Lue keskustelun säännöt.
Nyt minä olen sen päättänyt. En aio tehdä ollenkaan lapsia
09.07.2018 |
Olen pitkään miettinyt yrittääkö vaiko eikö. Nyt olen tehnyt sen lopullisen päätökseni. Jään lapsettomaksi 😊
Kommentit (227)
Nooh, ehkä se on hyväkin, että nämä velanaiset jäävät lapsettomiksi. Suurin osa heistä on matalasti koulutettuja ja vähän tienaavia. Ihan tilastollisesti älykkäillä ja korkeakoulutetuilla on enemmän lapsia. Velahössötys on alempien sosiaaliluokkien muoti-ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi mieletön mäihä, sillä olemme mieheni kanssa jo yli 4-kymppisiä eikä kumpikaan haluttu lapsia. Tavattiin jo nuorina.
Meillä ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus, synnytys, imetys, hoivaaminen 24/7..... On siinä äidillä hommaa... Ja kaikki nimenomaan naisen vastuulla aina tai olet huono äiti.ei ihme ettei naiset tee lapsia:)
Haista nyt paska. Miehet on nykyään enemmän mukana lasten-/kodinhoidossa kuin ikinä. Se, että meille on kasvanut narskusukupolvi jolla jää lapsetkin hankkimatta pelkästään sen takia, että "elämästä tulee niiq vaikiaa" ei todellakaan ole pelkästäään miesten vika.
Ottakaa vastuuta valinnoistanne.
Äläpä lässytä. Raskaus ja synnytys on hirveetä aikaa. Sen jälkeen alkaa vauva-arki jossa vauva on äidistään täysin riippuvainen. Lisäksi äitejä kohtaan on valtavia paineita asetettu ja äiti ei saa missään nimessä tehdä mitään ilman lapsia. Sitten tulee eroja ja miehet vaihtaa kumppania ja ollaan sitten yksinhuoltajina lasten kanssa. Se on OK että mies jättää lapsensa, mutta nainen ei saa tehdä niin! Nainen ei myöskään saa olla etä-äiti tai on kamalan huono äiti!
Itselläni on 2 lasta eikä raskaus ollut hirveätä aikaa. Synnyttäminen ei nyt niin hauskaa ollut, mutta ei kuitenkaan niin kamalaa etteikö olisi toista kertaa synnyttänyt. Kumpikin lapsista meni tarhaan täytettyään vuoden. Nyt lapset ovat aikuisia, en ole eronnut. Edelleen lasteni isän kanssa yhdessä. Mieheni on osallistunut lasten hoitoon. Turha niitä kauhukuvia on maalailla. Elämä voi mennä ihan hyvinkin.
Mutta jos ryhtyy moiseen täytyy olla valmis myös siihen että kaikki ei mene hyvin! Ettei tule sitten yllätyksiä..:D
Kaikille voi tulla yllätyksiä elämässä eikä kaikki mene hyvin. Jopa lapsettomalla voi mennä huonosti, voi tulla työttömyyttä, sairautta. Ero voi tulla lapsettomallekin, montakin eroa. Ystävät voi jättää. Mutta olit sitten lapseton tai et, niin et voi murehtia etukäteen sitä, että asiat menevät pieleen. Mutta huonoin syy olla hankkimatta lapsia on se, että murehdit eroa, paineita tai vauva-arkea. Se on sitten eri asia, jos et muista syistä hanki lapsia ja sekin on ihan ok. En kyllä yhtään enää ihmettele, että synnytyksen jälkeinen masennus ja masennus ylipäätään on niin yleistä, kun ihmiset ovat näin murehtivaisia. Itse en ole koskaan elämää murehtinut etukäteen, koska etukäteen murehtimien on kaksinkertainen murhe. Elämä voi mennä ihan hyvinkin ihan jokaisella. Ja jos ei mene, niin sitä murehditaan sitten kun osuu kohdalle.
Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.
Menetät ainoan ihmissuhteen joka ei lopu heti kun alku/panohuuma hälvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.
Ei ne lapset niitä pissavaippoja vaihda vaan hoitajat. Haloota päivää taas..
Olenko outo kun minusta lapsen tekeminen on päätös ja velaksi jääminen on... jotain itsestäänselvää. En usko, että kukaan oikeasti päättämällä päättää jäädä velaksi, vaan se on vain täysi selviö ja se siitä. Ellei ole kyse kumppanin painostukseen suostumisesta.
Tosin mieheni voi olla eri mieltä ja pitää omaa vasektomiaansa hyvinkin aktiivisena päätöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nooh, ehkä se on hyväkin, että nämä velanaiset jäävät lapsettomiksi. Suurin osa heistä on matalasti koulutettuja ja vähän tienaavia. Ihan tilastollisesti älykkäillä ja korkeakoulutetuilla on enemmän lapsia. Velahössötys on alempien sosiaaliluokkien muoti-ilmiö.
No ihan miten vaan. Minä ja mieheni ollaan korkeakoulutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus on kiva. Vanhuus surkea ja yksinäinen.
Mut siitä vaan :)
Siitä on joku tutkimus, että se raivon tunne veloja kohtaan tulee siitä, kun isukit ja äitylit on tehneet omasta mielestään ns. moraalisesti oikein tehdessään lapsia.
Ne odottaa siitä sen takia palkintoa, koska se oli se moraalisesti oikea valinta, vaikka johtaakin ajanmenetykseen, rahanmenetykseen, vapaudenmenetykseen. Ja niiden mielestä velat tekee moraalisesti väärän valinnan, sen pitää johtaa rangaistukseen.
Se raivon tunne nousee sitten, kun sitä palkintoa ei olekaan tulossa lasten tekemisestä, eikä veloille rangaistusta. Sen takia nuo vanhemmat ulisee loputonta bingoa siitä miten velat on yksin vanhoina ja sitten kaduttaa jne, koska sen rangaistuksen on pakko tulla niiden mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.
Olen vanhainkodissa töissä ja surullista todeta, että lapset ei todellakaan käy huolehtimassa vanhemmistaan. Osa toki käy ja se on ihanaa. Osa ei käy koskaan ja jotkut on jo perintöä kärkkymässä eikä äidille saa edes uutta hammastahnaa ostaa.
Itse olen tänä vuonna 35 täyttävä vela. Olen nyt seurustellut melkein vuoden. Nykyisellä kumppanilla on 10v lapsi. Tämä oli jo itsessään minulle shokki, kun en ole itseäni koskaan lapsi-ihmisenä pitänyt. Myös lähipiirin negatiiviset kokemukset kumppanien lapsista ovat vaikuttaneet omaan ajatteluun. Yllättäen kuitenkin miehen lapsi tuntui heti ensinäkemältä aivan kuin omalta - koen jotain hyvin omituista yhteyttä tähän ihanaan lapseen, ja tulemme erinomaisesti toimeen. Lapsirakkauteni on siis kasvanut miehen tapaamisen myötä. Fiilis lapsien suhteen on siis osittunut; pystyn näkemään sen ilon mitä lapsien saaminen ja heidän maailmassa oleminen voi vanhemmalle tuoda. Toinen puoli minusta taas miettii, kuinka helvetissä niitten kanssa jaksaa touhuta - hiekkalaatikolla kykkiminen, yövalvominen ja jatkuva väsymys, siitä seuraava tunnelman kiristyminen kotona ja pelko siitä, mitä parisuhteelle käy... Pahin pelko itselle on se, että päädyn yksinhuoltajaksi. Miehelle kävi näin.
Katsotaan siis,miten tässä käy. Tiedostan kyllä, että ikuisuuksia ei tässä asiaa voi jahkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.
Olispa ihanaa jos lapset kävis pissavaipat vaihtamassa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.
Mitä mä just luin 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuntemien lapsettomien ammatit/työ: kätilö, myyjä, varastotyöntekijä, sairaanhoitaja, lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemien lapsettomien ammatit/työ: kätilö, myyjä, varastotyöntekijä, sairaanhoitaja, lääkäri
Niin ja lentoemäntä
Ette te taida tajuta että te ootte just tän pallon tulevaisuuden tuho... :D
Itse olen aina inhonnut lapsia. Olen yksinhuoltajan ainoa lapsi ja kasvanut pääosin aikuisten seurassa, toki jonkin verran ystäviä ja kavereita. Teininä ja nuorena aikuisena pienet lapset olivat ihan kauhistus ja päätin vakaasti etten lapsia hanki. Aviomiehekseni päätyi kuitenkin hyvin lapsirakas mies isosta perheestä. Hän tiesi kyllä ajatukseni lapsista ja oli valmis jäämään lapsettomaksi kanssani. En edelleenkään tiedä mikä tuli siinä 28-vuotiaana kun äkkiä halusinkin lapsen ja nyt minulla on niitä kolme. He ovat parasta mitä tiedän, hyvää seuraa, hauskoja ihmisiä, rakkaimpia ihmisiä. Mutta edelleenkään en pidä muiden lapsista! En osaa leikkiä tai hoitaa muiden lapsia ja jopa lasten kaverit olivat mielestäni ärsyttäviä. Joten päätös lapsettomuudesta on hankala päätös, et oikeasti tiedä mitä ajattelisit omista lapsista, mutta kokeilumahdollisuuttakaan ei ole.
Itse jään lapsettomaksi koska en voi yhdistää töitä ja äitiyttä (vaativa erikoisosaamisala, jos putoan kelkasta äitiysloman myötä niin työllistyminen hyvin hankalaa, sen vuoksi pelottaa epävarma taloudellinen tilanne ja en haluaisi lasten elävän hoitajien kanssa.) Realistisesti minulla ei kuitenkaan ole taloudellisia resursseja hankkia lapsia, sillä olen valinnut opiskella kauan (lainaa on paljon,) matkustella ja lyhennän suurta asuntolainaa huolimatta siitä etten ole hyvätuloinen.
Lisäksi ei minulla ole ketään jonka kanssa lisääntyäkään, joten oma lapsettomuutteni on luontainen olosuhteiden seuraus. Pidän lapsista ja en ole millään tavalla lapsivastainen tai kova juhlimaan. Tykkään kyllä olla rauhassa ja siitä että voin taata itselleni taloudellisen turvan ja sitä kautta mielenrauhan kun ei tarvitse huolehtia lapsista/miehestä/kodin pyörittämisestä.
Minulla olisi varmasti lapsia jos olisin eri alalla ja olisin joskus löytänyt pitkäaikaisen kumppanin joka olisi halunnut perhe-elämää.
Mä haluisin yhden.. mutta sanotaan ettei se ole hyvä? Mun tuntemat ainokaiset on kaikki kyllä tosi mukavia ja elämässä hyvin menestyneitä...
Oletko jotenkin kateellinen niille, jotka hankkivat lapsia? Miksi mielen pitäisi muuttua, jos haluaa lapsia? Yhtä hyvin se mieli voi muuttua sellaisellakin, joka ei halua lapsia. En ymmärrä tätä logiikkaa mielen muuttamisesta. Ja vaikka lastensuojelu on ylityöllistetty, niin on paljon ihmisiä, jotka hoitavat hyvin lapsensa.