En oo vieläkään oppinut anopin tapaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tarkoittanet, ettet ole oppinut tykkäämään anopin tavasta ilmaista itseään? Se on ihan ok, ei tuommoisesta tarvikaan tykätä, mutta kyllähän sinä ymmärrät mitä hän sillä ajaa takaa. Eli olet oppinut lukemaan hänen viestintätapaansa. Kun hän sanoo, että jaahas eipä ole roskapussia viety, hän haluaa sen vietävän ja kaikki paikalla olevat tietävät sen. Jos siitä jaksaa 20 vuotta ärsyyntyä, niin on sekin aika pitkä aika ärsyyntyä. 

No ei, kun kyllä ihan tarkoitan, että en oo oppinut edelleenkään tuota tapaa. En siis kuule ihmettelyä pyyntönä enkä osaa toimia hänen toiveensa mukaan. Sit hän pahoittaa mielensä, kun laiskasta miniästä ei oo taaskaan mihinkään (ei oo koskaan sanonut noin, oma tulkintani) ja mä ihmettelen, et mistäs nyt tuulee. Yritän kuulla häntä, mut vaikeaa on. Ja vielä, vaikka olemme olleet toistemme elämässä sen reilun 20 vuotta, on meillä sen verran välimatkaa, et ei edes joka kuukausi nähdä. /ap

Nyt en ihan ymmärrä. Kerrot, että mitä tapahtuu ja mikä siihen on syynä, mutta sinä et ymmärrä. Tarkoitatko, että ymmärrät vasta jälkeenpäin? Kun jossakin vaiheessa kuitenkin ilmiselvästi ymmärrät. ;) Älä nyt suutu, mutta minusta on aika kurjaa, että 20 vuotta et ymmärrä jonkun ihmisen toimintatapaa ja mitä hän haluaa, kun kuitenkin pitää ja ehkä haluatkin olla tekemisissä. Jos vain opettlisit muistamaan, että hänellä on tämmöinen tapa (kieltämättä vähän kelju, enkä itsekään sellaisesta tykkäisi) ilmaista itseään. En usko, että hän muuttaa sitä ja jos vaihtoehto on harmistua siitä toiset 20 vuotta, ei sekään kivalta kuulosta. Tuntuuko sinusta, että ne mitä hän tälleen kiertoilmaisuina tekee, kohdistuvat suoraan sinuun? Että juuri sinun, enemmän kuin muiden pitäisi tehdä ne asiat, joita hän ei suoraan sano? 

Ihanaa keittiöpsykologiaa :D Ei, minusta ei tunnu siltä, että hän toivoo asioita vain minulta. Ilmapiiri hänen kodissaan on minusta kummallinen, kun selvästi lausumattomia toiveita leijuu ilmassa. Osa ei niistä välitä (= hänen lapsena, jotka tietty ovat tähän tottuneet) ja osa ei niitä tajua (= minä). /ap

Joo, mitäpä muutakaan tämä olisi kuin keittiöpsykologiaa. ;) Myönnän, että takerruin tuohon tajuamiseen. Eikä siinä minustakaan ole mitään positiivista (hänen mukaansa nalkuttamisensa on positiivista) kun kerran ilmaisee kielteistesti. Minun isäni oli kotoisin Satakunnasta, siellä ilmeisesti on tapana ilmaista moni asia kiertäen. Hän saattoi sanoa, että "ei kai meillä hernekeittoa ole tänään". Se ei ollut varsinainen kysymys edes ja hän itseasiassa toivoi meillä olevan tuona päivänä hernekeittoa, mutta hänen tapansa (ehkä satakuntalainen puheenparsi) oli tuollainen. Ikään kuin hän ei olisi halunnut olevan hernaripäivä. Mutta kyllä sen jo lapsena oppi ymmärtämään. Kaikkihan me luodaan ympärillemme omanlaisemme ilmapiiri, sinäkin ja minä. Sitä voi oppia sietämään tai ymmärtämään tai tajuamaan, miksi sitä nyt haluakaan sanoa. Ei ainakaan kannata ottaa siitä elämänmittaista harmin aihetta. 

Ap ei sun tarvitse edes oppia vaan anopin on syytä oppia esittämään pyynnöt suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tarkoittanet, ettet ole oppinut tykkäämään anopin tavasta ilmaista itseään? Se on ihan ok, ei tuommoisesta tarvikaan tykätä, mutta kyllähän sinä ymmärrät mitä hän sillä ajaa takaa. Eli olet oppinut lukemaan hänen viestintätapaansa. Kun hän sanoo, että jaahas eipä ole roskapussia viety, hän haluaa sen vietävän ja kaikki paikalla olevat tietävät sen. Jos siitä jaksaa 20 vuotta ärsyyntyä, niin on sekin aika pitkä aika ärsyyntyä. 

No ei, kun kyllä ihan tarkoitan, että en oo oppinut edelleenkään tuota tapaa. En siis kuule ihmettelyä pyyntönä enkä osaa toimia hänen toiveensa mukaan. Sit hän pahoittaa mielensä, kun laiskasta miniästä ei oo taaskaan mihinkään (ei oo koskaan sanonut noin, oma tulkintani) ja mä ihmettelen, et mistäs nyt tuulee. Yritän kuulla häntä, mut vaikeaa on. Ja vielä, vaikka olemme olleet toistemme elämässä sen reilun 20 vuotta, on meillä sen verran välimatkaa, et ei edes joka kuukausi nähdä. /ap

Ap, ei  tuollainen mikään pyyntö ole vaan toteamus johon voit todeta että "ei se pyytämättä tapahdu". Anopinkin on syytä oppia. Sen voi sanoa ääneen.

Tuo on tyypillistä savolaisten kommunikointia, mitään ei sanota suoraan vaan jollain kiertoilmauksella!Tällainen tosikokemus suomalaisella rakennusmiehellä työmaan tehtävien jaosta:

Kaveri ihmetteli, ettei mitään käskyjä annettu, kerrottiin asioita vain tyyliin, että tuossa pihalla näyttää olevan ylimääräinen lautakasa. Siitä piti sitten ymmärtää, että tämä lautakasa piti siirtää pois edestä jonnekin muualle...

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta. Anopin tyyli "pyytää" asioita on mulle edelleen sellainen, että en tajua. Hän ei sano, että voisitko viedä roskiksen vaan hän sanoo: "Eipäs kukaan ole vienyt roskista." Siitä pitäis sitten tajuta, että nyt on pyydetty. Täytyy sanoa, et en vaan tajua. Hän itse kutsuu tätä positiiviseksi nalkuttamiseksi ja todentotta saa aika monta kertaa ihmetellä, ennenkuin kukaan nappaa sen roskiksen ja vie.

Minäkin teen tätä ja mies kutsuu sitä pelkästään nalkuttamiseksi. Olen samaa mieltä siitä, että käytös on kaukana positiivisesta. Lapsuudenperheen tavoista eroon opetteleminen on silti hidasta.

.

Ihanaa, en ole ainoa hölmö joka ei vaan aina tajuu :)

Onko teidän suvun mökillä huussia? Onko se samanlainen kuin täällä? = voisitko tyhjentää huussin?

Juotteko te päiväkahveja yleensä? = keittäisitkö kahvia?

Tykkään niin kovasti puuhata ulkona kaikkea = kastelisitko kukat?

Ja varmaan sata muuta juttua joita en ole onnistunut ymmärtämään, joiden tekemättä jättämisestä on loukkaannuttu.

Lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Anoppi kysyi: "Ajattelitteko käydä tänään xxx:llä (mieheni sisko)?" Mä vastasin: "Eipä ajateltu. Olisiko pitänyt?" Anoppi: " Ei. Kun se täältä lähti, niin se pakkasi vaan toisen kassin eikä laittanut sitä toista yyy:n (miehen veli) mukaan." Tästä olisi pitänyt vissiin tajuta tarjoutua ottamaan xxx:n kassi mukaan. Nyt täytyy myöntää, et tahallani "en tajunnut". Ihan kiva olla taas kotona :)/ ap

Jotkut tykkää vihjailuista, jotkut ei, niin se käy.

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon