Miksi niin moni ei osaa elää oikein? Hävettää monien puolesta

"Kiitos jumala, että me osaamme elää oikein", kuten totesi muita parempi henkilöhahmo sarjassa Tahdon asia.

Niin, mikäs siinä jos haluaa tuhlata elämänsä haalimalla omaisuutta ja yrittämällä päästä mahdollisimman korkealle. Siinä sitä sitten elämänsä lopuilla ihmetellään ja voivotellaan kun elämällä olis voinut tehdä jotain oikeasti tärkeää ja hyödyllistä. Se tukku käteistä kun ei siirry sun mukana tuonpuoleiseen ja samanlaiseen paskaiseen hautaan sutkin asetellaan kuin ne "elämässään epäonnistujat". Itse arvostan elämässä aivan toisenlaisia asioita, kuten älykkyyttä, viisautta ja kykyä ymmärtää asioita pallon ulkopuolelta, eli siis asioita joista sinä et perusta. Olet siis omasta mielestäni epäonnistunut elämässäsi ja tuhlannut sen. Kaikki kun katsos on suhteellista ja kiinni perspektiivistä.

Jos elämä olisi vuori, jonka rinnettä kiipeämme ylöspäin, ap olisi se onneton joka hikipisarat otsalla kantaa mukanaan repussa omaisuuttaan ja pyrkii kiipeämään ylös nopeasti ennen muita, päästäkseen ensimmäiseksi – minä olisin se reputon kulkija, joka kulkisin kevyesti ja hitaasti nauttien luonnosta pysähtyen usein vuoren rinteelle nauttimaan maisemista ja villinä kasvavan luumupuun hedelmästä.

Kumpikohan meistä olisi onnellisempi?

Kiitos taivaan isä että me osataan elää oikein.

Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein eläminen on sitä, että menestytään elämässä.

Ap

Annas kun arvaan: Olet elämäntaidon-/ravinto-/terveys- ja varallisuusvalmentaja sekä verkostomarkkinoija. 

Tuli kans mieleen heti ensimmäisenä joku "terveys"valmentaja joka on tunkenut itseensä botoxia, silikonia + muita kemikaaleja ja puhuu silti jostain sisäisestä kauneudesta sekä harmoniasta.

Kyllä ap puhuu ihan asiaa. Paljon on sellaisia elämän epäonnistujia täällä, jotka katkeroituvat ap:n asiallisista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Oikein eläminen on sitä, että menestytään elämässä.

Ap

Eli esim. minimaalisessa tietoisuuden tilassa elävä ei voi nauttia elämästään eikä hänen elämänsä ole arvokasta koska hän ei menesty?

Lasit pois silmiltä, kuka vaan voi sairastua ja menettää menestyksensä. Elämä itsessään on arvokasta.

t. 40-vuotias jolla ei omistusasuntoa ole eikä tule, mikä vika vuokralla asumisessa? Säästän rahani muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein eläminen on sitä, että menestytään elämässä.

Ap

Ei kaikille.

Minä pidän tärkeänä lukemista, ystäviä, siisteyttä, puhtautta, taidetta, puutarhoja, oopperaa, kävelemistä, kuntosalia ja hengissä pysymistä rankkojen fyysisten sairauksieni jälkeen.

Sinä arvostat menestymistä - ja hyvä niin. 

Miten itse olet ponnistelut sen eteen, että mainitsemasi asiat ovat olemassa? Et mitenkään. Olet vain asettanut riman matalalle elämässäsi, jolloin itsestäänselvyydet riittävät sinulle. Minä vaadin enemmän ja näen lävitsesi.

Ap

Mielenkiintoinen kysymys.

Et näe.

Sinulle on hyvin todennäköisesti turha vastata, mutta huvitan itseäni kertomalla. Mielestäni kyse ei ole itsestäänselvyyksistä, vaan minun valinnoistani. 

Opin nelivuotiaana lukemaan, joten kirjat ovat minulle tärkeitä. Luen paljon tietokirjallisuutta. 

Ystäviä minulla on, koska arvostan ja pidän heistä ja olen hauska ja yleensä hyvällä tuulella. Näen huumoria lähes kaikessa, jopa rankoissa sairauksissani.

Siisteys ja puhtaus ovat tärkeitä, koska haistan liian hyvin.

Maalaustaide ilahduttaa minua, samoin ooppera ja puistoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa kulkeminen. Elämä on mukavampaa, kun on ilahduttavaa tekemistä.

Käveleminen parantaa mielialaani, joten olen kestänyt kaksi kuolemantuomiota lyhyen ajan sisällä ja pysynyt järjissäni vaikeiden hoitojen aikana.

Selvisin sairauksista erittäin haasteellisen leikkauksen avulla ja parantumaton syöpäni parani vaikeimmalla mahdollisella elinsiirrolla. Osa potilaista kuolee. Olin onnekas ja paranin.

Olin yli kuukauden sairaalassa eristyshuoneessa ja elämäni oli hyvin vaikeaa vuosikausia mm. pienentyneiden tulojen ja korkeiden lääkekulujen vuoksi. Käyn edelleen sairaalassa tutkimuksissa.

Koko hoitoni ajan olen kannustanut muita potilaita. Kyse on harvinaisesta syövästä, joten tietoa tarvitaan.

Palasin hiljattain töihin työkokeilun kautta ja toivon, että minulla on vielä monta työvuotta edessäni. 

Ehdotukseni: sinulla olisi varmaan helpompi elämä, jos et syyttäisi ja syyllistäisi muita ihmisiä. Toivotan sinulle parempaa vointia niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Onnellisuus sinulle on status quo:hon sopimista, itselleni se on ihan jotain muuta. Haluan löytää henkisen tasapainon ja onnellisuuden elämässä, tuntea olevani arvokas tässä maailmassa vaikka en saavuttaisikaan mitään sen suurempaa ja ennen kaikkea; oppia hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, virheineni kaikkineni.

Hei AP, elämme kilpailuyhteiskunnassa. Se että jotkut menestyvät hyvin elämässä edellyttää siis automaattisesti että jotkut häviävät ja joillain menee huonosti. Selvensikö asiaa? 

Hm.. sellainen "en ehtinyt alkoon" -tason avaus.

Työt vie kaiken vapaa-ajan, nukuttaa koko ajan, ahdistaa koko ajan, vituttaa koko ajan, masentaa koko ajan. En etene uralla koska ei kiinnosta, koska työ on sontaa, jos lopetan enkä löytä uutta työtä työkkäri pakottaa samantien johonkin muuhun paskaan. Nykyään on vaan työ työ työ työ TYÖ TYÖ TYÖ joka helvetin tuutista ja ihmetellään miksi ollaan niin loppu kun ollaan vaan muurahaisia tässä paskaläjässä, vihaan elämää enkä tiedä miksi edes olen enää täällä kun tästä elämästä on tehty tämmöistä pelleilyä etkä saa olla sekuntiakaan rauhassa missään, koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa ja koko ajan puhelin kädessä ja koko ajan pitäisi jostain maksaa ja mulla leviää pää tähän elämään. Siksi tilaan pitsaa ja elän vuokralla koska vitutta enkä jaksa, omakotitalon ja ruuan eteen pitäis tehdä jotain ja mä en jaksa.

Ei ole olemassa mitään oikein tai väärin elettyä elämää.

On vain erilaisia valintoja, joita jokainen tekee omista lähtökohdistaan.

Jokainen elämä on ihan yhtä oikein tai väärin elettyä.

Joillakin on lopputulos miellyttämpi ja joillakin raskaampi. Mutta mitä siitä. Jokainen elää joka tapauksessa oman elämänsä.

(Nyt en puutu siihen mikä on laillista tai moraalisesti oikein - se on niin laaja aihe etten täss sitä ala käsittelemään)

Kyllä ap on oikeassa. Vain ahkerat ja eteenpäin pyrkivät palkitaan tässä elämässä.

Hassua tässä on se, että valitettavan monille nimenomaan ap:n kokemien kaltaiset vaikeudet ovat merkki epäonnistumisesta (vaikkei asielle voisikaan mitään) ja myös syy hylätä ihminen. Onko se sitten yhtä lailla sallittua? Jos ap arvostelee vaikka pätkätyötä tekevää, niin ei voi silti tietää mitä siinä on taustalla. Samalla tavallahan olisi ok todeta, että onpas säälittävää, että työkokeilun kautta töihin, kyllä elämässä onnistuneella ihmisellä on homma hallussa paremmin, ettei tarvitse mitään ilmaista työtä lähteä tekemään ja halventaa itseään.

Koen itse olevani elämässä äärimmäisen hyvin pärjännyt (ura, velaton isohko omaisuus ja ihana perhe, kaikki saavutettu jo ennen kolmeakymppiä), mutta minulla ei kyllä ole mitään tarvetta pohtia muiden tilannetta tai jälkiviisastella siitä. Vähän itselleen todistelun makua sellaisessa, siinä kokee muiden tavan elää jotenkin uhkaksi itselleen. Ennemminkin voisi keskittyä vaikka sitten auttamaan, jos kerran niin paljon kiinnostaa, muuten tuo on vain vähän... säälittävää.

Kuules nainen, harmoniassa itsensä ja uransa kanssa. Minä tunnen ihan samoin. Eniten koen surua niitä yli 30 vuotiaita kohtaa, jotka eivät ole onnistuneet vielä perustamaan perhettä. Mitä siitä ajattelet? Ja suhteutapas se noihin asioihin, jotka sinä näet epäonnistumisina. Eli mitä se on se epäonnistuminen kenellekin.

Vierailija kirjoitti:

Kuules nainen, harmoniassa itsensä ja uransa kanssa. Minä tunnen ihan samoin. Eniten koen surua niitä yli 30 vuotiaita kohtaa, jotka eivät ole onnistuneet vielä perustamaan perhettä. Mitä siitä ajattelet? Ja suhteutapas se noihin asioihin, jotka sinä näet epäonnistumisina. Eli mitä se on se epäonnistuminen kenellekin.

Äläpä. Minua velana taas surettaa ihmiset, jotka hankkivat perheen täyttämään muuten tyhjää ja onnetonta elämäänsä. Alle 3-kymppiset lisääntyjät ovat vähän säälittäviä suorastaan.

Tämä "näen lävitsesi" -AP ei ole naista nähnytkään :)

Vanha tuttu av-jonne.

Harmoniaa ei ole se että kyylää jonkun Kotipizza-tilauksia 😃.

Vierailija kirjoitti:

Näen sitä osaamattomuutta, oman elämänhallinnan puutetta, yleistä tylsyyttä ja ainaista rahanpuutetta ympärilläni. Hiljaa itse mietiskelen, että miksiköhän tuokin teki tuollaisen tyhmän ratkaisun ja otti tuollaisen epäonnistujan parikseen? Miksi tuokin elää vuokralla vaikka on jo yli 33-vuotias? Miksi tuokaan ei ole kyennyt etenemään urallaan vaikka on jo 38-vuotias? Miksi tuokin aina tilaa pizzoja kotiin vaikka muuten ei ole rahaa mennä minnekään?

Paljon näen epäonnistumista elämässä. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei ymmärretä elää oikein?

Nainen harmoniassa itsensä, uransa ja muun ympäristön kanssa, 31-vuotias

Mikä sinua vaivaa?