Ystävä joka loukkaa jatkuvasti - on mielestään vaan suorapuheinen
Tämän ihmisen seurassa saa olla aina varpaillaan koska pelkään loukkaavani häntä. Hän loukkaantuu aivan kummallisista asioista jotka eivät edes koske häntä itseään.
Esimerkiksi yhteinen ystävämme oli jakanut seinällään sen "15% naisista tupakoi raskaana ollessaan" linkin ja kommentoin siihen surunaamalla. Sitten tuli yksityisviesti jossa haukkui minut lyttyyn, kuinka tällainen "maho ämmä" ei ole mikään kommentoimaan toisten tupakointia tai tupakoimattomuutta. Hän siis itse poltti raskaana ollessaan, itse olen lapseton.
Toinen oli, kun julkaisin edesmenneestä koirastani muistovideon. Siihen sain viestillä purkauksen, kuinka hänen mumminsa oli hiljattain kuollut ja tuollainen video koirasta loukkaa mummin muistoa.
Shoppaillessa on sanonut, että olisi parempi jos minunlaiseni ihmiset pukeutuisivat vain jätesäkkiin ja näytän mieheltä koska olen niin leveäharteinen. Ravintolassa en allergiani takia tilannut sushia jolloin hän alkoi kovaan ääneen kailottaa kuinka on niin perseestä kun toiset keksivät itselleen allergioita kun eivät uskalla kokeilla mitään uutta.
No, näitä esimerkkejä riittäisi mutta saitte varmaan kuvan tästä ihmisestä. Jokainen tapaaminen ikään kuin imee minusta mehut ja varon kaikkea mitä sanon tai teen, tai mitä myöhemmin päivitän someen jos päivitän.
Tämä ihminen kuuluu kuitenkin kaveriporukkaan joten häntä ei niin vaan voi vältelläkään. Olen jättänyt tekosyiden varjolla menemättä tapaamisiin tämän ihmisen takia. Voiko tuollainen ikinä muuttua? Jos hänen käytöksestään menisi jotain sanomaan niin olisi helvetti irti.
Kommentit (19)
Sanotko tuollaista ystäväksi?
Voit hyvin käyttää hänen lausahdustaan.
Ap:lla on kova tarve rajoittaa muiden sananvapautta. Anna toisen puhua, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Se on jännä miten ne "suorapuheiset ja rehelliset" eivät hyväksy samanlaista vilpittömyyttä itseään kohtaan.
Oijoi, mulla vastaava kokemus.
Kavereita ollaan oltu 20 vuotta ja käytös muuttui kun erosin mun miehestä. Mua arvosteltiin koko ajan. Mun vaatteet oli naurettavat, hiukset kauheet, luonnekkin oli aina väärä. Mä kyllä erotan sarkasmin ja vettuilun ja sen jutut meni aina ton vettuilun puolelle.
Aloin olemaan sen seurassa aina varuillani eikä mulla enää ollut kivaa. Joten pistin sen pois elämästäni.
Kuulukoon mihin kaveriporukkaan tahansa, mun kaveri ei käyttäytyisi noin tai olisi entinen kaveri. Minkä ikäisiä olette?
Komppi ykköselle.
Minusta sinä et voi muuta kuin olla suorapuheinen ja nostaa kissan pöydälle. Hänhän nimittäin ei koskaan ala miettiä puhumisiaan, jos sinä sallit hänen haukkua sinua tuolla lailla!
Eli sinä vaikenemisellasi mahdollistat tuon käytöksen. Älä tee niin.
Harjoittele vaikka jo etukäteen sopivat reaktiot, jotka sanot ääneen HETI, kun hän alkaa sinua mollata. Ihan rauhallisesti sanot, mutta sanot.
Vaikkapa näin: "sinä sanoit todella loukkaavasti, miksi käyttäydyt noin?"
Ja kun hän vetoaa suorapuheisuuteen tms., sanot "ei tuo ole suorapuheisuutta, vaan äärimmäisen loukkaavaa käytöstä. Suorapuheinen ihminen osaa sanoa mielipiteensä ilman tuollaista haukkumista, ja suorapuheinen ihminen sanoo suoraan myös kehuja ja kannustusta, sinä sen sijaan ainoastaan haukut."
Jos vieläkään hän ei ymmärrä pyytää anteeksi, sanot: "Minä odotan sinulta nyt aitoa anteeksipyyntöä ja tapojen muutosta, ja kunnes siihen kykenet, en halua olla kanssasi."
Ja sitten todellakin keskeytät tapaamisen, on se sitten puhelinkeskustelu, somekeskustelu tai vaikkapa kauppareissu. Lähdet kotiin, suljet puhelimen.
Joo, voi hyvin olla, että mitään muutosta ei tule, mutta voi myös olla, että hän oppii miettimään ainakin sinun kanssasi sitä, miten kommentoi. Ja mikä olisi PAHINTA mitä hän nyt voisi tehdä? Loukkaantuu ja alkaa haukkua sinua ystävillenne? No haloo, eikös tuollaisesta tyypistä olisikin hyvä päästä eroon, ja tuskin hänen käytöksensä mikään uutinen on yhteisille kavereillenne.
Joku nyt taas sanoo, että aikuista ihmistä ei kenelläkään ole velvollisuus kasvattaa. No ei niin, mutta toisaalta on rehtiä ja suoraselkäistä kertoa, mikä mättää. Eikä alkaa valehdella ja luimistella ja vältellä.
Ja sinulle ITSELLESI on kasvattavaa opetella pitämään puolesi. Sinä itse hyödyt siitä, että vedät rajat sille, miten sallit itseäsi kohdeltavan!
Olen poistanut jo aikoja sitten tuollaiset ihmiset elämäsräni. On onnellista kun ei tarvitse turhaan olla pahalla mielellä. Kaveripiiristä en välittäisi. Kyllä oikeat kaverit jäävät ja uusiakin tulee.
En alkais mihinkään keskusteluihin noin luonnevikaisen kanssa. Odotettavissa olisi vain henkisesti väkivaltainen hyökkäys tai hetken mielistely eikä käytös ainakaan paranisi. Välit poikki vaan.
Lopetin yhteydenpidon samanlaiseen tunneheikkilään silloin kun aloin odottaa esikoistani, enkä ole hetkeäkään kaivannut takaisin. Jatkuvaa nillittämistä, selän takana puhumista, henkilökohtaisten asioiden ruodintaa, itseensä ottamista ja räksyttämistä milloin mistäkin. Raskaana ollessa tajusi, ettei tuollaista hullukaan jaksa ja sitten vain tuli tehtyä stoppi. Tyyppi itse vetosi, miten oli vuosi aiemmin puolustanut minua hänen kavereilleen jossain ihmissuhdesotkussa, ja muuten hyvä, mutta en pyytänyt saati kaivannut hänen apuaan koska en todellakaan ollut kiinnostunut hänen kavereittensa mielipiteistäni elämästäni. Dramaattisesti kaveri laittoi itse välit poikki, kun en suostunut kuuntelemaan hänen ilmaista neuvolaansa. Siinä kohtaa kun hän alkoi puhelimessa puimaan tulevaisuuttani lapsen kanssa, en ole puhunut hänen kanssaan enää. Lisäksi se kateudesta johtuva ilkeys oli jotain mitä en voinut sietää.
Mä lähtisin nykyisin monesta vastaavasta tilanteesta vain marssimaan pois, enkä jäisi enää kuuntelemaan. Ei kiitos.
12 jatkaa..
Muistan kun tapasin mieheni, niin "ystävä" otti nokkaansa, kun en tiedottanut siitä miten olimme käyneet treffeillä salaa ja tapailleet pitkään ennen asian julkituomista. Kun viimein kerroimme siitä, niin hän oli saanut raivarin selkäni takana. Sen jälkeen minulle alkoikin tihkua epäedullisia tietoja miehestä ja minua varoitettiin miehen epäluotettavuudesta, mikä oli sinänsä hassua kun mietin kuka oli kertojana.
Lisäksi hänellä oli joku outo holhoava asenne minua kohtaan, mikä enemmän huvitti kuin harmitti. Olin kuulemma aika paska akka, kun en kertonut yhtenä perjantai-iltana suunnitelmistani heille enkä luvannut lähteä heidän kanssaan mihinkään. Kaveri oli sitten soittanut tietämättäni miehelleni, joka oli ajamassa luokseni, että miksi emme ole tapaamassa, että olen aivan yksin ja hylättynä kotona. Mies oli vain nauranut, eikä kertonut edelleenkään että aiomme tavata.
Kun olimme jo hyvän aikaa seurustelleet, niin kaveri kyseli miksi emme jo seurustele. Kun tiedustelin miksi hän uskoo niin, niin hän vetosi siihen, että sitä ei ole kirjattu Facebookiin. Naureskelimme miehen kanssa sille humalaiselle puhelulle ja hihitellen lisäsimme tiedon sinne. Kaveri oli heti kertomassa kaikille, miten hänen ansiostaan hommat alkoivat edetä kun emme vain osaa..
Tosiaan, kyse oli minua vanhemmasta ihmisestä ja olimme piirun alle kolmenkymmenen, kun nyt mietittynä tuo käytös on ihan älyttömän kypsymätöntä. :D
Olen taas niiin tyytyväinen että en ole missään mukasosiaalisessa mediassa. Säästyn kaikelta tuollaiselta.
Tuollainen ihminen, joka vettuilee jatkuvasti niin hänen on pakko kestää kyllä kun antaa takaisin.
Lataa takaisin vaan ”totuuksia”. Minä tein näin, vaikka ei sovi luonteeseeni yhtään. Helpotti tavallaan kun vielä pääsi hankalasta ihmisestä eroon.
Blokkasin just facessa yhden tuollaisen pahanilmanlinnun. En kaipaa hänen negatiivisia kommentteja omiin postauksiini, enkä ylipäätään välitä kuulla hänestä mitään. Hänellä ei koskaan ole mitään positiivista sanottavaa mihinkään asiaan. Omat postauksensa ovat pelkkää ruikuttamista siitä, miten taas kaikki on väärin, vaikeaa ja epäreilua. Etsiköön uuden uhrin, josta imeä elämäniloa, minä en enää jaksa.
Kuulostaa narsistin käytökseltä. Jäänyt uhmakkaan lapsen tasolle ja pitää oikeutenaan arvostella toisia.
En voi olla ihmettelemättä, miten tuolla kuvatulla ihmisellä kuitenkin kavereita ilmeisesti riittää. Onko hänellä muuten hyvät sosiaaliset taidot (heh...), korkea status, viehättävä ulkonäkö... mitä?
Aika loukkaus oli sanoa sinua jo mahoksi ämmäksi. Ei tuollainen mikään kaveri ole.
Nyt nostat kissan pöydälle vaan. Minkälainen helvetti olisi siitä irti? Siis jakautuisivatko ystävänne kahteen leiriin, joista osan mielestä sinä olisit "aivan hirveä ja kohtuuton, ilkeä" tätä imbesilliä kohtaan, vai kuinka? Alkoi oikein kiinnostaa.