Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia pitempään kestäneestä yksipuolisesta rakkaudesta
03.07.2018 |
Nyt on mennyt 5 vuotta. On-offia. Kaksi kertaa on mennyt kokonainen vuosi ettei ole edes nähty. Nytkin luulin että ohi on, mutta yllätysnäkeminen pudotti minut polvilleen. Mies on kuuleman mukaan onnellisessa suhteessa tahollaan mutta minä vaan kärvistelen. Olen säälittävä idiootti kun en pääse tästä päähänpinttymästäni eroon. Tiedän ettei hän välitä minusta mutta silti vielä uskon ja toivon. Ehkä vielä jonain päivänä. Tai vaikka ei, niin silti rakastan. En tiedä mitä tapahtuisi jos tapaisin jonkun toisen miehen. En osaa edes kuvitella.
Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (40)
Ristiriitaista on, että haluaisi olla rakkautensa kohteen kanssa mutta hyväksyy myös sen että hän on toisen kanssa koska rakastaa tätä eikä minua. Kateuden tunteita on silti, koska haluaisin olla se jota hän rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä on kai aika tuore juttu, koska noin vuoden olen ollut rakastunut mieheen, joka ei edes tiedä tunteistani saati että hän vastaisi niihin. Olemme kyllä ihan hyvät kaverit ja paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Se on ihanaa! Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen - saan nauttia ihanasta ihastumisen tunteesta, mutta ei ole pienintäkään vaaraa joutua parisuhteeseen. Se olisi minulle kauhistus!
Vierailija kirjoitti:
No tämä on kai aika tuore juttu, koska noin vuoden olen ollut rakastunut mieheen, joka ei edes tiedä tunteistani saati että hän vastaisi niihin. Olemme kyllä ihan hyvät kaverit ja paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Se on ihanaa! Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen - saan nauttia ihanasta ihastumisen tunteesta, mutta ei ole pienintäkään vaaraa joutua parisuhteeseen. Se olisi minulle kauhistus!
Onkohan tämmöistä paljonkin? Ettei kerrota ihastumisesta toiselle vaan nautiskellaan siitä ihan vain itsekseen? Mieleeni muistuu työkaveri vuosien takaa, mies jolla oli vaimo ja 5 lasta, ja hän oli monta vuotta kovin ystävällinen minua kohtaan. Toinen työkaveri totesikin minulle: jaa-a, kyllä Pekka on nyt kovin rakastunut. En hyväksynyt ajatusta silloin, vaan suhtauduin Pekkaan ihan vain kaverina. Mutta kyllä hän tosiaan käyttäytyi kuin ihastunut.
Kirjoitin vuonna 2002 deittinet-palstalle itsestäni, taisin olla hiukan masentunutkin. Tietokone-näppärät onnistuivat saamaan koneeltani kuvamateriaalia. Siitä asti olen ollut lakkaamatta yksipuolisen kiinnostuksen kohteena, vieläpä useiden ihmisten taholta. Toki olen kaunis, lahjakas ja monin tavoin mielenkiintoinen persoona, mutta silti jaksan ihmetellä miten jotkut jaksavat. Painoindeksini, kuppini, harrastukseni, asumiseni, elintasoni ym. jaksavat kiinnostaa. En siis tosiaan ole mikään missi tai malli. Enkä ole hullu ;)
En oikein tiedä, mitä kyseiset ihmiset haluavat minusta. Haluaisin tehdä videotaideteoksen, jossa henkilö(t) kertovat miksi, mikä minussa ärsyttää tai kiinnostaa? Kuvaisin videon neutraalia taustaa vasten ja antaisin esiintyjän kertoa. Minkä takia? Seksi, ikonisuus, provokaation kautta valtaa? Neitsyt - maksullinen, hulluus, yhteiskunnan marginaalisuus, seksi, raha vai valta?
Olen varma, että videosta tulisi taiteellisesti kiinnostava. Tietysti, jos saisin kyseiset ihmiset avoimiksi ja aidosti kertomaan kokemuksistaan.
Videossa voitaisiin puhua vaikka Mariasta. Siirretään kokemus kolmanteen persoonaan. Kuitenkin kyse olisi omakuvasta, haluaisin hiukan peilata itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaan vielä edelliseen kirjoitukseeni. Voisiko videossa esiintyjä kokea videon alistavana? Vaatisi suunnatonta rohkeutta esiintyä omalla naamalla ja kertoa suoraan tunteistaan ja ajatuksistaan kameran edessä. Pystyisikö tavoittelemani ihmiset siihen. Se on ehkä helppoa kirjoittaa anonyymisti netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vuonna 2002 deittinet-palstalle itsestäni, taisin olla hiukan masentunutkin. Tietokone-näppärät onnistuivat saamaan koneeltani kuvamateriaalia. Siitä asti olen ollut lakkaamatta yksipuolisen kiinnostuksen kohteena, vieläpä useiden ihmisten taholta. Toki olen kaunis, lahjakas ja monin tavoin mielenkiintoinen persoona, mutta silti jaksan ihmetellä miten jotkut jaksavat. Painoindeksini, kuppini, harrastukseni, asumiseni, elintasoni ym. jaksavat kiinnostaa. En siis tosiaan ole mikään missi tai malli. Enkä ole hullu ;)
En oikein tiedä, mitä kyseiset ihmiset haluavat minusta. Haluaisin tehdä videotaideteoksen, jossa henkilö(t) kertovat miksi, mikä minussa ärsyttää tai kiinnostaa? Kuvaisin videon neutraalia taustaa vasten ja antaisin esiintyjän kertoa. Minkä takia? Seksi, ikonisuus, provokaation kautta valtaa? Neitsyt - maksullinen, hulluus, yhteiskunnan marginaalisuus, seksi, raha vai valta?
Olen varma, että videosta tulisi taiteellisesti kiinnostava. Tietysti, jos saisin kyseiset ihmiset avoimiksi ja aidosti kertomaan kokemuksistaan.
Pitäisköhän sun jatkaa elämääsi eteenpäin ja unohtaa jo 16 vuotta sitten sinusta kiinnostuneet miehet?
Vuosi on nyt mennyt näin. Olemme jonkinlaisessa raastavassa säätösuhteessa, mutta hän ei halua mitään vakavampaa. Ei kuulemma nyt eikä koskaan. Itsehän haluaisin hänet kokonaan, olen toivottoman rakastunut.
Monesti olen yrittänyt lopettaa, mutta aina vaan kulkeutunut takaisin tähän kuluttavaan kanssakäymiseen. Hänelle se on vain hauskanpitoa.
Kukaan muu ei jaksa kiinnostaa, odotan vain näkemistä ja jokainen pienikin viesti saa aikaan edelleen tunteen. Säälittävää? Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on nyt mennyt näin. Olemme jonkinlaisessa raastavassa säätösuhteessa, mutta hän ei halua mitään vakavampaa. Ei kuulemma nyt eikä koskaan. Itsehän haluaisin hänet kokonaan, olen toivottoman rakastunut.
Monesti olen yrittänyt lopettaa, mutta aina vaan kulkeutunut takaisin tähän kuluttavaan kanssakäymiseen. Hänelle se on vain hauskanpitoa.
Kukaan muu ei jaksa kiinnostaa, odotan vain näkemistä ja jokainen pienikin viesti saa aikaan edelleen tunteen. Säälittävää? Kyllä.
Pystytkö avaamaan vähän, mikä tekee tästä niin erityisen? Miksi kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä vai etkö saa muilta vastakaikua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vuonna 2002 deittinet-palstalle itsestäni, taisin olla hiukan masentunutkin. Tietokone-näppärät onnistuivat saamaan koneeltani kuvamateriaalia. Siitä asti olen ollut lakkaamatta yksipuolisen kiinnostuksen kohteena, vieläpä useiden ihmisten taholta. Toki olen kaunis, lahjakas ja monin tavoin mielenkiintoinen persoona, mutta silti jaksan ihmetellä miten jotkut jaksavat. Painoindeksini, kuppini, harrastukseni, asumiseni, elintasoni ym. jaksavat kiinnostaa. En siis tosiaan ole mikään missi tai malli. Enkä ole hullu ;)
En oikein tiedä, mitä kyseiset ihmiset haluavat minusta. Haluaisin tehdä videotaideteoksen, jossa henkilö(t) kertovat miksi, mikä minussa ärsyttää tai kiinnostaa? Kuvaisin videon neutraalia taustaa vasten ja antaisin esiintyjän kertoa. Minkä takia? Seksi, ikonisuus, provokaation kautta valtaa? Neitsyt - maksullinen, hulluus, yhteiskunnan marginaalisuus, seksi, raha vai valta?
Olen varma, että videosta tulisi taiteellisesti kiinnostava. Tietysti, jos saisin kyseiset ihmiset avoimiksi ja aidosti kertomaan kokemuksistaan.Pitäisköhän sun jatkaa elämääsi eteenpäin ja unohtaa jo 16 vuotta sitten sinusta kiinnostuneet miehet?
On tullut uusia tämän prosessin aikana. Tämä on pyörre. Minusta on mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka koen hyvin vaillinaisiksi ja samalla kiinnostaviksi.
Tämä asia, siis nettikirjoittelu, on muokannut minua ihmisenä ja persoonana.
Olin alalla, jossa maine on tosi tärkeä. Jouduin nettikirjoittelun takia irtisanoutumaan, sain burnoutin yms. Kirjoittelu on johdattanut minut kohti kuvataiteellista maailmaa, koska jossain vaiheessa koin, että en pysty mihinkään muuhun työhön. Olen hyvin herkkä ihminen. Kirjoittelu on vaikuttanut parinvalintaani, ystävieni valintaan, jopa siihen, missä asun.
Joskus mietin, että provosointi tahallani, jotta pääsen haluamaani lopputulokseen. Tiesinkö alitajuisesti, mitä seuraamuksia on?
Eli vastaus, en voi unohtaa, koska kirjoittelu on vaikuttanut aivan kaikkeen elämässäni. Nyt haluan taiteen kautta pohtia asiaa. Lapsuuden ystäväni sanoi joskus, että minusta ei tiedä, olenko lintu vai kala. Tässä on minulle ehkäpä kysymys samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä. Vaikea on unohtaa, kun saan muistutuksen joka kerran, kun menen rintaliiviostoksille tai vien lapsen päiväkotiin. Elinpiirini ihmiset, jotka luultavasti ovat nähneet leviteltyjäni kuviani tai kuvani kera huonolla kieliopilla kirjoitettuja viestejä. Heidän eleensä ja ilmeensä muokkaavat arkipäivääni. Tai kun menen puistoon tai luultavammin jätän menemättä puistoon. Kaikki tämä on muokannut elämääni.
Siksi pohdin ja analysoin tätä. Tämä on kuin polttoainetta taiteeseeni. Olen antanut omakuvan pirstaloitua nettiin. Haluan koota sen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on nyt mennyt näin. Olemme jonkinlaisessa raastavassa säätösuhteessa, mutta hän ei halua mitään vakavampaa. Ei kuulemma nyt eikä koskaan. Itsehän haluaisin hänet kokonaan, olen toivottoman rakastunut.
Monesti olen yrittänyt lopettaa, mutta aina vaan kulkeutunut takaisin tähän kuluttavaan kanssakäymiseen. Hänelle se on vain hauskanpitoa.
Kukaan muu ei jaksa kiinnostaa, odotan vain näkemistä ja jokainen pienikin viesti saa aikaan edelleen tunteen. Säälittävää? Kyllä.
Pystytkö avaamaan vähän, mikä tekee tästä niin erityisen? Miksi kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä vai etkö saa muilta vastakaikua?
Kukaan ei tunnu yhtä hyvältä, koska ilmeisesti tämä rakastumisen tunne on saanut pääni aivan sekaisin. Minua kyllä lähestytään aika usein ja jossakin mielessä olisi paljon helpompaa saada toivoamaani vastakaikua joltakin muulta kuin häneltä. Yritin tapailla yhtä potentiaalista tyyppiä, mutta en kyennyt mihinkään fyysiseen, koska tuo ihastus pyöri mielessä.
Olen aina ollut ihastuessani hyvin sitoutuva, mutta tähän mennessä ne ovat olleet seurustelukumppaneita. Nyt sitten sellainen, joka vain ”viihtyy” kanssani ja itse tekisin mitä vain, jotta olisimme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on nyt mennyt näin. Olemme jonkinlaisessa raastavassa säätösuhteessa, mutta hän ei halua mitään vakavampaa. Ei kuulemma nyt eikä koskaan. Itsehän haluaisin hänet kokonaan, olen toivottoman rakastunut.
Monesti olen yrittänyt lopettaa, mutta aina vaan kulkeutunut takaisin tähän kuluttavaan kanssakäymiseen. Hänelle se on vain hauskanpitoa.
Kukaan muu ei jaksa kiinnostaa, odotan vain näkemistä ja jokainen pienikin viesti saa aikaan edelleen tunteen. Säälittävää? Kyllä.
Musta toi ei oo säälittävää! Tuollainen suhde kyllä raastaa ja kuluttaa sit nopeasti loppuun ja vaarana on lisäksi katkeroituminen. Itse tekisin kylmät ja lopettaisin täysin kaikki yhteydenpidot vedoten nimenomaan siihen, että teillä on erilaiset tunteet. Ehkäpä toinen osapuoli havahtuisi myös että välittääkin enemmän tai sitten ei, kuitenkin molemmat tilanteet olisi sulle voitto.
Olen bi-mies, ja vastaavanlaisessa tilanteessa. Olen ollut pari vuotta toivottoman ihastunut kaverimieheen, jota näen satunnaisesti yhteisten ystävien kautta. Olen kertonut hänelle tunteistani, mutta hän ei halua kanssani mitään kaveruutta enempää. Hän tykkää siis kyllä miehistä noin yleensä ottaen, joten siitä ei kiikasta, mutta en vain ole hänen tyyppiään ilmeisesti.
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kokonaan en voi katkaista välejä, sillä meillä on niin päällekkäiset elämänpiirit, että joutuisin hylkäämään puolet ystävistäni, jotta emme varmasti enää tapaisi.
Olen yrittänyt myös tapailla muita, mutta en ole minäkään kyennyt mihinkään fyysiseen kun en saa tuota yhtä miestä päästäni.
Miten pystytte yhä hengaamaan samassa seurassa "kohteen" kanssa, eikä se teekään pahaa niin kuin minulle? Iso ja kiusallinen ongelma nimenomaan yhteisen ystäväpiirin vuoksi. Ystävä sanoi minulle että minun pitää olla niin kypsä että pääsen asian yli ja pystyn olemaan samassa seurassa.
En vaan pysty, enkä haluaisi nähdäkään tätä miestä että pääsisin asian yli.
Entä sitten kun rakkaudellanne on uusi kumppani? Pystyittekö jatkamaan yhteydenpitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vuonna 2002 deittinet-palstalle itsestäni, taisin olla hiukan masentunutkin. Tietokone-näppärät onnistuivat saamaan koneeltani kuvamateriaalia. Siitä asti olen ollut lakkaamatta yksipuolisen kiinnostuksen kohteena, vieläpä useiden ihmisten taholta. Toki olen kaunis, lahjakas ja monin tavoin mielenkiintoinen persoona, mutta silti jaksan ihmetellä miten jotkut jaksavat. Painoindeksini, kuppini, harrastukseni, asumiseni, elintasoni ym. jaksavat kiinnostaa. En siis tosiaan ole mikään missi tai malli. Enkä ole hullu ;)
En oikein tiedä, mitä kyseiset ihmiset haluavat minusta. Haluaisin tehdä videotaideteoksen, jossa henkilö(t) kertovat miksi, mikä minussa ärsyttää tai kiinnostaa? Kuvaisin videon neutraalia taustaa vasten ja antaisin esiintyjän kertoa. Minkä takia? Seksi, ikonisuus, provokaation kautta valtaa? Neitsyt - maksullinen, hulluus, yhteiskunnan marginaalisuus, seksi, raha vai valta?
Olen varma, että videosta tulisi taiteellisesti kiinnostava. Tietysti, jos saisin kyseiset ihmiset avoimiksi ja aidosti kertomaan kokemuksistaan.Pitäisköhän sun jatkaa elämääsi eteenpäin ja unohtaa jo 16 vuotta sitten sinusta kiinnostuneet miehet?
On tullut uusia tämän prosessin aikana. Tämä on pyörre. Minusta on mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka koen hyvin vaillinaisiksi ja samalla kiinnostaviksi.
Tämä asia, siis nettikirjoittelu, on muokannut minua ihmisenä ja persoonana.
Olin alalla, jossa maine on tosi tärkeä. Jouduin nettikirjoittelun takia irtisanoutumaan, sain burnoutin yms. Kirjoittelu on johdattanut minut kohti kuvataiteellista maailmaa, koska jossain vaiheessa koin, että en pysty mihinkään muuhun työhön. Olen hyvin herkkä ihminen. Kirjoittelu on vaikuttanut parinvalintaani, ystävieni valintaan, jopa siihen, missä asun.
Joskus mietin, että provosointi tahallani, jotta pääsen haluamaani lopputulokseen. Tiesinkö alitajuisesti, mitä seuraamuksia on?
Eli vastaus, en voi unohtaa, koska kirjoittelu on vaikuttanut aivan kaikkeen elämässäni. Nyt haluan taiteen kautta pohtia asiaa. Lapsuuden ystäväni sanoi joskus, että minusta ei tiedä, olenko lintu vai kala. Tässä on minulle ehkäpä kysymys samasta asiasta.
Paranoia
Mulla sama tilanne kuin ap:lla. En tiedä, miksi elämäni rakkaus jätti minut parin vuosikymmenen jälkeen. En saanut koskaan sitä tietää ja siksi en ole osannut päästää irti. En tiedä, onko tämä edes rakkautta, vai mitä. Sellainen closure puuttuu, enkä pääse eteenpäin, kun en sitä koskaan saa. Ehkäpä pitäisi vaan löytää uusi mies jo vihdoinkin?
Voih, miten tuttua. Mulla on nyt kaksi vuotta takana yksipuolisia tunteita. Ihan perseestä, miten tästä pääsee eroon? Uusi ihminen varmasti auttaisi, mutta kuljen laput silmillä, en näe ketään muuta. Tää hajottaa mut vielä ihan palasiksi
Alue: Aihe vapaa
7 vuotta olen ollut totaalisen ihastunut (entiseen)työkaveriini. Ihan typerää. Seurustelen itse, hän on sinkku. Olen vain saanut hänestä kauhean päähänpinttymän mutta en ole uskaltanut tehdä asialle mitään.