G:Oletko ensisijaisesti nainen vai äiti?

eiköhän naisena oleminen ole vähän laajempi käsite kuin äitinä oleminen. Äitiys kuuluu naiseuteen, toisilla. Mun mielestä tuo on edelleen ihan hölmö toteamus, mitä ap:n kaverille on sanottu kuin myös tuo kysymys. Eikä mun mielestä kumpikaan termi pidä sisällään itsekkyyttä.



19

Mies vaihtuu tiuhaan tahtiin, ryypätään viikonloput ja lapset on aina hoidossa. Lapsilla pieniä kehityshäiriöitä ja niille huudetaan kun ne ei ymmärrä ym. Sanoin sille tästä asiasta ja hän vaan muistutti mitä kätilö oli hänelle sanonut. Että hän on ensisijaisesti nainen. Siksi mua jäi ihmetyttään tää juttu, ja halusin tietää on täällä palstalla monia muitakin samanlaisia äitejä.

Mun lapset on pieniä ja mun aika muutenkin menee täysin heidän kanssaan ja tunne olevani todella onnellinen äiti ja sen jälkeen vasta nainen. Nainen olen sitten illalla mieheni kanssa ;)

T: ap

Naiseus on paljon, paljon muuta kuin pukeutumista ja ulkonäköä. Naiseus on kykyä jakaa, pitää huolta, hoivata ja rakastaa pyyteettömästi jne.



Minusta on ihanaa olla nainen ja tämän haluan myös osoittaa pienelle tyttärelleni, jotta ottaa minusta naisen mallia. Naisen elämä on mielestäni paljon kivempaa kuin miesten.



Äitiys on VAIN yksi osa naiseutta, samoin kuin tyttäryys, siskous, vaimous jne. Toki tärkeä, mutta silti vain naiseuden osa.



Ja mitä tuohon kaverisi samaan neuvoon tulee, niin hän on tulkinnut sen täysin itsekkäiden omien tarpeidensa ja halujensa pohjalta. Naiseus ei ole paneskelua siellä täällä...

Tottakai olen myös nainen, mutta tällä hetkellä elämä pyörii lasten ympärillä aika paljon, asiat varmaan muuttuu, kunhan taas joskus palaan töihin ja lapset kasvaa.

Yksinhuoltajana saan tuntea itseni oikeasti naiseksi todella, todella harvoin.

Lapsille äiti ja miehelle nainen. Hänellä on oma äiti :). Ja kodin ulkopuolella olen nainen.

Naiseus ei juuri kiinnosta edes. Tai kiinnostaa, joo, mutta äitiys on paljon suurempi ja tärkeämpi juttu, jota ei voi ohittaa.

sitten... onkin vaikemapi sanoa. Pyrin olemaan seuraavaksi vaimo, sitten äiti ja vasta sitten tulee muut roolit. Tuo äiti kyllä pukkaa usein esiin ensimmäiseksi, mutta taistelen. Meillä on monta lasta (vauva - 7 v) ja haluan olla vahvasti muutakin kui äiti. Äitiyttä yhtään aliarvostamatta.

Olen ensisijaisesti yksilö, ihminen. Oppositiopari mies-nainen (tässä järjestyksessä) ei tee meille naisille hyvää. Saadaan tässä dikotomiassa edustaa aina luontoa ja ruumista. Miehet kulttuuria ja henkeä (järkeä!). Wake up!



t. homo sapiens sinisissä sukissa

Lapsi on 2v, minä olen ollut koko ajan kotona lapsen kanssa. Oma elämä on jäissä, mutta saa ollakin. Musta on ollut ihana huomata, etten pidä töissä pätemistä tai naisellisuuttani tms. sen mittana, miten tyytyväinen elämääni ja itseeni olen. Olen ymmärtänyt, että äitiys on todellakin maailman ihanin arvonimi.

kahden alle kolmivuotiaan kanssa olen ennen kaikkea äiti, mutta jos olen miehen kanssa kahdestaan, en suvaitse että hän sanoo minua äidiksi. :) Silloin tulee olo että olen jotenkin lässähtänyt mamma, joka ei välitä itsestään. Ja sellainen minä en ole.

Minulla on pieni lapsi, mutta ei se minun naiseuttani poista.

Millainen mies haluaa elää useita vuosia ÄIDIN kanssa?

Näin 2-vuotias tyttöni sanoi kun isosisko sanoi hänelle, että äiti on nainen

miksi se maski pitää laittaa ensin omalle naamalle ja vasta sitten lapsen..?



en ymmärrä, auttakaa tyhmää..

Vierailija:

miksi se maski pitää laittaa ensin omalle naamalle ja vasta sitten lapsen..?

en ymmärrä, auttakaa tyhmää..

Jos alat ensin laittaa happimaskia lapselle, niin pahimmassa tapauksessa voit menettää tajuntasi ennenkuin saat lapselle maskia päälle, etkä tietenkään saa sitä itsellesikään. Molemmat todennäköisesti kuolevat hapenpuutteeseen, sillä ei muilla ole aikaa auttaa, eivätkä edes pysty auttamaan, sillä he ovat kiinni happimaskeissaan. Jos laitat ensin itsellesi ja sitten lapsellesi, niin todennäköisyys selvitä hapenpuutteesta on parempi.

mutta selittäkää tyhmälle, kun en ymmärrä..

Eikö naiseus ja äitiys kulje aika pitkälti käsikädessä?

Mä oon kyllä molempia. Nainen tietysti! Ja äiti! Eihän nämä oo mitenkään pois toisiltaan???



En kyllä usko siihenkään että ' äitiys' mihinkään väheneen ' naiseuden' tieltä kun lapset kasvaa. Eihän se oo mahdollista! Ja mun kokemuksen mukaan äitiys vain vahvistaa sitä naisena olemista, ei suinkaan vähennä/korvaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä se kun olin vuosi sitten ystäväni kanssa lomalla Tukholmassa. Majoitus oli opiskelijabudjetin mukaisesti valittu, eli halvinta mitä rahalla saa. :) Yövyimme sellaisessa " laivassa" hytissä jossa oli 14 sänkyä, yöpyjien joukossa sekä miehiä että naisia. Olimme ainoat pohjoismaalaiset, muut olivat reilaajia ympäri maapalloa.



Totesin siinä sitten ystävälleni että on hieman sellainen olo että en kuulu joukkoon siellä. Minua kun kotona odottivat avomies sekä miltei 2-vuotias tyttö. Olin myös raskaana ihan alkuvaiheessa. Kaverini sanoi vain että ei sun aina pidä olla äiti. Jäin miettimään asiaa, ja tulin siihen tulokseen että kyllä vain pitää. Minä nimittäin olen äitinä vastuussa itsestäni lapsilleni. Ts. jos minulle tapahtuu jotain oman välinpitämättömyyteni johdosta, se vaikuttaa myös lapsiini.



Nainen olen kyllä miehelleni, mutta minusta äitiys ei toimi on/off -kytkimestä. Se on olennainen osa sitä ihmistä joka olen.

En ole koskaan kokenut sitä niin yleistä " aargh menetin itseni kun sain lapsen" -juttuja. Mä olen ihan se sama tyyppi kuin olen aina ollut, lasten kanssa tai ilman.