Jos älypuhelimia ei olisi, mitä tekisit kaikki väliajat, esim. odottaessasi jotakin/bussissa/junassa/kauppa/pankkijonossa?

Vuosimallin 2004 nokialaisessani on tiettävästi matopeli (?). Kaikenlaisille peleille allergisena en ole perehtynyt enkä aiokaan. Älykapulaa ei huusholliin tule, vaikka jalkapuuhun veisivät. Odottaminen on sietämätöntä, mutta kansalaistaito. Kieltämättä tuntee joskus outoutta, kun viidettä tuntia vanuu huoltoaseman kahvilassa autoa korjaamopuolelta odottaen - ihan vain ikkunasta tylsänä tuijotellen.

Vaihtoehtona tietysti jonkun ravilehden (hohhoijaa) selailu, tai tahvohelppojen ristikoiden täyttäminen..

Vierailija kirjoitti:

En omista älypuhelinta enkä aio hankkia, niin kauan kuin muunkinlaisia myydään. Hyvin on aika kulunut muutenkin. Katselen, kuuntelen, mietiskelen, liikuskelen hieman, juttelen joskus muiden kanssa. Ahdistaa ajatuskin, että olisi aina oltava näpelöimässä jotain vekotinta niska kyyryssä ja peukut krampaten. Mukavampi on katsella ympärilleen, onha se jo silmillekin terveellisempää. Ja jos vaikka jokin vaaratilanne uhkaa, havaitsen sen paria arvokasta sekuntia aiemmin kuin kännykkäänsä uppoutunut teknologian orja.

Jaa. Minä taas arvioisin, että tieto kouluampujasta tai torilla riehuvasta puukottajasta tulee nopeammin sille, joka lukee asiasta puhelimestaan, eikä jää odottelemaan kohtaamista silmästä silmään.

Kaivelisin nenää.

Minulla on edelleenkin aina kirja mukana luettavaksi. Eikä minullakaan ole älypuhelinta. Syynä vain ja ainonastaan se, että mitä enemmän "puhelimeen" ängetään toimintoja sitä huonompia ovat kaikki ominaisuudet. Ei siis "äly"luuria ennenkuin niissä on jotakin järkeä - nyt ei ole. ;) Odottamisaika kuluu tod. nopeasti lukien ihan oikeaa kirjaa.

Kirjoittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

Joo, on se väärin kun joutoajat käytetään nykyään uutisten tai kirjojen lukemiseen tai yhteyden pitämiseen muihin tylsän seisoskelun sijasta.

Kävellessä ja pyöräillessä olisi kyllä syytä katsoa eteen. Nimimerkillä pyörällä ajettu päälle takaapäin älypuhelin kädessä.

Mullakaan ei ole älypuhelinta. Mä ajattelen. Pohdiskelen ties mitä. Teen käsitöitä pitkillä matkoilla tai luen kirjaa. Enimmäkseen tosin vain mietiskelen kaikenlaista. Päässäni on aina kaikenlaista järjesteltävää. Joku siellä sekoittaa arkistoja ja työpöytää jatkuvasti. Mulla on myös villi mielikuvitus. Joskus päästäni löytyy parempaa viihdettä kuin mistään muualta.

Mä olen joskus istunut kolmekin tuntia paikallani maisemaa tuijotellen ja ajatellen kaikenlaista. Lapsena vanhemmat huolestui musta kun vietin usein pitkiä aikoja tyhjyyteen tuijottaen. En pidä itseäni mitenkään lahjakkaana ihmisenä, mutta tällainen kärsivällisen odottamisen lahja mulla on.

Kuulun myös siihen viiteen prosenttiin suomalaisista, joilla ei ole älypuhelinta. Pitkillä juna- ja bussimatkoilla mulla on viihdykkeenä mukana kirja tai pari ja läppäri (mukavampi katsoa leffoja ja sarjoja yli 6 tuntia kestävillä matkoilla kunnon näytöltä), joskus jokin käsityö. Lyhyemmillä (n. 30 min.) bussimatkoilla saatan lukea kirjaa tai lehteä, mutta en välttämättä tarvitse silloin mitään viihdettä. Katselen ikkunasta ulos ja ajattelen omiani.

(Miksi ihmeessä tarvitsisin jotain ylimääräistä tekemistä kassajonoon tai bussipysäkille? Kassajonossa seistään maksimissaan pari minuuttia, eikä bussipysäkilläkään nyt kauaa mene. Parempi muutenkin keskittyä katsomaan, milloin se bussi tulee eikä pelailla mitään nettipelejä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoisin ja kävelisin kädet taskuissa.  Oletteko huomanneet, että niin ei nykyään tee  enää kukaan, koska kädessä on aina puhelin?

En kyllä keksi yhtään syytä, miksi kädessä ei saisi olla puhelinta. Mitä väliä sillä sinulle on, luenko viestit tai uutiset siinä bussipysäkillä vai vasta kotonani? Miksi puhelimen selaaminen olisi jotenkin huonompi asia kuin vaikka lehden lukeminen. 

tästä oli tänään Hesarissa erinomainen artikkeli: nykyään ihmiset pakenevat laitteisiinsa eivätkä uskalla enää olla ja seistä jouten vaikkapa bussia odottaessa. Kännykän käyttö heikentää keskittymiskykyä ja rasittaa aivoja. Jos luet vaikka uutisia kännykältä, et lue niitä todennäköisesti yhtä keskittyneesti kuin paperiversiosta. Viestejä ja ilmoituksia saattaa kilahtaa kännykkään ja huomioit ne jolloin lukeminen keskeytyy. Samoin uutisten sekaan ja nettisivuille ilmestyvät mainokset keskeyttävät. Aivot ovat jatkuvassa ylikuormitustilassa, kun jatkuvasti ollaan valppaina yllättäville ärsykkeille.

Ajankäyttöni ei ole muuttunut kovin paljon, älypuhelin on ollut kai jotain 8 vuotta ja iältäni olen yli 40 v, eli toki elämää on ollut ennen nettiäkin.

Kassajonossa ajattelen yhä omia ajatuksiani. Pidempinä odotusjaksoina kaivoin ennen laukusta kirjan, nytkin luen aika usein e-kirjaa. Sosiaalista mediaa en käytä, mutta viestittelen kyllä esim. miehen kanssa välillä.

Bussissa lukemisesta on tullut aina huono olo, nyt on kiva, kun voi kuunnella äänikirjaa. Älypuhelinten positiivisia asioita on, ettei tarvitse enää useinkaan kuunnella toisten äänekkäitä puheluita yksityisasioista.