Oletko kokenut elämässäsi "vapautumisen" ? Osaatko elää hetkessä?

Se vaati vakavan sairastumisen ja toivottomuuden omalla kohdallani. Maailma jotenkin aukeni minulle uudestaan. Sattumusten kautta ajauduin myös työhön, jonka koen merkitylliseksi ja jonka kanssa olen sinut. Olen siitä kiitollinen.

Tie tähän on itsetuntemus, itsen perimmäisen olemuksen luonteen ymmärtäminen. Askeleita tällä tiellä otamme harjoittelemalla tietoisuutta, harjoittamalla itsetutkiskelua, meditaatiota, joogaa. Metodeja on monia joista jokin sopii toiselle ja toinen toiselle. On muistettava että myös metodeista on viimekädessä päästettävä irti. Voimme käyttää metodeita kulkuvälineenä lähelle päästäksemme. Voimme päästä rannalle, mutta veneestä on myös noustava. On myös muistetava että rantahiekkaan ei saa jäädä jälkeäkään.

Kyllä. Asiaan on auttanut ikä ja psykedeeliset huumeet.

Kaiken menetys ja sen jälkeinen oman itsen uudelleen rakentaminen, joka on kesken, sillä valmista ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tie tähän on itsetuntemus, itsen perimmäisen olemuksen luonteen ymmärtäminen. Askeleita tällä tiellä otamme harjoittelemalla tietoisuutta, harjoittamalla itsetutkiskelua, meditaatiota, joogaa. Metodeja on monia joista jokin sopii toiselle ja toinen toiselle. On muistettava että myös metodeista on viimekädessä päästettävä irti. Voimme käyttää metodeita kulkuvälineenä lähelle päästäksemme. Voimme päästä rannalle, mutta veneestä on myös noustava. On myös muistetava että rantahiekkaan ei saa jäädä jälkeäkään.

Ja millaista elämäsi on nyt? Mitä teet?

En, tällä hetkellä vapauttani rajoittaa työnteko, ja vapauden hinta on silloin kova jos lopetan työnteon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tie tähän on itsetuntemus, itsen perimmäisen olemuksen luonteen ymmärtäminen. Askeleita tällä tiellä otamme harjoittelemalla tietoisuutta, harjoittamalla itsetutkiskelua, meditaatiota, joogaa. Metodeja on monia joista jokin sopii toiselle ja toinen toiselle. On muistettava että myös metodeista on viimekädessä päästettävä irti. Voimme käyttää metodeita kulkuvälineenä lähelle päästäksemme. Voimme päästä rannalle, mutta veneestä on myös noustava. On myös muistetava että rantahiekkaan ei saa jäädä jälkeäkään.

Ja millaista elämäsi on nyt? Mitä teet?

Elämä on samanlaista kuin ennenkin, mutta ennen kuvittelin onnellisuuden olevan saavutettava asia, nyt tiedän että olemme kaikki onnellisia, joko tiedämme sen tai emme. Usein olisimme onnellisisa, ellei meillä olisi kiire tehdä itsestämme onnettomia. Millään ei periaatteessa ole väliä onnellisuuden kannalta. Tekemisen laadulla ei ole väliä, tärkeämpää on mistä tekeminen kumpuaa. Tekemisen päämäärälläkään ei ole kauheasti väliä, sillä kun tekeminen virtaa siitä mikä on, sen sijaan mitä ei ole, tapahtuu kaikki ilman vaivannäköä ja sen suunta, olipa se mikä tahansa, on aina ”oikea”.

Voisi sanoa että elämän tarkoitus on elämä itse. Jopa epäilyksemme elämän tarkoituksesta tihkuu elämää. Emme voi paeta sitä mihinkään, mutta voimme tarkkailla väärään suuntaan tai peittää sen erheellisesti kaikenlaisten kuvitelmien alle. Luulin ennen myös että ”vapautuminen” olisi myös vaivannäön takana, mutta se olikin suunnilleen sama kuin että etsisit joulupukkia koko elämäsi, ja viimein kun olet luovuttamassa, joku taputtaa sinua takaapäin olkapäälle. Käännyt ja joulupukki paiskaa kermakakun naamasi päälle :D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

En, tällä hetkellä vapauttani rajoittaa työnteko, ja vapauden hinta on silloin kova jos lopetan työnteon.

Et ymmärtänyt kysymystä.

Kyllä, avioeron jälkeisen itsetutkiskelun jälkeen. Maailmaa mullistava kokemus.

Jep. Mutta sen menettää helposti myös.

Q: how do i do/attain X?

A: Just be here now. When you are here now, whatever you may have tried to achieve, does not matter anymore. And whatever happens, happens without effort. It will turn out that by letting go, loosing the grip, you already have attained it.

Suomennettuna:

K: Kuinka teen/saavutan X:n?

V: Sinun tarvitsee vain olla tässä ja nyt. Kun olet tässä ja nyt, se mitä ikinä oletkaan yrittänyt saavuttaa, menettää merkityksensä. Ja mitä ikinä tapahtuukaan, tapahtuu ilman vaivannäköä. Käy ilmi että päästämällä irti, irroittamalla otteesi, olet saavuttanut sen jo.

Löysin jokunen aika sitten yhden youtubekanavan, joka on ainakin itseäni auttanut huomattavasti asioiden käsittelyssä (vaikka olenkin ihan alkutekijöissä vasta.) Ehkä joku muukin saattaisi hyötyä tästä.

https://www.youtube.com/user/ActualizedOrg

Koen, että minulla on kaikki tarvittava "tieto" tässä, se on minulla vain vielä sellaisen ohuen ohuen harson takana. Olen hetkittäin saanut tarkastella sitä hyvinkin läheltä ja kirkkaasti, mutta ajoittain se tuntuu katoavan useamman harsokerroksen taakse. Mutta en ota paineita. Nautin siitä rauhan tunteesta, jonka saan jo pelkästä tietoisuudesta siitä, että tuo vapautuminen tai viisaus tai syvä rauha tai jotain on aina ihan tässä näin. Hyväksyn, että elämäni on epätäydellistä räpeltämistä ja olen armollinen niin itseäni kuin muita kohtaan. Arjen hektisyydessä (kolmen lapsen pienipalkkaisena yh:na) sitä ei aina niin huomaa, mutta tämänkin annan itselleni anteeksi.

Tällainen perustavanlaatuinen perusrauha minulla on ollut ihan nuoresta lähtien, mutta elämän haasteet ovat hioneet sitä. Olen kohdannut paljon yksinäisyyttä, taloudellista epävarmuutta, kuolemaa, vakavia sairauksia ja joutunut tekemään liian usein suuria vastuullisia päätöksiä yksinäni, jotka koskevat muidenkin elämää. Aina en ole valinnut "oikein". Suurimmalla koetuksella olin kun elin vuosia vakavasti masentuneen kanssa...

Elämä on. Olen ehkä eniten saanut vahvistusta itsessäni jo olevalle "tiedolle" budhalaisuudesta, mutta tämä "viisaus" on löydettävissä joka paikasta. Tarvitaan vain tietoinen ja avoin mieli. Ehkä jopa hieman lapsekas. Että osaa ottaa tämän kaiken meille tapahtuvan ihmeenä, että osaa antaa sen "virrata" meidän läpi, olla takertumatta, olla arvottamatta. Rakastaa itseään ja muita.

up

Olen, mutta en oikeaoppisella tavalla.

Pidän elämää ja ihmisten toimintaa suurena vitsinä. Tämä on vapauttanut minut ihmisille tyypillisistä piirteistä. Tätä ei ole tietenkään järkevää sanoa ääneen kaikille.

Elän monesti hetkessä juuri siksi, että en kunnioita liikaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen, mutta en oikeaoppisella tavalla.

Pidän elämää ja ihmisten toimintaa suurena vitsinä. Tämä on vapauttanut minut ihmisille tyypillisistä piirteistä. Tätä ei ole tietenkään järkevää sanoa ääneen kaikille.

Elän monesti hetkessä juuri siksi, että en kunnioita liikaa ihmisiä.

Minusta tuo kuulostaa myös aika vapauttavalta. Ehkei tätä elämää pidä ottaa kaikkinensa niin vakavasti. Olemme kaikki mitättömiä hippusia kaikkeudessa ja murheemme ja tärkeilymme naurettavaa itsetärkeilyä...

Masentuneena tahtoisin tietää, mitä lohtua ja ns. järkeä buddhalaisuus voi tuoda masentuneen elämään? Tahtoisin löytää jonkun uskonnon joka auttaisi. Kun ei mulle oikein lobotomiaakaan suoda, ei edes sähköhoitoa, niin mielummin sitten hurahtaisin vaikka millaiseksi hihhuliksi, kunhan olisin onnellisempi. Buddhalaisuus voisi tuntua läheiseltä.

Ite mietin et joku joogaretriitti? Semmoselle matkalle? Johonkin Intiaan? Sit sieltä levänneenä takaisin?

En oo ite lähdössä, mut tää oli ehdotus.

Kyllä. Tähän vaikuttivat masennuksesta "parantuminen" ja läheisen kuolema yllättäen tapaturmassa. Tämä läheinen oli pitkän aikaa valmistellut elämäänsä elettäväksi "sitten eläkkeellä". Noh, muutama vuosi uupui siitä eläkeiästä ja kuolema vei.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena tahtoisin tietää, mitä lohtua ja ns. järkeä buddhalaisuus voi tuoda masentuneen elämään? Tahtoisin löytää jonkun uskonnon joka auttaisi. Kun ei mulle oikein lobotomiaakaan suoda, ei edes sähköhoitoa, niin mielummin sitten hurahtaisin vaikka millaiseksi hihhuliksi, kunhan olisin onnellisempi. Buddhalaisuus voisi tuntua läheiseltä.

Kan nabis. LSD. Sienet.