Mitä harrastusta et antaisi lapsesi aloittaa? Miksi?

Cheerleading. Eikä pikkuhousujen esittelyn vuoksi eikä lajin arvostuksen vuosikaan, vain siksi, että kaikki lajin parissa olevat ystävät ovat loukkaantuneet pahasti jo useamman Kerran. Aika useinn on jalka poikki. Käsivammoja on myös usein.

Valmentajina toimi ainoastaan lajin vanhempi junnuja. Ei siis mitään tieto fysiikasta. Esim. Lasta ei saa painaa spagaattiin ja Sitä näkee joka harkoissa.

Ja monet isommat cheepparit täällä tupakoivat ja pienet ottaa mallia.

Esim. baletti, telinevoimistelu, taitoluistelu. Liian kovaa treeniä liian nuorena, ulkonäköpaineet, syömishäiriöt...

Jos lapselta,ainakin pojalta,ja tytöltäkin,kieltää jääkiekon harrastamisen,se on mielestäni rikos lasta kohtaan.Jääkiekko on sosiaalisuutta ja yhteishenkeä-ja taitoa kasvattava peli.

Sama toki koskee muitakin,mutta ymmärrän paremmin jonkun laskuvarjohyppelyn.Yrittäisin mummona estää koska pidän lajia tosi vaarallisena.Mutta en kieltäisi,jos lapsi ja vanhemmat tahtoisivat.

Omista lapsenlapsistani kaksi vanhinta pelaa jääkiekkoa ja toiseksi vanhin poika jalkapalloa täysillä.Ainoa mitä pelkään,miten pystyvätrahoittamaan,jos tahtoo pelata ihan "korkealle"tasolle.

Kaksi nuorempaa tyttöä ovat myös alkaneet jalkkiksen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo niin en todennäköisesti lämpenisi. Se kylmyys ei tule siitä, että olisivat rahaa tai aikaa vieviä. Se negatiivisuu kumpuaa kontaktista. Nimittäin molemmissa lajeissa on mahdollista kehittää krooninen traumaattinen enkefalopatia. Ei hyvä.

Jos nyt analysoidaan lyhyesti pidemmälle, niin loppujen lopuksi saadan olla itsekäs. Itsekäs siinnä mielessä, että en voi elää itse itseni kanssa sovussa, jos tietoisesti olen antanut tämän tapahtua. Siksi näin yleisesti yritän ohjata pois lajeista, missä on kontaktia päähän.

Jalkapallo ei ole kontaktilaji eivätkä päävammat ole yleisiä jalkapalloilijoilla

Olin nuorena seurakunnan tukemassa partiossa.

Muuhun harrastukseen ei meidän perheellä olisi ollut varaa.

Olen agnostikko, mutta ikuisesti kiitollinen seurakunnan tuesta pienituloiselle lapsiperheelle kerhojen, leirien ja partion kautta. Elämäni olisi ollut sisällöllisesti huomattavasti köyhempää ilman seurakunnan tukemia harrastusmuotoja, ja yksinäisempää.

Siksi kuulun edelleen kirkkoon, vaikka en kaikkea heidän toiminnassaan hyväksykkään.

Sori, asian sivusta, mutta alkoi korpeamaan tämä keskiluokkaisen "tiedostavan" kuplan seurakuntaviha.

Oikeastaan kaikki harrastukset lapsella olisi ok, mutta kilpailutasolle en toivoisi lapsen etenevä missään lajissa ainakaan ihan pienenä.

Jääkiekko. Lajin jopa harrastelijatasolla aiheuttamia aivovammoja tutkitaan tällä hetkellä kovaa tahtia ja ihan fakta se on, että niitä siinä lajissa tulee. 

Ulkonäkökeskeiset lajit, sellaiset joissa tytöllä on syömishäiriön vaara läsnä, juuri taitoluistelu, voimistelu, baletti. Kovat on ulkonäköpaineet nuorilla tytöillä jo ihan muutenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo niin en todennäköisesti lämpenisi. Se kylmyys ei tule siitä, että olisivat rahaa tai aikaa vieviä. Se negatiivisuu kumpuaa kontaktista. Nimittäin molemmissa lajeissa on mahdollista kehittää krooninen traumaattinen enkefalopatia. Ei hyvä.

Jos nyt analysoidaan lyhyesti pidemmälle, niin loppujen lopuksi saadan olla itsekäs. Itsekäs siinnä mielessä, että en voi elää itse itseni kanssa sovussa, jos tietoisesti olen antanut tämän tapahtua. Siksi näin yleisesti yritän ohjata pois lajeista, missä on kontaktia päähän.

Jalkapallo ei ole kontaktilaji eivätkä päävammat ole yleisiä jalkapalloilijoilla

Niin. Nyt ei puhuta siitä, että kaksi jamppaa lyö päät yhteen (joka on mahdollista, mutta ei taida olla kovin yleistä). Nyt puhutaan siitä, että pääkoppa voi joutua koville jatkuvasta puskemisesta.

Tuossa on ok juttu: https://edition.cnn.com/2017/02/14/health/brain-damage-dementia-cte-soc…

Crossia ja enduroa

Mikä siinä partiossa on niin kauheaa? Lapsi pääsee ulos, jonne varmaan harva tiedostava keskiluokkainen urbaani vanhempi jaksaa säännöllisesti lähteä viemään. Ulkona/luonnossa olemisessa on suuria etuja lähtien aina stressitasojen laskusta, kehon saamasta liikunnasta, tasapainoaistin kehittymisestä siihen, että silmät saavat levätä, koska luonnossa väkisinkin katseen täytyy kiinnittyä yli sen kuuluisan 6 m (vrt. älylaitteiden kierosilmäinen tuijotus) yms. Lapsi oppii olemaan ryhmässä, tekemään ryhmässä yhteisen hyvän, kuten teltan pystyttämisen, nuotion sytyttäminen yms., eteen. Oppii ymmärtämään luontoa, oppii hyödyllisiä taitoja, saa hauskoja kokemuksia kaverien kanssa leireiltä, pääsee jamboreilla osaksi kv-yhteisöä

En ollut itse partiossa, mutta kateellisena kuuntelen kaverien muistoja partiosta 

En kai voisi kieltääkään, jos lapsi sitä haluaisi enemmän kuin mitään muuta, mutta vastaan silti monen vastaajan tavoin, että jääkiekko.

Suhtaudun siihen skeptisesti siksi, että on kaiken vanhempien ajan ja rahan vievä laji. Kaikkein eniten tökkii kuitenkin jääkiekon piirissä vaikuttava myrkyllisen maskuliinisuuden kulttuuri ja äijäily. En toivoisi poikani kasvavan sellaisessa vaikutuspiirissä. Aikuiset raivoaa kaukalon laidalla ja haukkuu vastustajajoukkueen lapsia yms mukavaa. Nuuskan käyttö kuuluu vahvasti monien pelaajien tapohin. Varmasti minulla on melko kärjistynyt näkemys, mutta kuitenkin.

Joku joukkuelaji olisi kyllä kuitenkin kiva. Jäähallin vieressä vielä asutaan, että lätkän uhka on ehkä todellinen :D.

Miekan, tulen nielentää, fakiiri hommia, leijonan kesyttäjä, nuoralla tanssija.

Cheerleading. Ei tule muita mieleen.

Roolipelaamista. Siis sitä sellaista, missä ollaan sisällä pöydän ääressä ja heitellään noppia. Siinä kuulemma pelin johtaja voi pakottaa toiset pelaajat tekemään kauheita juttuja. Vuosia sitten joku oli pakottanut pelaajat tappamaan koiransa ja syömään sen. Aika sairasta touhua.

Roolipelaamista. Siis sitä sellaista, missä ollaan sisällä pöydän ääressä ja heitellään noppia. Siinä kuulemma pelin johtaja voi pakottaa toiset pelaajat tekemään kauheita juttuja. Vuosia sitten joku oli pakottanut pelaajat lopettamaan koiransa ja syömään sen. Aika sairasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo niin en todennäköisesti lämpenisi. Se kylmyys ei tule siitä, että olisivat rahaa tai aikaa vieviä. Se negatiivisuu kumpuaa kontaktista. Nimittäin molemmissa lajeissa on mahdollista kehittää krooninen traumaattinen enkefalopatia. Ei hyvä.

Jos nyt analysoidaan lyhyesti pidemmälle, niin loppujen lopuksi saadan olla itsekäs. Itsekäs siinnä mielessä, että en voi elää itse itseni kanssa sovussa, jos tietoisesti olen antanut tämän tapahtua. Siksi näin yleisesti yritän ohjata pois lajeista, missä on kontaktia päähän.

Jalkapallo ei ole kontaktilaji eivätkä päävammat ole yleisiä jalkapalloilijoilla

Niin. Nyt ei puhuta siitä, että kaksi jamppaa lyö päät yhteen (joka on mahdollista, mutta ei taida olla kovin yleistä). Nyt puhutaan siitä, että pääkoppa voi joutua koville jatkuvasta puskemisesta.

Tuossa on ok juttu: https://edition.cnn.com/2017/02/14/health/brain-damage-dementia-cte-soc…

Totta varmaan ammattijalkapalloilijoilla, mutta ei lasten jalkapallossa ole jatkuvaa puskemista.

Ei mitään sellaista, mikä vaatii vanhemmalta kuljetuksia monta kertaa viikossa, viikonloppujen kuluttamista kisa- tai pelireissuilla, mokkapalojen leipomista, buffetvuoroa, toimitsijavuoroja, kimppakyytejä, sukkien tai keksien pakkomyyntiä työpaikalla.

Meilläpäin seurakunnalla ei ole mitään tekemistä partion kanssa.

Mulle on lapsuudesta jääneet ihanina muistoina mieleen laavussa nukkumiset, kipinämikkovuorot ja se miten hyvältä pitkän vaelluksen jälkeen trangialla keitetty ruoka maistui.

Ärsyttäviä ennakkoluuloja ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo niin en todennäköisesti lämpenisi. Se kylmyys ei tule siitä, että olisivat rahaa tai aikaa vieviä. Se negatiivisuu kumpuaa kontaktista. Nimittäin molemmissa lajeissa on mahdollista kehittää krooninen traumaattinen enkefalopatia. Ei hyvä.

Jos nyt analysoidaan lyhyesti pidemmälle, niin loppujen lopuksi saadan olla itsekäs. Itsekäs siinnä mielessä, että en voi elää itse itseni kanssa sovussa, jos tietoisesti olen antanut tämän tapahtua. Siksi näin yleisesti yritän ohjata pois lajeista, missä on kontaktia päähän.

Jalkapallo ei ole kontaktilaji eivätkä päävammat ole yleisiä jalkapalloilijoilla

Niin. Nyt ei puhuta siitä, että kaksi jamppaa lyö päät yhteen (joka on mahdollista, mutta ei taida olla kovin yleistä). Nyt puhutaan siitä, että pääkoppa voi joutua koville jatkuvasta puskemisesta.

Tuossa on ok juttu: https://edition.cnn.com/2017/02/14/health/brain-damage-dementia-cte-soc…

No tuo on jenkkijalkapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekko. Lajin jopa harrastelijatasolla aiheuttamia aivovammoja tutkitaan tällä hetkellä kovaa tahtia ja ihan fakta se on, että niitä siinä lajissa tulee. 

Ulkonäkökeskeiset lajit, sellaiset joissa tytöllä on syömishäiriön vaara läsnä, juuri taitoluistelu, voimistelu, baletti. Kovat on ulkonäköpaineet nuorilla tytöillä jo ihan muutenkin

Sanasta sanaan näin minäkin olisin vastannut. Kaikki lajit, joissa pää on vaarassa, konkreettisesti tai kuvaannollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään sellaista, mikä vaatii vanhemmalta kuljetuksia monta kertaa viikossa, viikonloppujen kuluttamista kisa- tai pelireissuilla, mokkapalojen leipomista, buffetvuoroa, toimitsijavuoroja, kimppakyytejä, sukkien tai keksien pakkomyyntiä työpaikalla.

Pakkohan on siideriä saada.