Lue keskustelun säännöt.
Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...
10.07.2018 |
Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.
Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.
Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.
Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.
Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.
Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.
En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(
Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.
Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia mistä itse olen joskus kateellinen on perheet joilla on lähellä hyvät tukiverkostot ja auttavat isovanhemmat.Meillä isovanhemmat asuvat kaukana,ovat iäkkäitä ja sairauksia löytyy.En siis myöskään oleta että kovin paljon auttavat, mutta olisi mukava jos edes vähän enemmän.Minulla on muutama kaveri joilla oikeasti lapset ovat.n.joka toinen vko useamman yön isovanhemmillaan hoidossa ja syyt on monesti jotain festareita, keikkoja yms.ei niin tärkeää.Sitäkään en kyllä ymmärrä että aina pitää päästä tuulettumaan.
Meillä 2- ja 4-vuotiaat lapset ja kaikki isovanhemmat ovat iäkkäitä. He eivät ole toimineet lapsenvahteina eikä lapset ole koskaan viettäneet aikaa heillä ilman jompaa kumpaa vanhempaa. Jos tarvitsemme lastenhoitoapua, maksamme avusta sukulaistytöille. Vanhempamme ovat omat lapsensa jo hoitaneet. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja vaan tutuille sinne saareen... kirjoitti:
Meillä on vain yksi lapsi, kohta 3v joka ei ollut kertaakaan kummankaan mummon luona yksinään yön yli, eli aina ollaan oltu joko koko perhe tai minä/mies mukana. Mummot ovat toki olleet meillä ja auttaneet aina välillä, viimeksi alkuvuodesta kun lapsella oli pitkittynyt mahatauti (syytä ei löytynyt, mutta hoitoon ei voinut viedä) ja töihin oli pakko mennä molempien. Pääasiassa hoitoapu on ollut siis tällaista päiväseltään tapahtuvaa, maks muutaman tunnin kerrallaan. Isoisät eivät ole kummaltakaan puolelta mukana, oma isäni on "etäisoisä", lähettää kortteja jne. ja lapsi tietää toki hänen olevan olemassa. Emme vain muuten ole väleissä. Miehen puolelta isoisää nähdään harvakseltaan, 2-4krt vuodessa, joskus pikaisesti, joskus ollaan oltu vierailulla.
Äidin kanssa juttelin toisen lapsen tekemisestä, äiti pamautti että "et tee, et jaksa yhtäkään hoitaa". Eli ilmeisesti hän kokee nyt hoitaneensa lastani tarpeeksi. Pakko sanoa, että loukkasi aika pahasti, en tiedä kenen hän ajattelee hoitaneen lasta nyt näinä kuukausina kun hän ei täällä ole edes piipahtanut. Vai tuleeko hänelle se mielikuva, että nukun päiväunia myös silloin kun mummot eivät ole täällä?
Hieman katkera olo tuli äitini mielipiteestä. Suuri osa siitä ärsytyksestä tuli myös tilanteesta jossa hän laukaisi näkemyksensä julki. Oltiin sukumökillä, jossa oli myös enoni vaimoineen ja heidän samanikäinen lapsenlapsensa. Ihan ilman äitiään (serkkuni) tai isäänsä. Useamman päivän oli papan ja mummon kanssa siellä. Tämä on ollut heidän perheessään ihan tavallinen ratkaisu, että lapsi on pidempiäkin aikoja isovanhempien kanssa, vanhemmat lepäävät ja tekevät tärkeitä asioitaan. Kukaan ei kyseenalaista serkkuni jaksamista, vaikka lapsensa on ollut molempien puolien isovanhempien luona hoidossa viikonkin kerrallaan alle 1-vuotiaasta. Viime kesänä tämä enoni ärähti minulle mökillä, kun yritin ottaa päiväunet ja lapseni olisi ollut äitini vahdissa. Ei ole kuulemma mummon tehtävä hoitaa lastani vaan itse on hoidettava. Jännä juttu, että hän kyllä hoitaa tyttärensä lasta... Noh, tasan ei mene nallekarkit elämässä.
Eno vaimoineen on umpiuupunut lapsenlapsensa hoitamiseen ja toivoisi voivansa muuttaa huitun tuettiin. Ja äitisi pelkää kuollakseen joutuvansa samaan tilanteeseen.
Me vanhatkin ihmiset nimittäin puhutaan keskenämme, katos.Tapaan työssäni lähes päivittäin mummoja, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla, stressaantuneita, verenpaine pilvissä ja rytmihäiriöt jyllää, hoidettavana on työ, joka alati on muuttuvaa ja stressaavaa, usein vaihdevuodet päällä ja sitten nämä lapsenlapset joita eivät mummot koskaan hoida riittävästi ja kylliksi, oma terveys reistailee, samoin puolison, joka jaksaa vielä äksyillä, kun mummolla ei ole parisuhde aikaa ja sen päälle vielä iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua arkisiin askareihin.
Vaikka mummo itse on jaksamisen äärirajoilla ja unohtaa omat tarpeensa ja leponsa, jopa yöunensa, mutta sekään ei ole riittävästi ja kylliksi, vaan vaaditaan yhä enemmän ja enemmän ja haukutaan ja syyllistetään, jos ei enää jaksa.
Kyllä naisen osa on raskas, vaikka eletään 2018. Ja vaatimuslistan esittäjä on lähes aina toinen nainen.
Millaisen mallin me annamme omalla käytöksellämme lapsillemme?
Niin, tuo toimii myös sitten vastauksena, kun se mummo haluaa apua ruuhkavuosia elävältä lapseltaan, kai sen tajuat?
Ap:n tapauksessa ei ainakaan ollut kyse ylenpalttisesta vaatimisesta. Hyväkuntoiset vanhemmat, joilta ei pyydetä mitään ihmeellistä. Muutaman tunnin hoitoapu joskus riittäisi ap:lle, mutta siihenkin asenne oli "mihin te muka omaa aikaa tarvitsette"?
Ja vielä noin ihmisiltä, jotka ITSE ovat taajaan työntäneet omat lapsensa omille vanhemmilleen hoitoon.
Let's face it, nykyaikana itsekkyys lisääntyy, ja se lisäåntyy myös iäkkäillä ihmisillä.
Ap muuten ei mielestäni ainakaan syyllistänyt äitiään, vaan molempia isovanhempia.
141
Ei ole ollut mitään sukulaisapuja lastenhoitoon koskaan. Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla ja eivät olisi voineet vauva/taaperoiässä lapsia hoitaa terveydentilansa takia silloinkaan kun siellä käytiin, nykyään onnistuu lyhyitä aikoja (lapset 12 ja 10). Minunnäiti kuollut jo ennen lasten syntymää ja isään ei ollut pitkään aikaan yhteyksiä ennen kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nää ihmejuttuja.
Olen luullut, että mummot on lääpällään lapsenlapsiin.
Epäilen, että teillä joilla mummot ei välitä tavata, on yhteys rakoillut tai katkennut jo ennen lasten syntymää.
Mun äiti oli lämpimissä väleissä vanhempiemsa kanssa. Niinpä mä js sisko oltiin pienestä asti usein mummilassa. Mummila sijaitsi 250 kilsan päässä. Mutta juna kulki. Ja myöhemmin auto. Mummi ja ukki tuli meille usein viikoksi. Se oli juhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.
Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muistelevat lapsuuttaan, kun olivat isovanhemmillaan paljon hoidossa. Mäpä kysynkin heiltä, kuinka monet yt-neuvottelut isovanhempanne tuona aikana kokivat? Kuinka monissa niistä saivat kenkää ja miten nopeasti löysivät uuden työpaikan? Entä miten usein isovanhempienne työpaikoilla vaihdettiin tietojärjestelmiä? Edes käyttöliittymäversiota? Miten usein heidän työhönsä tuli isoja muutoksia? Uusia toimintamalleja tms? Entä työpaikoillaan organisaatiomuutoksia? Kuinka usein he joutuivat kirjoittamaan erilaisia raportteja ja dokumentteja pelkästään siksi, että yrityksen laadunvalvonta, laki tai EU-direktiivi sellaisia edellytti? Kuinka stressaantuneita he olivat työnsä vuoksi?
On hyvä muistaa, että työelämäkin on muuttunut vaativammaksi. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän jatkuva muutos epävarmassa tilanteessa vie voimia. Ei siis niin, etteikö siinä muutoksessa haluaisi olla mukana vaan että vapaa-ajallaan oikeasti haluaisi levätä, harrastaa jne eli nk ladata akkuja.
Toki se on muuttunut. Se on muuttunut myös niillä nuorilla vanhemmilla tuollaiseksi, joten myös heillä on tarve saada joskus omaa aikaa kasvanut.
Turvaverkko vain on kovin ohut nykyään. Esimerkiksi kodinhoitajien määrä putosi 1990-luvun alun laman myötä murto-osaan edeltävistä ajoista, ja heidän aikansa menee täysin kasvavan vanhusväestön hoitoon, semminkin kun laitoshoito on karsittu minimiin. Ei mitään saumaa ainakaan täällä stadissa saada kaupungilta hoitoapua, jos vaikkapa äiti sairastuu.
Jäljelle jää oikeastaan omat sukulaiset. MLl tarjoaa hoitoapua, mutta suolaiseen hintaan, eikä sitäkään aina saa, ainakaan lyhyellä varoitusajalla. Tuttavapiirin yya-apu auttaa joskus, mutta entä kun tuttavatkin ovat pienten lasten kiireisiä vanhempia?
Mä toistan. Jokaisella on kiireensä, eikä apua tarvitse tietenkään jaksamisen uhalla antaa. Mutta apua saa, jos sitä myös itse antaa. Se voi monelle isovanhemmalle tulla vielä eteen, että vanhana - kun vanhustenhoitoa karsitaan koko ajan jo siksi, että vanhusten määrä nousee kohisten - olisi kova tarve saada apua lapsilta. Entä, jos vastaus silloin lapsilla on, että "voi kun mulla on niin rankka työ, pitää koko ajan päivittää atk-osaamista, joten en nyt taida jaksaa käydä auttamassa, mieluummin rentoudun ja lataan akkuja"?
Oikeasti. Panostakaa lapsiinne ja perhesuhteisiinne. Minä ainakin aion niin tehdä.
141
Juuri näin. Ja minusta ensisijaisina auttajina ei pitäisikään ajatella suvun vanhimpia vaan omaa ikäluokkaa. Omia ja puolison sisaruksia, omia ja puolison ystäviä ja kavereita, naapurustossa asuvia lapsiperheitä. Heitä, joiden kanssa lastenhoitoapu voi olla vastavuoroista ihan jo nyt eikä niin, että toinen tarvitsee apua vasta parinkymmen vuoden päästä.
Vietin lapsuuteni kesät maalla, mutta en mummolassa vaan äitini siskon eli tätini luona. Ja vanhempani maksoivat tädilleni hoidostani, koska olin siellä aina pitkiä aikoja kerrallaan. Kun kaupungissa tarvittiin illaksi mulle hoitajaa, olin naapurissa parhaan kaverini luona. Ja vastaavasti kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia, heidän lapsensa olivat meillä. Omia lapsiani taas on hoitanut siskoni, ystäväni, naapurit ja lapseni ikisinkku kummisetä. Vastaavasti minä olen hoitanut siskoni, ystävieni ja naapureideni lapsia ja ikisinkun kummisedän koiraa hänen lomareissujensa ajan.
Yya on oikein hyvä idea, JOS potentiaalisia vaihtareita on olemassa. Likikään kaikilla ei kumminkaan ole. Ollaan vaikkapa muutettu työn mukana uudelle paikkakunnalle tai kaverit ovat vieläkin kiireisempiä.
Ap:n tapauksessa luontevimmar auttajat olisivat nuoret ja hyväkuntoiset isovanhemmat. Asuvat lähellä, aikaa ja jaksamistakin olisi. Mutta asenne on, että ei, koska vaivaa.
Ei, minustakaan mitään hoitoautomaattia ei saa isovanhemmista tehdä. Mutta edes joskus, se on minusta rakkaudentyötä, jolla ansaitaan apua lapsilta jo NYT, ja varsinkin sitten myöhemmin.
Kyse on pitkälti myös siitä, millainen suhde halutaan siihen lapsenlapseen. Jos lapsenlapsi muka on niin tärkeä, eikös se suhde olisi sitä läheisempi, mitä enemmän ollaan yhdessä? Eikä kuten minun vanhemmillani ja minun nyt jo 18- ja 16-vuotiailla lapsillani, että on nähty about kerran vuodessa ja silloinkin kiinnostus lapsenlapsien kuulumisiin on nolla. Ilmankos lapseni eivät pätkääkään piittaa isovanhemmistaan, eivätkä halua lähteä heitä katsomaan. Miksi lähtisivät kuulemaan iänikuisia isovanhempien jorinoita omasta nuoruudestaan?
Se on surullista, sukupolvien perintöä ei siirry, tunnesidettä ei ole. Sitä ei voi väkisin luoda.
141
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykynaiset ei suostu maksamaan lastenhoidosta? Hoitajia olisi jonoksi asti, kun suostuisitte maksamaan työstä kuten muutenkin tehdään.
Tuo on totta. Elintaso pitää olla kuin lapsettomilla, ellei vielä parempi.
On lähes ilmainen päivähoito, palkka juoksee vaikka kotona hoitaisi sairasta lasta jne.
Kunnallinen päivähoito tuli 80-90-luvulla ja sitä ennen työssäkäyvät vanhemmat maksoivst itse lastensa hoidon, eikä kunnalliset kodinhoitajat olleet ilmaisia, vaan maksettiin normipalkka.
Muistan, kun opiskelin 80-90-luvulla, niin tein perheissä keikkaa viikonloppuisin ja iltaisin ja näin oli myös ystävilläni ja keikkoja riitti.
Nyt oletetaan isovanhempien hoitavan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Yhteiskunta haluaa OSALLISTAA vanhemmat.
Ja kyllä, keskellä päivää. Minullakin menee yhteen suuhygienistiin monta tuntia. Kerran on päässyt ja suuhygienisti oli räyhännyt lapselle niin että tää oli alkanut lopulta ikteä. Oionnat onkin ostettu yksityiseltä ilta-aikaan.
Kun olisi edes se suvun henkinen tuki. Olisi äiti, joka joskus istuisi keittiössä juttelemassa ja kertomassa millainen itse olin lapsena. Hän istuisi tässä ja kaataisin hänelle kahvia ja lapset leikkisi lähellä, ja mummi näkisi heidät. Kysyisi mitä kuuluu, välittäisi, vaikka ei jaksaisi koskaan hoitaa.
Minulla ei ole elämässä vanhempia, ei sisaruksia, ei omia isovanhempia. Olen ihan tolkuttoman yksin äitiyteni kanssa. En edes tiedä, koska lähdin kävelemään ensimmäisen kerran. Ei ole ketään, keltä kysyä neuvoa. Paitsi neuvola, siellä on "täti" joka jaksaa kuunnella ja neuvoa. Onneksi on edes hän.
Jos minulla olisi edes normaalit vanhemmat - saati hyvät, kuskaisin heitä kyllä kauppaan ja lääkäriin. Leikkaisin nurmikon ja pesisin ikkunat. Mutta kun ei. Hoidan kyllä lapset itse ja hyvin hoidankin. Pitkiä vain on päivät täällä koneiden huminassa ja tekniikan keskellä. Ei sitä 50 vuotta sitten äidiksi tullut voi enää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Kuulostaa oudolta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa, eli se kuskaamisista. Toisekseen kun lapsi on koulussa, vanhemmat on yleensä töissä. Harvasta duunista häippästään keskellä päivää mihinkään hammaslääkäreihin.
Eipä ihme, ettei pikkulasten äidit ole kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Isäthän ei noita hoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Kuulostaa oudolta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa, eli se kuskaamisista. Toisekseen kun lapsi on koulussa, vanhemmat on yleensä töissä. Harvasta duunista häippästään keskellä päivää mihinkään hammaslääkäreihin.
Eipä ihme, ettei pikkulasten äidit ole kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Isäthän ei noita hoida.
Millasesssa asemassa on lastenkotilapset?
Tai ne joilla on vaikka liikuntavammainen vanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Kuulostaa oudolta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa, eli se kuskaamisista. Toisekseen kun lapsi on koulussa, vanhemmat on yleensä töissä. Harvasta duunista häippästään keskellä päivää mihinkään hammaslääkäreihin.
Eipä ihme, ettei pikkulasten äidit ole kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Isäthän ei noita hoida.
Ei kyse ole pikkulapsista, vaan koululaisista. Siis vielä yläkoulussakin pitäisi vielä tehdä tätä.
Meillä lapset on onneksi koulussa isänsä toimiston vieressä ja isä pääsee välillä hoitsmaan näitä. Jos ei pääse, minä ajelen sitten ees ja taas.
Itse olen 2-vuotiaan lapsen yh ja omat porukat ovat juurikin tuollaisia kuvatunlaisia "olemme omamme jo hoitaneet, niin ei tarvitse auttaa" -tyyppisiä. Lopulta olin niin väsynyt ja kettuuntunut, että ilmotin äidilleni, että jos hän ei koskaan voi ottaa lasta hoitoon, että pääsen tuulettumaan, niin hänen ei sitten tarvitse lasta nähdä enää koskaan (ja olin muuten tosissani), lapseni ei ole mikään NÄYTTELYESINE. Tiedän, että hän rakastaa lastani, mutta ei haluaisi nähdä vaivaa hoitaa. Noh, kyllä muuten tepsi kiristys ja uhkailu. Tätä nykyä suostuu lasta hoitamaan aina silloin harvoin, kun kysyn.
Miksi et ap. luo omaa turvaverkostoa?
Meillä isovanhemmat jo 70v eivät enää jaksa hoitaa pieniä lapsia, enkä edes uskaltaisi jättää.
Meillä toimii hyvin naapurin apu. Meitä on 7 perhettä (tutustuttiin hiekkalaatikolla) ja hoidamme tarvittaessa toisten lapsia tai lapset ovat muuten vain leikkimässä, jolloin vanhempi voi piipahtaa vaikka kaupassa. Ja sitten on vielä naapurin sukulaistyttö, jonka saamme tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Oikein 100 000 kertaa, älä jaksa. Kasvion kerääminen lapsen kanssa oli mukavaa. Neuvolan jorinoista en välitä pätkääkään enkä päiväkodin keskusteluista. Enkä muustakaan tarkkailusta. Ja lapset olemme hoitaneet mieheni kanssa kahdestaan. Joskus soitettu lastenhoitaja (palkallinen), jos on haluttu kahdestaan mennä jonnekin. Isovanhempia ei ole avuksi tarvittu, ovat tosiaankin jo lapsensa hoitaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka jompi kumpi vanhempi voi olla kotona 3v asti hoitamassa lasta ja keskimäärin perheessä on 1.8 lasta. On kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vesi tulee hanasta, on sisävessat ja kertakäyttövaipat, kaupat kellon ympäri auki ja hyllyt notkuvat eineksistä. Ja silti on raskasta ja ollaan uupuneita.
Näitä meidät mummot ja äidit eivät edes osanneet uneksia, kun äitiysloma oli 1-4kk, vaipat pestiin kattilassa, vaatteet ommeltiin itse ja töitä tehtiin myös lauantaisin eli 6pv työviikkoa ja tämä kaikki 70-luvulla ja monella vielä 80-luvulla.
Miksi lastenhoito on tullut ylitsepääsemättömän raskaaksi 20-30-vuodessa.
No ihan jo se lastenhoidon taso on nykyään ihan toinen.
Sen näkee sit kun nykylapset on aikuisia, että oliko hoito hyvää.
Mä en usko. Lapset on lihavia, apaattisia, aloitekyvyttömiä, laiskoja ja taidottomia.
Vain etusormi toimii hyvin. Sillä lääpitään ruutua.Tarkoitin että vanhemmilta vaaditaan noin 100 000 kertaa enemmän panostusta.
Alkaen siitä että vauvalle pitää olla LÄSNÄ. Neuvola tarkkailee ja ohjeistaa ja valvoo. Päiväkodissa pitää osallistua ja käydä keskustelua ja viedä tarviketta ja tilpehööriä. Koulussa sama homma, vielä yläkoulussa vanhemman odotetaan kuskaavan ja keräävän kasviota. Lapsen saa jättää ensi kertaa yksin 13-vuotiaana. Hammaslääkäriin, lääkäriin, terkalle pitää mennä mukaan, keskellä päivää. Jos kasvukäyrässä on kahden millin heitto, joutuu kasvuseurantaan. Ravintoa, unta, hampaidenharjausta, lukutottumuksia jne. tarkkaillaan ja ohjeistetaan alati.
Ihan oikeesti?? 😳
Eli vanhempien pitää kerätä kasvio??
Eikös he ole koulunsa jo käyneet?
Mihin terkalle keskellä päivää. Eihän tommoseen voi jos on töissä.Sinänsä hyviäkin asioita. Mutta hirveetä kyttäämistä. Tilpehööreineen.
Jep ja on se toisinkinpäin raskasta. Joka jumalan kuukausi pitäisi kutsua vanhempia päiväkodille kahvittelemaan, askartelemaan, laulamaan, urheilemaan tms osallistamisen nimissä. On alkukeskustelua, vasukeskustelua, 2x vanhempainiltaa ja vanhempainyhdistyshommeleita. No en tiedä, ehkä joku näistä nauttii mutta ainakin itse koen aika raskaana sekä työntekijänä että kahden lapsen vanhempana. Ennen oli joulujuhla ja kevätjuhla, joku keskustelu ja vanhempainilta kerran vuodessa, siinä se.
t. lastenhoitaja ja äiti
Meillä nuorin lapsi kasvoi viiden vuoden aikana 0,4 senttiä liikaa. Tätä sain selittää ensin terkalle, sitten piti viedä lapsi kahdelle lääkärille.
Ja tiesin jo alunperin että se johtui astmalääkkeen käytön lopettmaisesta, mutta minun sanani ei riittänyt, vaan asiaan vaadittiin lääkärin kannanotto. Lapsen oma astmalääkäri varoitti lääkkeen vaikutuksesta jo etukäteen ja lapsi oli hänellä kasvuseurannasa. Mutta silti.
Ja törkeintä oli se että koululla ei ollut tarjota lääkärin aikaa, terveyskeskukseen ei päässyt, joten piti viedä yksityiselle.
Alkuperäiseen kysymykseen: ei yhtään. Myöskään vaivattoman koululaisen kanssa ei jakseta olla. Elämässä on paljon muuta kiinnostavampaa kuin pitää yhteyttä lapsiin ja lapsenlapsiin.