Mikä auttaisi vaikeaan masennukseen?

Millainen lääkitys? Esim voxran ja jonkun muun lääkkeen kombinaatio on joitain auttanut

Kuinka pitkällisestä masennuksesta on kyse? Missä diagnosoitu? Lääkitys?Terapia?

Onko taustalla trauma?

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

Ei auta sähkökääm, vie vain lähimuistin. Psykiatria on lapsenkengissään, eikä hoitoa ole. Pelkkää puoskarointia ja kokeiluja.

Nimimerkki kokemusta on.

Ota itseesi niskasta kiinni ja lopeta rypeminen.

Sähköllä on kai saatu parhaat tulokset tällä hetkellä. Toimiva lääkitys ja terapia yhdessä päälle. Ja muistaa, että siitä voi parantua, vaikka viekin vuosia jos pahaksi päässyt ja pitkään kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

mielestäni työttömien masennuspotilaiden hoidossa on sähköshokkihoito on tärkeää. mutta siihen on yhdistettävä lääkehoito ja kuntouttavat työkokeilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

mielestäni työttömien masennuspotilaiden hoidossa on sähköshokkihoito on tärkeää. mutta siihen on yhdistettävä lääkehoito ja kuntouttavat työkokeilu

Nämä (diagnosoidut) ihmiset kuuluvat sairaslomille tai kuntoutustuelle. Miksi ihmeessä he nostaisivat tuöttömyyskorvauksia jos heistä ei edes olisi työmarkkinoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

mielestäni työttömien masennuspotilaiden hoidossa on sähköshokkihoito on tärkeää. mutta siihen on yhdistettävä lääkehoito ja kuntouttavat työkokeilu

Nämä (diagnosoidut) ihmiset kuuluvat sairaslomille tai kuntoutustuelle. Miksi ihmeessä he nostaisivat tuöttömyyskorvauksia jos heistä ei edes olisi työmarkkinoille.

sähköshokkihoidon jälkeen, on yleistä että potilaasta ei enää tule täysin työkykyistä, mutta tuettuna hän pystyy ohjauksen alaisena suorittamaan yksinkertaisia tehtäviä

siksi voidaan sanoa että työttömillä mielenterveyskuntoutujilla on osittainen työkyky, eikä heitä pidä vielä siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

mielestäni työttömien masennuspotilaiden hoidossa on sähköshokkihoito on tärkeää. mutta siihen on yhdistettävä lääkehoito ja kuntouttavat työkokeilu

Nämä (diagnosoidut) ihmiset kuuluvat sairaslomille tai kuntoutustuelle. Miksi ihmeessä he nostaisivat tuöttömyyskorvauksia jos heistä ei edes olisi työmarkkinoille.

sähköshokkihoidon jälkeen, on yleistä että potilaasta ei enää tule täysin työkykyistä, mutta tuettuna hän pystyy ohjauksen alaisena suorittamaan yksinkertaisia tehtäviä

siksi voidaan sanoa että työttömillä mielenterveyskuntoutujilla on osittainen työkyky, eikä heitä pidä vielä siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle

Mainitsiko joku eläkkeen? Puhuttiin sairaslomasta vaikeana kautena. Masennus toki kroonistuu helposti, mutta moni kuntoutuu osattökykyiseksi - ainakin ajoittain.

Sähköhoitoon en henkilökohtaisesti usko ainakaan traumaperäisessä masennuksessa. Ehkä seuraavaksi lobotomia (not). Psykiatrinen hoito kiertää kehää - ei mitään uutta eikä toimivaa vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Ota itseesi niskasta kiinni ja lopeta rypeminen.

Täähän se ois.

Lääkitys ei poista masennusta, ehkä voi korkeintaan nostaa vaikeasti masentuneen vastaanottavaiseksi terapialle.

Ruokavalio , vähennä omega6~lähteitä reippaalla kädellä! (maaeläimet, munat, kasviöljyt )

lisää omega3~luontaisia lähteitä (saksanpähkinä, pellavarouhe, ehkäpä joku laadukas omega3 öljy, hampunsiemenöljy)

ÄLÄ vähennä hh, vaan panosta hitaasti imeytyviin hyviin hh. (Täysjyväkaura, täysjyväriisi, bataatti, peruna, tattari)

sokeri pois, teollinen roska pois.

Syö mahdollisimman paljon tumman vihreitä lehtivihanneksia ja kaikkia mahdollisia värikkäitä kasviksia, marjoja, hedelmiä.

Panosta unen Laatuun.

Harrasta liikuntaa niin paljon kuin pystyt.

Älä ryve itsesäälissä, se on tuhoavaa.

Terapia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys paras apu. Joskus sähköhoito jos ei lääkitys auta.

mielestäni työttömien masennuspotilaiden hoidossa on sähköshokkihoito on tärkeää. mutta siihen on yhdistettävä lääkehoito ja kuntouttavat työkokeilu

Nämä (diagnosoidut) ihmiset kuuluvat sairaslomille tai kuntoutustuelle. Miksi ihmeessä he nostaisivat tuöttömyyskorvauksia jos heistä ei edes olisi työmarkkinoille.

sähköshokkihoidon jälkeen, on yleistä että potilaasta ei enää tule täysin työkykyistä, mutta tuettuna hän pystyy ohjauksen alaisena suorittamaan yksinkertaisia tehtäviä

siksi voidaan sanoa että työttömillä mielenterveyskuntoutujilla on osittainen työkyky, eikä heitä pidä vielä siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle

Mainitsiko joku eläkkeen? Puhuttiin sairaslomasta vaikeana kautena. Masennus toki kroonistuu helposti, mutta moni kuntoutuu osattökykyiseksi - ainakin ajoittain.

Sähköhoitoon en henkilökohtaisesti usko ainakaan traumaperäisessä masennuksessa. Ehkä seuraavaksi lobotomia (not). Psykiatrinen hoito kiertää kehää - ei mitään uutta eikä toimivaa vuosikymmeniin.

Lobotomia on hyvä, mutta haittavaikutuksia monet pitävät liian suurina. Siltikin on pohdisttava että kumpi on parempi: onko hyödyt sitten suuremmat kuin haitat?

Ekana valitettavasti sopiva lääkitys (voi joutua etsimään vuosia). Sitten terapia SINULLE sopivan terapeutin kanssa. Masennuksesta pääseminen vaatii aivojen "uudelleenohjelmointia", johon masentunut vain äärimmäisen harvoin kykenee itse. Ajatukset menevät samaa rataa aina, samoja kaavoja. Ulkopuolinen saa sinne istutettua erilaisia ajatuksia ja uusia näkökulmia, eikä esim. lapsuuden traumojen käsittelystä haittaakaan ole. Kirjallisuudesta voi myös olla apua. Sitä mukaa kun saa edes hieman toimintakykyä, pitää syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi, ja liikkua hengästymiseen ja hikoilemiseen asti. Vaikka sitten hampaat irvessä kaikkea tuota, ja joskus joutuu pakottamaankin tai jopa pyytämään apua.

Minä pidän masennukseni kurissa nykyään nukkumalla riittävästi, äärimmäisen tarkalla ruokavaliolla, tarkoilla aikatauluilla ja tehtävälistoilla ja salilla hikoilemalla kolmesti-neljästi viikossa. Joka päivä on saatava riittävästi unta, tarvittavat ravintoaineet, ja onnistumisen tunteita, jotka syntyvät minulla ihan siitä, että laitan rastin ruutuun vaikkapa kun olen käynyt suihkussa. Tein ruokaa? Rasti ruutuun. Kävin salilla? Rasti ruutuun. Joka päivä se lista on saatava täyteen ja ne rastit paikalleen. On pakko tehdä jotakin, ja paljon, koska jos on aikaa vain olla ja möllöttää, alkaa masennuksen pieni ääni takaraivossa voimistua.

Omasta kokemuksesta väitän, että pahinta, mitä masentunut voi tehdä, on olla tekemättä mitään.

Minä olen siis ollut suljetulla osastolla itsemurhariskin vuoksi. Vuosia olen kärsinyt lamauttavasta masennuksesta. Herännyt aamulla ja todennut, ettei ole mitään syytä nousta ylös. Toivonut iltaisin, ettei heräisi aamulla. No, sinä tiedät, mitä se on, kun on pahasti masentunut. Fakta on, että ei se itsestään miksikään muutu. Tarvitset apua, ja sitten kun toimintakykysi pikkuruisin askelin palaa ihan hiemankin, sinun on alettava työstää itse ajatuksiasi ja käytösmallejasi ja elämääsi. Se on ihan helevetin pitkä tie, ja raskas. Mutta kannattava. Ehdottomasti kannattava. Minä sain elämäni takaisin, kirjaimellisesti.

Mulla auttoi kun laitoin ruokavalion kuntoon ja aloin liikkua. Ensin lenkkeilyä ja lopulta pakotin itseni salille. Sieltä sain uuden ystävänkin.

Tiedän että ei välttämättä toimi kaikilla mutta kannattaa kokeilla. Mulle salitreeni on nykyään terapiaa, saa hikoilla kunnolla ja v*tutus lähtee kunnon treenillä.

niiden, jotka ei henk.koht. ole itse olleet sähköhoidossa, ei tulisi puhua siitä yhtään mitään, sen hyödyistä tai haitoista.  se on sen verran rankkaa touhua.  vain ne, jotka ovat siinä olleet, voivat kertoa siitä.  jokaisen mieli reagoi siihen yksilöllisesti. ärsyttävää, että ne, jotka eivät ole sitä läpikäyneet, puhuvat siitä noin niin kuin vaan yhtenä hoitomuotona.  

minuun se jätti pysyvät haitat.   masennus paheni niiden myötä.

Erfan thyroid kilpirauhaslääke. Julkisella ei huomattu vajista vaikka heillä oli siitä ihan verikokeetkin. Eivät aloittaneet lääkitystä ja menin vuode kuntoon.

Melko laaja tuo: olen koittanut puhua.

Kysymys siihen: kuka on keskustellut kanssasi ja onko kysellyt asioita joista pääset eteenpäin?

Terapiassa kukaan ei anna sinulle valmiita vastauksia, vain sinä päätät miten elää itse hyvin.

Jos puhuminen ei auta, etsi uusi terapeutti tai terapiamuoto.

Lääkkeitä ei kuulu syödä pitkään, mene puhumaan lääkärille.

Jos olet järkevä ihminen, jonka masennus on rationaalista, buddhismi voi auttaa. Kun tietoisesti pyrkii eroon kaikista uskomuksistaan, esim siitä, että tyhjyyden tunne olisi jotenkin pahasta, löytää uusia tapoja nähdä todellisuus ja oma elämänsä. Siitä se masennuksentunnekin lähtee, kun hyväksyy kaiken paskan eikä enää vastustele.

Kognitiivisesta terapiasta voisi olla apua