekieltä. Kuinka voi kommunikoida syvällisesti puolisonsa kanssa, jos tunteet eivät kulje mukana kielessä?
Esimerkiksi Roman Schazt on kertonut, ettei suomen prkle herätä hänessä minkäänlaista tunnetta verrattuna saksalaisiin kirosanoihin. Ja vaikka Schatz on asunut Suomessa iät ja ajat ja puhuu liki täydellistä suomea, niin edelleenkin hänen puheeseensa lipsahtelee silloin tällöin kielioppivirheitä, eikä hän osaa lausua kaksoiskonsonantteja. Myös suomelle ominainen glottaaliklusiili on vajavainen, mikä tekee puheesta liian tauotonta.
Kommentit (52)
Neil Hardwick oppi suomen kielen aivan ilmiömäisen hyvin. Eikös hän puhunut jo 80-luvulla ihan täydellistä suomea.
Äidinkieli voi myös unohtua tai "vaihtua" elämän aikana. Minulla on nyt jo vanha sukulainen, joka muutti parikymppisenä englanninkieliseen maahan. Hän ei välittänyt pitää suomen kielen taitoaan yllä eikä ole enää kymmeniin vuosiin osannut sujuvaa suomea. Englanti on hänen vahvin kielensä vaikka ei olekaan ensimmäisenä opittu kieli. Nyt hän on asunut nykyisessä kotimaassaan jo kolme kertaa niin kauan kuin aikoinaan Suomessa.
Tunnen erään tsekin, joka aloitti suomen kielen opinnot meidän olkkarin lattialta, jossa hän tavasi 1-vuotiaan tyttäremme vauvakirjoja. Vuoden kuluttua hän puhui jo todella hyvää Suomea eikä nykyään hänen puheestaan huomaa mistään, ettei suomi ole hänen äidinkielensä.
Käyttäjä12242 kirjoitti:
Nuorten yleisurheilun MM-kisoista on sattunut silmiini useita urheilijoita, joilla on tausta kahdessa maassa. Toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin asuinmaansa ja lapsensa asuinmaan kieltä.
Kuitenkaan urheilijat itse eivät ole oppineet äitinsä tai isänsä äidinkieltä. Ihmetyttää, miksi lapsia ei kasvateta kaksikielisiksi, koska kaksikielisyys on valtava lahja. Aikuisena vieraan kielen sujuvan hallinnan saavuttaminen näet vaikuttaa hyvin vaikealta.
Vai tunnetko ketään ulkomaalaista, joka on muuttanut Suomeen aikuisiällä ja puhuu täydellistä suomea ymmärtäen sen kaikki vivahteet ja kokien sen kaikki ilmaisut samalla tavalla kuin suomalaiset? Minä en tunne.
Siksi minusta tuntuisi myös hankalalta solmia parisuhde ulkomaalaisen kanssa. En epäile, ettenkö oppisi puhumaan vierasta kieltä sujuvasti johonkin saakka. Kieliopin voisi harjoitella ja erilaiset sanonnat tarttuisivat päähän vuosien myötä, mutta ääntämisessä ja painotuksessa säilyisi aina vieras sävy, eikä kielestä tulisi koskaan tunnekieltä. Kuinka voi kommunikoida syvällisesti puolisonsa kanssa, jos tunteet eivät kulje mukana kielessä?
Esimerkiksi Roman Schazt on kertonut, ettei suomen prkle herätä hänessä minkäänlaista tunnetta verrattuna saksalaisiin kirosanoihin. Ja vaikka Schatz on asunut Suomessa iät ja ajat ja puhuu liki täydellistä suomea, niin edelleenkin hänen puheeseensa lipsahtelee silloin tällöin kielioppivirheitä, eikä hän osaa lausua kaksoiskonsonantteja. Myös suomelle ominainen glottaaliklusiili on vajavainen, mikä tekee puheesta liian tauotonta.
Tunnen. Kielialojen ihmisiä joille kielten oppiminen helppoa.
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
> Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
> Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Kielen taito =/= kirjojen lukeminen. Oikeakielisyys =/= kielen taito. Asia nyt vaan on niin, että se pihtiputaalainen maajussi osaa äidinkielensä täydellisesti, ja jokaista kielenoppijaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
Ironia kohdalaan.
Oli melkoinen vaatimuslista. Opettajana en usko, että ihan heti löydät sellaista ihmistä. Lähtökohta on kuitenkin se, että suomen kieli vääristyy jo alkumetreillä, koska sitä helpotetaan ("minun nimi on..." eli syntyy oikeastaan sekakieltä kirjakielestä ja puhekielestä, kun taas natiivi vaihtaa kätevästi rekisteristä toiseen). Tietysti on niitä, jotka lukevat paljon ylimääräistä ja perehtyvät itse asioihin lisää.
Täällä on mainittu aksentti, mutta sehän on ongelmista lähes pienimpiä.
Mietit, miksi eivät puhu kahta kieltä? No, kaksikielisyydestä on kulkenut monenlaista juttua vuosien saatossa niin ammattilaisten kuin maallikoiden keskuudessa - tietysti maallikoiden keskuudessa vielä enemmän. On voitu ajatella, että se vaikeuttaa asuinmaan kielen oppimista. On voitu myös ajatella, että se ei ole enää yksinkertaisesti tarpeellista. Oman äidinkielen tunnit ovat koulussa myös ylimääräisiä, joten se vaatii vanhemmilta päättäväisyyttä opastaa lapset sille tielle.
Itsestäni olen huomannut, että olen miellyttävämpi ihminen englannin kielellä. :D Ehkä juuri siksi, että en pysty tekemään suomen tapaan sarkastisia huomautuksia/piikittelyjä tai muuten käyttämään läheskään yhtä värikästä kieltä kuin suomen kielessä. Tietysti etenkin brittienglantiin kuuluu jo lähtökohtaisesti kohteliaisuus. Siispä ulkomaalainen puoliso ei haittaisi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
Miksi sinä sanot näin?
Opettajanakin joutuu jatkuvasti miettimään, että onko se nyt näin vai näin. Lopulta voi tulla tunne, ettei osaa lainkaan suomea. Ja kyllä, joskus sanoo myös väärin, minkä voi sitten myöhemmin korjata.
En tunne edes ketään kantista suomea täysin osaavaa.
Tunnen. Hän puhuu ja kirjoittaa ihan täydellistä suomea ilman aksenttia. Oppi niin hyvin suomen, että lopulta opiskeli suomen kielen maisteriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
Miksi sinä sanot näin?
Opettajanakin joutuu jatkuvasti miettimään, että onko se nyt näin vai näin. Lopulta voi tulla tunne, ettei osaa lainkaan suomea. Ja kyllä, joskus sanoo myös väärin, minkä voi sitten myöhemmin korjata.
Koska se on näin. Tämä on premissi, eikä tässä ole mitään sijaa keskustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
Miksi sinä sanot näin?
Opettajanakin joutuu jatkuvasti miettimään, että onko se nyt näin vai näin. Lopulta voi tulla tunne, ettei osaa lainkaan suomea. Ja kyllä, joskus sanoo myös väärin, minkä voi sitten myöhemmin korjata.
Koska se on näin. Tämä on premissi, eikä tässä ole mitään sijaa keskustelulle.
Aha. No, sinun pitäisi nyt korjata premissiäsi, koska se johtaa ajatteluasi väärälle tolalle. Tämä sinun premissihän ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle.
Höpöhöpö. Jokainen äidinkielinen puhuja osaa kielensä täydellisesti.
Miksi sinä sanot näin?
Opettajanakin joutuu jatkuvasti miettimään, että onko se nyt näin vai näin. Lopulta voi tulla tunne, ettei osaa lainkaan suomea. Ja kyllä, joskus sanoo myös väärin, minkä voi sitten myöhemmin korjata.
Koska se on näin. Tämä on premissi, eikä tässä ole mitään sijaa keskustelulle.
Aha. No, sinun pitäisi nyt korjata premissiäsi, koska se johtaa ajatteluasi väärälle tolalle. Tämä sinun premissihän ei ole totta.
Luepa kielitiedettä. Tämä asia sanotaan ihan alussa. Tämä asia ei millään voi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
> Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
> Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Kielen taito =/= kirjojen lukeminen. Oikeakielisyys =/= kielen taito. Asia nyt vaan on niin, että se pihtiputaalainen maajussi osaa äidinkielensä täydellisesti, ja jokaista kielenoppijaa paremmin.
No höpö höpö nyt taas! Jos toisen aktiivinen sanavarasto on esim. kolminkertainen toiseen verrattuna (tutkitusti tämä korreloi lukeneisuuden kanssa), toinen pystyy kirjoittamaan virheettömän oikeakielisen tekstin juuri oikeassa tyylilajissa kun toinen ei, ja jos toinen ymmärtää esim. vaativan asiatekstin täydellisesti (toinen ei), niin kyllähän sitä voi sanoa että ensin mainitun kielitaito on kokonaisuutena arvioiden parempi.
Ihan hiljan YLEn sivuilla kerrottiin suomalaisten surkeasta lukutaidosta. Harva pystyy enää tuottamaan hyvää asiatekstiäkään. Ja sanavarasto voi olla niin kapea ettei ymmärrä lukemastaan kovinkaan paljon. Silloin ei voi sanoa että ihmisen kielitaito olisi ”täydellinen” - jos nyt täydellisyyttä on olemassakaan. Natiivipuhujan kielitaito voi olla hyvin vajavainen jopa siinä omassa äidinkielessä, vaikka sillä juuri ja juuri arjessa selviääkin.
Eräs venäläisnainen. Yleensä venäläisille naisilla on "lapsellinen" tapa puhua, mutta hän puhuu suomalaisittain. Ollut Suomessa n. 15 vuotta. Tuli n. 25 vuotiaana.
Tiedän venäläisen naisen joka oppi suomen noin kahdessa vuodessa ihan täydellisesti , ilman aksenttia - aivan ilmiömäinen tapaus. Osaa myös muitakin kieliä hyvin.
Tiedän myös turkkilaisen miehen (oma mieheni jo yli 10 vuotta) joka puhuu lähes täydellistä suomea , kieliopissa joskus pientä heittoa, mutta ihan semmosta pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
> Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Kielen taito =/= kirjojen lukeminen. Oikeakielisyys =/= kielen taito. Asia nyt vaan on niin, että se pihtiputaalainen maajussi osaa äidinkielensä täydellisesti, ja jokaista kielenoppijaa paremmin.
No höpö höpö nyt taas! Jos toisen aktiivinen sanavarasto on esim. kolminkertainen toiseen verrattuna (tutkitusti tämä korreloi lukeneisuuden kanssa), toinen pystyy kirjoittamaan virheettömän oikeakielisen tekstin juuri oikeassa tyylilajissa kun toinen ei, ja jos toinen ymmärtää esim. vaativan asiatekstin täydellisesti (toinen ei), niin kyllähän sitä voi sanoa että ensin mainitun kielitaito on kokonaisuutena arvioiden parempi.
Ihan hiljan YLEn sivuilla kerrottiin suomalaisten surkeasta lukutaidosta. Harva pystyy enää tuottamaan hyvää asiatekstiäkään. Ja sanavarasto voi olla niin kapea ettei ymmärrä lukemastaan kovinkaan paljon. Silloin ei voi sanoa että ihmisen kielitaito olisi ”täydellinen” - jos nyt täydellisyyttä on olemassakaan. Natiivipuhujan kielitaito voi olla hyvin vajavainen jopa siinä omassa äidinkielessä, vaikka sillä juuri ja juuri arjessa selviääkin.
Kirjoitustaito =/= kielen osaaminen. Lukutaito =/= kielen osaaminen. Sanasto =/= kielen osaaminen. (Aktiivisen) sanavaraston mittaaminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
> Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Kielen taito =/= kirjojen lukeminen. Oikeakielisyys =/= kielen taito. Asia nyt vaan on niin, että se pihtiputaalainen maajussi osaa äidinkielensä täydellisesti, ja jokaista kielenoppijaa paremmin.
No höpö höpö nyt taas! Jos toisen aktiivinen sanavarasto on esim. kolminkertainen toiseen verrattuna (tutkitusti tämä korreloi lukeneisuuden kanssa), toinen pystyy kirjoittamaan virheettömän oikeakielisen tekstin juuri oikeassa tyylilajissa kun toinen ei, ja jos toinen ymmärtää esim. vaativan asiatekstin täydellisesti (toinen ei), niin kyllähän sitä voi sanoa että ensin mainitun kielitaito on kokonaisuutena arvioiden parempi.
Ihan hiljan YLEn sivuilla kerrottiin suomalaisten surkeasta lukutaidosta. Harva pystyy enää tuottamaan hyvää asiatekstiäkään. Ja sanavarasto voi olla niin kapea ettei ymmärrä lukemastaan kovinkaan paljon. Silloin ei voi sanoa että ihmisen kielitaito olisi ”täydellinen” - jos nyt täydellisyyttä on olemassakaan. Natiivipuhujan kielitaito voi olla hyvin vajavainen jopa siinä omassa äidinkielessä, vaikka sillä juuri ja juuri arjessa selviääkin.
Kirjoitustaito =/= kielen osaaminen. Lukutaito =/= kielen osaaminen. Sanasto =/= kielen osaaminen. (Aktiivisen) sanavaraston mittaaminen on mahdotonta.
No kerropa sitten, millä tavoin kielitaidon tasoa sinun näkemyksesi mukaan arvioidaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
> Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Kielen taito =/= kirjojen lukeminen. Oikeakielisyys =/= kielen taito. Asia nyt vaan on niin, että se pihtiputaalainen maajussi osaa äidinkielensä täydellisesti, ja jokaista kielenoppijaa paremmin.
No höpö höpö nyt taas! Jos toisen aktiivinen sanavarasto on esim. kolminkertainen toiseen verrattuna (tutkitusti tämä korreloi lukeneisuuden kanssa), toinen pystyy kirjoittamaan virheettömän oikeakielisen tekstin juuri oikeassa tyylilajissa kun toinen ei, ja jos toinen ymmärtää esim. vaativan asiatekstin täydellisesti (toinen ei), niin kyllähän sitä voi sanoa että ensin mainitun kielitaito on kokonaisuutena arvioiden parempi.
Ihan hiljan YLEn sivuilla kerrottiin suomalaisten surkeasta lukutaidosta. Harva pystyy enää tuottamaan hyvää asiatekstiäkään. Ja sanavarasto voi olla niin kapea ettei ymmärrä lukemastaan kovinkaan paljon. Silloin ei voi sanoa että ihmisen kielitaito olisi ”täydellinen” - jos nyt täydellisyyttä on olemassakaan. Natiivipuhujan kielitaito voi olla hyvin vajavainen jopa siinä omassa äidinkielessä, vaikka sillä juuri ja juuri arjessa selviääkin.
Kirjoitustaito =/= kielen osaaminen. Lukutaito =/= kielen osaaminen. Sanasto =/= kielen osaaminen. (Aktiivisen) sanavaraston mittaaminen on mahdotonta.
No kerropa sitten, millä tavoin kielitaidon tasoa sinun näkemyksesi mukaan arvioidaan!
Äidinkielisen puhujan kielitaidon tasoa ei tietysti arvioidakaan!
Kyllä niitä varmasti on paljon, paljon enemmän kuin vain ne, jotka työskentelevät julkisuudessa esim. yleisradion palveluksessa.
Jännä oli muuten huomata, että kun se melkein kaikkien suomalaisten jo hyvin tuntema Marutei Tsurunen puhui suomea haastattelussaan, niin hän taas kuulosti kyllä ihan kuin joltain suomenkielen hyvin oppineelta japanilaiselta...