Veneilyn aloitus ja lopetus. En tiedä jaksanko enää...
Olen pitänyt mieheni eräänlaisesta poikamaisuudesta ja innostuksesta tekniikkaan, mutta viime vuosina olen alkanut epäillä että kyse lienee enemmän siitä että jos haluan tuon pojan kasvavan mieheksi, saa odottaa aika tovin. Olen hävennyt hiljaa autoamme koska se on mieheni hartaasti laittama ja kuulemma hyvä. En pidä moottoripyörän kyydissä istumisesta vaikka se on joku hirmuinen raketti ja sama juttu moottorikelkan kanssa.
Mieheni ei ole meren rannan kasvatteja ja veneily merkitsee hänelle lähinnä kalastusta. Kalastusta hän ei kuitenkaan harrasta joten meillä ei ole ollut siksi venettä. Minä taas olen meren rannan tyttöjä ja meillä oli joskus jopa oma purjevene. Kaipaan niin merta ja sen tuoksua, aaltoja tuulta ja aavaa rannatonta maisemaa. Olen tätä varovasti puhunut miehelleni ja onkin ollut vähän ajatus että ostamme veneen. Minä en juuri osaa purjeveneen kanssa touhuta ja mies ei senkään vertaa. Oppisi varmasti nopeasti. Joku kiva moottorivene jolla käydä saarissa makkaranpaistossa, auringonlaskut ja nousut näkemässä. Ja näkemässä meren <3.
Tänään meille sitten tule vene. Tai ei se mikään vene ole vaan vesiskootteri. Mies oli kysymättä ja neuvottelematta minun kanssani ostanut vesiskootterin. Nielin itkuni ja lähdin mukaan koeajolle. Ikuisuudelta tuntuneen höykkyytyksen ja vongutuksen jälkeen nousin laiturille ja päätin että kerta oli viimeinen. Mieheni sen sijaan hehkui onnesta uuden vauhtilelunsa kanssa. Oli tullut kerralla selväksi että näkemyksemme vesillä olosta oli lähes päinvastaiset.
Tässä nyt illan miettineenä alan hahmottamaan aika hyvin sen eron mikä minussa ja miehessäni on. Haaveissa, haluissa ja odotuksissa. Silloin vastarakastuneena asiat oli toisin. En vain tajunnut silloin että minä "kasvan aikuiseksi" omalla tavallani ja hän omallaan.
Kommentit (30)
Niin aloitat venepaikasta, vaikka moottorivene, sitten talvisäilytys ja tarviiko venettä vetää jonnekkin. Jos tarvii vetää niin auton täytyy soveltua siihen.
Luet ja luet. Netistä löytyy tietoa.
Tää on sun homma, ei miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt mieheni eräänlaisesta poikamaisuudesta ja innostuksesta tekniikkaan, mutta viime vuosina olen alkanut epäillä että kyse lienee enemmän siitä että jos haluan tuon pojan kasvavan mieheksi, saa odottaa aika tovin. Olen hävennyt hiljaa autoamme koska se on mieheni hartaasti laittama ja kuulemma hyvä. En pidä moottoripyörän kyydissä istumisesta vaikka se on joku hirmuinen raketti ja sama juttu moottorikelkan kanssa.
Mieheni ei ole meren rannan kasvatteja ja veneily merkitsee hänelle lähinnä kalastusta. Kalastusta hän ei kuitenkaan harrasta joten meillä ei ole ollut siksi venettä. Minä taas olen meren rannan tyttöjä ja meillä oli joskus jopa oma purjevene. Kaipaan niin merta ja sen tuoksua, aaltoja tuulta ja aavaa rannatonta maisemaa. Olen tätä varovasti puhunut miehelleni ja onkin ollut vähän ajatus että ostamme veneen. Minä en juuri osaa purjeveneen kanssa touhuta ja mies ei senkään vertaa. Oppisi varmasti nopeasti. Joku kiva moottorivene jolla käydä saarissa makkaranpaistossa, auringonlaskut ja nousut näkemässä. Ja näkemässä meren <3.
Tänään meille sitten tule vene. Tai ei se mikään vene ole vaan vesiskootteri. Mies oli kysymättä ja neuvottelematta minun kanssani ostanut vesiskootterin. Nielin itkuni ja lähdin mukaan koeajolle. Ikuisuudelta tuntuneen höykkyytyksen ja vongutuksen jälkeen nousin laiturille ja päätin että kerta oli viimeinen. Mieheni sen sijaan hehkui onnesta uuden vauhtilelunsa kanssa. Oli tullut kerralla selväksi että näkemyksemme vesillä olosta oli lähes päinvastaiset.
Tässä nyt illan miettineenä alan hahmottamaan aika hyvin sen eron mikä minussa ja miehessäni on. Haaveissa, haluissa ja odotuksissa. Silloin vastarakastuneena asiat oli toisin. En vain tajunnut silloin että minä "kasvan aikuiseksi" omalla tavallani ja hän omallaan.
Ei vesiskootterin kyydissä oleminen mitään veneilyä ole. Otsikko on täysin pielessä.
Mun mies on samanlainen ja jatkuvasti on joku härveli myynnissä tai ostossa. Ihan sama mulle mihin rahansa laittaa. Innostun välillä itsekin mutta en jaksa aina istua kyydissä joten mies ajelkoon vehkeillään sitten itsekseen. En kyllä mitään sohvalla lojuvaa tai tietokoneella istuvaa vätystä jaksaisi katsoakaan.
Anteeksi vaan, mutta minusta asenne aloittajalla ja monella vastaajallakin on inhottava ja alentuva suhteessa vaihdista ja pärinästä tykkääviin. Ihmisen perusominaisuudet pysyy melko samanlaisina, ei se ole niin, että vain pikkupojat eikä aikuiset miehet tykkää leikkiä ja "rällättää". Mikä sitten olisi sitä aikuisten hienoa harrastamista? Eikö aikuista ole juuri se, että uskaltaa häpeilemättä ja noloilematta harrastaa, mitä haluaa, oli se sitten balettitanssia tai mopopullinkia?
Terv. nainen, joka harrastaa mm. moottoripyöräilyä
Vierailija kirjoitti:
Niin aloitat venepaikasta, vaikka moottorivene, sitten talvisäilytys ja tarviiko venettä vetää jonnekkin. Jos tarvii vetää niin auton täytyy soveltua siihen.
Luet ja luet. Netistä löytyy tietoa.Tää on sun homma, ei miehesi.
Suosittelen aloittajalle liittymistä paikalliseen pursiseuraan. Sieltä löytyy venekyytiä ensihätään ja purjehdusseuraakin. Jos miehesi ei lähde mukaan niin ei lähde. Kyllä sulla on oikeus omaan harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on samanlainen ja jatkuvasti on joku härveli myynnissä tai ostossa. Ihan sama mulle mihin rahansa laittaa. Innostun välillä itsekin mutta en jaksa aina istua kyydissä joten mies ajelkoon vehkeillään sitten itsekseen. En kyllä mitään sohvalla lojuvaa tai tietokoneella istuvaa vätystä jaksaisi katsoakaan.
Kuule, päristimillä leikkivää aikuisteiniä ja oikeasti juttuja harrastavaa aikuista miestä voit vertailla vain unelmissasi. Aikuinen osaa harrastaa ja omaa tilanteen ja tyylin mukaisen käytöksenkin. Päästään jälkeenjäänyt ikiamis värkkää vanhoilla härveleillä ja luulee niillä jotain bisnestä vielä tekevänsä.
Uskon että aloittaja oletti miehensä tajuavan millaista veneilyä kaipasi ja oli sen tehnyt selväksikin? Aika varmaan se päristimillä leikkivä ikiamis innostuisi jostain perämoottorikiposta. Sehän jo täyttäisi aloittajankin toiveet.
Me aikuiset miehet sitten purjehdimme. Maanataina lähdetään vaimon kanssa Turku - Tukholma - Turku -reissuun ja käydään siinä välissä sen verran saarissa ja satamissa että 3 viikkoa menee varmasti auringonlaskuja ja nousuja katsellessa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta minusta asenne aloittajalla ja monella vastaajallakin on inhottava ja alentuva suhteessa vaihdista ja pärinästä tykkääviin. Ihmisen perusominaisuudet pysyy melko samanlaisina, ei se ole niin, että vain pikkupojat eikä aikuiset miehet tykkää leikkiä ja "rällättää". Mikä sitten olisi sitä aikuisten hienoa harrastamista? Eikö aikuista ole juuri se, että uskaltaa häpeilemättä ja noloilematta harrastaa, mitä haluaa, oli se sitten balettitanssia tai mopopullinkia?
Terv. nainen, joka harrastaa mm. moottoripyöräilyä
No päristinharrastukset saastuttavat ilmaa, kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat uskomatonta melusaastetta. Ei mikään ihme, että ympärillä olevien ei-päristelijöiden suhtautuminen on nihkeää. Vähän kuten ketjupolttajat, ei heitäkään kukaan naapurikseen halua.
Joku EU-asetus saisi olla siitä melupuolesta. Yksikin todella äänekäs moottorivene tai moottoripyörä voi kaupunkialueella pilata tuhansien ihmisten rauhallisen illan. Eikä sellainen maaseudullakaan ympäristöä paranna. Tekniikka lähes äänettömiin kukuneuvoihin on kyllä olemassa, noita meluisia tehdään vain päristelijöiden miellyttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan muu kuin keskenkasvuinen nulikka hanki vesiskootteria? Mieletön myötähäpeä kun leluillaan rälläävät jonkun mökkirannassa, luulevat ilmeisesti että mitä kovempi ääni, sitä suurempi ihailu...terroristit!
Minä uskaltaisin väittää vesiskootterien ostajien olevan valtaosin näitä keski-ikäisiä ukkoja. Se on juuri sellainen viidenkympin kriisissä ostettava leikkikalu. Samaa kategoriaa kuin moottoripyörät ja muut kadonneen nuoruuden metsästykseen tarvittavat apuvälineet.
Harvalla nuorella parikymppisellä on edes varaa laittaa kymppitonnia johonkin niin turhaan kuin vesiskootteri.
Ei sitten tule mieleesi, että jotkut saattavat ihan oikeasti olla kiinnostuneita vesiskoottereista? Ja ehkä viisikymppisenä siihen on vihdoinkin varaa? Asiaan ei välttämättä liity mitään ikäkriisiä?
Itse taidat haikailla kadonnutta nuoruuttasi, kun noin katkeraan sävyyn kirjoitat.
Minä uskaltaisin väittää vesiskootterien ostajien olevan valtaosin näitä keski-ikäisiä ukkoja. Se on juuri sellainen viidenkympin kriisissä ostettava leikkikalu. Samaa kategoriaa kuin moottoripyörät ja muut kadonneen nuoruuden metsästykseen tarvittavat apuvälineet.
Harvalla nuorella parikymppisellä on edes varaa laittaa kymppitonnia johonkin niin turhaan kuin vesiskootteri.