Selittäkää mulle mitä on toksinen maskuliinisuus? Onko olemassa toksista feminiinisyyttä?
En ymmärrä tuota käsitettä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Saara Särkkä, Rosa Meriläinen ja Johanna Vehkoo edustavat toksista feminismiä.
Piti olla Saara Särmä, ei Särkkä. Sori siitä, mutta tämäkin kommentti poistuu kohta, joten ei sen niin väliä.
Olen samaa mieltä siitä, että miehen nykyinen hyväksytty rooli on huomattavasti kapeampi kuin naisella, mutta koen naisten omalla käyttäytymisellä ja valinnoilla olevan tässä suurta merkitystä.
Olisiko siis mahdollista, että naiset (tajuamattaan) pitävät yllä ja vahvistavat toksisen maskuliinisuuden kulttuuria? Jos olette täysin rehellisiä itsellenne, niin huomaatte varmasti, että esimerkiksi se herkkä, tunteikas ja vaivatta kyyneliin puhkeava mies ei oikeasti ole kovinkaan kysytty kumppanityyppi. Tämän tajuaa kuka tahansa ympäristönsä tarkkailuun kykenevä ihminen.
Tervetuloa alapeukut :)
Ketju täynnä vääriä vastauksia jotka perustuvat väärälle ymmärrykselle siitä mitä toksinen maskuliinisuus on.
Popfeministipiireissä twitterissä sun muualla on tullut viime vuosina trendiksi sekoittaa toksinen maskuliinisuus miesten ahtaaseen, rajoittavaan ja vahingolliseen sukupuolirooliin. Tästä on seurannut, että väki vääntää jotain toksista femininiinisyyttä rinnalle siihen, kun naisenkin sukupuolirooli on ahdas, rajoittava ja vahingollinen. No ei, kun ne vaan on niitä sukupuolirooleja. Sellaiset ylipäätään on luonteeltaan normatiivisia, ja siksi väistämättä ahtaita, rajoittavia ja vahingollisia. Siis sukupuolirooli on normi, ja niin kauan kuin on sukupuoliroolit, niiden noudattamatta jättämisestä rangaistaan. Sitten kun todella on sosiaalisesti täysin vapaata ja yhdentekevää, toimiiko nainen naiselle normatiivisella tavalla ja mies miehelle normatiivisella tavalla, niin se tarkoittaa että nuo normit ovat kadonneet eikä niitä ole enää olemassa. Samoin jos molemmat sukupuoliroolit laajentuvat sisältämään kaiken sellaisen käytöksen, joka ylipäätään on ihmisille hyväksyttävää, niin että yhtään naista ei enää rangaista miesten reviirille tunketumisesta tai päinvastoin, sukupuoliroolit ovat merkityksettömät ja kadonneet. Tälle ilmiölle ei tarvita muuta nimeä kuin sukupuolirooli. Kaikki sisältyy siihen.
Toksinen maskuliinisuus liittyi alunperin siihen, kuinka miesten sukupuolirooli sisältää itsessään toksisia elementtejä, eli väkivaltaisuutta, alistamista ja kontrollointia. Nyt se väärinymmärretty versio on yleistynyt niin paljon, että ehkä se onkin nykyään termin "oikea" sisältö. Se vaan on sitten hölmöä, että entinen feministinen ymmärrys siitä mitä sukupuoliroolit ovat on siinä samalla menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että miehen nykyinen hyväksytty rooli on huomattavasti kapeampi kuin naisella, mutta koen naisten omalla käyttäytymisellä ja valinnoilla olevan tässä suurta merkitystä.
Olisiko siis mahdollista, että naiset (tajuamattaan) pitävät yllä ja vahvistavat toksisen maskuliinisuuden kulttuuria? Jos olette täysin rehellisiä itsellenne, niin huomaatte varmasti, että esimerkiksi se herkkä, tunteikas ja vaivatta kyyneliin puhkeava mies ei oikeasti ole kovinkaan kysytty kumppanityyppi. Tämän tajuaa kuka tahansa ympäristönsä tarkkailuun kykenevä ihminen.
Tervetuloa alapeukut :)
Jep, näinhän se ikävä kyllä tuntuu monesti olevan. Herkkyys ja omien heikkouksien näyttäminen ovat karrikoidusti sallittuja ja toivottuja ainoastaan sellaiselle miehelle, joka on jo aikaisemmin osoittanut olevansa "miehekäs" mies ja omaavansa nimenomaan niitä toksisia luonteenpiirteitä joita täälläkin on listattu.
Ilman näitä piirteitä heikkoutensa näyttävä mies on ainoastaan heikko ja luontaantyöntävä naisten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että miehen nykyinen hyväksytty rooli on huomattavasti kapeampi kuin naisella, mutta koen naisten omalla käyttäytymisellä ja valinnoilla olevan tässä suurta merkitystä.
Olisiko siis mahdollista, että naiset (tajuamattaan) pitävät yllä ja vahvistavat toksisen maskuliinisuuden kulttuuria? Jos olette täysin rehellisiä itsellenne, niin huomaatte varmasti, että esimerkiksi se herkkä, tunteikas ja vaivatta kyyneliin puhkeava mies ei oikeasti ole kovinkaan kysytty kumppanityyppi. Tämän tajuaa kuka tahansa ympäristönsä tarkkailuun kykenevä ihminen.
Tervetuloa alapeukut :)
Aina joskus joku teistä naisvihaajista kirjoittaa kokonaisen 2 kappaletta pitkän postauksen jossa ei ole mitään epätotta eikä avoimen halveksunnan ilmaisuja. Mutta kuka tahansa ei-naisvihaaja ymmärtää, että naisvihaajien kansoittamalla palstalla jos haluaa kritisoida niitä inhimillisiä vikoja, joita naisissa kollektiivina oikeasti on, se pitää muotoilla huolellisesti ja erikseen tehdä selväksi, että kritiikki on tarkoitettu rakentavaksi ja tulee empatiasta ja yhteistyöhalusta. Ei siis kannatakaan odottaa muuta kuin alapeukkuja, naisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että miehen nykyinen hyväksytty rooli on huomattavasti kapeampi kuin naisella, mutta koen naisten omalla käyttäytymisellä ja valinnoilla olevan tässä suurta merkitystä.
Olisiko siis mahdollista, että naiset (tajuamattaan) pitävät yllä ja vahvistavat toksisen maskuliinisuuden kulttuuria? Jos olette täysin rehellisiä itsellenne, niin huomaatte varmasti, että esimerkiksi se herkkä, tunteikas ja vaivatta kyyneliin puhkeava mies ei oikeasti ole kovinkaan kysytty kumppanityyppi. Tämän tajuaa kuka tahansa ympäristönsä tarkkailuun kykenevä ihminen.
Tervetuloa alapeukut :)
Kaikki kulttuuri ja yhteisön asenteet, olivat ne sitten yksilöille haitallisia tai hyödyllisiä, kumpuavat aina ihmisistä. Kyse on meidän ihmisten asenteista, tavoistamme ja asettamistamme sukupuolinormeista. Eli kyllä, sekä miehet että naiset ylläpitävät ja vahvistavat toksisen maskuliinisuuden kulttuuria. Ja molemmat myös purkavat sitä ja pyrkivät siitä eroon. Kaikki naiset eivät ole samanlaisia sen enempää kuin kaikki miehetkään.
Toksisen maskuliinisuuden vahvistamisessa ja ylläpitämisessä ei sinällään ole kuitenkaan suoraa yhteyttä siihen, millaisia ominaisuuksia puolisoltaan toivoo, vaikka toki toksisen maskuliinisuuden kulttuurin ylläpitäminen voi siihenkin kytkeytyä. Pointti ei kuitenkaan ole alkaa määräilemään sellaista, minkätyyppisistä miehistä naisten on lupa viehättyä tai päinvastoin. On naisia, jotka haluavat miehen olevan vahva perheen pää ja järkähtämätön kallio, joka ei liikoja tunteile. Vastaavasti on paljon naisia, jotka arvostavat niitä pehmeämpiä, herkkiä ja tunteensa näyttäviä miehiä erityisen paljon ja haluavat pariutua juuri sellaisen miehen kanssa. Kaikilla on oikeus viehättyä siitä mistä viehättyy. Se ei ole toksisuutta. Toksisuutta on se, jos pyrkii jotenkin mitätöimään ja väheksymään niiden miesten mieheyttä, joista ei itse kiinnostu. Sama tietenkin toisinpäin myös.
Saara Särkkä, Rosa Meriläinen ja Johanna Vehkoo edustavat toksista feminismiä.