Jos älypuhelimia ei olisi, mitä tekisit kaikki väliajat, esim. odottaessasi jotakin/bussissa/junassa/kauppa/pankkijonossa?

Älypuhelinriippuvaiset keksivät kaikenlaisia selityksiä käytökselleen. Samaa tekevät alkoholistit. Aina on jokin syy tai vika on milloin missäkin, ei koskaan omassa käytöksessä ei koskaan riippuvuudessa. Normaalilla ihmisellä ei ole mitään tarvetta viestitellä jatkuvasti tai olla nokka kiinni näytössä koko ajan. Te sairastatte riippuvuutta, ja se on joko nettiriippuvuus tai puhelinriippuvuus, eikä asia siitä pyörittelemällä muutu.

Samaa kun nytkin. Fantasioin jostain seksystä naisesta.

Naureskelen näille älyjumalaa palvoville laumaelukoille, jotka on muka niin v itun kiinni ajassa.

Mulla ei ole älypuhelinta, joten useimmiten katselen maisemia ja olen omissa ajatuksissani, kun kuljen junalla/bussilla. Joskus ostan jonkun lehden pidemmälle matkalle. Odotustiloissa ja jonoissa myöskin olen ajatuksissani. 

Ei mulla ole edes puhelinta usein mukana, kun lähden kauppaan tai muille asioille, en tarvitse sitä silloin. Ainoastaan, jos odotan puhelua, niin sitten otan sen. Toki, kun olen päiviä tai viikkoja muualla kuin kotona, niin puhelin on mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaunokirjallisuus tuli, sitä pidettiin rappiollisena.

Kun radio tuli, sitä pidettiin rappiollisena.

Kun televisio tuli, sitä pidettiin rappiollisena.

Kun kasetti/cd-soittimet tulivat, niitä pidettiin rappiollisena.

Kun älypuhelimet tulivat, niitä pidettiin rappiollisena.

Kun joskus seksiä sisältävä parisuhde tulee uudestaan, sitä pidetään rappiollisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

Joo, on se väärin kun joutoajat käytetään nykyään uutisten tai kirjojen lukemiseen tai yhteyden pitämiseen muihin tylsän seisoskelun sijasta.

Se on kyllä ihan tutkimuksissa todettu, että jatkuva älypuhelinten käyttäminen ylikuormittaa aivoja. Tylsä seisoskelu on aivoille virkistävä tauko. Kannattaa kokeilla.

Siis onko joku miettimättä mitään? Ilman virikkeitä ajatukset menevät siihen kuinka onnetonta elämäni on ja olisi parempi vain päättää kaikki. En koe sitä kauhean virkistävänä

eri

Sillä, että sinä olet masentunut ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että älypuhelimen jatkuva käytön on todettu yleisestiotten kuormittavan aivoja.

pingispallo kirjoitti:

Älypuhelinriippuvaiset keksivät kaikenlaisia selityksiä käytökselleen. Samaa tekevät alkoholistit. Aina on jokin syy tai vika on milloin missäkin, ei koskaan omassa käytöksessä ei koskaan riippuvuudessa. Normaalilla ihmisellä ei ole mitään tarvetta viestitellä jatkuvasti tai olla nokka kiinni näytössä koko ajan. Te sairastatte riippuvuutta, ja se on joko nettiriippuvuus tai puhelinriippuvuus, eikä asia siitä pyörittelemällä muutu.

mistät yhtäkkiä tuli oletus, että esim tämän ketjun vastaajilla olisi jatkuva tarve viestitellä tai olla nokka kiinni näytössä. Nyt puhuttiin tyhjistä ajoista. Jos esimerkiksi bussipysäkillä on pieni luppohetki, jolloin ehtii lukemaan ne viestit ja katsomaan päivän uutiset, mikä siinä on väärää? Olisiko sitten parempi, että viestit luetaan vasta kun ollaan perheen kanssa kotona? Tai kävellessä, autolla ajaessa, työaikana? 

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Kuuntelisin musiikkia mp3-soittimelta, kuten tein ennen vuotta 2013. Sitä ennen kuuntelin musiikkia kannettavalta cd-soittimelta, ja jos olisin vähän vanhempi, niin olisin varmaan kuunnellut kasettisoitintakin. Ylipäätään kaikki bussimatkat ym. kuuntelen puhelimelta vain musiikkia, en chättäile, pelaile tai muutenkaan juuri netissä surffaile. Musiikin kuuntelun lisäksi yleensä katselen maisemia tai – paikallaan odotellessa – ohikulkevia ihmisiä.

Uppoudun yleensä omiin ajatuksiini. Joskus junamatkoille otan kirjan mukaan, mutta usein kyllä nukahdan melkein heti, kun juna lähtee asemalta.

Vierailija kirjoitti:

Naureskelen näille älyjumalaa palvoville laumaelukoille, jotka on muka niin v itun kiinni ajassa.

Eli sinä et pidä yhteyttä ystäviisi, perheenjäseniisi, tarkista aikatauluja, karttoja, aukioloaikoja? Et lue uutisia etkä ota valokuvia. Nykyään nämä kaikki saa tehtyä puhelimella. Onko se nyt sitten niin v*tun tyhmää? 

Nusauttelisin sitä lähintä oletettua.

Mää olen elänyt aikana jolloin ei ollut älypuhelimia. Tuijotettiin bussin ikkunasta maisemia. En ollut pkseudulla en tiedä mitä metroissa tehtiin. Varmaan stanan tylsää oli.

Lukisin kirjaa niin kuin teen nytkin. Tottakai voisin lukea älypuhelimesta uutisia, mutta kun ei tapahdu mitään kiinnostaa, en viitsi tuhlata aikaani siihen. Mulla ei ole telkkaria, en silti pörrää netissä kaikki päivät, kun olen vapaalla. On niin paljon muuta hauskempaakin puuhaa esim. katsoa ruohon kasvavan tai kuunnella musiikkia. Kissojen kanssa leikkiminen on myös hauskaa. Kaverin kanssa käyn uimassa ja kävelemässä.

Kaupassa jonotellessa mietin ihmisten ostosten perusteella onko heillä perhettä yms. juttuja. En harrasta edes shoppailua, joten taidan olla aika tylsä ihminen, muiden mielestä. Mutta itselleni kelpaan ja elän tyytyväisenä elämääni.

Iltojen pimetessä alan tehdä käsitöitä ja sitten kuuntelen enemmän äänikirjoja.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

En kyllä keksi yhtään syytä, miksi kädessä ei saisi olla puhelinta. Mitä väliä sillä sinulle on, luenko viestit tai uutiset siinä bussipysäkillä vai vasta kotonani? Miksi puhelimen selaaminen olisi jotenkin huonompi asia kuin vaikka lehden lukeminen. 

Puhelimen jatkuva käyttö passivoi. Sinullekin tekisi hyvää lähteä ulos ilman puhelinta, olet niin vihainen puhelimesi puolesta. Koita jaksaa.

Niin, tätä juuri tarkoitinkin. Ei oikein osata perustella, mutta silti se puhelin on hirveä mörkö. Ihan sama, vaikka sillä tehtäisiin samoja asioita kuin ilman puhelintakin. Et varmasti kenellekään mene sanomaan, että mitäs siinä juttelet kaverisi kanssa tai otat valokuvia tai tutkit karttaa tai luet lehtä, kun nuo asiat passivoivat. Mutta auta armias, jos teet nämä asiat puhelimella, niin jo on löysää ja vetelää sakkia. 

Olen juuri tullut kotiin lomamatkalta, jossa olimme lasten kanssa esimerkiksi uimassa ja seikkailupuistossa ilman puhelimia. Ei tehnyt yhtään tiukkaa. Miksi ihmeessä oletat, että en koskaan niin tee? 

Voi että olet typerä. Teknologia on hyvä asia kun siitä on apua, juurikin kartat ja kamerat esimerkiksi. Sitä ei nyt tässä tarkoitettu ja tiedät sen ihan hyvin. Tarkoitetaan tuntikausien räpläämistä instat, facet ja muut bimboiluturhikset läpi käyden. Todella harva ihminen käyttää tunteja aikaa karttoihin (eihän niihin käytetty ennen älyaikaakaan) tai uutisten lukuun. Ei me uutisetkaan niin usein päivity.

Sinä, hyökkäämällä puolustautuva henkilö, taidat olla niitä jotka leikkipuistossa näpräävät pari tuntia puhelinta ja kertovat hoitavansa asioita, neuvolan ajanvarausta johon meneekin se pari tuntia 👍

Turha selittää.

Mitä te siis oletatte, että nämä älypuhelinorjat niillä puhelimillaan tekevät? Voin lyödä pääni pantiksi, että suuri osa ihmisitä tekee täsmälleen samoja asioita sillä luurillaan kuin sinäkin sitten kotona. Itse esimerkiksi eilen odottaessani kaveria siirsin rahaa tililtä toiselle ja ilmoitin tyttären erääseen harrastustapahtumaan. Miksi en saa tehdä tällaisia asioita jossain turhassa odotushetkessä, vaan pitäisi odottaa, että pääsen kotiin ja siellä sitten kiireessä muun perheen läsnäollessa hoitaa tällaisia asioita? Osaisiko joku vastata tähän jotain muutakin kuin "älyluuri passivoi ja riippuvaiset selittelevät"? Onko tähän joku perusteltu syy, että tällaiset jutut pitää tehdä nimenomaan kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Surullista. Sä et ilmeisesti käy töissä? Miten sun elämässä muuten menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

En kyllä keksi yhtään syytä, miksi kädessä ei saisi olla puhelinta. Mitä väliä sillä sinulle on, luenko viestit tai uutiset siinä bussipysäkillä vai vasta kotonani? Miksi puhelimen selaaminen olisi jotenkin huonompi asia kuin vaikka lehden lukeminen. 

Puhelimen jatkuva käyttö passivoi. Sinullekin tekisi hyvää lähteä ulos ilman puhelinta, olet niin vihainen puhelimesi puolesta. Koita jaksaa.

Niin, tätä juuri tarkoitinkin. Ei oikein osata perustella, mutta silti se puhelin on hirveä mörkö. Ihan sama, vaikka sillä tehtäisiin samoja asioita kuin ilman puhelintakin. Et varmasti kenellekään mene sanomaan, että mitäs siinä juttelet kaverisi kanssa tai otat valokuvia tai tutkit karttaa tai luet lehtä, kun nuo asiat passivoivat. Mutta auta armias, jos teet nämä asiat puhelimella, niin jo on löysää ja vetelää sakkia. 

Olen juuri tullut kotiin lomamatkalta, jossa olimme lasten kanssa esimerkiksi uimassa ja seikkailupuistossa ilman puhelimia. Ei tehnyt yhtään tiukkaa. Miksi ihmeessä oletat, että en koskaan niin tee? 

Voi että olet typerä. Teknologia on hyvä asia kun siitä on apua, juurikin kartat ja kamerat esimerkiksi. Sitä ei nyt tässä tarkoitettu ja tiedät sen ihan hyvin. Tarkoitetaan tuntikausien räpläämistä instat, facet ja muut bimboiluturhikset läpi käyden. Todella harva ihminen käyttää tunteja aikaa karttoihin (eihän niihin käytetty ennen älyaikaakaan) tai uutisten lukuun. Ei me uutisetkaan niin usein päivity.

Sinä, hyökkäämällä puolustautuva henkilö, taidat olla niitä jotka leikkipuistossa näpräävät pari tuntia puhelinta ja kertovat hoitavansa asioita, neuvolan ajanvarausta johon meneekin se pari tuntia 👍

Turha selittää.

En kyllä tiennyt. Minusta aloituksessa ei puhuttu mistään instoista ja facebookista, vaan tyhjistä hetkistä ja odotteluista. Eiväthän nämä odotteluajat kestä edes tuntitolkulla. 

Lue aloitus ja otsikko, ennen kuin syytät minua sellaisesta, jonka kuvittelit nyt ihan itse. Minä en edes ole instassa enkä seuraa blogeja, mutta todellakin jossain bussipysäkillä tutkin karttoja ja aikatauluja. (Ehkä sinä et kovin usein käy omien kotikulmiesi ulkopuolella, jos et koskaan tarvitse karttoja.) 

Ennen vanhaan tää oli aikaa mitä käytettiin siihen että mietittiin asioita, käsiteltiin monimutkasia henkilökohtasia vaiheita, muodostettiin mielipiteitä löytämällä niihin perustelut, mietittiin omia epäonnistumisia ja onnistumisia. Se oli se välihetki tapahtumien välissä jossa oli tilaa hengittää ja kasvaa ihmisenä. Onneks nykyään synnytään kaiken tiedon kanssa ja vaikka ei synnyttäiskään niin netistä löytyy aina kohtalo tovereita jotka muistuttaa et nyt on hyvä, on ihan oikein ja todellakin muiden vikaa että sosiaaliset taidot ja kyvykkyys on taaperon tasolla kun niitä ei koskaan käytä mihinkään ja ne kaverit löytää sut vaikka sinne bussipysäkille asti.

Jos en ole puhelimella katselen ihmisiä. Mietin millainen elämä heillä on, mihin ovat menossa, mitä tekevät illalla, kehen ovat rakastuneita jne. Sitten mietin usein bussissa, jos tulisi sillä porukalla joku katastrofitilanne, kuka matkustajista ottaisi minkäkin roolin, kuka kuolisi ekana jne..

Ja kaikenlaista muuta. Ajatukset käynnissä koko ajan. Siksi pakko olla puhelimella välillä että saa ns.aivot narikkaan.