Perintömökki ja sinne änkeävät sukulaiset! Ärsyttää!!!

Kylläpä on mennyt sairaaksi tämäkin ketju.

Ap

En kyllä ihmettele enää avioerojen määrää, jos on yleinenkin ajatus, ettei vaimolla ole mitään sanavaltaa miehen perimään mökkiin, jonka remontoimiseen on käytetty vaimonkin rahoja. Mitä ihmettä te ymmärrätte sanalla parisuhde tai avioliitto?

T. nainen, perintömökin omistaja, ja aviomieheni (jo yli 20 v.) todellakin on mökillä kuin omallaan niin kuin pitääkin.

Useinhan on myös niin, että he jotka kokevat oikeudekseen käyttää toiselle periytynyttä omaisuutta kuin ennenkin, ovat hyvin tiukkoja omastaan.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ihmettele enää avioerojen määrää, jos on yleinenkin ajatus, ettei vaimolla ole mitään sanavaltaa miehen perimään mökkiin, jonka remontoimiseen on käytetty vaimonkin rahoja. Mitä ihmettä te ymmärrätte sanalla parisuhde tai avioliitto?

T. nainen, perintömökin omistaja, ja aviomieheni (jo yli 20 v.) todellakin on mökillä kuin omallaan niin kuin pitääkin.

Samaa ihmettelen. Kuten myös järkyttävää ja naurettavaa illuusiota lapsuuden muistoista ja niiden oikeutuksella toisen aikuisen elämän ja avioliiton pilaaminen insestisellä sisarrakkaudella (jolla oli aikansa - kymmeniä vuosia sitten). Kyllä on ihminen sairas ja perverssi!

Miettikääpä, että jos ap:n mies nyt kuolisi, niin kaikki sananvalta siirtyisi ihan oikeasti ap:lle. Vieläkö sisaruksilla silloinkin muka olisi oikeus jatkaa mökillä käymistä?

Hyi mikä kolhoosi! Äkkiä eroon tuollaisesta sisaruksiian nöyristelevästä lapasmiehestä ja sukurutsamökistä! Osatatte/rakennatte uuden ja yhteisen - loppuu se hyväksikäyttö! Tai ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä miestäsi ilmoittamaan, että mökki on nyt teidän ja sinne tullaan vain kutsuttuna. Helpompi, jos asia hoidetaan miehen kautta, ettei siitä tule mitään käly vs. käly -taistelua.

Haluan jatkaa perinteitä. Lapsuuden kesät olivat niin mukavia.

Itsekäs ap. Minun ex oli perimässä myös mökin jossa hänen sisaruksensa oli viettänyt lapsuutensa. Halusin avioehtoon merkinnän että eron yhteydessä mökki jää sisaruksille, ei minulle. Se on HEIDÄN lapsuudenkotinsa, heidän muistot siellä jne. Mikä moraalinen oikeus sinulla ap on tuhota toisten lapsuusmuistot, vaikka laki onkin puolellasi? Miehesi on hölmö, jos antaa sinun pomottaa lapsuutensa maisemia yli sisarustensa.

Miten noin niinkun muuten nukut yösi? Rakentakaa omat muistot älkääkä tuhotko sukulaisten. 

Tarkennus: siis mieheni kuoleman yhteydessä mökki jää miehen suvulle ja eron yhteydessä minulla ei olisi ollut oikeutta miehen lapsuuden mökkiin. Niin kun sitten ei ollutkaan, kun erosimme. 

Eiköhän se mies saa itse testamentata omaisuutensa, kenelle haluaa ja sinun avioehtomääräyksillä voi pyyhkiä perseensä. Jos ex-miehesi menee uudelleen naimisiin ja saa lapsia, niin mökki menee heille, ellei myy sitä. Sinun avioehdossa sitä ei voi määrätä miehen sisaruksille.

No mieshän olisi halunnut, että MINÄ perin mökin ja hänen sisaruksensa olisivat jääneet ilman mökkiä. Ei se ole oikein. Heillä olisi ollut suurempi moraalinen oikeus mökkiin kuin minulla. Meille tuli ero joten tästä ei tullut ikinä ajankohtaista, mutta tottakai minä saan itse päättää otanko vastaan mökin joka kuuluu eettisesti mielestäni hänen suvulleen, ei jälkikäteen sukuun naidulle naiselle, jolla ei ole tunnesidettä mökkiin. Ja ehdottomasti antaisin ja olisin antanut miehen sisarusten käyttää paikkaa, enemmän se heidän oli kuin olisi ollut minun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on niin itsekkäitä. Käyn kerran vuodessa kotikylässäni kesälomalla. Siskoni on kuollut ja mökkimme on nykyään hänen poikansa nimissä. Emme saa tänä kesänä majoittua viikoksi sinne, kun sanoo olevansa siellä perheineen. Täti miehineen ja aikuisine lapsineen ja lapsenlapsineen saa kuulemma mennä hotelliin. Ollaan totuttu viettämään kesää sukumökillämme siskon ollessa hengissä. Nyt poikansa heittää meidät ulos ja sanoo, että mökki on hänen. Ei taideta enää käydä, kun tulee hotelli turhan kalliiksi

Tää on nuo hauska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä miestäsi ilmoittamaan, että mökki on nyt teidän ja sinne tullaan vain kutsuttuna. Helpompi, jos asia hoidetaan miehen kautta, ettei siitä tule mitään käly vs. käly -taistelua.

Haluan jatkaa perinteitä. Lapsuuden kesät olivat niin mukavia.

Itsekäs ap. Minun ex oli perimässä myös mökin jossa hänen sisaruksensa oli viettänyt lapsuutensa. Halusin avioehtoon merkinnän että eron yhteydessä mökki jää sisaruksille, ei minulle. Se on HEIDÄN lapsuudenkotinsa, heidän muistot siellä jne. Mikä moraalinen oikeus sinulla ap on tuhota toisten lapsuusmuistot, vaikka laki onkin puolellasi? Miehesi on hölmö, jos antaa sinun pomottaa lapsuutensa maisemia yli sisarustensa.

Miten noin niinkun muuten nukut yösi? Rakentakaa omat muistot älkääkä tuhotko sukulaisten. 

Tarkennus: siis mieheni kuoleman yhteydessä mökki jää miehen suvulle ja eron yhteydessä minulla ei olisi ollut oikeutta miehen lapsuuden mökkiin. Niin kun sitten ei ollutkaan, kun erosimme. 

Eiköhän se mies saa itse testamentata omaisuutensa, kenelle haluaa ja sinun avioehtomääräyksillä voi pyyhkiä perseensä. Jos ex-miehesi menee uudelleen naimisiin ja saa lapsia, niin mökki menee heille, ellei myy sitä. Sinun avioehdossa sitä ei voi määrätä miehen sisaruksille.

No mieshän olisi halunnut, että MINÄ perin mökin ja hänen sisaruksensa olisivat jääneet ilman mökkiä. Ei se ole oikein. Heillä olisi ollut suurempi moraalinen oikeus mökkiin kuin minulla. Meille tuli ero joten tästä ei tullut ikinä ajankohtaista, mutta tottakai minä saan itse päättää otanko vastaan mökin joka kuuluu eettisesti mielestäni hänen suvulleen, ei jälkikäteen sukuun naidulle naiselle, jolla ei ole tunnesidettä mökkiin. Ja ehdottomasti antaisin ja olisin antanut miehen sisarusten käyttää paikkaa, enemmän se heidän oli kuin olisi ollut minun.

Mutta silti kirjoitat ihan höpöhöpöä. Avioehdossa ei voi määrätä, kenelle puolison mökki menee perintönä tai eron jälkeen. Joten lopetahan tuo tyhjänpäiväinen trollailu jo.

Vierailija kirjoitti:

miniät ja kälyt on yksinkertaisesti h e l v e t i s t ä

Niin, kyllä se olisi parempi, että vain elettäisiin yhtenä lapsuudenperheenä koko elämä. Ei tarvitsisi minkään koskaan muuttua. Suku ei tosin sitten jatkuisi, mutta eipä tarvitsisi kamalia ulkopuolisia ihmisiä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miniät ja kälyt on yksinkertaisesti h e l v e t i s t ä

Niin, kyllä se olisi parempi, että vain elettäisiin yhtenä lapsuudenperheenä koko elämä. Ei tarvitsisi minkään koskaan muuttua. Suku ei tosin sitten jatkuisi, mutta eipä tarvitsisi kamalia ulkopuolisia ihmisiä sietää.

Kyllä se näillä kolhoosimökkeilijöillä jatkuu. Mitä serkumpi sitä herkumpi! Iiiih - lapsuudenmuistot, kiihottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miniät ja kälyt on yksinkertaisesti h e l v e t i s t ä

Niin, kyllä se olisi parempi, että vain elettäisiin yhtenä lapsuudenperheenä koko elämä. Ei tarvitsisi minkään koskaan muuttua. Suku ei tosin sitten jatkuisi, mutta eipä tarvitsisi kamalia ulkopuolisia ihmisiä sietää.

Muttaniinhän te romanit jo teette. Siksi teidän trollijutut on niin puuduttavan typeriä. Se ÄÄÖÖ!!

näiden romanihutsujen aloittamat ketjut on niin mielisairaita. eikö niillä oikeasti ole elämää, kun pitää valkoisten mökkejäkin täällä jo kadehtia. totoa pelaamaan siitä.. ;)

Ilmoitat että viikkovuokra on xxx euroa ja maksu etukäteen. Ja täysihoito xxx euroa. Kahvilla voitte käydä mutta yöksi ette jää.

Niin mä tein, kun lunastin muut ulos mummolastani. Ei ole näkyny serkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä miestäsi ilmoittamaan, että mökki on nyt teidän ja sinne tullaan vain kutsuttuna. Helpompi, jos asia hoidetaan miehen kautta, ettei siitä tule mitään käly vs. käly -taistelua.

Haluan jatkaa perinteitä. Lapsuuden kesät olivat niin mukavia.

Itsekäs ap. Minun ex oli perimässä myös mökin jossa hänen sisaruksensa oli viettänyt lapsuutensa. Halusin avioehtoon merkinnän että eron yhteydessä mökki jää sisaruksille, ei minulle. Se on HEIDÄN lapsuudenkotinsa, heidän muistot siellä jne. Mikä moraalinen oikeus sinulla ap on tuhota toisten lapsuusmuistot, vaikka laki onkin puolellasi? Miehesi on hölmö, jos antaa sinun pomottaa lapsuutensa maisemia yli sisarustensa.

Miten noin niinkun muuten nukut yösi? Rakentakaa omat muistot älkääkä tuhotko sukulaisten. 

Tarkennus: siis mieheni kuoleman yhteydessä mökki jää miehen suvulle ja eron yhteydessä minulla ei olisi ollut oikeutta miehen lapsuuden mökkiin. Niin kun sitten ei ollutkaan, kun erosimme. 

Eiköhän se mies saa itse testamentata omaisuutensa, kenelle haluaa ja sinun avioehtomääräyksillä voi pyyhkiä perseensä. Jos ex-miehesi menee uudelleen naimisiin ja saa lapsia, niin mökki menee heille, ellei myy sitä. Sinun avioehdossa sitä ei voi määrätä miehen sisaruksille.

No mieshän olisi halunnut, että MINÄ perin mökin ja hänen sisaruksensa olisivat jääneet ilman mökkiä. Ei se ole oikein. Heillä olisi ollut suurempi moraalinen oikeus mökkiin kuin minulla. Meille tuli ero joten tästä ei tullut ikinä ajankohtaista, mutta tottakai minä saan itse päättää otanko vastaan mökin joka kuuluu eettisesti mielestäni hänen suvulleen, ei jälkikäteen sukuun naidulle naiselle, jolla ei ole tunnesidettä mökkiin. Ja ehdottomasti antaisin ja olisin antanut miehen sisarusten käyttää paikkaa, enemmän se heidän oli kuin olisi ollut minun.

Mutta silti kirjoitat ihan höpöhöpöä. Avioehdossa ei voi määrätä, kenelle puolison mökki menee perintönä tai eron jälkeen. Joten lopetahan tuo tyhjänpäiväinen trollailu jo.

Anteeksi, mutta kyllä nimenomaan avioehtoon laitettiin kohta, missä mahdollisen eron yhteydessä minulla ei ole oikeutta miehen perimään mökkiin. Sitä ei siis huomioitu osituksessa. Kannattaa varmaan opiskella vähän tätä asiaa jos tämä on sinulle epäselvää. :) Testamentti taas on eri juttu, sekin laadittiin. Mökkiä ei huomioitu osituksessa, ja tämä oli minun ehdotukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse omistan sukumökkimme ja sinne on sisarukset aina tervetulleita. Ei tulisi mieleenkään ajaa pois. Myös miehen sisarukset tervetulleita.

Näinhän normaalit ihmiset toimii.

No ei toimi. Normaali ihminen kunnioittaa aina toisten yksityisyyttä. Toisten luo ei mennä koskaan kutsumatta, ellei ole nimenomaan sovittu kyseisten ihmisten kanssa, että yllätysvierailut ovat ok. 

Normaali ihminen sopii aina vierailusta, ei soita matkalta että "hei olemme tulossa", eikä missään tapauksessa tupsahda sopimatta kylään, jos sellaisesta käytännöstä ei ole sovittu kyseisten henkilöiden kanssa. 

Siinä ei ole mitään itsekästä, jos ihminen haluaa säilyttää oman tilansa ja yksityisyytensä, olla kotonaan tai mökillään rauhassa silloin kun siltä tuntuu. On itsekkyyden huippu, lähes narsistista pitää itseään niin tärkeänä ihmisenä, että voi ängetä toisten kotiin tai mökille milloin huvittaa. No näitä riittää, he kuvittelevat joskus jopa voivansa käyttää toisten autoja, veneitä, työkaluja tai mitä vain tarvitessaan ja sitten ottavat nokkiinsa, jos se ei käy. 

Sitten niille, jotka kommentoivat, että mökki on avaajan miehen, eikä hänen. Onneksi vielä on nykyäänkin rakkausliittoja, joissa toinen ei voi olla köyhä ja toinen rikas, vaan ilojen ja surujen lisäksi myös varallisuus ja tulot ovat yhteisiä, vaikka omat käyttörahatkin löytyy. Jos toinen perii, molemmat perii. Jos toinen tienaa vähemmän, molemmilla on vähemmän rahaa. Ja oma puoliso ja lapset ovat aina ykkössijalla, ei perheen ulkopuoliset. 

Avaaja, toimit aivan oikein, sivistyneesti ja ryhdikkäästi, kun teit selväksi ettei teidän mökille tulla kutsumatta. Jos miehesi sisarukset ovat niin moukkia, että änkeävät toisten kotiin tai mökille kutsumatta ja vielä suuttuvat siitä, kun pistät heitä ruotuun ja pistävät välit poikki, niin teit vain itsellesi palveluksen. Mitä nopeammin tuollaisista  pääsee eroon elämässä, sen parempi. Löydät varmasti tilalle sivistyneempi ihmisiä. Muutenkaan ei kannata sukulaisia pistää erityisasemaan ystävyyssuhteissa niin, että joku voi sukulaisuuden varjolla käyttäytyä sopimattomasti. Ystävyys perustuu yhteisiin kiinnostuksen ja mielenkiinnon kohteisiin ja henkilökemiaan sekä luottamukseen. On ihan järjetöntä yrittää kaveerata kenenkään kanssa sukulaisuuden perusteella, jos nuo asiat eivät toteudu. Ihmiset, jotka yrittävät sukulaisuuden varjolla kaveerata ja päälle käyttäytyvät huonosti, vaikkei yhdessä ole kiva olla eikä ole luottamuksellista, lämmintä suhdetta, ovat yleensä jonkin sortin luonnevikaisia, joilla ei ole oikeita ystäviä tai jotka haluavat hallita ja kontrolloida muita verisiteen varjolla. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ihmettele enää avioerojen määrää, jos on yleinenkin ajatus, ettei vaimolla ole mitään sanavaltaa miehen perimään mökkiin, jonka remontoimiseen on käytetty vaimonkin rahoja. Mitä ihmettä te ymmärrätte sanalla parisuhde tai avioliitto?

T. nainen, perintömökin omistaja, ja aviomieheni (jo yli 20 v.) todellakin on mökillä kuin omallaan niin kuin pitääkin.

Olen niin kanssasi samaa mieltä! Kun ihmiset ovat kerran noin hukassa, niin suosittelen jokaista kysymään potentiaaliselta puolisolta ennen yhteen muuttoa ja avioliittoa, että mihin asemaan hänen mielestään puoliso kuuluu. Parisuhteessa puoliso ja alaikäiset lapset ovat aina ykkössijalla, muuten kyseessä ei ole mikään parisuhde, vaan reppana on naimisissa sukunsa kanssa. Ja puhun nyt 40 vuoden avioliitto kokemuksella, oma vaimo on aina ollut ykkössijalla ja lapset heidän ollessa alaikäisiä. Vaimon kanssa olemme pitäneet toistemme puolta, emme ole koskaan haukkuneet toisiamme edes omille sukulaisillemme ja jos joku on erehtynyt arvostelemaan puolisoa, niin on saanut kuulla kunniansa, vaikka sitten olisi oma sukulainen. Ja jos jostain myös sukuunpäin liittyvästä asiasta on pitänyt neuvotella, niin olemme aina puolison kanssa puhuneet ja sopineet asian selväksi ensin  kahden kesken ja sitten pitäneet yhtä köyttä sukulaisiin päin, ihan sama kumman suvusta on kyse. Emmekä myöskään ole sallineet sukulaisten puuttua millään tavalla parisuhteeseemme tai perheemme asioihin, toki hyviä neuvoja on kuunneltu, mutta parisuhde on aina kahden kauppa ja muut on kakkosia. 

Tällaisessa mökkiasiassa siis jos puoliso kokee jonkun tulemisen mökille tai kotiimme kiusalliseksi, niin mikäli sitä ei saada keskenään sovussa muutettua mukavaksi, niin minä pidän puolison puolta loppuun asti ja päinvastoin. Oma puoliso on oma rakas ja kaikkein tärkein ja arvokkain vielä 40 vuoden jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä miestäsi ilmoittamaan, että mökki on nyt teidän ja sinne tullaan vain kutsuttuna. Helpompi, jos asia hoidetaan miehen kautta, ettei siitä tule mitään käly vs. käly -taistelua.

Haluan jatkaa perinteitä. Lapsuuden kesät olivat niin mukavia.

Itsekäs ap. Minun ex oli perimässä myös mökin jossa hänen sisaruksensa oli viettänyt lapsuutensa. Halusin avioehtoon merkinnän että eron yhteydessä mökki jää sisaruksille, ei minulle. Se on HEIDÄN lapsuudenkotinsa, heidän muistot siellä jne. Mikä moraalinen oikeus sinulla ap on tuhota toisten lapsuusmuistot, vaikka laki onkin puolellasi? Miehesi on hölmö, jos antaa sinun pomottaa lapsuutensa maisemia yli sisarustensa.

Miten noin niinkun muuten nukut yösi? Rakentakaa omat muistot älkääkä tuhotko sukulaisten. 

Tarkennus: siis mieheni kuoleman yhteydessä mökki jää miehen suvulle ja eron yhteydessä minulla ei olisi ollut oikeutta miehen lapsuuden mökkiin. Niin kun sitten ei ollutkaan, kun erosimme. 

Eiköhän se mies saa itse testamentata omaisuutensa, kenelle haluaa ja sinun avioehtomääräyksillä voi pyyhkiä perseensä. Jos ex-miehesi menee uudelleen naimisiin ja saa lapsia, niin mökki menee heille, ellei myy sitä. Sinun avioehdossa sitä ei voi määrätä miehen sisaruksille.

No mieshän olisi halunnut, että MINÄ perin mökin ja hänen sisaruksensa olisivat jääneet ilman mökkiä. Ei se ole oikein. Heillä olisi ollut suurempi moraalinen oikeus mökkiin kuin minulla. Meille tuli ero joten tästä ei tullut ikinä ajankohtaista, mutta tottakai minä saan itse päättää otanko vastaan mökin joka kuuluu eettisesti mielestäni hänen suvulleen, ei jälkikäteen sukuun naidulle naiselle, jolla ei ole tunnesidettä mökkiin. Ja ehdottomasti antaisin ja olisin antanut miehen sisarusten käyttää paikkaa, enemmän se heidän oli kuin olisi ollut minun.

Mutta silti kirjoitat ihan höpöhöpöä. Avioehdossa ei voi määrätä, kenelle puolison mökki menee perintönä tai eron jälkeen. Joten lopetahan tuo tyhjänpäiväinen trollailu jo.

Anteeksi, mutta kyllä nimenomaan avioehtoon laitettiin kohta, missä mahdollisen eron yhteydessä minulla ei ole oikeutta miehen perimään mökkiin. Sitä ei siis huomioitu osituksessa. Kannattaa varmaan opiskella vähän tätä asiaa jos tämä on sinulle epäselvää. :) Testamentti taas on eri juttu, sekin laadittiin. Mökkiä ei huomioitu osituksessa, ja tämä oli minun ehdotukseni.

Niin se Porvoossa tarina muuttuu. Ensin oli avioehdossa, että mökki menee perinnössä sisaruksille, nyt se olikin, ettei tule sinulle. Jatka aivan rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on omaisuuden erillisyyden periaate. Aviopuolisoista se jonka nimissä ao, omaisuus on, omistaa sen. Avioliiton päättyessä avioeroon enemmän omistava maksaa tasinkoa sille, joka omistaa vähemmän. Ja näin roolit tasaantuvat avioerossa. Poikkeus on avioehto jolla voidaan määrittää mikä osuus omaisuudesta jää avio- oikeudesta vapaaksi.

Tässä vaan jankataan koko ajan vaimon oikeuksia miehen omaisuuteen, mutta unohdetaan, ettei näillä sisaruksillakaan ole minkäänlaisia oikeuksia veljensä mökkiin. Ei veljen eläessä, eikä tämän kuoleman jälkeen. Sisaruksilla on omat erilliset omaisuutensa, eikä veljen mökille ole mitään asiaa sopimatta siitä veljen kanssa. Ja tämänhän nämä sisarukset oli unohtaneet tehdä. Moka oli heidän, ei veljen vaimon, joka oli mökillä ihan sovitusti. Jos mökki olis jollain vieraalla vuokralla/lainassa, niin ei nää sisarukset silloinkaan vois mökille tupsahtaa noin vaan. Miksi ihmeessä veljen vaimolla ei olis oikeutta olla mökillä rauhassa.

Ja kai sitä muutenkin tajuaa, että jos paukauttaa jonkun mökille/kotiin vierailulle ilmoittamatta, niin aina on riski, että ei ole tervetullut. Silloin pitää vaan lähteä pois ja tehdä uudet suunnitelmat. Mokahan on oma, kun ei sopinut asiasta etukäteen. Ei muilla ole mitään velvollisuutta muuttaa omia suunnitelmiaan tuppautujan takia.

Tässä ”jankkaa” selkeä mieheltä munat irti sahaaja. Ehkäpä alkuperäisessä viestissä idea on se, että omistaja eli mies sanoo sisaruksilleen ei. Sähän jankkaat tässä nyt sitä, että mies ollessaan tossu ei siihen itse kykene vaan tarvitsee kieltämiseen vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on omaisuuden erillisyyden periaate. Aviopuolisoista se jonka nimissä ao, omaisuus on, omistaa sen. Avioliiton päättyessä avioeroon enemmän omistava maksaa tasinkoa sille, joka omistaa vähemmän. Ja näin roolit tasaantuvat avioerossa. Poikkeus on avioehto jolla voidaan määrittää mikä osuus omaisuudesta jää avio- oikeudesta vapaaksi.

Tässä vaan jankataan koko ajan vaimon oikeuksia miehen omaisuuteen, mutta unohdetaan, ettei näillä sisaruksillakaan ole minkäänlaisia oikeuksia veljensä mökkiin. Ei veljen eläessä, eikä tämän kuoleman jälkeen. Sisaruksilla on omat erilliset omaisuutensa, eikä veljen mökille ole mitään asiaa sopimatta siitä veljen kanssa. Ja tämänhän nämä sisarukset oli unohtaneet tehdä. Moka oli heidän, ei veljen vaimon, joka oli mökillä ihan sovitusti. Jos mökki olis jollain vieraalla vuokralla/lainassa, niin ei nää sisarukset silloinkaan vois mökille tupsahtaa noin vaan. Miksi ihmeessä veljen vaimolla ei olis oikeutta olla mökillä rauhassa.

Ja kai sitä muutenkin tajuaa, että jos paukauttaa jonkun mökille/kotiin vierailulle ilmoittamatta, niin aina on riski, että ei ole tervetullut. Silloin pitää vaan lähteä pois ja tehdä uudet suunnitelmat. Mokahan on oma, kun ei sopinut asiasta etukäteen. Ei muilla ole mitään velvollisuutta muuttaa omia suunnitelmiaan tuppautujan takia.

Tässä ”jankkaa” selkeä mieheltä munat irti sahaaja. Ehkäpä alkuperäisessä viestissä idea on se, että omistaja eli mies sanoo sisaruksilleen ei. Sähän jankkaat tässä nyt sitä, että mies ollessaan tossu ei siihen itse kykene vaan tarvitsee kieltämiseen vaimonsa.

Mies ei ollut paikalla, ja vaimon oli pakko kieltää. Ongelma tässä on idiootit sisarukset, ei se, kuka kieltää.