Te ketkä olette pettämisen jälkeen päättäneet jatkaa suhdetta

.

5 vuotta miehen uskottomuudesta.

Avioliitto kuollut näiden vuosien aikana. En luota eikä kiinnosta mitä mies tekee. Oksettaa koko kuvotus. Lasten takia vielä hetki jatkettava. Emme riitele mutta suhdetta voisi minun puolelta kuvata samantyyppiseksi kuin etäisen työkaverin kanssa.

Paljon parempi. Asiat kun puhuttiin ja toinen on ymmärtänyt, että oli tekemässä virheen.

Anteeksi on helpompi antaa kuin unohtaa, näin kolmen vuoden jälkeen....

Jokainen ihminen, tapahtuma ja anteeksipyyntö on erilainen. Vaatimus on, että rikkonut osapuoli tunnistaa vastuunsa ja on valmis tekemään töitä suhteen ja luottamusmuksen eteen. Muuten ei tule mitään...

Alkuun menee helposti kuukausia, ennen kuin toinen edes ymmärtää vastuunsa ja tekonsa todella. Alussa tulleet anteeksipyynnöt taitavat olla enemmän kiinnijäämisen paniikissa tehtyjä peliliikkeitä.

Vaatii siis aikamoisen heittäytymisen rikkojalta ja työmäärän palauttaakseen luottamuksen, kertoa avoimesti ja pyytämättäkin tekemisistään ja menoistaan. Tunteistaan jne..

Harva vain viitsii nöyrtyä ja nähdä sitä työmäärää. Kuitenkin sillä on mahdollisuus saada parisuhteestaan entistä parempi ja lujempi kuin ennen.

Ihmisellä on tapana olla ylpeä ja syyttää syytöntä, jolloin yleensä päädytään suhteen loppuun ja pettäjä jatkaa seuraavissa suhteissaan samaa toiminta mallia, koska ei ole nähnyt vaivaa asian hoitamiseksi.

Vaatii myös petetyltä halun nähdä se hyvä mitä voi saada anteeksiantamisella ja asian läpikäymisellä. Asioista pitää puhua, mutta ei toista syyttävällä tavalla. Yleensä pettäjä vaikenee, valitettavasti, jolloin asian todellinen läpikäyminen jää tekemättä ja yritetään enemmänkin elää, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Elämässä on aina vastoinkäymisiä ja jos ne voittaa yhdessä, on mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja saada entistä lujempi parisuhde.

Harmittavaisesti onnellinen loppu tarvitsee kaksi halukasta ihmistä

.

Vaimo petti pari vuotta sitten. Muutama kuukausi sitten petti uudelleen ja kiinni jäätyään ehdotti avointa avioliittoa. Eropaperit lähti. Tilanne ei normalisoitunut tuossa välissä ja toisella kertaa olin melko tunteeeton koko juttua kohtaan. Se joka pettää ja valehtelee kerran tekee niin myös uudestaan. En suosittele kenellekään että yrittää uudelleen varsinkin jos kyseessä on suhde eikä joku kännierehdys josta kertoo oma-aloitteisesti

Aikaa on kulunut nyt vajaa vuosi. Harvoin menee kokonaista päivää, ettei se nousisi kipeästi mieleen. Kokonaista viikoa ei mene, etten olisi niin pahoilla mielin että ehdotan eroa. Kun olen itkuinen, mies lohduttaa. Kun olen viileän vakaa että tähän tämä päättyy, mies itkee. En saa käytännössä eroa aikaiseksi. Pitäisi järjestää niin paljon ja suru lamauttaa. Mutta elämässä on paljon ilonaiheita jotka vetävät takaisin pinnalle. Kun olen voimissani, unohdan miksi olisin pahoilla mielin ja tässä vain jatketaan.

En tiedä miten pitkälle he menivät. Molemmat sanovat, että ei seksiin saakka. Se oli typerää flirttailua työkaverin kanssa, joka muuttui viestittelyksi ja sitten kosketteluksi.

Tyypilliseen nykyaikaiseen tapaan kännykkä paljasti. Se on pahinta, kun ei kertonut itse. Nyt minulla on jatkuva muistutus siitä, miten manipuloiva hän voi olla. 

Silmiä aukaisevaa monella tavalla. Itse en enää laske, että olen varattu, vaikka läheisyyttä vielä on. Ehkä jotain muutakin voi elämä tarjota.

Asiat on puhuttu ja sovittu.

Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta meillä menee hemmetin hyvin.

Mitä sitten vaikka puoliso onkin ollut genitaalit vastakkain jonkun muun kanssa? Pano on pano, mitäs sitten, hinkutihinkuti ja Aah, mikäs siinä jos helpottaa oloa.

Kauheampaa olisi, jos hän ei enää haluaisi olla kanssani yhdessä.

Mun kaveri antoi anteeksi pettämisen ja on ollut vuosikausia tämän miehen kanssa. Mutta täysi luottamus ei ole koskaan palautunut, ei koskaan.

Hyvin menee kirjoitti:

Asiat on puhuttu ja sovittu.

Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta meillä menee hemmetin hyvin.

Mitä sitten vaikka puoliso onkin ollut genitaalit vastakkain jonkun muun kanssa? Pano on pano, mitäs sitten, hinkutihinkuti ja Aah, mikäs siinä jos helpottaa oloa.

Kauheampaa olisi, jos hän ei enää haluaisi olla kanssani yhdessä.

Yleensä näihin tapauksiin liittyy valehtelu mitä pidän ainakin itse paljon pahempana kun sitä seksiä. Parisuhteessa kaikkein tärkeintä on luottamus ja jos sen pilaa valehtelemalla niin se on sitten siinä

Petin, olimme eroamassa, päätimme yrittää uudelleen.

Lupasin etten tee sitä enää, hän lupasi että pystyy pääsemään sen yli.

Olin hyvin avoin tekemisistäni ja pidin huolen etten tee mitään mitä voi tulkita väärin. Riidan aikana hän aina otti esiin petollisuuteni.

Luottamus ei palannut, vaikka en enää ikinä pettänyt, sitä kesti kymmenen vuotta,,mutta hän ei voinut antaa oikeasti anteeksi.

Suhde kuoli ja erosimme.

Hyvin menee kirjoitti:

Asiat on puhuttu ja sovittu.

Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta meillä menee hemmetin hyvin.

Mitä sitten vaikka puoliso onkin ollut genitaalit vastakkain jonkun muun kanssa? Pano on pano, mitäs sitten, hinkutihinkuti ja Aah, mikäs siinä jos helpottaa oloa.

Kauheampaa olisi, jos hän ei enää haluaisi olla kanssani yhdessä.

Tämä kommentti taisi tulla pettäjien leiristä.

Petimme molemmat, miehen aloitteesta. Yritimme vielä koska pienet lapset. Ei saatu toimimaan millään. Kunnioitus ja luottamus olivat mennyttä ja niin oli kohta koko parisuhde. Välitettiin kyllä toisistamme, ei loppuunsa enää riidelty eikä muisteltu nyyhkien ikäviä, mutta läheisyys loppui ja muutenkin suhde alkoi tuntumaan ikäänkuin sisarussuhteelta. Ero oli loppujen lopuksi helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin menee kirjoitti:

Asiat on puhuttu ja sovittu.

Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta meillä menee hemmetin hyvin.

Mitä sitten vaikka puoliso onkin ollut genitaalit vastakkain jonkun muun kanssa? Pano on pano, mitäs sitten, hinkutihinkuti ja Aah, mikäs siinä jos helpottaa oloa.

Kauheampaa olisi, jos hän ei enää haluaisi olla kanssani yhdessä.

Yleensä näihin tapauksiin liittyy valehtelu mitä pidän ainakin itse paljon pahempana kun sitä seksiä. Parisuhteessa kaikkein tärkeintä on luottamus ja jos sen pilaa valehtelemalla niin se on sitten siinä

Tämäkös se yksinkertaista ihmistä ihmetyttää. Ihminen on erehtyväinen. Jokainen tekee tietty tavallaan, mutta Henk. koht en ymmärrä näitä ”se on sit siinä, kerrasta poikki jne”-täydellisiä ihmisiä.

Mies tunnusti neljä vuotta sitten, että oli solminut suhteen toiseen naiseen 21 vuotta sitten kun olimme olet yhdessä 15 vuotta. Oli elänyt ihastussuhteen ns loppuun asti eli kunnes oli kyllästynyt ts toinen nainen ei kiehtonut enää ja omatunto painoi liikaa. Asia ei tullut minulle yllätyksenä, sillä arvasin jotain olevan tekeillä kun suhde oli alkamassa. Yritin silloin ja monesti vuosien varrella ihan turhaan saada miestä avautumaan asiasta. Kun avautuminen alkoi niin mies teki just niinkuin ei pitäis - valehteli valehtelemasta päästyään. Kyllä sai monet itkut itkeä ja kysymykset kysellä ennenkuin mies kykeni asiasta avoimesti puhumaan. Oli henkisesti niin lukossa kun ei ymmärtänyt itsekään mitä oli mennyt tekemään, millaisen ihmisen kanssa, eikä voi vieläkään antaa itselleen anteeksi. Ei onneksi ole enää niin romuna, että haluaisi kävellä junan tai jään alle. Olemme edelleen yhdessä ja rakastamme toisiamme vaikka vieläkin on välillä asian vuoksi vaikeita päiviä. Asian käsittelyssä vaikeuttaa se ettei mies tietenkään muista niin kaukaisia asioita ja minua vaivaavat asiat joihin en varmaan saa koskaan vastausta. Pahin vastaamaton kysymys on - miksi? Meni aikalailla aikaa ymmärtää mihin se mies häipyi joka valoja vannoi ja ottaa selvää millaisen kanssa nyt elelee. Petturi eli omaa kriisiään eikä syyttänyt minua mistään. Näinkin voi elää - päivän kerrallaan toinen toistaan tukien ja rakastaen.

Yllättävän monelle tuntuu olevan ylitsepääsemätön paikka, että jos joku on pettänyt ja siitä huolimatta ollaan onnellisia.

Jännä huomata, miten oman moraalikäsityksen kautta tuomitaan toisten onni. Ikäänkuin toisten onnistuminen epätäydellisyydestä huolimatta olisi jotenkin itseltä pois?

Päätimme jatkaa pettämisen jälkeen. Seksiä ei kerrotun mukaan liittynyt pettämiseen, mutta valehtelua ja asioiden pimittämistä kylläkin ja ainakin yksi tapaaminen kodin ulkopuolella, toisessa kaupungissa.

Asioita ei varsinaisesti käyty läpi koskaan. Ne osuudet, jotka sain tietooni muuten tai pystyin päättelemään myönnettiin, muuta ei. Ihan merkityksetön tämä kolmas osapuoli ei tainnut olla, koska lähipiirille oli ehditty puhua hänestä ja saatu sieltä henkistä tukea tämän suhteen aloittamiseen.

Siinä lähtökohdat. Olemme hivenen alta 40-vuotias pari, yksi lapsi. Vaimon ihastumisesta ja sivusuhteesta on aikaa nyt kohta kaksi vuotta. Emme ole onnellisia. Minun luottamukseni häneen on täysin kadonnut, en luota mihinkään mitä hän sanoo, varsinkaan jos asiaan etäisestikään liittyy muita miehiä.

Myös kunnioitusta on vaikea ylläpitää, vaikka yritän toista ihmistä kohtaan edelleen käyttäytyä arvostavasti. Lähinnä huvittaa, kun vaimo muissa asioissa korostaa rehellisyyttään ja suoraselkäisyyttään. Tästä herää lähinnä kaksi ajatusta, miksi hän muka olisi muissa asioissa muille ihmisille yhtään sen rehellisempi, kuin omalle puolisolleen, omassa parisuhteessaan? Ja jos näin sitten on, miksi minut ja parisuhteemme tulkittiin niin arvottomaksi, että siinä asiassa ei omia korkeita moraalikäsityksiä noudatettu?

Asia on mielessäni yhä päivittäin, en pääse siitä yli. Ymmärrän myös, että en voi sitä päivittäin ottaa esille, joten murehdin näitä tunteita täysin yksin. Kanssakäymisemme on peruskohteliasta, en ole koskaan esimerkiksi riidan aikana tuonut vanhoja asioita esille.

Vaimon poissaolot kotoa ovat kaikista vaikeimpia, työmatkat, ylityöt tai viihteellä käynti. Oloni on silloin niin sanoinkuvaamattoman paha, että en pysty syömään tai nukkumaan.

Vaimo itse vaikuttaa onnelliselta ja tyytyväiseltä. En kuitenkaan usko, että paljon katuu asiaa, koska ei sitä oikeastaan ikinä halunnut käydä milläänlailla läpi. Anteeksipyyntö aikanaan tuli, kun joutui asian lopulta myöntämään, mutta se oli kyllä maailman pinnallisiin anteeksipyyntö, joka hädin tuskin täytti anteeksipyynnön määritelmän. Enemmän sellainen sivulausetokaisu. Ei tullut sydämestä.

Tämänlaista elämää en suosittelisi kenellekään muulle. Kyllä eri suuntiin lähteminen pettämisen jälkeen on selkeämpi ratkaisu molemmille ja ajan kanssa parantaa ainakin petetyn elämänlaatua huomattavasti.

.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo petti pari vuotta sitten. Muutama kuukausi sitten petti uudelleen ja kiinni jäätyään ehdotti avointa avioliittoa. Eropaperit lähti. Tilanne ei normalisoitunut tuossa välissä ja toisella kertaa olin melko tunteeeton koko juttua kohtaan. Se joka pettää ja valehtelee kerran tekee niin myös uudestaan. En suosittele kenellekään että yrittää uudelleen varsinkin jos kyseessä on suhde eikä joku kännierehdys josta kertoo oma-aloitteisesti

Ei pidä paikkaansa. Täällä yksi, joka joskus petti (yli 10 vuotta sitten) eikä halua enää ikinä tehdä sitä. Niin herkullista miestä ei vastaan tule. Avioliitto pysyi kasassa, mutta luottamuksen uudelleen saavuttaminen otti aikansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo petti pari vuotta sitten. Muutama kuukausi sitten petti uudelleen ja kiinni jäätyään ehdotti avointa avioliittoa. Eropaperit lähti. Tilanne ei normalisoitunut tuossa välissä ja toisella kertaa olin melko tunteeeton koko juttua kohtaan. Se joka pettää ja valehtelee kerran tekee niin myös uudestaan. En suosittele kenellekään että yrittää uudelleen varsinkin jos kyseessä on suhde eikä joku kännierehdys josta kertoo oma-aloitteisesti

Ei pidä paikkaansa. Täällä yksi, joka joskus petti (yli 10 vuotta sitten) eikä halua enää ikinä tehdä sitä. Niin herkullista miestä ei vastaan tule. Avioliitto pysyi kasassa, mutta luottamuksen uudelleen saavuttaminen otti aikansa. 

Mistä tiedät että sait puolison luottamuksen todella takaisin? Tarkoitan että minunkin vaimoni voi luulla että luottamusta on, ihan siitä syystä että en tuo epäluottamusta mitenkään esille. En jaksa. Mutta en myös luota pätkääkään. Ajattelen aina että vehkeilee selkäni takana ja pelaa muiden miesten kanssa ja valehtelee minulle. Kun kerran teki niin uskon että tekee toistekin.