Lue keskustelun säännöt.
Olen 44v, hankkisinko vielä lapsen uuden kumppanin kanssa?
03.07.2018 |
Ennestään 18v ja 8v lapset. Onko täällä vanhoja äitejä antamaan kokemuksia?
Kommentit (78)
Ei. Oletan että nuo edellisetkin on jo eri isille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä uutta lasta! Mikä tämä sikiämisen pakko vielä mummoiässäkin on? Tämä jos jokin kertoo siitä, että se uusikaan suhde ei _sellaisenaan_ riitä - yhä on saatava oheisihmisiä!
En tekisi lasta "uuden suhteen" takia. Jos muuten haluaisin itsekkäästi lapsen, niin voisin tehdäkin, mutta en uuteen suhteeseen ankkuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kerro sinä MIKSI sen uuden kumppanin kanssa on aina lisäännyttävä? Onko kyse muille näyttämisen halusta, siitä että "katsokaa, kuinka rakastuneita me olemme, teimme rakkaudenhedelmänkin!"? Vai kuitenkin se takaraivossa kuiskiva ääni siitä, että tämäkään suhde ei tule onnistumaan jos emme hanki lasta "liimaksi" välillemme? Vai miksi ihmeessä??
Eka lapsi 44 vuotiaana normaalisti. Lapsi on tuottanut pelkkää iloa. Ei koskaan mitään ongelmia. Hänelläkin on lapsi ja ilahduttaa isovanhempien elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et hanki. Ihmiset voisivat muutenkin lopettaa noiden huumakersojen hankkimisen.
Tässä on paljon totuutta. Itsekin noin ap:n ikäisenä uuden miehen löydettyäni tunsin pakottavaa tarvetta hankki hänen kanssaan lapsen.
Kyllä se biologian aiheuttama hormoonimyrsky onneksi vuodessa alkoi hellittämään. Mutta halu ja tarve olivat järjettömän vahvoja. Ei sitä voi kai ymmärtää ellei ole kokenut itse.
Onneksi järki voitti. Nyt voidaan keskittyä noihin kuuteen jo olemassa olevaan ja toisiimme. Se on oikeasti ainoa oikea ratkaisu.
Älä tee. Kestäisikö suhteenne jos lapsi ei ole terve? Mitä jos oma terveytesi reistailee? Toki kaikkea ei voi ennakoida mutta miksi turhan takia ottaa riski. Sinulla on jo kaksi lasta, ole heistä tyytyväinen. Ja kun ja jos ero taas tulee niin ajattele miten helppo se on kun ei ole yhteistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 55 v ja lapsi 10 v, isommat lapset reilusti yli 20 v.
sitä ei arvaakaan, kuinka 50 v täytettyään alkaa ikä tuntua, vaikka olen terve, hoikka enkä vaihdevuosivaivainen, vielä.
ihan hyvin mennyt, lapsi on terve ja fiksu tyttö.
silti välillä mietin tulevaisuutta ja miten jaksaa sitten....
Itse en hankkisi.Sain nuorimmaiseni 40 v ja oli synnytys jo niin raskasta ja väsyttävää.2 vanhempaa oli paljon helpompia.Mutta kukin saa tehdä kuinka haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun myöhään herännyt tuttu tekaisi kaksoset 45-vuotiaana. Näyttää rattaita työnnellessään mummolta. Naama ja vartalo rupsahti 10 vuotta.
Kun lapset menee ekalle kouluun, äiti on 52. 20 vuotta muita verrokkejaan vanhempi.
Toinen 40+ pariskunta sai kaksoset. Molemmilla kroonisia sairauksia. Nyt lapset on 10. Vanhemmat on ihan uupuneita.
Isä on 55 eikä jaksa kuin tiuskia ja komennella.
Itsehän parhaiten tiedät. Jos energiaa ja kapasiteettia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika väsynyttä kommenttia täällä. Palstamammat ei ole mitään menestyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika väsynyttä kommenttia täällä. Palstamammat ei ole mitään menestyjiä.
Eiköhän nämä varoittavat kommentit kerro terveestä realismista asian suhteen. Minulla oli joskus
työkaveri joka yli nelikymppisenä sai vauvan. Usein huokaili ettei millään jaksaisi leikkiä enää lapsen kanssa
mutta pakkohan oli yrittää huomioida kun oli tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kerro sinä MIKSI sen uuden kumppanin kanssa on aina lisäännyttävä? Onko kyse muille näyttämisen halusta, siitä että "katsokaa, kuinka rakastuneita me olemme, teimme rakkaudenhedelmänkin!"? Vai kuitenkin se takaraivossa kuiskiva ääni siitä, että tämäkään suhde ei tule onnistumaan jos emme hanki lasta "liimaksi" välillemme? Vai miksi ihmeessä??
Koska tykkään lapsista ja minusta on ihanaa olla äiti. Olisin halunnut lisää lapsia edellisessäkin suhteessa, jos se olisi jatkunut. Miksi en siis nyt voisi? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kerro sinä MIKSI sen uuden kumppanin kanssa on aina lisäännyttävä? Onko kyse muille näyttämisen halusta, siitä että "katsokaa, kuinka rakastuneita me olemme, teimme rakkaudenhedelmänkin!"? Vai kuitenkin se takaraivossa kuiskiva ääni siitä, että tämäkään suhde ei tule onnistumaan jos emme hanki lasta "liimaksi" välillemme? Vai miksi ihmeessä??
Koska tykkään lapsista ja minusta on ihanaa olla äiti. Olisin halunnut lisää lapsia edellisessäkin suhteessa, jos se olisi jatkunut. Miksi en siis nyt voisi? Miksi?
Ehkä sinun on aika alkaa katsomaan elämää muultakin kannalta kuin lisääntymisen ja äitiyden - yleensä ikä tuo itsessään viisauden ja rajoittaa viettejä, antaa henkiselle kehitykselle vähän potkua keskittyä syvällisempiin asioihin ja tasoihin. Ei sitten ilmeisesti kaikilla, jotkut jäävät kiinni elukkatasoon ja lusääntymusviettiin, rooliinsa äitinä ikuisesti. Sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kerro sinä MIKSI sen uuden kumppanin kanssa on aina lisäännyttävä? Onko kyse muille näyttämisen halusta, siitä että "katsokaa, kuinka rakastuneita me olemme, teimme rakkaudenhedelmänkin!"? Vai kuitenkin se takaraivossa kuiskiva ääni siitä, että tämäkään suhde ei tule onnistumaan jos emme hanki lasta "liimaksi" välillemme? Vai miksi ihmeessä??
Koska tykkään lapsista ja minusta on ihanaa olla äiti. Olisin halunnut lisää lapsia edellisessäkin suhteessa, jos se olisi jatkunut. Miksi en siis nyt voisi? Miksi?
Sulla on jo lapsia. Sinä olet jo äiti. Hoida ne entiset. Ja hoida sitä uutta suhdettasi. Se on vain biologia joka sun korvaan nyt kuiskii lisääntymisviettiä. Sitä ei ole pakko kuunnella.
Ajattelepa minkä ikäinen olet, kun se haaveilemasi kolmas olisi 18 v. Tai minkä ikäinen kun hän saa omia lapsia. Onko sinusta vielä mummoksi silloin? Jos ei muuta, niin alapa heräillä yöllä tunnin välein. Laita oikein kello soimaan ja kokeile kauanko jaksat.
Palstamammojen ykkösargumentti äitiyttä vastaan on aina tuo tuttavan tai tutuntutun ryppyinen naama. Vaikka äiti juoksisi maratoneja (ja silloin varsinkin, urheilijathan rypistyvät nuorina), hänen täytyy olla huono äiti, koska hänellä on ryppyinen naama! Lapsia syntyy maailmassa vaikka minkälaisiin oloihin, on ei-toivottuja, täysorpoja ja hyväksikäytettyjä, mutta palstamammaa huolettaa se äidin ryppyinen naama! Tiedä vaikka lapsi teininä häpeäisi sitä.
Kalastajan vaimonkin avioeron kohdalla se tuntui olevan argumenteista tärkein, jätti miehensä ja sillä on muuten ryppyinen naama!
Ja joo, ennen kuin te kerrotte sen mulle: mullakin on ryppyinen naama. Niin tulee jokaiselle, joka vanhaksi elää, paitsi Hunter Tylolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et hanki. Ihmiset voisivat muutenkin lopettaa noiden huumakersojen hankkimisen.
Tässä on paljon totuutta. Itsekin noin ap:n ikäisenä uuden miehen löydettyäni tunsin pakottavaa tarvetta hankki hänen kanssaan lapsen.
Kyllä se biologian aiheuttama hormoonimyrsky onneksi vuodessa alkoi hellittämään. Mutta halu ja tarve olivat järjettömän vahvoja. Ei sitä voi kai ymmärtää ellei ole kokenut itse.
Onneksi järki voitti. Nyt voidaan keskittyä noihin kuuteen jo olemassa olevaan ja toisiimme. Se on oikeasti ainoa oikea ratkaisu.
Herranjestas. No ei kai tuossa seitsemäs tai kahdeksas enää missään toisaalta tunnu.
Ei tämä ole sama henkilö, joku muu.