Perheelliset. Lomailusta.
Kommentit (204)
Täällä yksi kummi, joka hoitaa kummilastaan (siskon poika), vaikka on itse vapaaehtoisesti lapseton. Olin 9v kun sain pikkusiskon ja tottunut jo silloin hoitamaan ja olemaan lasten kanssa. 14-15-vuotiaana tein kesätöitä lasten leikittäjänä uimakoulussa ja leireillä. Osaan, vaikka omia en haluakaan. Saan ns. rusinat pullasta. :)
Omassa lapsuudessani minun lapseton kummitäti oli meidän suosikkihoitaja.
Enkä muuten kuulu kirkkoon, ei sillä asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lasten elämässä läheisiä aikuisia.
Ei olla oltu kahdestaan kahta yötä kauempaa ja lapsi on nyt 5v, molempien isovanhemmat ovat työikäisiä eikä muita hoitajia ole.
Sitten jos joskus päätetään avioitua puolison kanssa, niin olisi kiva päästä häämatkalle kaksin, muuten tykätään reissata kaupunki/rantalomilla lapsenkin kanssa.
En tajua tätä omaa aikaa, lomalle lapsista meininkiä.
Ehkä meidän lapset on sitten hauskempia ja hyvätapaisempia, kun en koe kaipaavan lomaa heistä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä omaa aikaa, lomalle lapsista meininkiä.
Ehkä meidän lapset on sitten hauskempia ja hyvätapaisempia, kun en koe kaipaavan lomaa heistä.
Rakastan minäkin miestäni yli kaiken, mutta on ihan terveellistä olla joskus lomalla erikseenkin. Esimerkiksi nyt olen ulkomailla sukulaisissa (lapsenvahtina) eikä miestä huvittanut lähteä tänne. Kaikilla on kivempaa ja sitten on taas yhdessä vielä kivempaa. T. Yksi lapseton
Ei koskaan. Kaikilla tosiaan ei ole turvaverkkoa.
Mutta yhteistä aikaa voi viettää onneksi muutenkin kuin reissussa.
Jos lapset on 15 ja 17, ettekä ole päässeet mihinkään kahdestaan? Millaisia tissiposkilapsosia teillä on? Me oltiin broidin kanssa tossa iässä kahdestaan ihan siististi kotona, kun vanhemmat teki etelänreissuja talvisin. Kesällä isoveli ei halunnu yleensä lähteä reissuun, mä kyllä lähdin mielelläni pariksi viikoksi ja sit talvisinkin pariksi viikoksi heti hiihtolomaviikon perään. No problem. Ei silloin ollu mitään kännyköitä ees. Isovanhemmat oli 27 km päässä ja naapurit tietty, jos joku hätä olis tullu, mut kavereita oli kämppä täynnä aina koulun jälkeen.992
Mitä teidän parisuhdeaikaanne oikein sisältyy, kun sitä varten täytyy päästä eroon lapsista useiksi päiviksi yhteen putkeen? Keskustelua, pussailua, panemista, mitä ihmettä? Mitä se sellainen voi olla, mitä ei voisi tehdä joka viikko kotona, kun lapset nukkuvat tai ovat kavereilla tai harrastuksessa tai koulussa tai päiväkodissa? Jos täytyy päästä eroon lapsista siksi aikaa, hoitakaa pomonne kanssa asiat niin, että saatte yhden samanaikaisen vapaapäivän viikossa ja teette sen sisään sitten jonain toisena päivänä tai vähennätte palkasta. Jos kerran tarkoitus on pelastaa liitto parisuhdeajalla, näinkin sen voi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
kavereita oli kämppä täynnä aina koulun jälkeen.
Kas kun keksit syyn ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pääsette puolison kanssa kahdestaan lomalle?
En nyt jaksa lukea koko ketjua mutta ihmetyttää tuo kahdenkeskisen lomailun tarve..
Aina on käyty reissut koko perheellä. Ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanmatka tehtiin kun lapset oli teinejä. Toki olisi voitu mennä aikaisemminkin, mummolaan ovat aina tervetulleita.
Ja aikaa siellä viettäneetkin, joskus kolmekin yötä yhteen menoon asuntovaunuilemassa mummon ja papan kanssa 2 vuotiaasta lähtien. Oltiin vuorotöissä molemmat joten painettiin duunia kun lapset oli jonkun pyhien ajan porukoilla 😁
Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli. Ja 20v hääpäivää vietettiin, hyvin viihdytään kahdestaankin mutta ikinä ei oma koettu lapsia riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän parisuhdeaikaanne oikein sisältyy, kun sitä varten täytyy päästä eroon lapsista useiksi päiviksi yhteen putkeen? Keskustelua, pussailua, panemista, mitä ihmettä? Mitä se sellainen voi olla, mitä ei voisi tehdä joka viikko kotona, kun lapset nukkuvat tai ovat kavereilla tai harrastuksessa tai koulussa tai päiväkodissa? Jos täytyy päästä eroon lapsista siksi aikaa, hoitakaa pomonne kanssa asiat niin, että saatte yhden samanaikaisen vapaapäivän viikossa ja teette sen sisään sitten jonain toisena päivänä tai vähennätte palkasta. Jos kerran tarkoitus on pelastaa liitto parisuhdeajalla, näinkin sen voi hoitaa.
Ei ole kyse siitä että täytyy päästä eroon vaan lapsetkin ihan itse haluaa joskus viettää aikaa mummun ja papan kanssa tai kunmitädin kanssa..
Meillä ainakin lapset odottaa kun koulut lippuu että pääsevät mummulaan maalle serkkujen kanssa. Ei siellä äitiä ja isää tarvita:) tuolloin me käymme yleensä lomalla Euroopassa. Jos et itse tajua mikä lomalla on erilaista kuin kotona, suosittelen kokeilemaan.
Me ainakin syödään pitkän kaavan mukaan ravintoloissa, käydään konserteissa. Makoillaan hotellihuoneessa puoleen päivään, käydään hieronnassa ja kylpylöissä yms.
Ja ei, tämä ei ole pois lapsilta vaikka moni kotona mölöttäjä niin väittääkin! Käydään myös lomilla lasten kanssa ja silloin mennään heidän ehdoilla. Meillä aikuisilla ne on (onneksi) vähän erilaiset kuin lapsilla🙂
Ei ikinä. Meillä on suuria vaikeuksia saada lapsia hoitoon edes pariksi tunniksi esim. jouluostoksien aikaan. Kovin usein ei mitään hoitoaika edes olla vailla, mutta tosi harvoin päästään kahdestaan edes syömään. Silloinkin meidän perään soitellaan, jos kestää yhtään pidempään kuin 2h. Ehkä pitäisi vain palkata joku lastenhoitaja.
Erittäin hyvä pointti edellisellä! Lapsetkin nauttii kun saa lomaa vanhemmistaan.
Ja ihan oikeesti pidän huolestuttavana on äiti on noin lapsiinsa takertuvainen, ettei edes suostu ymmärtämään, että joillakin voi olla laatuaikaa elämässä myös pari päivää ihan puolison kanssa kahdestaan.
10-vuotishääpäivänä päästiin. Vanhin lapsi nyt 12-v. Eli tähän mennessä yhden kerran 12 vuoden aikana. Olimme viikonlopun minilomalla.
Voi pee! Me tukiverkottomat loman kaipaajat olemme tukiverkottomia myös kaikissa arjen asioissa! Oli lapset tai itse sairaana/ vuorotyö/ juhlien järjestäminen/ juhliin osallistuminen/ harrastukset (lasten tai omat) jne. Olemme tukiverkottomia AINA! Onko ihme, että joskus haluaisi hengähtää puolison kanssa, KAKSIN?
Voisitteko tukiverkottomat kertoa, miten olette joutuneet sellaiseen tilanteeseen? Ettekö luota kehenkään? Kyllä me voidaan vahtia lasten kavereiden vanhempien kanssa vastavuoroisesti joskus toistemme lapsia. Ei siihen tarvita sukulaisia.
Ennen oli ihanaa lomailla miehen kanssa kahdestaan. Nykyään ei kun alkuhuuman ohi, mielummin otetaan lapset mukaan että saadaan lomista jotain irti. Emme osaa enää nauttia kahdenkeskeidestä ajasta, mikä on kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko tukiverkottomat kertoa, miten olette joutuneet sellaiseen tilanteeseen? Ettekö luota kehenkään? Kyllä me voidaan vahtia lasten kavereiden vanhempien kanssa vastavuoroisesti joskus toistemme lapsia. Ei siihen tarvita sukulaisia.
Ei ole kyse luottamuksesta vaan siitä, että ei haluta hoitaa toisten lapsia. Kaveripiirissä ei välttämättä ole ketään, jolla olisi samanikäisiä lapsia tai lapsia ylipäätään. Eräs tuttuni ei suostu hoitamaan siskonsa lapsia, on lastenhoitaja ammatiltaan. Ei kuulemma jaksa pieniä lapsia vapaa-ajallaan. Omat lapsensa ovat teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille lomalle? Miksei sinne saa lapset tulla?
Ja parisuhde kiittää.
Jaa niin että lapset pilaa parisuhteen? No enpä ole huomannut.
Miesten kanssa työskennelleenä olen kuunnellut vuosia sitä itkua kun ei ole parisuhteessa yhtään kahdenkeskistä aikaa.
Enkä sanonut että lapset pilaa parisuhteen, ihme tulkinta sulla. Sen sijaan jos lapset menee aina parisuhteen edelle silloin parisuhde kärsii. Lapsien ja suhteen pitäisi olla samalla viivalla ja kummallekin antaa omaa aikaa.
Olipa syyllistävää! Ei ne lapset mene parisuhteen edelle mutta meillä ei ole ikinä sitä lapsivapaata kun ei ole KETÄÄN KUKA HOITAISI! Miten tää on vaikee tajuta! Isovanhemmat ei hoida, sukulaiaet ei rahastskaan, MLL ei hoida rahallakaan yön yli täällä paikkakunnalla. Totta helvetissä hoitaisn parisuhdetta jos vaan voisin. Kerrotko kuka niitä lapsia hoitaa?
Tuossa mitään syyllistävää ollut. Nämä ovat niitä elämänvalinta kysymyksiä. Te olette päättäneet tehdä lapset huonolla turvaverkolla ja asutte paikassa missä ei saa lapsenvahtia. Ja ilmeisesti lapsia on useampi, yhden kanssa olisi helpompaa ja sekin on valinta kysymys.
Ja kyllä sitä rahalla saa lapsenvahdin aivan varmasti kun näkee vaivaa.Ohis, asun isossa kaupungissa ja täälläkään ei saa rahalla yön yli hoitajaa. Vaihtoehtoja parin tunnin hoitoon on kyllä, mll ja 3 eri kotipalveluyritystä. Mutta mikään ei hoida yön yli.
Eli jos ei ole niitä sukulaisia jotka hoitaisi - joko rahalla tsi ilman - niin en kyllä ymmärä miten ”varmasti saa yövahdin kun vaan järjestää”. No kaupan ilmoitustaululta voi saada Pedo-Petterin hoitamaan lapsia mutta se jo lähentelee heitteillejättöä... just nää tukiverkon omaavat antaa ylimielisimmät neuvot.
Tää on pelkkää taitamattomuutta ja haluttomuutta nähdä vaivaa lastenhoitajan etsimiseen. Aikuinen ihminen perkele, olen 100% varma että jos halua ratkaisun etsimiseen löytyy, ratkaisukin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko tukiverkottomat kertoa, miten olette joutuneet sellaiseen tilanteeseen? Ettekö luota kehenkään? Kyllä me voidaan vahtia lasten kavereiden vanhempien kanssa vastavuoroisesti joskus toistemme lapsia. Ei siihen tarvita sukulaisia.
Meillä se tökkää juuri tuohon vastavuoroisuuteen. Emme ole kovin sosiaalisia, meillä on vain kaksi läheisempää tuttavaperhettä. Molemmilla tuttavaperheillä on aktiivisesti lapsia hoitavat isovanhemmat, joten he eivät tarvitse ikinä lastenhoitoapua. Olemme kyllä tarjoutuneet. Toiset ovat kerran hoitaneet lapsiamme yön yli, mutta ei sellaista kehtaa usein kysyä, kun heillä ei ole vastaavaa avuntarvetta.
Ettehän mitenkään voinut edes kuvitella, että vanhemmistanne tulisi yhtäkkiä lapsirakkaita, jos ei edes omat lapset kiinnostaneet niin miksi ihmeessä lapsenlapset kiinnostaisi?