Jos saisit tietää miehesi pettäneen vuosia sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ehdottomia täällä ollaan. Itse annoin vaimolle pettämisen anteeksi. Toki pieni lapsi kuvioissa.. Toisella kerrallla en sitten enää antanutkaan anteeksi vaikka oli putkahtanut välissä taas uusi lapsi maailmaan. Kerran voi erehtyä..

Millaisen pettämisen annoit anteeksi? Kertakännipanon? Vai vuosia kestäneen sivusuhteen, jossa vaimosi rakasti toista?

Puolisen vuotta oli zättäillyt jonkun vanhan kaverin kanssa ja omalla lomalla pani tätä tyyppiä sitten parin viikon ajan. Kovasti oli vaimo tuolloin hylkäämässä lastaankin ja muuttamassa tämän vanhan kaverin perään toiseen maahan.

Jos minä olisin pettänyt miestäni vuosia sitten, niin saisin varmasti mieheltäni todelliset vihat niskaani eropaoereiden myötä. Hän myös tekisi kaiken siitä eteenpäin todella hankalaksi. Jos mieheni taas olisi tehnyt saman jutun, niin eropaperit lähtisivät samantien ja minkäänlaista luottoa ei enää hänen suhteensa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ehdottomia täällä ollaan. Itse annoin vaimolle pettämisen anteeksi. Toki pieni lapsi kuvioissa.. Toisella kerrallla en sitten enää antanutkaan anteeksi vaikka oli putkahtanut välissä taas uusi lapsi maailmaan. Kerran voi erehtyä..

Olet varmaan teetättänyt testit, että lapset ovat sinun?

Vanhempi ainakin näyttää niin paljon minulta että ainoa toinen isäehfokas olisi oma isäni. Nuorempi on niin pieni ettei mikään 23&me testi edes onnistuisi vielä. Ihan samat silmät kuin itselläni niin en kyllä hirveästi epäile. Asumme siis edelleen yhdessä koska nuorempi on liian nuori päivähoitoon. Heti kun oppii kävelemään lähtee pyörät pyörimään

Sain tietää eksäni pettäneen mua vuotta ennen avioeroa.

Sain tietää sen siten, että mies julisti feisbuukissa onnensa nyksänsä kanssa kestäneen 15 vuotta. Erostamme on 14 vuotta.

Minua vitutti aivan määrättömästi se, että jouduin maksamaan hänen/meidän viimeisen yhteisen vuotemme ihan kuvitellessani avioliittomme vielä olevan olemassa. Jos hän olisi pienesti edes vihjannut että hänellä on uusi, olisi saanut mennä saman tien rahattoana tielle (kuten sitten saikin, kun sain suhteen selville). Miksi helvetissä mun piti kärsiä se meidän surkeuden viimeinen vuosi? Häh?

Ymmärrän olleeni naurettava. Mutta enää en viitsi olla. Eksä on kadonnut elämästäni, toivottavasti iäksi. Estin hänet kaikilla yhteystavoilla, joten enää ei tarvitse minulta kysyä varakämppää, lakineuvoja, tavaroita lainaan, pariterapeuttia eikä mitään muutakaan. Ilmoitin myös lapsille (32 ja 28) että isänsä suhteen ei minulla enää ole suhteita, enkä aio lainata autojani, mökkejäni enkä mitään muutakaan jotta saisivat "isän kanssa aikaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ehdottomia täällä ollaan. Itse annoin vaimolle pettämisen anteeksi. Toki pieni lapsi kuvioissa.. Toisella kerrallla en sitten enää antanutkaan anteeksi vaikka oli putkahtanut välissä taas uusi lapsi maailmaan. Kerran voi erehtyä..

Olet varmaan teetättänyt testit, että lapset ovat sinun?

Vanhempi ainakin näyttää niin paljon minulta että ainoa toinen isäehfokas olisi oma isäni. Nuorempi on niin pieni ettei mikään 23&me testi edes onnistuisi vielä. Ihan samat silmät kuin itselläni niin en kyllä hirveästi epäile. Asumme siis edelleen yhdessä koska nuorempi on liian nuori päivähoitoon. Heti kun oppii kävelemään lähtee pyörät pyörimään

Miksi lapsen pitää oppia kävelemään ensin? Miksi roikut typerillä tekosyillä liitossasi?

Vaino tosissaan vielä ehdotti että mitä jos jatkettaisiin avoimessa avioliitossa. Ei käynyt minulle. Ei ole enää mitään luottoa tähän valehtelijapettäjään

Haluaisitteko edes tietää, vai olisko parempi vain elää ilman tietoa pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ehdottomia täällä ollaan. Itse annoin vaimolle pettämisen anteeksi. Toki pieni lapsi kuvioissa.. Toisella kerrallla en sitten enää antanutkaan anteeksi vaikka oli putkahtanut välissä taas uusi lapsi maailmaan. Kerran voi erehtyä..

Olet varmaan teetättänyt testit, että lapset ovat sinun?

Vanhempi ainakin näyttää niin paljon minulta että ainoa toinen isäehfokas olisi oma isäni. Nuorempi on niin pieni ettei mikään 23&me testi edes onnistuisi vielä. Ihan samat silmät kuin itselläni niin en kyllä hirveästi epäile. Asumme siis edelleen yhdessä koska nuorempi on liian nuori päivähoitoon. Heti kun oppii kävelemään lähtee pyörät pyörimään

Miksi lapsen pitää oppia kävelemään ensin? Miksi roikut typerillä tekosyillä liitossasi?

Siksi koska en halua laittaa muutaman kuukauden ikäistä lasta päivähoitoon jäämään isompien lasten jalkoihin. Noin 1v iässä kun osaa kävellä on päivähoito ok. Minusta tulee se lähivanhempi, mutta lapset asuvat silti vuoroviikoin molemmilla. Helpompaa se on itsellekin kun lapsi nukkuu sitten yöt noin suunnilleen kokonaan. Kuitenkin töissä pitäö käydä jne. En roiku liitossa. Kotona puhutaan vain ihan pakolliset mitä kaupasta jne. jutut. Mitään muuta yhteyttä ei enää ole eikä tule

No mulle kävi noin. Aika paska juttu, eniten siinä kaivelee se epärehellisyys ja valehtelu. Jatkettiin kuitenkin, koska mies on muuttunut niistä ajoista ja meillä on elämässä paljon hyvää. Paljon olen siltä kestänyt, siis muutakin kuin tuon pettämisen. Enää en sietäisi sellaista toimintaa ollenkaan, mitä aikoinaan.

Jos eroaminen olisi tuntunut vaihtoehdolta, olisin voinut päätyä siihenkin. Teoreettisessa tilanteessa paljon riippuisi siitä, miten asia kävisi ilmi ja miten mies siihen suhtautuisi. Se että se on miehelle vanha asia, jonka haluaa ehkä vain unohtaa, ei muuta sitä, että toiselle se on uusi asia, joka pitää saada käydä läpi. Miehelle tunnustus oli helpotus, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä kaikkea jouduin käymään läpi.

Luottamus on koetuksella, oma pettämiskynnys on varmasti laskenut jonkin verran ja sitä on aika herkkä kaikille v-maisuuksille ja huonolle käytökselle. Jonkinlainen masennusjaksokin tuosta taisi seurata, mutta onneksi se on jo jäänyt taakse. Arki on palannut uomiinsa, mutta kyllä se muutti jotain varmaan pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

No mulle kävi noin. Aika paska juttu, eniten siinä kaivelee se epärehellisyys ja valehtelu. Jatkettiin kuitenkin, koska mies on muuttunut niistä ajoista ja meillä on elämässä paljon hyvää. Paljon olen siltä kestänyt, siis muutakin kuin tuon pettämisen. Enää en sietäisi sellaista toimintaa ollenkaan, mitä aikoinaan.

Jos eroaminen olisi tuntunut vaihtoehdolta, olisin voinut päätyä siihenkin. Teoreettisessa tilanteessa paljon riippuisi siitä, miten asia kävisi ilmi ja miten mies siihen suhtautuisi. Se että se on miehelle vanha asia, jonka haluaa ehkä vain unohtaa, ei muuta sitä, että toiselle se on uusi asia, joka pitää saada käydä läpi. Miehelle tunnustus oli helpotus, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä kaikkea jouduin käymään läpi.

Luottamus on koetuksella, oma pettämiskynnys on varmasti laskenut jonkin verran ja sitä on aika herkkä kaikille v-maisuuksille ja huonolle käytökselle. Jonkinlainen masennusjaksokin tuosta taisi seurata, mutta onneksi se on jo jäänyt taakse. Arki on palannut uomiinsa, mutta kyllä se muutti jotain varmaan pysyvästi.

Toivotko, ettet olisi ikinä saanut tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle kävi noin. Aika paska juttu, eniten siinä kaivelee se epärehellisyys ja valehtelu. Jatkettiin kuitenkin, koska mies on muuttunut niistä ajoista ja meillä on elämässä paljon hyvää. Paljon olen siltä kestänyt, siis muutakin kuin tuon pettämisen. Enää en sietäisi sellaista toimintaa ollenkaan, mitä aikoinaan.

Jos eroaminen olisi tuntunut vaihtoehdolta, olisin voinut päätyä siihenkin. Teoreettisessa tilanteessa paljon riippuisi siitä, miten asia kävisi ilmi ja miten mies siihen suhtautuisi. Se että se on miehelle vanha asia, jonka haluaa ehkä vain unohtaa, ei muuta sitä, että toiselle se on uusi asia, joka pitää saada käydä läpi. Miehelle tunnustus oli helpotus, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä kaikkea jouduin käymään läpi.

Luottamus on koetuksella, oma pettämiskynnys on varmasti laskenut jonkin verran ja sitä on aika herkkä kaikille v-maisuuksille ja huonolle käytökselle. Jonkinlainen masennusjaksokin tuosta taisi seurata, mutta onneksi se on jo jäänyt taakse. Arki on palannut uomiinsa, mutta kyllä se muutti jotain varmaan pysyvästi.

Toivotko, ettet olisi ikinä saanut tietää?

En missään nimessä! Päinvastoin toivon, että olisin saanut tietää heti tuoreeltaan. Että olisin saanut itse päättää, miten siihen reagoin. Tai että oltaisiin eletty samoilla säännöillä. Tuskin siltikään olisin itse käynyt vieraissa, mutta mulla olisi pitänyt olla siihen samanlainen oikeus. Nyt se valta otettiin minulta pois, kun mies päätti puolestani (kun ei kertonut). Tai ilmeisesti jollain tasolla tiesinkin siitä, mutta kun ei ollut "todisteita". Luultavasti silloin olisi kyllä tullut ero muistakin syistä johtuen. Mutta siis minusta tuo valehtelu on pahinta. Pettämisen olisin voinut antaa ehkä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää eksäni pettäneen mua vuotta ennen avioeroa.

Sain tietää sen siten, että mies julisti feisbuukissa onnensa nyksänsä kanssa kestäneen 15 vuotta. Erostamme on 14 vuotta.

Minua vitutti aivan määrättömästi se, että jouduin maksamaan hänen/meidän viimeisen yhteisen vuotemme ihan kuvitellessani avioliittomme vielä olevan olemassa. Jos hän olisi pienesti edes vihjannut että hänellä on uusi, olisi saanut mennä saman tien rahattoana tielle (kuten sitten saikin, kun sain suhteen selville). Miksi helvetissä mun piti kärsiä se meidän surkeuden viimeinen vuosi? Häh?

Ymmärrän olleeni naurettava. Mutta enää en viitsi olla. Eksä on kadonnut elämästäni, toivottavasti iäksi. Estin hänet kaikilla yhteystavoilla, joten enää ei tarvitse minulta kysyä varakämppää, lakineuvoja, tavaroita lainaan, pariterapeuttia eikä mitään muutakaan. Ilmoitin myös lapsille (32 ja 28) että isänsä suhteen ei minulla enää ole suhteita, enkä aio lainata autojani, mökkejäni enkä mitään muutakaan jotta saisivat "isän kanssa aikaa". 

Tarkistitko mitenkään asiaa vai luotatko facebookkiin? Entäs jos eksällä on tapahtunut laskuvirhe, semmostakin sattuu?

Ei sillä, ei sun tarvii sitä tyyppiä enää hyysätä, eikä olisi tarvinnut silloinkaan. Vain, että pääsisit tuosta katkeruudesta eroon.

Kyllä se olisi tämän suhteen loppu, jos miehellä olisi ollut suhde. Ikivanhan kännipanon saattaisin antaa anteeksi.. aikahan se totuuden sitten näyttäisi, miten luottamus pelaisi.

Juu en antaisi anteeksi, hei vaan.

Mietin siis, että annanko olla. On tullut vain ajatus siitä, että miksi vaimolla ei ole oikeutta tietää. Tein tosi väärin, kun aloin suhteeseen. Mutta nyt kun olen itse parisuhteessa mietin, että miten hirveää olisi, jos mieheni pitäisi isoa salaisuutta multa. Että olisi rakastunut toiseen, olisi suhteessa. Salaa alkaisi ja loppuisi. Mä eläisin tietämättömänä. Haluaisin tietää, enkä haluaisi jatkaa, en jos mies rakastaisi toista! Vaikka jäisi mun luo lojaaliudesta. Mikä liitto se sellainen on.

Mutta toisaalta, mitä jos vaimo ei halua tietää. Ehkä annan olla.

Lisää ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää eksäni pettäneen mua vuotta ennen avioeroa.

Sain tietää sen siten, että mies julisti feisbuukissa onnensa nyksänsä kanssa kestäneen 15 vuotta. Erostamme on 14 vuotta.

Minua vitutti aivan määrättömästi se, että jouduin maksamaan hänen/meidän viimeisen yhteisen vuotemme ihan kuvitellessani avioliittomme vielä olevan olemassa. Jos hän olisi pienesti edes vihjannut että hänellä on uusi, olisi saanut mennä saman tien rahattoana tielle (kuten sitten saikin, kun sain suhteen selville). Miksi helvetissä mun piti kärsiä se meidän surkeuden viimeinen vuosi? Häh?

Ymmärrän olleeni naurettava. Mutta enää en viitsi olla. Eksä on kadonnut elämästäni, toivottavasti iäksi. Estin hänet kaikilla yhteystavoilla, joten enää ei tarvitse minulta kysyä varakämppää, lakineuvoja, tavaroita lainaan, pariterapeuttia eikä mitään muutakaan. Ilmoitin myös lapsille (32 ja 28) että isänsä suhteen ei minulla enää ole suhteita, enkä aio lainata autojani, mökkejäni enkä mitään muutakaan jotta saisivat "isän kanssa aikaa". 

Tarkistitko mitenkään asiaa vai luotatko facebookkiin? Entäs jos eksällä on tapahtunut laskuvirhe, semmostakin sattuu?

Ei sillä, ei sun tarvii sitä tyyppiä enää hyysätä, eikä olisi tarvinnut silloinkaan. Vain, että pääsisit tuosta katkeruudesta eroon.

Ei tapahtunut laskuvirhe. Sain suhteen selville huhtikuussa. Laitoin eron vireille saman tien.

Se oli kivuliasta. Kivuliasta ja vaikeaa oli ollut liitossamme jo pitkään. Olisin toivonut siltä eksänpaskaltani rehellisyyttä. Upotin häneen ja hänen toivottomaan yritykseensä rahaa, energiaa ja aikaa, jonka olisin voinut käyttää paremminkin. why on earth?

Vierailija kirjoitti:

Mullehan se olisi tuore asia, miksi sillä olisi mitään väliä, että itse tapahtumasta on aikaa? Toki olisin eronnut miehestä jo silloin kun alotti pettämisen jos vain olisin siitä tietänyt.

Miten se eroaminen tilanteen parantaisi? Riittää?

upp

Enpä kyllä tiedä miten reagoisin. Tuollaista tuskin koskaan tulee eteen meidän suhteessa. Kyllä siinä sais hetken keskustella ja selvittää miksi näin käynyt.