Voi jestas mikä työkaveri
Ollaan samassa työhuoneessa. Nuorempi mies. Ei puhu mitään, ei koskaan. Vapaaehtoisesti. Tulee aamulla ja sanoo moi, lähtee töistä ja sanoo huomiseen. En tarkoita että pitäisi koko ajan höpötellä, mutta kun ei edes kahden minuutin small talkia harrasteta. Vastaa kyllä kun kysyn mutta muuten on hipihiljaa. Jos huoneeseen tulee joku ja juttelee minun kanssani, niin sitten kyllä osallistuu keskusteluun jonkun verran. En oikeasti ole pelottava vaikka olenkin vähän yli 10 v vanhempi nainen. Okei, ihmiset on erilaisia ja ei minun kanssa tarvii höpötellä ( töitähän täällä tehdään ) mutta että joskus sanoisi jotain. Nyt olen jo tottunut kun on oltu samassa huoneessa muutama kuukausi, mutta alussa olin jotenkin tosi kiusaantunut. Työelämää takana 20 vuotta ja en ole näin hiljaiseen ihmiseen koskaan törmännyt. Okei, ei mulla muuta - kunhan vaan ihmettelin :)
Kommentit (23)
Jos kerta vastaa puhuteltaessa ja haluat keskustelua, ei muuta kuin papattamaan.
Saatat saada räpätädin maineen, mutta jos et hiljaisuutta kestä...
Minä olen vähän samanlainen. Joskus saatan oma-aloitteisesti kauhistella/ihastella säätä tai kysyä jotain töihin liittyvää, mutta muuten menen tuolla "huomenta" - vastaan kysyttäessä - "huomiseen" -linjalla. Olen todella hiljainen ihminen enkä vaan keksi mitään höpöteltävää. Toivottavasti työkaverit ovat jo tottuneet.. Mitenkään kiusallani en ole tällainen.
Tulet saamaan tähän aloitukseen aika vihaisia vastauksia tyyliin ''mikä pakko siellä töissä on räpättää??'', ''en kestä kaltaisiasi ekstroverttejä, aina äänessä!!'', ''anna toisen olla rauhassa, mokoma hölöttäjä!!'' Muutama jonne tulee varmaan heittämään vielä enemmän vettä myllyyn
Taitais olla puheenaiheet vähissä.
Ja mielipiteet.
Ei tuollaista hiljaisuutta kestä. AP:nä soittaisin jollekin kaverille, jonka kanssa voi puhua. Menee työpäivä paljon rattoisammin.
Töissä kuuluu tehdä töitä, eikä kälättää.
Ja sitten ihmetellään naisten palkkausta... huoh.
Kirjoitapa nyt toiveittesi dialogi hänen kanssaan. Mitä hän sanoisi ensimmäisenä?
Mies on saanut tarpeekseen ahdistelevista naisista. Jätä hänet rauhaan ja hoida omat hommasi.
No, pahempaa olisi jatkuva papatus. Kokemusta on. Siinä on vaikea keskittyä.
Ei ainakaan juoruile ja antaa työrauhan.
Itse olen kans hiljainen, enkä juuri keksi puhuttavaa. On se kiusallista itsellenikin :'( mutta minkäs sille mahtaa.
Elän niin eri maailmassa että tiedän ettei työkaverini ymmärtäisi. Olen siis hiljaa tai puhun säästä. Pitävät minua todella tylsänä ja kilttinä ehkä.
Jutteleeko jos juttelet hänelle? Ehkä hän ajattelee että miksi sinä olet hiljaa :D
Ihmettele ihan rauhassa itseksesi. Mulla oli työkaveri, joka ei pystynyt keskittymään työtehtäviin. Vaelteli käytävillä toimistonaakkana toisten työhuoneiden ovilla jutustelemassa iltapäivälehtien lööpit, käsirasvojen top tenit, poikaystävän äidin sanomiset ja raakapuuroreseptit. Rasittava otus. Uskomaton sosiaalisuuden tarve. Ja huomattavan vähäinen työmäärä.
Toisaalta on hyvä että niitä hiljaisempiakin on, muutenhan juoruillessa menisi helposti puolet työpäivästä.
Minulle oli yllätys kuinka moni ihminen itse asiassa pelkää minua. Oma äitinikin jota itse olen aina pelännyt. En tiedä miksi minua joku ihminen pelkää. Eri syistä, johtuu varmaan siitä millainen se ihminen on. Esim joitakin pelottaa minun intensiteettini, voimakkaat tunteeni jotka paljastan herkästi. Joku pelkää että loukkaa minua.
Jotkut ei viitsi edes teeskennellä kohteliaita juttelemisia. Vai olisiko äärimmäisen ujo ja estynyt tyyppi?
Kerro hänelle viikonlopun tulevasta anaaliseksi-sessiosta. Kysy jos hän tulisi kylään silloin.
Kyllä niitä aika monella alalla riittää. Ihan kuin jokin olisi vienyt koko puhetaidot.