Mitä tekisit jos lapsesi häpeäisi asumistanne?

En tekisi mitään. Lapset aina häpeää tavallisia asioita, varsinkin teini-iässä.

Kannustaisin hankkimaan ammatin, jossa voi kustantaa paremman asumisen itselleen....sitten aikuisena.

No, etkös sä ollut muuttamassa, ihan kohtapuoliiin? Kun otat sen eron? Ongelmahan ratkeaa sillä, kuten kaikki muutkin sun ongelmasi, eikös?

Jos lapsi häpeäisi sotkua tai siivottomuutta, joka olisi todellista, siivoaisin tai hakisin apua siihen. Jos asumisaluetta tai asunnon kokoa tai sisustusta, selittäisin rehellisesti miksi asumme niinkuin asumme, olipa se arvosyy, raha tai muu syy.

Tosin, asuimme itse pienehkössä kerrostaloasunnossa usean lapsen kanssa, tosin ihan hyvällä alueella ja lasten kavereista osa asui kartanomaisissa omakotitaloissa. Ei lapset hävenneet kotiaan, kaverit kyläili meillä ja lapset heillä, eikä koskaan aiheuttanut mitään ongelmia. Teini tilanpuutteen takia sitten tapasi kavereitaan useammin muualla, kaupungilla, kaverin luona tai kävivät yhdessä salilla tai kirjastossa.

En mitään. Me asumme niinkuin minulle sopii, en minä lapsilta ohjeita kuuntele.

Itse asun rintamamiestalossa, jossa tarkoituksella jätetty rustiikkiseksi paikkoja, lautalattiat yms. Lapsi inhoaa tätä ja pitää esim. uusia valkoisia kivitaloja hienoina. No siinähän pitää, sitten aikanaan voi oman kotinsa laittaa sellaiseksi kun haluaa :)

Lapsen oman tilan voi lähes ilmaiseksi tehdä viihtyisäksi ja mieleiseksi. Kuuntelisin lasta, millaisia haaveita hänellä on. Myös muu koti on tietysti syytä pitää siistinä ja niin kauniina kuin voi. Asumismuoto on sitten se mikä on, siihen pitää lapsen tyytyä.

Mutta esim. omat teinini kehuvat silloin tällöin että meille on kiva tulla kavereiden kanssa koska meillä on aina siistiä, sängyt pedattu jne. Ja meillä on ihan peruskoti, ei mikään kartano. En täytä huoneita tavaroilla vaan meillä on väljää koska mitään ylimääräistä ei ole ja kaikki pikkusälä on poissa silmistä. Erityisesti keittiö ja vessat ovat aina putipuhtaat.

En sitten yhtikäs mitään :)

Musta on hauska, kun lastemme serkut meille tullessaan arvostelevat asumistamme aika suorinkin sanoin (=vanhempien mielipiteitä) huvittavaa, kuinka muita jaksaa kiinnostaa toisten asuminen. Ohis...

Häpeäisin lastani.

Surisin epäonnistumistani lapsen kasvatuksessa.

Minä häpesin lapsena meidän vanhaa sohvaa, verhoja, äidin ja isän sängyn sängynpeitetta. Olin 7-vuotias ja nyt jälkikäteen ihmettelen mistä se häpeä kumpusi. Se liittyi aikaan, jolloin meillä kävi paljon kavereitani ja vierailin kavereiden kotona. Ehkä se vertailukohta tuli sieltä.

Jos oma lapseni häpeäisi asumistamme pyrkisin selvittämään taustasyyn. Onko joku kaveri sanonut ajattelemattomuuttaan jotain negatiivista kodista. Mietitte yhdessä onko asialla totuuspohjaa. Voiko asiaan vaikuttaa.

Meillä 10-vuotias tyttö välillä sanoo siitä, että naapurilla on siistimpää. Heillä käy siivooja ja äiti korjaa lasten lelut. Olen sanonut, että mielestäni on tärkeää, että lapset korjaavat omat jälkensä. Meillä ei ole sääntöä, että lelut pitää korjata yöksi. Meillä on tilaa antaa lelujen olla.

Yritän kuulostella herkällä korvalla lasten tyytyväisyyttä. Muistan omasta lapsuudestani häpeäntunteet ja ei ole oikein, että lasten pitää murehtia asioita vaan nauttia lapsena olosta.

Omassa lapsuudessani murehdin muitakin asioita kuin edm. Mm pelkäsin kuolemaa, sotaa, rahahuolia, äidin ja isän riitoja häpesin ja pelkäsin. Ehkä se yleinen ilmapiiri toi masentuneisuutta ja sitä kautta häpeää, näin jälkikäteen ajatellen. En halua sälyttää omalle lapselleni tuollaista.

Olisin (ja olen) tyytyväinen, kun lapsi ei raahaa muiden kauhukakaroita meille.

Onko tämä se sama kun lapsen kaveri luuli köyhäksi kun ei ollut kastiketta jäätelölle?

Monet teinit häpeävät myös vanhempiaan. Mitä silloin pitäisi tehdä, antaa lapset pois vai...?

Mä lapsena ja teininä häpesin vanhempien kotia. Siistiä oli kyllä aina, mutta talo oli remontoitu 80-luvun alussa mahdollisimman halvoilla materiaaleilla tai ilmaisilla jos jostain olivat saaneet jämät. Joka huoneessa on erilainen muovimatto ja tapetit. Kattomateriaalina on sellaisia styrokslevyn näköisiä paloja. Huonekalut ovat myös saatuja tai käytettynä ostettuja. Äitini oli silloin kotiäiti joten isäni palkalla asuntoa oli rempattu. Muilla kavereillani oli niin että molemmat vanhemmat olivat töissä ja koditkin siten uudempia ja vähä hienompia. Edelleen lapsuuden kodissani on samat tapetit, lattiat ja huonekalut mutta ei se enään rumalta omaan silmääni, vaan on ihanan viihtyisää ja kodikasta mennä käymään vanhempieni luona.

Kannustaisin opiskelemaan ja hankkimaan hyvän ammatin, jotta on varaa aikuisena asua niinkuin haluaa. Toki panostaisin mahdollisuuksien mukaan siihen kotin sisustamiseen. Siivous ja järjestys ei maksa mitään ja maalaus ja tekstiilit on suht helppoja keinoja piristää kotia. Tietyssä iässä teinejä tuntuu kaikki vanhemmistaan lähtien hävettävän.

Vierailija kirjoitti:

Monet teinit häpeävät myös vanhempiaan. Mitä silloin pitäisi tehdä, antaa lapset pois vai...?

Hys, lapsen pois antamisesta mainitsijan kommentit ilmoitetaan asiattomiksi ja ne poistetaan. On jollekin pois antaneelle varmaan kipeä paikka.

En kerrassa mitään. Oma lapseni häpesi, kun eron jälkeen muutimme kaupungin vuokra-asuntoon. Asunnossa ei ollut mitään vikaa, ihan kiva paritalon puolikas, vieläpä suht uusi, mutta lasta hävetti, kun hän oli tottunut asumaan isossa omakotitalossa, ja nyt asuttiin vieläpä kaupungin vuokralaisina.

Aikaa myöten hän tottui, ja siinä auttoi varmaan sekin, että kaverit eivät asiaa mitenkään kommentoineet tai kiusanneet lastani. Mutta onhan se kai niinkin, että ainahan ne häpeää milloin mitäkin. En todellakaan ryhtyisi muuttamaan tai tekemään mitään suuria muutoksia asioihin teinin häpeän takia.

Vierailija kirjoitti:

No, etkös sä ollut muuttamassa, ihan kohtapuoliiin? Kun otat sen eron? Ongelmahan ratkeaa sillä, kuten kaikki muutkin sun ongelmasi, eikös?

En nyt varmaan ole tuo kenelle vastaat mutta vastaan omasta puolestani että muutto voi ratkaista aika montakin ongelmaa silloin kun siinä nykyisessä asumisessa on ongelmia. Ei kai kukaan kuvittelekaan että muutto ratkaisee ongelmat jotka ei liity asuntoon tai asumiseen?

Oletkohan sinä joku niistä jotka ei ole ikinä joutunut elämään sietämättömissä oloissa? Jos asuinolot ovat sellaiset että niistä ihan oikeasti kärsii niin silloin muuttaminen kyllä voi ratkaista aika isojakin ongelmia jotka liittyvät vahvasti elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Otetaan esimerkkejä: homeasunto- muutto pelastaa terveyden, häiritsevät naapurit- muutto pelastaa häiriöiltä ja antaa mahdollisuuden normaaliin yörauhaan joka pitäisi olla ihan jokaisen perusoikeus, liian ahdas asunto- voi vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti perheen hyvinvointiin. Ei kovin eri ikäisiä lapsia voi asuttaa samaan huoneeseen Ilman että siitä kärsisi jotenkin kummatkin ehkä täytyy rautalangasta vääntää mutta kannattaa miettiä miten se yhteiselo sujuu kun lapsilla on ihan eri valve- ja nukkumis ajat ja eri intressit. Joten siis sopivan kokoinen asunto (ei vain sen takia että lisäneliöt olisi huisin kivoja) on myös tärkeä tekijä ihan sellaisen perus hyvinvoinnin takia.

Ja vielä, vaikka se että asunto olisi kaiken puolin siisti ja hyväkuntoinen ei sinänsä ole ehkä kovin merkittävä asia hyvinvointiin samalla tavalla kun liian ahdas asunto tai häiritsevät naapurit niin kyllä sitä mielellään siistiä hyväkuntoista asuntoa katselee kun jotain läävää. Nimittäin, monesti valitettavasti se vanha ja huonokuntoinen ei vain ole siistin tai viihtyisän oloinen super siivouksen jälkeenkään. Siihen toimii vain super remppa. En tiedä kuinka tarkkaan lapset arvostelevat toistensa asuntoja mutta kyllä jo aika varhaisesta muodostavat jo oman mielipiteen siitä mikä on rumaa ja mikä ei ja mikä on viihtyisää ja mikä ei. Kyllä lapsilla ja nuorilla on aika paljon ymmärrystä ja omia mielipiteitäkin sellaisesta asiasta kun asuminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oman tilan voi lähes ilmaiseksi tehdä viihtyisäksi ja mieleiseksi. Kuuntelisin lasta, millaisia haaveita hänellä on. Myös muu koti on tietysti syytä pitää siistinä ja niin kauniina kuin voi. Asumismuoto on sitten se mikä on, siihen pitää lapsen tyytyä.

Mutta esim. omat teinini kehuvat silloin tällöin että meille on kiva tulla kavereiden kanssa koska meillä on aina siistiä, sängyt pedattu jne. Ja meillä on ihan peruskoti, ei mikään kartano. En täytä huoneita tavaroilla vaan meillä on väljää koska mitään ylimääräistä ei ole ja kaikki pikkusälä on poissa silmistä. Erityisesti keittiö ja vessat ovat aina putipuhtaat.

En mä usko että teinit ei vierailisi toisten luona ellei olisi tosi siistiä aina. Eikö teidän teini itse petaa sänkyään? Ja muutenkin meillä teinin vieraat kyllä nopeasti luikkivat sinne teinin huoneeseen eivätkä tee mitään tupatarkastusta. Tärkeintä ainakin meille on että teinillä on oma huone. Ei halunnut tuoda ketään ennenkuin hänellä on oma huone. Joskus meillä keittiöt ja vessat on putipuhtaat ja joskus voi olla juuri se hetki kun astiat onkin laittamatta koneeseen. Jos tällainen olisi kauhistus teinini kaverille niin sitten sopii olla tulematta.