Lue keskustelun säännöt.
Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...
10.07.2018 |
Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.
Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.
Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.
Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.
Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.
Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.
En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(
Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Ap tätäbse nykyään on. Mulla on olkut lapsia jo 12 v ajan, ja tänä aikana kahdet terveet, eläkkeellä olevat jaksavat isovanhemmat ovat auttaneet nolla kertaa. Ei siis yhtään päivää, tuntia, sekuntia. Ei kiinnosta muutenkaan - eivät jaksaneet tulla ristiäisiin tai lastrn synttäreille. Soittavat ehkä kerta vuoteen ja nähdään kerta kolmeen vuoteen. Niitä ei kiinnosta.
Tosin ei niitä kiinnostanu omatkaan lapset. Minut ja mieheni hoidatettiin mummoilla, tädeillä, leireillä, naapureilla. Itsekkäitä vittumaisia paskiaisia olivat jo silloin. Inhoan ja halveksin.
Juuri näin. Omat lapset hoidatetaan mummoilla että pääsee bilettämään, omat vanhemmat lykätään vanhainkotiin heti kun niistä ei ole hyötyä. Itsekäs paskiainen on sitä kaikissa elämänvaiheissa.
Sitten on ne, jotka hoitaa itse omat lapsensa ja auttavat vanhempiaan parhaansa mukaan heidän heiketessä ja siinä sivussa ottavat seuraavan, itsekkään sukupolven lapsia voimiensa äärirajoilla hoitoon.
Mitä, jos jokainen kantaisi vastuunsa. Ja Suomeen ei kannata lapsia synnyttää. Muuttakaa vapaampaan maahan, jossa kaiken muun taakan päälle ei ole stasi-sossut vahtimassa ja määräämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti näkyy työssäkäyvien isovanhempien kokemuksia, mikä on mielestäni aika eri asia kuon meidän tilanne.
meillähän siis isovanhemmista melkein kaikki ovat kokonaan eläkkeellä, pari tekee ihan satunnaisesti töitä.
Ap
Ei se, että on eläkkeellä lisää voimavaroja. Voi olla että voimaa on sen verran että jaksaa itsestään huolehtia ja pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Anoppini hoitaa miehen veljen pieniä lapsia eläkkeellä tosi paljon, meille valittaa kuinka on ihan loppu eikä jaksaisi mutta miehen veljelle ei uskalla sanoa ei. Itse aion uskaltaa sanoa ei kun sen aika on jos oma kunto ei riitä.
Taisin jo ihan aloituksessa sanoa, että isovanhempamme ovat ihan terveitä ja meneväisiä.
Mutta joo, ehkä tässä asiassa nyt on vain ihmisillä sitten liian isot näkemyserot.
Mä itse koen vahvasti, että avun tarvitsevaa on autettava, jos on itsellä kykyä. Näin teen esim. omien isovanhempieni ja yksinäisten sukulaisten kanssa.
Totta kai toivoisin että vanhempani haluaisivat auttaa omas lastaan ja samalla saada jotain upeaa, ihan oman, itsenäisrn suhteen lapsenlapseensa, tästä mulla on hyvänä mallina oma kokemus isovanhempien ja itseasiassa muidenkin lähisukulaisten kanssa.
No, meille kävi näin, oli ” pakko muuttaa miehen työn perässä tänne, missä luulin että minulla on jo tukiverkko. No, ei ollut.
Sinä joka kirjoitit pitkästi yksinäisyydestä, tekstisi oli todella oivaltava! Siitähän minulla on suurelta osin kyse. Ystävät ja työkaverit ovat nyt toisella paikkakunnalls. Arki on tosi yksinäistä.
Tiedän että tämä muuttuu, kun menen töihin, mutta tämä vaihe on vaativa.
Eikä mun mielestä ole ratkaisu, että laitan lapsen kokoaikahoitoon tämän takia, toki jotain satunnaista ehkä pakko pian miettiä.
Ihmettelen suuresti tätä lynkkaamisenmäärää! Mikä ihmisiä oikein vaivaa netissä!
Mä en tietääksrni ole sanonut isovanhemmista mitään ilkeää, olen kertonut vain tästä pettymyksestä.
Ap
Kyllä osalistuvista isovanhemmista on iso apu. Meillä toiset isovanhemmat asuvat kaukana ja siellä kun käydään, niin he auttavat ihanasti.
Lähellä kotia asuva isovanhempi ei ole kovin osallistuva. On iäkkäämpi, kremppaisampi ja vähemmän isovanhempityyppiä.
Toivon, että itse aikanaan olisin jaksava ja osallistuva mummo.
Kyllä tottakai lapset saa itsekin hoidettua ja kaikestahan sitä selviää, tavalla tai toisella. Mutta on kyllä ihanaa, kun joskus saa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Yhteiskunta haluaa OSALLISTAA vanhemmat.
Ja kyllä, keskellä päivää. Minullakin menee yhteen suuhygienistiin monta tuntia. Kerran on päässyt ja suuhygienisti oli räyhännyt lapselle niin että tää oli alkanut lopulta ikteä. Oionnat onkin ostettu yksityiseltä ilta-aikaan.
Miten tuo osallistaminen toimii sellaisten vanhempien kohdalla, jotka eivät voi jättää töitään kesken keskellä päivää?
He ovat sitten huonoja vanhempia lastensuojelun kynnyksellä.
Okei. Koska tuohan (kouluhammaslääkärin tai -hoitajan tarkastus) ei ole mikään peruste sille, että työnantajan tarvitsisi edes antaa vapaata. Lastensuojeluahan voi pyytää kertomaan tällainen uusi velvoite suoraan työnantajalle.
Täällä liioitellaan taas oikein urakalla. En todellakaan saisi mitään vapaata (edes palkatonta) mihinkään lapsen suuhygienistikäynteihin. Ovat itse selvinneet itkemättä, mutta meillä ei olekaan mammanpoikia. Lastensuojelua ei kiinnosta yhtään tällaiset asiat.
Sitähän minäkin. Itse muistan, kun koulussa käytiin vuorotellen hammashoidoissa ja terkalla. Tosi vaikea nähdä, mikä siinä olisi vanhemman rooli. Hammashoitolaan oli matkaa parisataa metriä, ehkä enemmän.
On se ihme, jos tällaisten asioiden takia saisi laiminlyödä työtehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti näkyy työssäkäyvien isovanhempien kokemuksia, mikä on mielestäni aika eri asia kuon meidän tilanne.
meillähän siis isovanhemmista melkein kaikki ovat kokonaan eläkkeellä, pari tekee ihan satunnaisesti töitä.
Ap
Ei se, että on eläkkeellä lisää voimavaroja. Voi olla että voimaa on sen verran että jaksaa itsestään huolehtia ja pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Anoppini hoitaa miehen veljen pieniä lapsia eläkkeellä tosi paljon, meille valittaa kuinka on ihan loppu eikä jaksaisi mutta miehen veljelle ei uskalla sanoa ei. Itse aion uskaltaa sanoa ei kun sen aika on jos oma kunto ei riitä.
Taisin jo ihan aloituksessa sanoa, että isovanhempamme ovat ihan terveitä ja meneväisiä.
Mutta joo, ehkä tässä asiassa nyt on vain ihmisillä sitten liian isot näkemyserot.
Mä itse koen vahvasti, että avun tarvitsevaa on autettava, jos on itsellä kykyä. Näin teen esim. omien isovanhempieni ja yksinäisten sukulaisten kanssa.
Totta kai toivoisin että vanhempani haluaisivat auttaa omas lastaan ja samalla saada jotain upeaa, ihan oman, itsenäisrn suhteen lapsenlapseensa, tästä mulla on hyvänä mallina oma kokemus isovanhempien ja itseasiassa muidenkin lähisukulaisten kanssa.
No, meille kävi näin, oli ” pakko muuttaa miehen työn perässä tänne, missä luulin että minulla on jo tukiverkko. No, ei ollut.
Sinä joka kirjoitit pitkästi yksinäisyydestä, tekstisi oli todella oivaltava! Siitähän minulla on suurelta osin kyse. Ystävät ja työkaverit ovat nyt toisella paikkakunnalls. Arki on tosi yksinäistä.
Tiedän että tämä muuttuu, kun menen töihin, mutta tämä vaihe on vaativa.
Eikä mun mielestä ole ratkaisu, että laitan lapsen kokoaikahoitoon tämän takia, toki jotain satunnaista ehkä pakko pian miettiä.
Ihmettelen suuresti tätä lynkkaamisenmäärää! Mikä ihmisiä oikein vaivaa netissä!
Mä en tietääksrni ole sanonut isovanhemmista mitään ilkeää, olen kertonut vain tästä pettymyksestä.
Ap
Oletko jutellut isovanhempien kanssa? Tietävätkö he olevansa sinun tukiverkkosi?
Meillä siskoni muutti meidän lähelle. Ja minulla on vähän kaksjakoinen olo, koska en minä varsinaisesti kaipaisi nykyistä läheisempiä välejä. Hän selkeästi kuvittelee nyt muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Yhteiskunta haluaa OSALLISTAA vanhemmat.
Ja kyllä, keskellä päivää. Minullakin menee yhteen suuhygienistiin monta tuntia. Kerran on päässyt ja suuhygienisti oli räyhännyt lapselle niin että tää oli alkanut lopulta ikteä. Oionnat onkin ostettu yksityiseltä ilta-aikaan.
Miten tuo osallistaminen toimii sellaisten vanhempien kohdalla, jotka eivät voi jättää töitään kesken keskellä päivää?
He ovat sitten huonoja vanhempia lastensuojelun kynnyksellä.
Okei. Koska tuohan (kouluhammaslääkärin tai -hoitajan tarkastus) ei ole mikään peruste sille, että työnantajan tarvitsisi edes antaa vapaata. Lastensuojeluahan voi pyytää kertomaan tällainen uusi velvoite suoraan työnantajalle.
Täällä liioitellaan taas oikein urakalla. En todellakaan saisi mitään vapaata (edes palkatonta) mihinkään lapsen suuhygienistikäynteihin. Ovat itse selvinneet itkemättä, mutta meillä ei olekaan mammanpoikia. Lastensuojelua ei kiinnosta yhtään tällaiset asiat.
Sitähän minäkin. Itse muistan, kun koulussa käytiin vuorotellen hammashoidoissa ja terkalla. Tosi vaikea nähdä, mikä siinä olisi vanhemman rooli. Hammashoitolaan oli matkaa parisataa metriä, ehkä enemmän.
On se ihme, jos tällaisten asioiden takia saisi laiminlyödä työtehtävät.
Ekaluokkalaisesta alkaen. Vanhempien taluttaminen loppui neuvolakäynteihin.
Tömä ei ollut pimeää keskiaikaa, vaan 70-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Yhteiskunta haluaa OSALLISTAA vanhemmat.
Ja kyllä, keskellä päivää. Minullakin menee yhteen suuhygienistiin monta tuntia. Kerran on päässyt ja suuhygienisti oli räyhännyt lapselle niin että tää oli alkanut lopulta ikteä. Oionnat onkin ostettu yksityiseltä ilta-aikaan.
Miten tuo osallistaminen toimii sellaisten vanhempien kohdalla, jotka eivät voi jättää töitään kesken keskellä päivää?
He ovat sitten huonoja vanhempia lastensuojelun kynnyksellä.
Okei. Koska tuohan (kouluhammaslääkärin tai -hoitajan tarkastus) ei ole mikään peruste sille, että työnantajan tarvitsisi edes antaa vapaata. Lastensuojeluahan voi pyytää kertomaan tällainen uusi velvoite suoraan työnantajalle.
Täällä liioitellaan taas oikein urakalla. En todellakaan saisi mitään vapaata (edes palkatonta) mihinkään lapsen suuhygienistikäynteihin. Ovat itse selvinneet itkemättä, mutta meillä ei olekaan mammanpoikia. Lastensuojelua ei kiinnosta yhtään tällaiset asiat.
Sitähän minäkin. Itse muistan, kun koulussa käytiin vuorotellen hammashoidoissa ja terkalla. Tosi vaikea nähdä, mikä siinä olisi vanhemman rooli. Hammashoitolaan oli matkaa parisataa metriä, ehkä enemmän.
On se ihme, jos tällaisten asioiden takia saisi laiminlyödä työtehtävät.
No nykyään Helsingissä hammashoitolat on keskitetty. Ei ne ole enää siellä kouluilla. Ei ne ole lähimaillakaan. Eikä myöskään siellä kaikki käy yhtä aikaa.
Terkan terveystarkastuksissa käyvät, mutta sinnekin toivotaan vanhempaa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon että nyt on eri maailma. 70 luvulla isovanhemmat asuivat maalla enimmäkseen eivät isovanhemmat käyneet töissä. Asunnot maalla olivat isommat ja tilaa oli pihalla. Nyt isovanhemmat käyvät työssä voi työ olla henkisesti vaativaa, ei kaikki jaksa enää siinä hoitaa lapsenlapsia. Myös lapset tehdään nykyään vanhempina joten myös isovanhemmat ovat jo iäkkäitä ri kuten sinun nuoruudessa.
Kyllä oma lapsi pitää jaksaa itse hoitaa!
Meillä on yksi taapero, jonka saadessamme halusimme nimenomaam asettua aloillemme ja olla perhe, joten tarvetta viihteelle lähtöön on vain pari kertaa vuodessa ja tuolloin olemme saaneet apua miehen äidiltä pyydettäessä. Omat vanhempani asuvat kaukana. Mieheni isä ei ole sairautensa takia kykenevä lapsenvahdiksi.
Olen mieheni epäsäännöllisten työaikojen vuoksi usein kaksin kotona lapsen kanssa. En näe mitään syytä valittaa enkä koe, että isovanhempien tulisi ottaa omista lapsistani vastuu. Olen aikuinen ihminen ja perustanut perheen oman harkintani mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sen haluaisin sanoa, kun joku syytti, etten itse auta muita?! Olen etenkin ( ainoan isovanhempani) mummoni kanssa paljon tekemisissä ja yhteyksissä, muuten sama rakas mummo, joka minua paljon lapsena hoiti.
Vanhempiani nyt en luonnollisesti ehdi tällä hetkellä hirveästi auttaa, pakko priorisoida. Tietenkin tuota perus ruuan ja kahvien tarjoamista aina kylään tullessa. Mies auttaa, jos on hänen osaamistaan vaativia hommia.
Koen olevani aika kiltti ihminen, ja muistan ja huomioin usein muita monin tavoin, siksi on vähän kova paikka kun täällä syytellään siitä, että kehtaan hiljaa itsekseni toivoa, että saisimme apua haastavassa elämäntilanteessa.
Ap
Emme hoidattaneet lapsiamme isovanhemmilla, pärjäsimme ihan kivasti itse. Kävimme perheenä heidän luonaan ja näin syntyi hyvät välit lasten ja isovanhempien välillä. Vaimoni sisarukset hoidattivat lapsiaan hänen äidillään ja lypsivät tältä rahaa.
Nyt, kun vaimon äiti on huonossa kunnossa 83 vuotiaana, vaimoni käy auttamassa häntä säännöllisesti kotona selviämiseksi ja tekee sen mielellään. Vaimoni sisaruksia ei näy eikä kuulu.
Itsekäs paska on itsekäs aina. Kiva on kiva aina.
Olisiko kannattanut ajatella taas hieman pidemmälle kun lapset hankit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi taapero, jonka saadessamme halusimme nimenomaam asettua aloillemme ja olla perhe, joten tarvetta viihteelle lähtöön on vain pari kertaa vuodessa ja tuolloin olemme saaneet apua miehen äidiltä pyydettäessä. Omat vanhempani asuvat kaukana. Mieheni isä ei ole sairautensa takia kykenevä lapsenvahdiksi.
Olen mieheni epäsäännöllisten työaikojen vuoksi usein kaksin kotona lapsen kanssa. En näe mitään syytä valittaa enkä koe, että isovanhempien tulisi ottaa omista lapsistani vastuu. Olen aikuinen ihminen ja perustanut perheen oman harkintani mukaan.
Saat itse apua silloin kun sitä tarvitset, ja tulet sitten lynkkaamaan sellaisen, joka ei saa apua ollenkaan? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani aika kiltti ihminen, ja muistan ja huomioin usein muita monin tavoin, siksi on vähän kova paikka kun täällä syytellään siitä, että kehtaan hiljaa itsekseni toivoa, että saisimme apua haastavassa elämäntilanteessa.
Ap
Mitä jos sanoisit ihan ääneen ja selvin sanoin, että tarvitsen apua.
Ihmiset ei osaa lukea ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti näkyy työssäkäyvien isovanhempien kokemuksia, mikä on mielestäni aika eri asia kuon meidän tilanne.
meillähän siis isovanhemmista melkein kaikki ovat kokonaan eläkkeellä, pari tekee ihan satunnaisesti töitä.
Ap
Ei se, että on eläkkeellä lisää voimavaroja. Voi olla että voimaa on sen verran että jaksaa itsestään huolehtia ja pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Anoppini hoitaa miehen veljen pieniä lapsia eläkkeellä tosi paljon, meille valittaa kuinka on ihan loppu eikä jaksaisi mutta miehen veljelle ei uskalla sanoa ei. Itse aion uskaltaa sanoa ei kun sen aika on jos oma kunto ei riitä.
Taisin jo ihan aloituksessa sanoa, että isovanhempamme ovat ihan terveitä ja meneväisiä.
Mutta joo, ehkä tässä asiassa nyt on vain ihmisillä sitten liian isot näkemyserot.
Mä itse koen vahvasti, että avun tarvitsevaa on autettava, jos on itsellä kykyä. Näin teen esim. omien isovanhempieni ja yksinäisten sukulaisten kanssa.
Totta kai toivoisin että vanhempani haluaisivat auttaa omas lastaan ja samalla saada jotain upeaa, ihan oman, itsenäisrn suhteen lapsenlapseensa, tästä mulla on hyvänä mallina oma kokemus isovanhempien ja itseasiassa muidenkin lähisukulaisten kanssa.
No, meille kävi näin, oli ” pakko muuttaa miehen työn perässä tänne, missä luulin että minulla on jo tukiverkko. No, ei ollut.
Sinä joka kirjoitit pitkästi yksinäisyydestä, tekstisi oli todella oivaltava! Siitähän minulla on suurelta osin kyse. Ystävät ja työkaverit ovat nyt toisella paikkakunnalls. Arki on tosi yksinäistä.
Tiedän että tämä muuttuu, kun menen töihin, mutta tämä vaihe on vaativa.
Eikä mun mielestä ole ratkaisu, että laitan lapsen kokoaikahoitoon tämän takia, toki jotain satunnaista ehkä pakko pian miettiä.
Ihmettelen suuresti tätä lynkkaamisenmäärää! Mikä ihmisiä oikein vaivaa netissä!
Mä en tietääksrni ole sanonut isovanhemmista mitään ilkeää, olen kertonut vain tästä pettymyksestä.
Ap
Oletko varma terveydestä? Saattavat salata sinulta jaksamisensa. Pitäisikö heidän lopettaa menonsa lastenlasten syntymään? Lopettaa harrastukset ja oma elämä mistä ammentavat voimaa elämään eläkepäivinä? Ehkä sinun on parasta lähteä töihin ja laittaa lapsi hoitoon. Toinen mitä suosittelen on pieni keskustelu miehen kanssa vanhemmuudesta ja hoitovastuun jakamisesta.
Ei ole isovanhempien vika että sinulla oli liian suuret odotukset heidän suhteensa.
Mä häivyn nyt tästä keskustelusta ainakin toistaiseksi.
Kiitos niille, joilta sain ymmärrystä ja ystävällisiä sanoja. Toivon että ne jäävät paremmin mieleeni kuin tää paskamyrsky.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Lastenhoidon taso on romahtanut 70 -luvulta niin kotona kuin päivähoidossa. 70 -luvulla lasten elämä oli huolettomampaa, sai leikkiä rauhassa kavereiden kanssa ja vanhemmat saivat puuhata omiaan. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa juteltiin elämästä ja kaikesta vanhempien kanssa, pelattiin ehkä vähän lautapelejä ja katsottiin telkkaa, jos sellainen oli. Tietysti varmistettiin, että läksyt on tehty. Vanhemmat kävi töissä, mutta eivät olleet niin stressaantuneita, koska ei ollut niin paljon omia harrastuksia ja menoa. Oltiin kotona ja viihdyttiin. Isovanhemmat olivat monesti kaukana, kun oli muutettu maalta kaukaa tai he olivat jo vanhoja, joten ei heitä vaivattu lastenhoidolla. Lapset sai piipahtaa mummulla pullalla, jos he asuivat lähellä, lapset sai kuleksia rauhassa ja käydä keskenään uimassa, kaupassa jne. Eikä ollut sellaista harrastusrumbaa. Hiljainen elämänviisaus siirtyi jutellessa ja kun kaikilla oli rennompaa, ei ollut konflikteja. Sossu, koulu ja muut huolikyttääjät ei olleet niskassa vahtimassa, että pallerosta tulee kuuliainen kansalainen. Jos koulussa töpeksi, sai jälki-istuntoa ja koulu ja koti hoito asiat keskenään, ei stressiä.
Päiväkodissa oli kokeneita tätejä, joilla oli ymmärrystä elämästä ja yleensä ollut omia lapsia myös. Heillä oli maalaisjärkeä, eikä teoreettinen, pieleen mennyt psykologian opiskelu ollut sotkenut heidän ajatusmaailmaansa, he kasvattivat lapsia ikiaikaisella viisaudella, kuten tuhansia vuosia aiemmin. Nyt päiväkodissa huseeraa nuoria tyttöjä, jotka kutsuvat itseään opettajaksi ja lukevat vessassa lisäohjeita psykologian oppikirjasta, jos eivät muista ulkoa, miten kiukuttelevan lapsen kanssa pitää toimia. Ja pahoinpitelevät henkisesti lapsia menetelmillä, jotka 30 vuoden päästä on tuomittu lapsille vahingolliseksi alistamiseksi ja manipuloinniksi (toivottavasti). Heillä ei ole mitään käytännön ymmärrystä elämästä. Lapset voivat huonommin kuin koskaan, mikä tietenki vieritetään kotien syyksi.
Ja totta. Lapset ja nuoret ovat apaattisia, aloitekyvyttömiä ja itsenäisyys puuttuu vieä 20 vuotiaanakin.
Muuten komppaan, mutta isovanhemmat oli nimenomaan tiiviisti elämässä mukana. Monesti he asuivat kaukana. Mutta heille mentiin autolla, tai itsenäisesti bussilla tai junalla. Ja siellä vietettiin hiihtolomaa, pääsiäistä, kesällä viikko tai 2. Heille soiteltiin ja kirjoitettiin.
No huh huh, onpa surullista kuulla..
Kyllä aikuinen ihminen tarvitsee omaakin aikaa säännöllisesti, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ja jos isovanhemmat ovat terveitä ja välittävät tippaakaan jälkeläisistään, niin kyllä se vain on sanomaton velvollisuus heidän osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään. Jos heillä on yhtään sydäntä.
Omat vanhempani olivat aikoinaan ilosta suunniltaan kun kuulivat, että heistä tulee isovanhempia. He hoitavat lastani mielellään, ja n. kerran kuussa käymme heidän luonaan kylässä ( asuvat 150 km päässä) jolloin järjestävät lapselle tekemistä ja pääsemme mieheni kanssa kahdestaan ulos tm. Myös mieheni äiti ottaa mielellään lapsemme hoitoon silloin kun ehtii ja jaksaa.
Olen itsekin ollut lapsena mummojen ja pappojen luona yökylässä säännöllisesti ja ne ovat edelleenkin lempimuistoja lapsuudestani. Eivätkö välinpitämättömät isovanhemmat ajattele yhtään mitä lapsi (ja myös he itse) siinä menettävät kun kieltäytyvät osallistumasta lapsenlapsensa huolenpitoon?
No miksi pitäisi saada? Siis joo, tottakai se on hirveän kiva jos on isovanhemmat jotka auttaa, mutta ei se ole heidän velvollisuutensa eikä sitä voi pitää oletusarvona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tätäbse nykyään on. Mulla on olkut lapsia jo 12 v ajan, ja tänä aikana kahdet terveet, eläkkeellä olevat jaksavat isovanhemmat ovat auttaneet nolla kertaa. Ei siis yhtään päivää, tuntia, sekuntia. Ei kiinnosta muutenkaan - eivät jaksaneet tulla ristiäisiin tai lastrn synttäreille. Soittavat ehkä kerta vuoteen ja nähdään kerta kolmeen vuoteen. Niitä ei kiinnosta.
Tosin ei niitä kiinnostanu omatkaan lapset. Minut ja mieheni hoidatettiin mummoilla, tädeillä, leireillä, naapureilla. Itsekkäitä vittumaisia paskiaisia olivat jo silloin. Inhoan ja halveksin.
Juuri näin. Omat lapset hoidatetaan mummoilla että pääsee bilettämään, omat vanhemmat lykätään vanhainkotiin heti kun niistä ei ole hyötyä. Itsekäs paskiainen on sitä kaikissa elämänvaiheissa.
Sitten on ne, jotka hoitaa itse omat lapsensa ja auttavat vanhempiaan parhaansa mukaan heidän heiketessä ja siinä sivussa ottavat seuraavan, itsekkään sukupolven lapsia voimiensa äärirajoilla hoitoon.
Mitä, jos jokainen kantaisi vastuunsa. Ja Suomeen ei kannata lapsia synnyttää. Muuttakaa vapaampaan maahan, jossa kaiken muun taakan päälle ei ole stasi-sossut vahtimassa ja määräämässä.
Ai sä luulet, että vanhukset lykätään laitoksiin, kun huvittaa?
Tervetuloa todellisuuteen. Mulla on kokemus vuosien rumbasta avun saamiseksi kahdelle eri sukupolven dementikolle. En väsytä itseäni muistelemalla niitä vuosia ja vaiheita, kun yritin hankkia apua äidilleni. Vaikken ole uskovainen, olen valmis kiittämään luojaa siitä, että äitini asunto meni putkiremonttiin. Siksi ajaksi pitkän riitelyn jälkeen äiti pääsi asumaan dementiakotiin. Sinä aikana odotetusti todettiin, ettei hän enää voi palata kotiinsa.
Vakuutan sulle, että vanhuksia ei todellakaan heitetä laitoksiin. Vain jos he ovat niin rikkaita, että heillä on varaa yksityisiin paikkoihin, mutta harvalla on.
Pitäisikö sun tarkistaa omaa asennettasi?
Vaikutat kiittämättömältä ja tyytymättömältä.
Mä en näe tässä ketjussa yhtään vanhaapoikaa, muytta sulla on kai röntgenkatse.