Miten eteenpäin
Ajauduin ihastumaan toiseen mieheen. Ihastus oli molemmin puolista, niin ainakin luulin ja varmaan aluksi olikin. Tämä mies kuitenkin on osottautunut playeriksi, jolla on samaan aikaan muitakin naisia vaikka minulle uskotteli muuta. Sain tietää tästä meidän yhteiseltä tutulta.
Päädyin purkamaan kaiken pahan oloni häneen ja emme ole enää edes kunnon väleissä. Olen ollut isojen tunnekuohujen vallassa enkä tunnista toiminnastani ja sanomisistani itseäni. Sekin harmittaa. Enkä pysty enää korjaamaan mitään, olen yrittänyt avata keskustelua ja selittää itseäni. Saan vain kylmäkiskoista kohtelua takaisin.
Olen ollut tässä tilanteessa ja näiden ahdistavien tunteiden keskellä jo monta kuukautta, ja tuntuu etten pääse eteenpäin. Edelleen ajattelen tuota toista miestä vaikka hän halusi vain kai hurmata, ei hänellä ollut missään vaiheessa tarkoitus minun kanssani mihinkään ryhtyä. Enkä itsekään näe meille tulevaisuutta, kun sitä järjellä ajattelen. Miksi kuitenkin edelleen roikun hänessä? Tai niissä tunteissa, joita hän herätti? Miten pääsen eteenpäin?
Olen ihastumisen myötä ajautunut isoon kriisiin itseni kanssa ja mietin vakavasti eroa miehestäni. Lapset ovat tällä hetkellä suurin esteeni.
Mieheni haluaa jatkaa ja korjata liittomme. Hän tietää ihastumisestani toiseen.
Kommentit (33)
Älä nyt heti ainakaan tee mitään shokkiratkaisuja. Uppoat vielä syvemmälle polttamalla kaikki sillat takanasi. Jos mies tietää ja haluaa asioiden pysyvän ennallaan teidän välillänne, välittää hän sinusta kyllä todella paljon. Voi tietenkin olla niinkin, että haluaa vain lasten takia pitää perheen koossa. Sinä tiedät miten on.
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi! Mieti itsesi sijasta miestäsi (ja myös lapsiasi). Hänhän se tässä varsinainen kärsijä on! Oletteko käsitelleet asian? Nyt pyörit edelleen oman napasi ympärillä ja mies on vain astinlautana. Entäs jos hänkin jättää? Näin on monesti käynyt pettäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt heti ainakaan tee mitään shokkiratkaisuja. Uppoat vielä syvemmälle polttamalla kaikki sillat takanasi. Jos mies tietää ja haluaa asioiden pysyvän ennallaan teidän välillänne, välittää hän sinusta kyllä todella paljon. Voi tietenkin olla niinkin, että haluaa vain lasten takia pitää perheen koossa. Sinä tiedät miten on.
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi! Mieti itsesi sijasta miestäsi (ja myös lapsiasi). Hänhän se tässä varsinainen kärsijä on! Oletteko käsitelleet asian? Nyt pyörit edelleen oman napasi ympärillä ja mies on vain astinlautana. Entäs jos hänkin jättää? Näin on monesti käynyt pettäjälle.
No minkälaista elämää sekin on tukahduttaa itseään, ettei joku, joka ei edes tyydytä itseä riittävän hyvin, jättäisi?
en ole ap
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.
Vierailija kirjoitti:
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi!
Tismalleen näin haluaisin tehdä, mutta en vain pääse yli näistä tunteista jotka myllertää. Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan muuta, mutta se ei onnistu. Olen yrittänyt keskittyä mieheeni, mutta siitä tulee vain paha olo, koska tuntuu etten ansaitse häntä. Ja tuntuu epäreilulta rientää hänen syliinsä, kun on saanut näpeilleen toisen miehen takia.
Onko kenelläkään vinkkejä tunteiden käsittelyyn? Tuntuu, että olen jäänyt vellomaan paikalleni ja itsetuntoni on romahtanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi!
Tismalleen näin haluaisin tehdä, mutta en vain pääse yli näistä tunteista jotka myllertää. Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan muuta, mutta se ei onnistu. Olen yrittänyt keskittyä mieheeni, mutta siitä tulee vain paha olo, koska tuntuu etten ansaitse häntä. Ja tuntuu epäreilulta rientää hänen syliinsä, kun on saanut näpeilleen toisen miehen takia.
Onko kenelläkään vinkkejä tunteiden käsittelyyn? Tuntuu, että olen jäänyt vellomaan paikalleni ja itsetuntoni on romahtanut.
ap
Mitä jos otat tämän mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Yritä antaa miehellesi mahdollisuus vaikka itse koet nyt että et ole hänen rakkautensa arvoinen. Tuosta kaikesta pääset yli kun vaan elät päivä kerralla omaa arkeasi eteen päin. Ajattele, että sinulla on mies joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tee joka päivä jotain mukavaa, joka tuottaa toisille hyvää mieltä. Sekin auttaa. Saat itsearvostuksesi tasapainoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi!
Tismalleen näin haluaisin tehdä, mutta en vain pääse yli näistä tunteista jotka myllertää. Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan muuta, mutta se ei onnistu. Olen yrittänyt keskittyä mieheeni, mutta siitä tulee vain paha olo, koska tuntuu etten ansaitse häntä. Ja tuntuu epäreilulta rientää hänen syliinsä, kun on saanut näpeilleen toisen miehen takia.
Onko kenelläkään vinkkejä tunteiden käsittelyyn? Tuntuu, että olen jäänyt vellomaan paikalleni ja itsetuntoni on romahtanut.
ap
Mitä jos otat tämän mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Yritä antaa miehellesi mahdollisuus vaikka itse koet nyt että et ole hänen rakkautensa arvoinen. Tuosta kaikesta pääset yli kun vaan elät päivä kerralla omaa arkeasi eteen päin. Ajattele, että sinulla on mies joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tee joka päivä jotain mukavaa, joka tuottaa toisille hyvää mieltä. Sekin auttaa. Saat itsearvostuksesi tasapainoon.
Kiitos myötätuntoisesta kommentistasi <3 Ehkä se on juuri näin, että kun alan tehdä muille hyviä asioita, saan siitä itsekin hyvää! Nyt olen tosiaan pyörinyt aika kauan oman napani ympärillä. Ja on uskomatonta, että mies edelleen seisoo tukena ja rinnalla, jopa lohduttaa kun olen itsenyt kurjaa oloani. Kulta kimpale on hän. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt heti ainakaan tee mitään shokkiratkaisuja. Uppoat vielä syvemmälle polttamalla kaikki sillat takanasi. Jos mies tietää ja haluaa asioiden pysyvän ennallaan teidän välillänne, välittää hän sinusta kyllä todella paljon. Voi tietenkin olla niinkin, että haluaa vain lasten takia pitää perheen koossa. Sinä tiedät miten on.
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi! Mieti itsesi sijasta miestäsi (ja myös lapsiasi). Hänhän se tässä varsinainen kärsijä on! Oletteko käsitelleet asian? Nyt pyörit edelleen oman napasi ympärillä ja mies on vain astinlautana. Entäs jos hänkin jättää? Näin on monesti käynyt pettäjälle.
No minkälaista elämää sekin on tukahduttaa itseään, ettei joku, joka ei edes tyydytä itseä riittävän hyvin, jättäisi?
en ole ap
En mä vuosia onnettomana kärvistelemään kehottaisikaan, vaan maltilla antamaan ajan kulua. Kiire ei ole mihinkään, koska tuo panomies ei ap:stä välitä eikä tätä halua. Näitä ihastuksia tulee ja menee, tämä vaan meni aivan liian pitkälle. Aviomies on ihmeellinen, haluaa pitää naisensa, wau! Toivottavasti taustalta ei paljastu mitään ikävää tai tulevaisuudessa sitten tapahdu!
Kannattaa varmaankin nyt miettiä elämäänsä ja keskustella miehensä kanssa, jolle on nyt ainakin sen verran velkaa, että kunnioittaa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Usein on käynyt niin, että se oma onkin se paras, mikä on unohtunut lapsiarjen pyörityksessä, kun paratiisin käärme on luikerrellut paikalle ja kuiskuttanut korvaan juuri ne oikeat sanat, jotka ovat kuin mettä janoiselle.
Niinhän sitä luulisi ruohon vihreäksi veräjän tuolla puolen, mutta sitähän se ei välttämättä aina ole. Sen takia maltilla. Huurut haihtuvat kyllä, kunhan kunnolla tuulettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi!
Tismalleen näin haluaisin tehdä, mutta en vain pääse yli näistä tunteista jotka myllertää. Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan muuta, mutta se ei onnistu. Olen yrittänyt keskittyä mieheeni, mutta siitä tulee vain paha olo, koska tuntuu etten ansaitse häntä. Ja tuntuu epäreilulta rientää hänen syliinsä, kun on saanut näpeilleen toisen miehen takia.
Onko kenelläkään vinkkejä tunteiden käsittelyyn? Tuntuu, että olen jäänyt vellomaan paikalleni ja itsetuntoni on romahtanut.
ap
Mitä jos otat tämän mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Yritä antaa miehellesi mahdollisuus vaikka itse koet nyt että et ole hänen rakkautensa arvoinen. Tuosta kaikesta pääset yli kun vaan elät päivä kerralla omaa arkeasi eteen päin. Ajattele, että sinulla on mies joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tee joka päivä jotain mukavaa, joka tuottaa toisille hyvää mieltä. Sekin auttaa. Saat itsearvostuksesi tasapainoon.
Kiitos myötätuntoisesta kommentistasi <3 Ehkä se on juuri näin, että kun alan tehdä muille hyviä asioita, saan siitä itsekin hyvää! Nyt olen tosiaan pyörinyt aika kauan oman napani ympärillä. Ja on uskomatonta, että mies edelleen seisoo tukena ja rinnalla, jopa lohduttaa kun olen itsenyt kurjaa oloani. Kulta kimpale on hän. ap
Hieno kommentti, minkä sait. Vahinko, ettei ollut minun :) -2
Eilisten kommenttien jälkeen vasta aloin kunnolla pohtia miten hajottavaa tämä kaikki on ollut mun omanarvontunnolle. Itsetunto on palasina, koska olen toiminut rajusti omia arvojani vastaan.
Miten paljon eroajatukset sitten johtuukin siitä, että koen rikkoneeni jotain peruuttamattomasti enkä sen vuoksi ansaitse olla enää nykyisessä suhteessa.
Ja tiedän. Yleinen konsensus on, että pettäjälle ei anneta myötätuntoa, eikä aiheen ympärillä ole montakaan keskustelua, jossa ei kiviä heitettäisi.
Uskon kuitenkin, että monet meistä kärsii tekojensa jälkeen yhtä paljon kuin minä. Yksin, koska asioista ei voi puhua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoa nyt itsesi ja tajua viimeinkin, että tuollaista sattuu, kaikki ovat inhimillisiä ja erehtyvät, näin se vaan menee. Lopetat haahuilun ja unelmoinnin, elät tässä ja nyt ja suljet tuon playerin kokonaan pois mielestäsi! Törmäsit nyt vaan yhteen kusipäähän, mistä voit ottaa opiksesi!
Tismalleen näin haluaisin tehdä, mutta en vain pääse yli näistä tunteista jotka myllertää. Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan muuta, mutta se ei onnistu. Olen yrittänyt keskittyä mieheeni, mutta siitä tulee vain paha olo, koska tuntuu etten ansaitse häntä. Ja tuntuu epäreilulta rientää hänen syliinsä, kun on saanut näpeilleen toisen miehen takia.
Onko kenelläkään vinkkejä tunteiden käsittelyyn? Tuntuu, että olen jäänyt vellomaan paikalleni ja itsetuntoni on romahtanut.
ap
Kun katselee tilannettasi ulkopuolelta niin ei voi kuin ihmetellä, että joku pelaajaukko on saanut sinut ihan raiteiltasi. Mitä se kertoo sinusta? Ja nyt näyttää siltä, että jos tuo pelaaja huolisi sinut, sinä juoksisit sinne pää kolmantena jalkana.
Ihminen on tuuliajolla jos elää vain tunteidensa mukaan. Tunteet eivät ole pysyviä, kuten olet varmasti huomannut oman miehesi suhteen. Ilmeisesti sinulla on ollut tunteita häntä kohtaan joskus, kun olette menneet yhteen?
Mitä jos otat tämän mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Yritä antaa miehellesi mahdollisuus vaikka itse koet nyt että et ole hänen rakkautensa arvoinen. Tuosta kaikesta pääset yli kun vaan elät päivä kerralla omaa arkeasi eteen päin. Ajattele, että sinulla on mies joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tee joka päivä jotain mukavaa, joka tuottaa toisille hyvää mieltä. Sekin auttaa. Saat itsearvostuksesi tasapainoon.Kiitos myötätuntoisesta kommentistasi <3 Ehkä se on juuri näin, että kun alan tehdä muille hyviä asioita, saan siitä itsekin hyvää! Nyt olen tosiaan pyörinyt aika kauan oman napani ympärillä. Ja on uskomatonta, että mies edelleen seisoo tukena ja rinnalla, jopa lohduttaa kun olen itsenyt kurjaa oloani. Kulta kimpale on hän. ap
Joskus on hyvä kyseenalaistaa oman käyttäytymistään tunteiden vallassa. Silloin on aivan tuuliajolla ja helposti jonkun pelurityypin armoilla. Mikäli oikein ymmärsin, jos tämä herranlahja huolisi, ap juoksisi pää kolmantena jalkana takaisin äijän helmoihin.
Se kundi ajattelee, että oli ihan kiva panna hetken tuota muijaa, mutta nyt se on varsinainen riesa, kun jatkuvasti pommittaa ja halua PUIDA tunteitaan ja KÄSITELLÄ asiaa, joka omasta puolestani on loppuun käsitelty. Mä sain mitä halusin, eikä se ollut sen enempää sori vaan. Mä olen siirtynyt jo seuraavaan tai palannut oman vaimon helmoihin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuo muija tosin ruokkii kivasti mun egoo kun mä olen näin haluttu. Ei muuta. Mut mä tiedän että meressä on muitakin kaloja, eikä tuossa ole enää mitään haastetta.
Ap taas on sössinyt oman parisuhteensa ja halaajaa jotain omaa toiveajatteluaan, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Tuo toinen mies taisi täyttää juuri sen kohdan (palasen), jota sun mies ei ole pystynyt täyttämään. Pystyisikö se mies täyttämään ne kohdat joita sun nykyinen mies täyttää? Kun mietit näitä, saattaisi se toinen mies unohtua sun mielestä paremmin.
Olisiko teidän liitto sujunut (sun ja ton uuden miehen kanssa) ja millaista se olisi ollut tuollaisen pleijerin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on hyvä kyseenalaistaa oman käyttäytymistään tunteiden vallassa. Silloin on aivan tuuliajolla ja helposti jonkun pelurityypin armoilla. Mikäli oikein ymmärsin, jos tämä herranlahja huolisi, ap juoksisi pää kolmantena jalkana takaisin äijän helmoihin.
Se kundi ajattelee, että oli ihan kiva panna hetken tuota muijaa, mutta nyt se on varsinainen riesa, kun jatkuvasti pommittaa ja halua PUIDA tunteitaan ja KÄSITELLÄ asiaa, joka omasta puolestani on loppuun käsitelty. Mä sain mitä halusin, eikä se ollut sen enempää sori vaan. Mä olen siirtynyt jo seuraavaan tai palannut oman vaimon helmoihin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuo muija tosin ruokkii kivasti mun egoo kun mä olen näin haluttu. Ei muuta. Mut mä tiedän että meressä on muitakin kaloja, eikä tuossa ole enää mitään haastetta.
Ap taas on sössinyt oman parisuhteensa ja halaajaa jotain omaa toiveajatteluaan, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Toinen mies on tätä mitä tässä kuvataan. Valitettavasti. Se hyvä mitä hänessä näin on, nekin puolet hänessä on, mutta enemmän tämä eronnut mies taitaa nyt tarvita itseluottamuksen pönkitystä, jota tekee naisten avulla ja kustannuksella. En edelleen usko, että hän on läpeensä paha. Rikkinäinen on monella tapaa ja kykenemätön kohtaamaan omia tai toisten tunteita. Asioiden puiminen... joo sitä yritin ja epäonnistuin. Olisin halunnut saada hänet näkemään, katumaan, ymmärtämään ettei ihmisten tunteilla saa leikkiä.
Mutta onneksi en enää taida olla siinä jamassa, että takaisin häntä haluaisin. Omien tunteiden käsittelyn kanssa on paljon tekemistä. Siksi tänne kirjoittelen. ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen mies taisi täyttää juuri sen kohdan (palasen), jota sun mies ei ole pystynyt täyttämään. Pystyisikö se mies täyttämään ne kohdat joita sun nykyinen mies täyttää? Kun mietit näitä, saattaisi se toinen mies unohtua sun mielestä paremmin.
Olisiko teidän liitto sujunut (sun ja ton uuden miehen kanssa) ja millaista se olisi ollut tuollaisen pleijerin kanssa.
Suhde toiseen mieheen ei ollut niin pitkä, että osaisin edes ajatella millainen oikea ihmissuhde hänen kanssaan olisi. En suoraan sanottuna edes ajatellut asioita niin pitkälle. Omien tunteiden hallitsemattomuus pääsi yllättämään ja asiat menivät todella nopeasti solmuun.
Kai minulla vielä on rakkautta jäljellä omaan mieheeni, koska voin koko ihastuksen ajan todella huonosti. Nyt on rankka itsetutkiskelun paikka, koska aina olen ajatellut olevani ihminen joka lopettaa edellisen suhteen ennen kuin aloittaa uutta. En olisi ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa.
Playereitä tuli nähtyä nuorena, eikä he koskaan minuun vedonneet, kiersin sen miestyypin kaukaa. Siksi on ollut vaikea hyväksyä, että tässä tilanteessa, aikuisena ja varattuna, ajauduin tähän. ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus on hyvä kyseenalaistaa oman käyttäytymistään tunteiden vallassa. Silloin on aivan tuuliajolla ja helposti jonkun pelurityypin armoilla. Mikäli oikein ymmärsin, jos tämä herranlahja huolisi, ap juoksisi pää kolmantena jalkana takaisin äijän helmoihin.
Se kundi ajattelee, että oli ihan kiva panna hetken tuota muijaa, mutta nyt se on varsinainen riesa, kun jatkuvasti pommittaa ja halua PUIDA tunteitaan ja KÄSITELLÄ asiaa, joka omasta puolestani on loppuun käsitelty. Mä sain mitä halusin, eikä se ollut sen enempää sori vaan. Mä olen siirtynyt jo seuraavaan tai palannut oman vaimon helmoihin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuo muija tosin ruokkii kivasti mun egoo kun mä olen näin haluttu. Ei muuta. Mut mä tiedän että meressä on muitakin kaloja, eikä tuossa ole enää mitään haastetta.
Ap taas on sössinyt oman parisuhteensa ja halaajaa jotain omaa toiveajatteluaan, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Tunteet, halu ja inhimillinen psykologinen tarve pitää jostain saavutetusta kiinni. Vaikeus kohdata menetystä, joka tilanteessa tulee väistämättä eteen. Moni ihminen ei tiedä haluavansa jotain, kunnes se kävelee jossain muodossa eteen. Sitten alkaa erilaiset psykologiset mekanismit elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on hyvä kyseenalaistaa oman käyttäytymistään tunteiden vallassa. Silloin on aivan tuuliajolla ja helposti jonkun pelurityypin armoilla. Mikäli oikein ymmärsin, jos tämä herranlahja huolisi, ap juoksisi pää kolmantena jalkana takaisin äijän helmoihin.
Se kundi ajattelee, että oli ihan kiva panna hetken tuota muijaa, mutta nyt se on varsinainen riesa, kun jatkuvasti pommittaa ja halua PUIDA tunteitaan ja KÄSITELLÄ asiaa, joka omasta puolestani on loppuun käsitelty. Mä sain mitä halusin, eikä se ollut sen enempää sori vaan. Mä olen siirtynyt jo seuraavaan tai palannut oman vaimon helmoihin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuo muija tosin ruokkii kivasti mun egoo kun mä olen näin haluttu. Ei muuta. Mut mä tiedän että meressä on muitakin kaloja, eikä tuossa ole enää mitään haastetta.
Ap taas on sössinyt oman parisuhteensa ja halaajaa jotain omaa toiveajatteluaan, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Onko linjoilla miehiä, jotka toimivat näin? Kiinnostaisi tietää miltä tällainen tuntuu miehestä? vai tuntuuko miltään? Toimitko tietoisesti vai koetko, että vain ajaudut tilanteisiin, joissa "naiset jää roikkumaan"? Miltä se roikkuminen tuntuu? Miksi on vaikea sanoa suoraan, kun huomaa, että nainen alkaa kehittää tunteita suhteeseen, jossa niitä ei itsellä ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on hyvä kyseenalaistaa oman käyttäytymistään tunteiden vallassa. Silloin on aivan tuuliajolla ja helposti jonkun pelurityypin armoilla. Mikäli oikein ymmärsin, jos tämä herranlahja huolisi, ap juoksisi pää kolmantena jalkana takaisin äijän helmoihin.
Se kundi ajattelee, että oli ihan kiva panna hetken tuota muijaa, mutta nyt se on varsinainen riesa, kun jatkuvasti pommittaa ja halua PUIDA tunteitaan ja KÄSITELLÄ asiaa, joka omasta puolestani on loppuun käsitelty. Mä sain mitä halusin, eikä se ollut sen enempää sori vaan. Mä olen siirtynyt jo seuraavaan tai palannut oman vaimon helmoihin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuo muija tosin ruokkii kivasti mun egoo kun mä olen näin haluttu. Ei muuta. Mut mä tiedän että meressä on muitakin kaloja, eikä tuossa ole enää mitään haastetta.
Ap taas on sössinyt oman parisuhteensa ja halaajaa jotain omaa toiveajatteluaan, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Tunteet, halu ja inhimillinen psykologinen tarve pitää jostain saavutetusta kiinni. Vaikeus kohdata menetystä, joka tilanteessa tulee väistämättä eteen. Moni ihminen ei tiedä haluavansa jotain, kunnes se kävelee jossain muodossa eteen. Sitten alkaa erilaiset psykologiset mekanismit elää omaa elämäänsä.
Kuinka monella on kokemusta siitä, että jää roikkumaan johonkin missä ei ole tulevaisuutta?
Siis nainen oli valmis jättämään toisen miehen takia ja sit tämä mies haluaa vielä yrittää? Ymmärsinkö oikein?
up