Jos älypuhelimia ei olisi, mitä tekisit kaikki väliajat, esim. odottaessasi jotakin/bussissa/junassa/kauppa/pankkijonossa?

Olisin kirjaimellisesti vain olemassa sen ajan. Nykyäänkin olen aika paljon toimetonna mitään ajattelematta, vaikka jonkin verran myös se puhelin kourassa, kun joutuu odottelemaan. 

Täällä mun moni sanoin että katselee ohikulkevia, tietyssä määrin ok mutta liika yhden ihmisen tuijottelu on karmivaa ja epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

pingispallo kirjoitti:

Älypuhelinriippuvaiset keksivät kaikenlaisia selityksiä käytökselleen. Samaa tekevät alkoholistit. Aina on jokin syy tai vika on milloin missäkin, ei koskaan omassa käytöksessä ei koskaan riippuvuudessa. Normaalilla ihmisellä ei ole mitään tarvetta viestitellä jatkuvasti tai olla nokka kiinni näytössä koko ajan. Te sairastatte riippuvuutta, ja se on joko nettiriippuvuus tai puhelinriippuvuus, eikä asia siitä pyörittelemällä muutu.

mistät yhtäkkiä tuli oletus, että esim tämän ketjun vastaajilla olisi jatkuva tarve viestitellä tai olla nokka kiinni näytössä. Nyt puhuttiin tyhjistä ajoista. Jos esimerkiksi bussipysäkillä on pieni luppohetki, jolloin ehtii lukemaan ne viestit ja katsomaan päivän uutiset, mikä siinä on väärää? Olisiko sitten parempi, että viestit luetaan vasta kun ollaan perheen kanssa kotona? Tai kävellessä, autolla ajaessa, työaikana? 

AP kysyi, mitä tekisit, jos älypuhelinta ei olisi. Miksei voi vain vastata kysymykseen? Miksi on niin tärkeää rynnätä ketjuun ja jotenkin loukatun kuuloisena tivata "Miksi on niin kamalaa, että käytän puhelinta luppoaikoina?"

Tulee nimenomaan vaikutelma lyhytpinnaisesta ihmisestä, jonka tarvitsee puolustella kännyn käyttöään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pingispallo kirjoitti:

Älypuhelinriippuvaiset keksivät kaikenlaisia selityksiä käytökselleen. Samaa tekevät alkoholistit. Aina on jokin syy tai vika on milloin missäkin, ei koskaan omassa käytöksessä ei koskaan riippuvuudessa. Normaalilla ihmisellä ei ole mitään tarvetta viestitellä jatkuvasti tai olla nokka kiinni näytössä koko ajan. Te sairastatte riippuvuutta, ja se on joko nettiriippuvuus tai puhelinriippuvuus, eikä asia siitä pyörittelemällä muutu.

mistät yhtäkkiä tuli oletus, että esim tämän ketjun vastaajilla olisi jatkuva tarve viestitellä tai olla nokka kiinni näytössä. Nyt puhuttiin tyhjistä ajoista. Jos esimerkiksi bussipysäkillä on pieni luppohetki, jolloin ehtii lukemaan ne viestit ja katsomaan päivän uutiset, mikä siinä on väärää? Olisiko sitten parempi, että viestit luetaan vasta kun ollaan perheen kanssa kotona? Tai kävellessä, autolla ajaessa, työaikana? 

AP kysyi, mitä tekisit, jos älypuhelinta ei olisi. Miksei voi vain vastata kysymykseen? Miksi on niin tärkeää rynnätä ketjuun ja jotenkin loukatun kuuloisena tivata "Miksi on niin kamalaa, että käytän puhelinta luppoaikoina?"

Tulee nimenomaan vaikutelma lyhytpinnaisesta ihmisestä, jonka tarvitsee puolustella kännyn käyttöään.

Niin ja tässä sanottiin, että ne, jotka eivät osaa olla sitä luppoaikaa ilman luuria, ovat riippuvaisia. Lue vähän näitä kommenttejakin, jookos? 

Ero lehden/pöytäkoneen/kirjan ja älypuhelimen välillä on se, että ne edellä mainitut ovat läsnä vain hetken, se riivatun älypuhelin on mukana kaikkialla, paskahuusia ja ruokapöytää myöten.

Samalla tavalla kuin aina ennenkin, katselen ympärilleni tai lukisin kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Surullista. Sä et ilmeisesti käy töissä? Miten sun elämässä muuten menee?

Miten työssä olo liittyy tähän? Mun työaika on klo 07-15, 3 lyhyttä ruoka/ wc- taukoa jolloin mulla on känny kädessä. Työni on työtä koko ajan, eikä ole aikaa kännykälle mutta ei myöskään tule hetkiä että olisi tylsää tai jouten oloa.

Hyvin menee, omakotitalo, hyvä duuni, 5 lasta, mies, 2 kissaa ja silleen ihan jees.

Kännykästä on vaan tullut osa elämää jolla voi tehdä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Surullista. Sä et ilmeisesti käy töissä? Miten sun elämässä muuten menee?

Miten työssä olo liittyy tähän? Mun työaika on klo 07-15, 3 lyhyttä ruoka/ wc- taukoa jolloin mulla on känny kädessä. Työni on työtä koko ajan, eikä ole aikaa kännykälle mutta ei myöskään tule hetkiä että olisi tylsää tai jouten oloa.

Hyvin menee, omakotitalo, hyvä duuni, 5 lasta, mies, 2 kissaa ja silleen ihan jees.

Kännykästä on vaan tullut osa elämää jolla voi tehdä kaiken.

Juuri tuo onkin surullista. Osa elämää, jolla voi tehdä kaiken. Käytkö missään, harrastatko mitään? Mitä lapset, mies ja kissat on mieltä kun teet kaiken puhelimella?

Vierailija kirjoitti:

Ero lehden/pöytäkoneen/kirjan ja älypuhelimen välillä on se, että ne edellä mainitut ovat läsnä vain hetken, se riivatun älypuhelin on mukana kaikkialla, paskahuusia ja ruokapöytää myöten.

Kyllä minä lapsena otin aku ankankin vessaan ja luin sitä myös joskus ruokapöydässä. Ja oma isäni luki/ lukee edelleen lehden aamukahvia juodessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Surullista. Sä et ilmeisesti käy töissä? Miten sun elämässä muuten menee?

Miten työssä olo liittyy tähän? Mun työaika on klo 07-15, 3 lyhyttä ruoka/ wc- taukoa jolloin mulla on känny kädessä. Työni on työtä koko ajan, eikä ole aikaa kännykälle mutta ei myöskään tule hetkiä että olisi tylsää tai jouten oloa.

Hyvin menee, omakotitalo, hyvä duuni, 5 lasta, mies, 2 kissaa ja silleen ihan jees.

Kännykästä on vaan tullut osa elämää jolla voi tehdä kaiken.

Juuri tuo onkin surullista. Osa elämää, jolla voi tehdä kaiken. Käytkö missään, harrastatko mitään? Mitä lapset, mies ja kissat on mieltä kun teet kaiken puhelimella?

Minä harrastan mm leipomista, neulomista, lenkillä käyntiä, pyöräilyä ja kotijumppaa. Noista jumppa on ainoa, jossa en käytä puhelinta, vaan katson youtubevideoita läppärillä. Olen myös harkinnut äänikirjojen hankkimista ja kuuntelisin niitä lenkkeillessäni tai pyöräillessäni (nykyään kuuntelen spotifyta). Onko tämä mielestäsi surullista elämää? 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa outoa joku viikko sitten. Lähdin ostaa pizzaa extempore, jäi puhelin kotiin ku akku oli loppumassa. Siinä tuli aika pitkäksi kun odottelin viittä pizzaa. Tuijottelin ikkunasta ohikulkevia, tuijotin kassaa ja muita pizzeriassa olevia. Koko ajan mietin miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä. Hitto että oli tylsää. En saanu ajateltua mitään järkevää kerrankin kun olin ilman kännykkää.

Tykkään kyllä päivän aikana useamman kerran mietiskellä ja pohtia elämää, nauttia kun katselen ikkunasta taivaalle tai ulos... yms jouten oloa, mutta niissä tilanteessa aina voi ottaa sen puhelimen kun siltä tuntuu.

Se pizzojen odottelu tuntui ikuisuudelta.

Surullista. Sä et ilmeisesti käy töissä? Miten sun elämässä muuten menee?

Miten työssä olo liittyy tähän? Mun työaika on klo 07-15, 3 lyhyttä ruoka/ wc- taukoa jolloin mulla on känny kädessä. Työni on työtä koko ajan, eikä ole aikaa kännykälle mutta ei myöskään tule hetkiä että olisi tylsää tai jouten oloa.

Hyvin menee, omakotitalo, hyvä duuni, 5 lasta, mies, 2 kissaa ja silleen ihan jees.

Kännykästä on vaan tullut osa elämää jolla voi tehdä kaiken.

Juuri tuo onkin surullista. Osa elämää, jolla voi tehdä kaiken. Käytkö missään, harrastatko mitään? Mitä lapset, mies ja kissat on mieltä kun teet kaiken puhelimella?

Minä harrastan mm leipomista, neulomista, lenkillä käyntiä, pyöräilyä ja kotijumppaa. Noista jumppa on ainoa, jossa en käytä puhelinta, vaan katson youtubevideoita läppärillä. Olen myös harkinnut äänikirjojen hankkimista ja kuuntelisin niitä lenkkeillessäni tai pyöräillessäni (nykyään kuuntelen spotifyta). Onko tämä mielestäsi surullista elämää? 

ohis

Ja tähän vielä jatkan, että kaikki tapaamiset ystävien kanssa sovin puhelimella ja lapsien harrastusseurat tiedottavat viimeisimmät uutiset fb-ryhmässä. Ehkä tämä sitten on valtavan surullista ja tylsää ja tyhjää elämää. 

sama ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

Joo, on se väärin kun joutoajat käytetään nykyään uutisten tai kirjojen lukemiseen tai yhteyden pitämiseen muihin tylsän seisoskelun sijasta.

Se on kyllä ihan tutkimuksissa todettu, että jatkuva älypuhelinten käyttäminen ylikuormittaa aivoja. Tylsä seisoskelu on aivoille virkistävä tauko. Kannattaa kokeilla.

Siis onko joku miettimättä mitään? Ilman virikkeitä ajatukset menevät siihen kuinka onnetonta elämäni on ja olisi parempi vain päättää kaikki. En koe sitä kauhean virkistävänä

eri

Sillä, että sinä olet masentunut ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että älypuhelimen jatkuva käytön on todettu yleisestiotten kuormittavan aivoja.

No sitä kuormitusta minä haluankin. Samalla tavalla ristikko tai matikan kirja toimisi. Miksei niitä demonisoida?

Kännykkä vessassa? Yäk. No jo on tarvis roikkua siinä, helppo tietty pyyhkästäki, jos ei oo paperia. Luulis, et edes vessas käynnin ajan vois irrottaa ittensä kännystä, mut ei näköjään.

No en kyllä nykyäänkään tapa aikaa missään puhelimella. Kellon tarkistan siitä ja jos olen kirjannut jotain muistettavaa kalenteriin tai joku soittaa, muuten en aina edes tiedä tuntikausiin missä puhelimeni on.

Katson tyhjyyteen ja kuuntelen päässäni pyöriviä suuria filosofisia ajatuksia

Hankin ensimmäisen älypuhelimeni tämän vuoden alussa. Aikas vähän sillä netissä surffaan, on se näyttö vaan surkean pieni verrattuna tietokoneen näyttöön. PokemonGo:ta lähinnä pelailen. Odotustilanteissa en voi ryntäillä puhelin kädessä sinne tänne, joten kuljetan edelleen mukanani jotakin pokkaria, jota sitten luen. Yritän lukea kirjan per viikko, ja odotusajat tulee tässä hyödyksi kyllä.

Olen elänyt sitä aikaa. Joskus luin kirjaa, lehteä tai työpapereita. Joskus en tehnyt mitään, istuin vaan.

Olen niin vanha, että olen omissa ajatuksissani.

Kroppa lahoaa ilman älypuhelimen tuijotustakin.

Tuntuu vähän tyhmältä kysymykseltä, kun en ole koskaan omistanut älypuhelinta.  Kieltämättä joskus on sairaalan päivystyksessä tullut mieleen, että olisinpa ottanut jonkun kirjan mukaan.

En omista älypuhelinta enkä aio hankkia, niin kauan kuin muunkinlaisia myydään. Hyvin on aika kulunut muutenkin. Katselen, kuuntelen, mietiskelen, liikuskelen hieman, juttelen joskus muiden kanssa. Ahdistaa ajatuskin, että olisi aina oltava näpelöimässä jotain vekotinta niska kyyryssä ja peukut krampaten. Mukavampi on katsella ympärilleen, onha se jo silmillekin terveellisempää. Ja jos vaikka jokin vaaratilanne uhkaa, havaitsen sen paria arvokasta sekuntia aiemmin kuin kännykkäänsä uppoutunut teknologian orja.