Lieväkin ylipaino ON terveydelle haitallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entä jos ei ole onnellinen normaalipainoisena? Miksi pitäisi vittuakaan kiinnostaa jotkut lievän lihavuuden terveyshaitat jotka tulee joskus seitenkymppisenä jos vaan tykkää syömisestä? 

Hyvin menee, jos ne haitat tulee vasta 70-v. Yleensä tulee jo paljon nuorempana. Monella on jo nelikymppisenä verenpaineeta, diabetes 2, kipeät polvet ja lonkat. Aikamoinen kuluerä yhteiskunnalle. Ja lihavakin voi elää vaikka 90-vuotiaaksi, kiva sairastaa vaikka vain se 20 vuottakin. Iän myötä se paino nousee muutenkin, kun liikkuminen vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu, jos jo lähtiessä on ylipainoa, niin melkoinen ihrakasa sitten kun on muiden avun varassa. Näitä on nähty.

Kannattaisiko kaivaa silmät päästä niin et näkisi enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti suomalaiset sen kuin lihovat. Tähän epidemiaan täytyy puuttua välittömästi!

Joo, mutta miten? 

Se on tuhannen taalan kysymys. 

Kävin eilen yksityissairaalan päivystyksessä, jossa on periaatteessa hyvinvoivaa väkeä. 

Bmi 23 ja olin varmaan laihoin koko porukasta :D olen kuitenkin omasta mielestäni aika pläski. 

Mikä ihmeen tuhannen taalan kysymys? Jokainen voi ottaa ihan itse vastuun syömisestään.

Mutta miten? 

Siinä se tuhannen taaan kysymys. Läskejä vyöryy vastaantulevissa vähintään joka toinen. Nykyään normaalipainoinen näyttää hoikalta, jopa laihalta. 

Että sanopa se, miten jokainen ottaa sen vastuun?

Tästä ketjusta näkyy lihavien asenne. Itse joutaisivat maksaa sairaskulunsa, jos eivät olisi valmiita elämäntaparemonttiin. Samoin kuin vaikka tupakoitsijat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan terveydenhoitokulunsa, niin ehkäpä se terveellinen elämäntapa alkaisi kiinnostmaan ihan eri tavalla? Minä en puutu kenenkään tuttavani elämäntapoihin, elleivät kysy neuvoa, mutta suurin osa tuttavistani ja varsinkin sukulaisista kokee asiakseen arvostella minun elämäntapaani. En ymmärrä, mitä se heille kuuluu? Minulla ei ole mitään vaikeuksia syödä kuten syön, eli gluteenitonta ja sokeritonta vegaaniruokaa, en juo kahvia, en tupakoi, en käytä alkoholia, kartan lisäaineita, suosin luomua, syön villivihanneksia, teen hapanvihanneksia, leivon leipäni ja idätän ituni. Ei ole vaikeaa, ei aikaavievää ja ruokani on mielestäni todella herkullista.

Samalla kun  moittivat ruokavaliotani ja muita heidän mielestään tiukkoja elämäntapojani (aikaisin nukkumaan, paljon hyötyliikuntaa, päivittäin myös joku liikuntaharrastus, luontaishoidoissa käyminen) he naukuvat, että "helppohan sun on olla, kun vielä yli viisikymppisenä olet kuin tyttönen, ei ole kertynyt kiloja, eikä ole sairauksia...blaablaablaa". Ihmettelevät myös paksuja, pitkiä hiuksiani, rypytöntä ihoani, kevyttä askeltani, hyvää ryhtiäni jne. No hyvä terveys ja ikäisekseni hyvä ulkonäkö on ihan taatusti seurausta terveistä elämäntavoistani. Parasta on se, että nautin tällaisesta elämästä, rakastan liikuntaa ja kaikenlaista puuhailua, en millään jaksaisi istua telkkarin ja koneen ääressä tuntikausia päivässä. Illalla minua nukuttaa jo ennen kymmentä ja nukahdan kun pää painuu tyynyyn ja herään 7-8 tunnin kuluttua. 

Ja kun joku kysyy neuvojani ja niitä sitten vähän varovasti annan, niin ei niitä kukaan noudata, aina on joku syy miksi ei voi vaikkapa alkaa liikkumaan: on nuo polvet kipeät. En millään jaksa töiden jälkeen. Mulla on tuo selkä kipeä. Ei ole varaa pyörään/suksiin/luistimiin/kuntosalikorttiin/jumppakorttiin/olen huono uimaan/en taivu jooga-asentoihin jnejne. Ruokavaliota ei voi muuttaa, kun ei ehdi kokata tai ei osaa, perhe ei syö kasvisruokaa, itse en tykkää ollenkaan kasvisruuasta (kaupan kasvispihveistä). Viinistä ei voi luopua, pitäähän elämässä olla nautintojakin. Huuuoooooohhhhh. 

Tajutkaa nyt, että suurin osa sairauksista on ihan itse aiheutettuja. Elimistö yrittää ensin nätisti viestittää, että kaikki ei ole hyvin, eli sairastat usein flunssaa, saat vatsakipuja, turvotusta, ilmavaivoja, ihottumaa. Et välitä mitään, ehkä popsit lääkkeitä ja luulet niiden auttavan, kun oireet painuvat piiloon. Kohta verenpaineesi nousee, saat sappikiviä, rytmihäiriöitä, astman. Sama homma, lääkkeitä poskeen ja oireet piiloon. Lopulta saat syövän, diabeteksen, alzheimerin taudin, sydäninfarktin. 

Juuri näin! Itse ensin hankitaan sairaus ja sitten vingutaan. Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä ettei ymmärrä että väärällä ruualla ja istua plösöttämällä ovat ne sairautensa hankkineet. Ei tietysti aina, mutta useimmiten. Sairaus voi huonolla tuurilla tulla kelle vaan, mutta kaikki tilastot osottaa esim että kasvissyönti vähentää suunnilleen kaikkien sairauksien riskiä ja huomattavasti. Tupakointi, alkoholi, ylipaino, liikkumattomuus, stressi lisää riskiä. Mutta ei vaan mee jakeluun. On niin kiva niitä munkkipossuja mossuttaa menemään. Ykskin nivelvaivainen valitti että ei lääkäri kirjoittanut lähetettä leikkaukseen, käski vaan laihduttaa 30 kg, piti lääkäriä huonona. Perään kehui että söi just lempisuklaataan koko levyllisen, hihhih! 

Eipä se terveellinen elämäntapakaan takaa sitä, ettei terveydenhuoltokustannuksia tulisi. Esimerkiksi liikunnan mukana tulee rasitusvammoja, tapaturmia yms, joihin ei voi välttämättä aina itse vaikuttaa. Lisäksi voit sairastua moniin sairauksiin ihan vain geneettisen alttiuden ja ympäristön yhteisvaikutuksen vuoksi (olit sitten minkäpainoinen tahansa), sinulla voi olla kehossasi rakennepoikkeamia jotka ovat geneettisiä tai vain sattuman aiheuttamia tms.

Laihojen pitäisii maksaa enemmän veroja kun ilkeävät pidentää elämäänsä eli loisia eläkkeellä toisten piikkiin.

Mieheni on ortopedi. On sanonut, että  60 prossaa vammoista on urheilun tuotosta, 30 prossaa selkeän ylipainon ja vain 10 prosenttia ihan puhtaasti onnettomuuksia. 

On tilastojakin tästä, mutta tämä hänen epävirallinen havaintonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ortopedi. On sanonut, että  60 prossaa vammoista on urheilun tuotosta, 30 prossaa selkeän ylipainon ja vain 10 prosenttia ihan puhtaasti onnettomuuksia. 

On tilastojakin tästä, mutta tämä hänen epävirallinen havaintonsa. 

Ja tämä siis yksityisellä puolella. Julkisella varmaan 90 prossaa on alkoholista johtuvaa. Siinä menevät kaikki yhteen: lihava on päättänyt juovuspäissään heittää voltin, koska nuorenakin osasi :)

Fuck you. Odotapa, kun teen aloituksen!

Vierailija kirjoitti:

No entä jos ei ole onnellinen normaalipainoisena? Miksi pitäisi vittuakaan kiinnostaa jotkut lievän lihavuuden terveyshaitat jotka tulee joskus seitenkymppisenä jos vaan tykkää syömisestä? 

Näinpä. 70v on muutenkin hyvä ikä potkaista tyhjää, sen jälkeen kaikki on pelkkää alamäkeä. Syövät, Parkinson, dementia, lonkat yms. Miksi pitkää ikää muutenkaan pidetään ihanteena, jos siitä viimeiset 10 vuotta kuluvat vihanneksena vaipoissa toisten armoilla?

Vierailija kirjoitti:

Istuminen lisää syöpien todennäköisyyttä enemmän kuin lihavuus. Sairaimpia ovat urheilijat. Mitäs niille tehdään?

Eikä lisää. Lihavat vaan istuvat enemmän kuin ihmiset ja tämä näkyy korrelaationa tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti suomalaiset sen kuin lihovat. Tähän epidemiaan täytyy puuttua välittömästi!

Joo, mutta miten? 

Se on tuhannen taalan kysymys. 

Kävin eilen yksityissairaalan päivystyksessä, jossa on periaatteessa hyvinvoivaa väkeä. 

Bmi 23 ja olin varmaan laihoin koko porukasta :D olen kuitenkin omasta mielestäni aika pläski. 

Mikä ihmeen tuhannen taalan kysymys? Jokainen voi ottaa ihan itse vastuun syömisestään.

Mutta miten? 

Siinä se tuhannen taaan kysymys. Läskejä vyöryy vastaantulevissa vähintään joka toinen. Nykyään normaalipainoinen näyttää hoikalta, jopa laihalta. 

Että sanopa se, miten jokainen ottaa sen vastuun?

Niin, että syö siten kuin ihminen on tarkoitettu syövän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entä jos ei ole onnellinen normaalipainoisena? Miksi pitäisi vittuakaan kiinnostaa jotkut lievän lihavuuden terveyshaitat jotka tulee joskus seitenkymppisenä jos vaan tykkää syömisestä? 

Hyvin menee, jos ne haitat tulee vasta 70-v. Yleensä tulee jo paljon nuorempana. Monella on jo nelikymppisenä verenpaineeta, diabetes 2, kipeät polvet ja lonkat. Aikamoinen kuluerä yhteiskunnalle. Ja lihavakin voi elää vaikka 90-vuotiaaksi, kiva sairastaa vaikka vain se 20 vuottakin. Iän myötä se paino nousee muutenkin, kun liikkuminen vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu, jos jo lähtiessä on ylipainoa, niin melkoinen ihrakasa sitten kun on muiden avun varassa. Näitä on nähty.

Mutta kun nyt puhuttiin lievästä ylipainosta, ei lihavuudesta. Minä olen lievästi ylipainoisena nelikymppisenä juossut puolimaratonin kahteen tuntiin. Polvissani ei oikeasti ole mitään vikaa, eikä lonkissani. Liikun paljon ja säännöllisesti. Syön terveellisesti, mutta selvästikin liikaa. Enkä ole vielä toistaiseksi ollut ylipainoni takia kuluerä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkyy lihavien asenne. Itse joutaisivat maksaa sairaskulunsa, jos eivät olisi valmiita elämäntaparemonttiin. Samoin kuin vaikka tupakoitsijat. 

Entäs ne, jotka käyttävät alhoholia? Kun nyt on kerran todettu, että kohtuukäyttökin lisää sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei..laihatkin ihmiset kuolee...heillä voi olla myös syöpä, korkea kolestroli,korkea verenpaine, diabetes,ms -tauti,parkinson, als, alzhaimer jne ...ei elämästä selviä hengissä .

Aina lihavat käyttävät tätä typerää ja epäloogista argumenttia lyömäaseenaan, ja oikeutuksena ylipainolleen. Lihavuus kohottaa mainitsemiesi tautien riskiä räjähdysmäisesti, eli ylipainoinen henkilö on vaarassa sairastua niihin useita prosenttikertoja todennäköisemmin kuin normaalipainoinen henkilö. Miten kauan te lihavat jaksatte keksiä tekosyitä tilanteellenne, sen sijaan että alkaisitte välittämään kehostanne ja pitämään siitä huolta? Luulisi että se jatkuva lihavuuden aiheuttama fyysinen ja henkinen epämukavuus, sekä selvät kosmeettiset ja käytännön haitat olisivat tarpeeksi validi syy tehdä asialle jotain.

Mistäs painoni tiedät? En kyttää painoani. Voisin olla laihempikin, elän varmaan terveellisemmin kuin moni laihempi kanssa sisareni. Mielestäni pelkkä ylipaino ei selitä kaikkee, elintavat ratkaisee,ei se mee niin,et kun vaan on laiha kaikki sairaudet on pois pyyhkäisty,eli miten epätervettä elämää hyvänsä tosi naivi ajatus.

Tiedän 5 diabeetikkoa(db 2) jotka kaikki ovat hoikkia tai oikeastaan laihoja! 

Vaikka tuntisit sata, niin tilastot kertovat ylipainon olevan suurin syy kakkostyypin diabetekseen. 

Kyllä se ruoka on syy diabetekseen. Toki sairastuneet ovat useinkin ylipainoisia, mutta se ei aiheuta diabetesta. Myös normaalipainoiset sairastuvat ja heilläkin se johtuu väärästä ruuasta.

Mikä se väärä ruoka on? Jos aviopari syö ikänsä samaa ruokaa ja vain toinen sairastuu, ei kai se silloin ruuan vika ole?

Eukko himoaa suklaata ja muuta makeaa p@skaa, ukko makaronia ja makkaraa. Kumpi elää pidempään?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan terveydenhoitokulunsa, niin ehkäpä se terveellinen elämäntapa alkaisi kiinnostmaan ihan eri tavalla? Minä en puutu kenenkään tuttavani elämäntapoihin, elleivät kysy neuvoa, mutta suurin osa tuttavistani ja varsinkin sukulaisista kokee asiakseen arvostella minun elämäntapaani. En ymmärrä, mitä se heille kuuluu? Minulla ei ole mitään vaikeuksia syödä kuten syön, eli gluteenitonta ja sokeritonta vegaaniruokaa, en juo kahvia, en tupakoi, en käytä alkoholia, kartan lisäaineita, suosin luomua, syön villivihanneksia, teen hapanvihanneksia, leivon leipäni ja idätän ituni. Ei ole vaikeaa, ei aikaavievää ja ruokani on mielestäni todella herkullista.

Samalla kun  moittivat ruokavaliotani ja muita heidän mielestään tiukkoja elämäntapojani (aikaisin nukkumaan, paljon hyötyliikuntaa, päivittäin myös joku liikuntaharrastus, luontaishoidoissa käyminen) he naukuvat, että "helppohan sun on olla, kun vielä yli viisikymppisenä olet kuin tyttönen, ei ole kertynyt kiloja, eikä ole sairauksia...blaablaablaa". Ihmettelevät myös paksuja, pitkiä hiuksiani, rypytöntä ihoani, kevyttä askeltani, hyvää ryhtiäni jne. No hyvä terveys ja ikäisekseni hyvä ulkonäkö on ihan taatusti seurausta terveistä elämäntavoistani. Parasta on se, että nautin tällaisesta elämästä, rakastan liikuntaa ja kaikenlaista puuhailua, en millään jaksaisi istua telkkarin ja koneen ääressä tuntikausia päivässä. Illalla minua nukuttaa jo ennen kymmentä ja nukahdan kun pää painuu tyynyyn ja herään 7-8 tunnin kuluttua. 

Ja kun joku kysyy neuvojani ja niitä sitten vähän varovasti annan, niin ei niitä kukaan noudata, aina on joku syy miksi ei voi vaikkapa alkaa liikkumaan: on nuo polvet kipeät. En millään jaksa töiden jälkeen. Mulla on tuo selkä kipeä. Ei ole varaa pyörään/suksiin/luistimiin/kuntosalikorttiin/jumppakorttiin/olen huono uimaan/en taivu jooga-asentoihin jnejne. Ruokavaliota ei voi muuttaa, kun ei ehdi kokata tai ei osaa, perhe ei syö kasvisruokaa, itse en tykkää ollenkaan kasvisruuasta (kaupan kasvispihveistä). Viinistä ei voi luopua, pitäähän elämässä olla nautintojakin. Huuuoooooohhhhh. 

Tajutkaa nyt, että suurin osa sairauksista on ihan itse aiheutettuja. Elimistö yrittää ensin nätisti viestittää, että kaikki ei ole hyvin, eli sairastat usein flunssaa, saat vatsakipuja, turvotusta, ilmavaivoja, ihottumaa. Et välitä mitään, ehkä popsit lääkkeitä ja luulet niiden auttavan, kun oireet painuvat piiloon. Kohta verenpaineesi nousee, saat sappikiviä, rytmihäiriöitä, astman. Sama homma, lääkkeitä poskeen ja oireet piiloon. Lopulta saat syövän, diabeteksen, alzheimerin taudin, sydäninfarktin. 

Niin, kyse on omista valinnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat elämän laatuun. Samaan tulokseen kuin tämän kommentin kirjoittaja voi toki päästä toisellakin tavalla. Olen itse samaa ikäluokkaa kuin hän, mutta noudatan vhh-ruokavaliota. Suosin gluteenittomia luomutuotteita, juon luomukahvia ja muutaman lasin luomuviiniä viikossa. Kasviksista pidän, mutta syön myös eläinkunnan tuotteita. Liikun mielellän, ja pyrin nukkumaan tarpeeksi. En elä mielestäni, enkä muidenkaan mielestä, mitenkään tiukasti ja askeettisesti, mutta pysyn näillä keinoilla terveenä ja iloisena. Kohtuus kaikessa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin oppii arvostamaan fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Niitä pitäisi alkaa rakentaa jo nuorempana.