Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi etten itse ehdi osallistua tähän keskusteluun tässä ”helpossa” taaperoarjessani.

Lapsi nukkunut taas päikkäreitä alle puoli tuntia, joten ei siinä paljon tänne nettiin ehdi. Mulla ei myöskään ole tapana selata toisella kädellä nettiä kun olen hänen kanssaan.

Ihan kiva päivä oli, oltiin hieman reissussakin. Nyt hän nukkuu suloisesti ja ajoissa! :)

Silmäilen nyt viestejä taas, taitaa olla yli 10 sivua viimeisestä viestistäni.

Täällä aika moni maalaa raihnaista kuvaa vanhemmistani, mikä ei ole ollenkaan totta.

He ovat 63 ja 64 -vuotiaita, terveitä ja meneviä, käytännössä suurimmalta osin eläkkeellä,ei ole muita lapsenlapsia, eikä 99% varmuudella edes tulossa kuin tämä ainoa.

Vertailun vuoksi vielä esimerkkinä heidä jaksamisestaan, he tekevät useita kaukomatkoja vuodessa.

Täällä on myös uskomatonta vääristelyä mun avuntoiveista. Edelleen sanon ihan samaa:

Se apu, mikä olisi mun Toive, olisi vaikka parin-kolmen tunnin hoitoapu kaksi kertaa kuussa TAI vähän pidempi aika kerran kuussa. Yökylästä en ole edes haaveillut!!!

Katsotaan kannattaako vastailla enempää.

Ap

Mä oon aina pyrkinyt siihen, että jos oon tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen niin yritän muuttaa sitä niillä tavoilla, jotka on mun omassa kontrollissa. Ja minusta kuulostaa siltä, että teidän elämä olisi hurjasti parempaa, jos asuisitte kaupungissa/miehen työn lähellä. Mä en mistään hinnasta asuisi maalla, varsinkaan pikkulasten kanssa.

En mäkään enää muuttaisi tänne, mutta juuri nyt ei ole mahdollista muuttaa poiskaan. Myöhemmin varmaan muutammekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhden taaperon kanssa on niin väsynyt, että tarvitsee säännöllistä hoitoapua? Ylisuoritatko vanhemmuutta ja elämää? Onko koko ajan miljoona rautaa tulessa ja ahdistaa pysähtyä vain olemaan sen lapsen kanssa hetkessä?

Ja riittäisikö hoidoksi se, että taapero ruokitaan, pestään ja annetaan kasa leluja eteen? Vai pitääkö hänelle keksiä koko valveillaoloajaksi viihdykettä, kokata luomuvegaanipöperöä ja onko joka toimintaan tuhat eri huomioitavaa juttua?

En sano tätä siksi etteikö äiti saisi väsyä ja toivoa apua ja myös aikuista seuraa. Vaan jotta voi miettiä voiko sille väsymykselle ja myös potentiaalisen hoitajan hoitohalukkuudelle tehdä jitain.

Hoidin aikoinaan siskoni lapsia todella paljon. Molemmilla oli sekä allergioita että astma. Nyt toisella heistä on pieniä lapsia ja alussa lasten vanhemmat olisivat antaneet pitkän listan, miten heidän lapsiaan pitää hoitaa. Torppasin homman välittömästi ja sanoin, että jos kerran hoidin aikoinaan lasten isää niin huonosti, että nyt tarvitaan täysin terveiden nassikoiden hoitoon ohjelista, niin taidan olla epäpätevä koko tehtävään. Lista hävisi taivaan tuuliin välittömästi ja minä olen hoitanut nassikoita varsin usein.

Meillä molemmat isovanhemmat oli tosi ilosia kun olin kirjoittanut kirjalliset ohjeet lapsenhoitoon. Itse myös pyysin kirjalliset ohjeet kummipoikani hoitoon. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa yrittää tehdä hoidosta mahdollisimman helppoa ja stressitöntä.

En minä ainakaan kertakertomalla tai ilman kertomista muista tai tiedä missä aikataulussa mikäkin lapsi elää tai kuinka monta tippaa d:tä annetaan, tai vaikka montako millilitraa maitoa lapsi juo kerralla mihinkin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhden taaperon kanssa on niin väsynyt, että tarvitsee säännöllistä hoitoapua? Ylisuoritatko vanhemmuutta ja elämää? Onko koko ajan miljoona rautaa tulessa ja ahdistaa pysähtyä vain olemaan sen lapsen kanssa hetkessä?

Ja riittäisikö hoidoksi se, että taapero ruokitaan, pestään ja annetaan kasa leluja eteen? Vai pitääkö hänelle keksiä koko valveillaoloajaksi viihdykettä, kokata luomuvegaanipöperöä ja onko joka toimintaan tuhat eri huomioitavaa juttua?

En sano tätä siksi etteikö äiti saisi väsyä ja toivoa apua ja myös aikuista seuraa. Vaan jotta voi miettiä voiko sille väsymykselle ja myös potentiaalisen hoitajan hoitohalukkuudelle tehdä jitain.

Hoidin aikoinaan siskoni lapsia todella paljon. Molemmilla oli sekä allergioita että astma. Nyt toisella heistä on pieniä lapsia ja alussa lasten vanhemmat olisivat antaneet pitkän listan, miten heidän lapsiaan pitää hoitaa. Torppasin homman välittömästi ja sanoin, että jos kerran hoidin aikoinaan lasten isää niin huonosti, että nyt tarvitaan täysin terveiden nassikoiden hoitoon ohjelista, niin taidan olla epäpätevä koko tehtävään. Lista hävisi taivaan tuuliin välittömästi ja minä olen hoitanut nassikoita varsin usein.

Meillä molemmat isovanhemmat oli tosi ilosia kun olin kirjoittanut kirjalliset ohjeet lapsenhoitoon. Itse myös pyysin kirjalliset ohjeet kummipoikani hoitoon. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa yrittää tehdä hoidosta mahdollisimman helppoa ja stressitöntä.

En minä ainakaan kertakertomalla tai ilman kertomista muista tai tiedä missä aikataulussa mikäkin lapsi elää tai kuinka monta tippaa d:tä annetaan, tai vaikka montako millilitraa maitoa lapsi juo kerralla mihinkin aikaan.

En ikinä ottaisi noin pieniä hoitoon, jotka vielä maitoa juovat millilitroittain. Kyllä vauvat sentään pitää pystyä jotenkuten itse hoitamaan. Isompia lapsia voisin hoitaa, mutta en tosiaan pikkuvauvoja, joille annetaan d-vit tippoja ja juotetaan pullosta muutama millilitra maitoa kerrallaan.

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on kesäkerho?

Ala-asteikäisille lapsille tarkoitettu kerho, jossa ollaan vanhempien työpäivän ajan.

Ei tuollaisia ole.

Kesäleirejä on. Yleensä ne on kello 9-15.

Googletapa sana "kesäkerho". Kesäkerhoja on lähes jokaisella paikkakunnalla.

Kesäleirit ovat niitä joissa yövytään.

Ei ole. Minun lapseni on olleet 18 kesäleirillä ja ne on kaikki juurikin päivällä. Ei yövytä.

Nuo ovat päiväleirejä.

Normaaleilla leireillä yövytään.

Juuri näin. Päiväleiri=kesäkerho. Kesäleirillä yövytään. 

PäiväLEIRI. KesäLEIRI. Ei kesäkerho.

Kesäkerhot ovat yleisempiä kuin päiväleirit. Päiväleirejä ei ole läheskään kaikilla paikkakunnilla. Kesäkerhoja ja normaaleja leirejä on lähes joka paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Kiitos sulle ja muille, jotka olette laittaneet ihania viestejä. ❤️

Mä meen nyt nukkumaan.

oon oikeasti aika väsynyt. taapero ei ole nukkunut vielä yhtään kokonaista yötä eläessään, meillä heräillään aina muutaman tunnin välein.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Olet onnekas! T. Neljän äiti, 12 vuoteen ei ole ollut kertaakaan miehen kanssa kahdenkeskeistä treffiä, kukaan suvusta ei välitä tipan vertaa lapsistamme

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän ap:n tarpeen, mielestäni olisi luontevaa että nimenomaan isovanhemmat auttaisivat omaa lastaan.

En ymmärrä miksi ja milloin on alkanut tämä

"olemme omamme jo hoitaneet" -mantra.

Siinä ei ole mitään luontevaa. Tutkitusti jos yli 50-vuotias joutuu hoitamaan pieniä lapsia, se lisää hänen riksiään sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja se on ihan ymmärrettävää. Ei isovanhempien ole tarkoitus hoitaa lapsia. Lastenhoito on luonnollisesti nuorten ihmisten työtä.

Täällä. Lisäksi mies ei auta, olen töissä käyvä ja hyvin väsynyt. Harrastuksiin pääsen salin lapsiparkin turvin. Mutta lapsi kasvaa, elämä helpottuu. Isot tsempit sulle ja jaksamisia. Musta olisi ihanaa joskus nukkua viikonloppuna pitkään ja käydå päivän vaellus, tai edes siivota rauhassa, mutta ei. Mies saa kyllä remuta omiaan, mulla ei ole vanhempia ja miehen vanhemmat ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Kiitos sulle ja muille, jotka olette laittaneet ihania viestejä. ❤️

Mä meen nyt nukkumaan.

oon oikeasti aika väsynyt. taapero ei ole nukkunut vielä yhtään kokonaista yötä eläessään, meillä heräillään aina muutaman tunnin välein.

Ap

Ja tuollaisen lapsen olisit sitten työntämässä isovanhempien vaivoiksi! MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Harmi etten itse ehdi osallistua tähän keskusteluun tässä ”helpossa” taaperoarjessani.

Lapsi nukkunut taas päikkäreitä alle puoli tuntia, joten ei siinä paljon tänne nettiin ehdi. Mulla ei myöskään ole tapana selata toisella kädellä nettiä kun olen hänen kanssaan.

Ihan kiva päivä oli, oltiin hieman reissussakin. Nyt hän nukkuu suloisesti ja ajoissa! :)

Silmäilen nyt viestejä taas, taitaa olla yli 10 sivua viimeisestä viestistäni.

Täällä aika moni maalaa raihnaista kuvaa vanhemmistani, mikä ei ole ollenkaan totta.

He ovat 63 ja 64 -vuotiaita, terveitä ja meneviä, käytännössä suurimmalta osin eläkkeellä,ei ole muita lapsenlapsia, eikä 99% varmuudella edes tulossa kuin tämä ainoa.

Vertailun vuoksi vielä esimerkkinä heidä jaksamisestaan, he tekevät useita kaukomatkoja vuodessa.

Täällä on myös uskomatonta vääristelyä mun avuntoiveista. Edelleen sanon ihan samaa:

Se apu, mikä olisi mun Toive, olisi vaikka parin-kolmen tunnin hoitoapu kaksi kertaa kuussa TAI vähän pidempi aika kerran kuussa. Yökylästä en ole edes haaveillut!!!

Katsotaan kannattaako vastailla enempää.

Ap

Kuulostaa uskomattomalta, jos elät lapsen isän kanssa parisuhteessa, ettei lapsen isä osallistu lapsensa hoitoon tai ettet saisi muutamaa tuntia lapsivapaata aikaa pari kertaa kuukaudessa.

Isovanhempien sijaan, keskustelun paikka on miehen kanssa.

Eihän lapsella voi kehittyä läheistä suhdetta isäänsä, jos hän ei ole mukana lapsen arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Kiitos sulle ja muille, jotka olette laittaneet ihania viestejä. ❤️

Mä meen nyt nukkumaan.

oon oikeasti aika väsynyt. taapero ei ole nukkunut vielä yhtään kokonaista yötä eläessään, meillä heräillään aina muutaman tunnin välein.

Ap

Ja tuollaisen lapsen olisit sitten työntämässä isovanhempien vaivoiksi! MIKSI?

Ehkä juuri siksi, että saisi yhden yön nukkua, jaksaa paremmin kunnon yöunien voimin. Isovanhemmat joutuis valvomaan yhden yön 365 päivästä..idiootti. Ei ihme, että äidit prakaa. Mun lapsuudessa koko kylä kasvatti lasta. Nykyään perheet ja äidit on hyvin paljon yksin kaikessa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi etten itse ehdi osallistua tähän keskusteluun tässä ”helpossa” taaperoarjessani.

Lapsi nukkunut taas päikkäreitä alle puoli tuntia, joten ei siinä paljon tänne nettiin ehdi. Mulla ei myöskään ole tapana selata toisella kädellä nettiä kun olen hänen kanssaan.

Ihan kiva päivä oli, oltiin hieman reissussakin. Nyt hän nukkuu suloisesti ja ajoissa! :)

Silmäilen nyt viestejä taas, taitaa olla yli 10 sivua viimeisestä viestistäni.

Täällä aika moni maalaa raihnaista kuvaa vanhemmistani, mikä ei ole ollenkaan totta.

He ovat 63 ja 64 -vuotiaita, terveitä ja meneviä, käytännössä suurimmalta osin eläkkeellä,ei ole muita lapsenlapsia, eikä 99% varmuudella edes tulossa kuin tämä ainoa.

Vertailun vuoksi vielä esimerkkinä heidä jaksamisestaan, he tekevät useita kaukomatkoja vuodessa.

Täällä on myös uskomatonta vääristelyä mun avuntoiveista. Edelleen sanon ihan samaa:

Se apu, mikä olisi mun Toive, olisi vaikka parin-kolmen tunnin hoitoapu kaksi kertaa kuussa TAI vähän pidempi aika kerran kuussa. Yökylästä en ole edes haaveillut!!!

Katsotaan kannattaako vastailla enempää.

Ap

Mä oon aina pyrkinyt siihen, että jos oon tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen niin yritän muuttaa sitä niillä tavoilla, jotka on mun omassa kontrollissa. Ja minusta kuulostaa siltä, että teidän elämä olisi hurjasti parempaa, jos asuisitte kaupungissa/miehen työn lähellä. Mä en mistään hinnasta asuisi maalla, varsinkaan pikkulasten kanssa.

En mäkään enää muuttaisi tänne, mutta juuri nyt ei ole mahdollista muuttaa poiskaan. Myöhemmin varmaan muutammekin.

Ap

Ok, ymmärrän. Toivottavasti saat apua jostain!

Vierailija kirjoitti:

Harmi etten itse ehdi osallistua tähän keskusteluun tässä ”helpossa” taaperoarjessani.

Lapsi nukkunut taas päikkäreitä alle puoli tuntia, joten ei siinä paljon tänne nettiin ehdi. Mulla ei myöskään ole tapana selata toisella kädellä nettiä kun olen hänen kanssaan.

Ihan kiva päivä oli, oltiin hieman reissussakin. Nyt hän nukkuu suloisesti ja ajoissa! :)

Silmäilen nyt viestejä taas, taitaa olla yli 10 sivua viimeisestä viestistäni.

Täällä aika moni maalaa raihnaista kuvaa vanhemmistani, mikä ei ole ollenkaan totta.

He ovat 63 ja 64 -vuotiaita, terveitä ja meneviä, käytännössä suurimmalta osin eläkkeellä,ei ole muita lapsenlapsia, eikä 99% varmuudella edes tulossa kuin tämä ainoa.

Vertailun vuoksi vielä esimerkkinä heidä jaksamisestaan, he tekevät useita kaukomatkoja vuodessa.

Täällä on myös uskomatonta vääristelyä mun avuntoiveista. Edelleen sanon ihan samaa:

Se apu, mikä olisi mun Toive, olisi vaikka parin-kolmen tunnin hoitoapu kaksi kertaa kuussa TAI vähän pidempi aika kerran kuussa. Yökylästä en ole edes haaveillut!!!

Katsotaan kannattaako vastailla enempää.

Ap

Tuo on jo todella paljon vaadittu! Varsinkin kun vanhempasi eivät enää ole mitään nuoria. Olisitko itse valmis uhraamaan yhtä suuren osan vapaa-ajastasi esim. sisarustesi tai naapureidesi lasten hoitoon? Luultavasti et.

Saahan sitä toivoa vaikka kuuta taivaalta, mutta on hyväksyttävä realiteetit. En edelläänkään ymmärrä, miksi juuri isovanhempien olisi oltava hoitajina? Maailma on täynnä ihmisiä. Miksei kukaan muu niistä miljardeista ihmisistä kelpaa lapsesi hoitajaksi?

Voi surku! :( Meillä tilanne on aivan päinvastainen eli miehen vanhemmat ovat auttaneet lapsemme sekä lapsemme serkun (joka on 11 kk meidän lasta vanhempi) hoidossa aivan käsittämättömän paljon - ja mikäli heitä on uskominen, niin he tekevät sen mielellään. Olen ymmärtänyt asian niin, että nämä appivanhemmat ehtivät jo pelätä, etteivät saisi lapsenlapsia ollenkaan (erinäisten hankaluuksien takia), ja sitten kun pamahti kaksi lapsenlasta samana vuonna, niin he ovat vain onnellisia. Molemmat lapset ovat nyt jo kunnallisen päivähoidon piirissä, mutta nyt lomien aikaan isovanhemmat ovat taas halunneet tulla kuvaan mukaan. Olen kyllä sanonut aika tiukkaan, että emme pidä heitä minään hoitoautomaatteina ja heidän pitää uskaltaa sanoa, milloin hoito heille sopii ja milloin ei.

Jälleen yksi hyvä muistutus siitä, miksi suomalaisen miehen kannattaa ottaa aasialainen vaimo. Siellä kulttuuri on aivan erilainen, eli kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Meillä on lapsenhoidossa erittäin mielellään apuna vaimoni sisko, veljenvaimo, anoppi, appi, vaimoni serkut, työkaverit ja ystävät. Eli siellä ollaan hyvin perhekeskeisiä. Ilmankos siellä kasvaakin mukavia ja tasapainoisia ihmisiä ja varsinkin naisista tulee todella upeita kaikinpuolin. Ottakaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.

Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.

Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.

Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.

Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.

Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.

En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(

Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(

Ei ollenkaan. Lapsia kolme.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi hyvä muistutus siitä, miksi suomalaisen miehen kannattaa ottaa aasialainen vaimo. Siellä kulttuuri on aivan erilainen, eli kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Meillä on lapsenhoidossa erittäin mielellään apuna vaimoni sisko, veljenvaimo, anoppi, appi, vaimoni serkut, työkaverit ja ystävät. Eli siellä ollaan hyvin perhekeskeisiä. Ilmankos siellä kasvaakin mukavia ja tasapainoisia ihmisiä ja varsinkin naisista tulee todella upeita kaikinpuolin. Ottakaa mallia.

Aasialaiset naiset ovat eri mieltä kanssasi. Olen lukenut haastatteluja ja tutkimuksia heistä, ja tuttavapiiriini kuuluu aasialaisia naisia. Aasialaiset naiset surevat sitä, ettei heillä ole koskaan vapaa-aikaa. Aina on hoidettava lapsia ja sukulaisia. Yleisin toive on saada asua ydinperheessä miehen ja lasten kanssa ilman miehen sukulaisia. Naisilla on siellä hirveän kovat paineet.

Kulttuuri pakottaa siellä naiset hoitamaan lapsia. Jos aasialaiset naiset saisivat itse valita, he tekisivät toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella kiitollinen siitä että meillä on aina ollut joku lapsia hoitamassa jos ollaan pyydetty ja joskus pyytämättäkin. Isovanhemmat ja myös minun sisarukseni ovat auttaneet. Leffaan tai muuten treffeille ollaan päästy noin kerran kuussa tai useamminkin. Lisäksi äitini on useampana vuonna ottanut kaikki lapset viikoksi että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan reissuun.

Olen sitä mieltä että lastenlasten hoitaminen on tietyllä tavalla moraalinen velvollisuus isovanhemmille, toki terveyden ja jaksamisen rajoissa, aina ei tarvitse sopia. Aion toteuttaa tätä tietysti myös sitten kun olen itse isoäiti. Ja ei pelkästään lastenhoidon osalta, vaan yleensä ottaenkin lasten, sisarusten ja vanhempien auttaminen kuuluu minusta yleisiin käytöstapoihin. En pidä nykymaailman minäminä-asenteesta tai siitä että kaikesta pitäisi selvitä ja pärjätä yksin. Ei tarvitse pärjätä ja sitten toisaalta voi auttaa jotain muuta asiassa joka on hänelle hankalaa.

T. Kuuden lapsen äiti

Kiitos sulle ja muille, jotka olette laittaneet ihania viestejä. ❤️

Mä meen nyt nukkumaan.

oon oikeasti aika väsynyt. taapero ei ole nukkunut vielä yhtään kokonaista yötä eläessään, meillä heräillään aina muutaman tunnin välein.

Ap

Ja tuollaisen lapsen olisit sitten työntämässä isovanhempien vaivoiksi! MIKSI?

Ehkä juuri siksi, että saisi yhden yön nukkua, jaksaa paremmin kunnon yöunien voimin. Isovanhemmat joutuis valvomaan yhden yön 365 päivästä..idiootti. Ei ihme, että äidit prakaa. Mun lapsuudessa koko kylä kasvatti lasta. Nykyään perheet ja äidit on hyvin paljon yksin kaikessa elämässä.

Missä nykyisin on lapsen isät? Vai ovatko kaikki yh-äitejä?

Ainakin meillä ja tuttavapiirissä myös isät osallistuvat lastenhoitoon ja taaperoikäisen kanssa jo yövalvomisia voi jo jakaa esim. viikonloppuina ja lomilla.

Vai onko lastenhoito vain naisten tehtävä, ap:kin huutaa apuun mummoja, mutta ei sanallakaan miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän ap:n tarpeen, mielestäni olisi luontevaa että nimenomaan isovanhemmat auttaisivat omaa lastaan.

En ymmärrä miksi ja milloin on alkanut tämä

"olemme omamme jo hoitaneet" -mantra.

En ymmärrä, milloin on alkanut tämä mantra, että isovanhempien velvollisuus on hoitaa meidän lapsia

Ei ole kyse velvollisuudesta. On kyse siitä, että

läheisimpiään ja rakkaimpiaan haluaa auttaa, tehdä heidän elämänsä edes hiukan helpommaksi.

No millä tavalla yritätte auttaa läheisimpiänne ja rakkaimpianne, ja helpottaa heidän elämäänsä? Ette mitenkään. Päinvastoin, yritätte vaikeuttaa isovanhempien elämää tyrkyttämällä heille väkisin lapsia hoitoon.