Olen 44v, hankkisinko vielä lapsen uuden kumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.

Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v

Tässähän se totuus on. Media on täynnä menestyneitä naisia, jotka ovat lisääntyneet. Ei ole olemassa mitään "ura tai lapset" -juttua, vaikka niin tavikset yrittävät itselleen uskotella ja perustella sillä muille ja itselleen sen, että ajatus lapsista tuntuu vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsynyttä kommenttia täällä. Palstamammat ei ole mitään menestyjiä.

Eiköhän nämä varoittavat kommentit kerro terveestä realismista asian suhteen. Minulla oli joskus

työkaveri joka yli nelikymppisenä sai vauvan. Usein huokaili ettei millään jaksaisi leikkiä enää lapsen kanssa

mutta pakkohan oli yrittää huomioida kun oli tehnytkin.

Ohitit sitten positiiviset kommentit kokonaan. Nekin voi halutessaan laskea realismiin mukaan, mutta ethän sinä pysty, kun olet vakavasti masentunut, kuten koko helvetin palstan käyttäjäkunta on.

Ja kuka muka jaksaa leikkiä lapsen kanssa? Kaikkihan tekevät sen pakon edessä. En tiedä mitään niin tylsää aktiviteettia kuin lapsen kanssa leikkiminen.

Minusta se taas on varsin hauskaa. -se 40v kolmannen odottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.

Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v

Mitä hedonistista on keskittyä aikuistenväliseen parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin? Eikä siinä, että nauttii pienen ihmisen hoitamisesta ole mitään väärää, täysin luonnollinen asia. Aikansa kutakin. Itse yli 40-vuotiaana keskityn mieluummin ihan muuhun kuin yövalvomisiin, päiväkotirumbaan ja kurahousushown pyörittämiseen. Ehkä olen sitten hedonisti, kun en kaipaa elämääni rakkauden hedelmää. Se aika oli ja meni, vaikka mukavaa ja täyttä elämää se kolmekymppisenä olikin.

Minä taas en malta odottaa sitä kurahousushowta. Bring it on! :D t. 38v

Toivottavasti odotuksesi palkitaan. Itse taas en malta odottaa kahdenkeskistä lomamatkaa kumppanini kanssa. :) T. Hedonisti

Minä en jaksa leikkiä pienen lapsen kanssa. Se on tylsää. Äitini jaksaa. Hän on 58 v. t. Äiti 27 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.

Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v

Mitä hedonistista on keskittyä aikuistenväliseen parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin? Eikä siinä, että nauttii pienen ihmisen hoitamisesta ole mitään väärää, täysin luonnollinen asia. Aikansa kutakin. Itse yli 40-vuotiaana keskityn mieluummin ihan muuhun kuin yövalvomisiin, päiväkotirumbaan ja kurahousushown pyörittämiseen. Ehkä olen sitten hedonisti, kun en kaipaa elämääni rakkauden hedelmää. Se aika oli ja meni, vaikka mukavaa ja täyttä elämää se kolmekymppisenä olikin.

Minä taas en malta odottaa sitä kurahousushowta. Bring it on! :D t. 38v

Toivottavasti odotuksesi palkitaan. Itse taas en malta odottaa kahdenkeskistä lomamatkaa kumppanini kanssa. :) T. Hedonisti

Kiva :) Meillä on niitä lomamatkoja kahden kesken ollut jo lukuisia. Eiköhän niitä tule vastakin. Elämää on jäljellä vuosikymmeniä ja lapsi on pieni niin lyhyen aikaa. T. 38v

Onneks on piuhat poikki, ni ei tarvii sekoilla mitään tollasta

Jos sitä itse haluat ja olet miettinyt asiat läpi!

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä itse haluat ja olet miettinyt asiat läpi!

Onhan tuo 8v. myös aika pieni vielä - eli 10 vuotta olet kuitenkin kiinni...

- eli mieti asiaa uuden kumppanisi kanssa, esim. mitä haluatte ja mitä vaatii, mitä antaa ja mikä on ehkä raskastakin. Plussat ja miinukset juuri teille.

Vuosi sinne tai tänne on aika vähän  - jos koko elämää miettii. Ja onneksi lapsella on sisaruksia, jos äiti on hieman vanhempi. Entä kumppanin ikä ja onko tällä omia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?

Minkä takia lapsia pitää olla kaikkien kanssa hankkimassa. Ihan kuin parisuhde tai avioliitto olisi jotenkin mitätön ilman yhteistä lasta.

Itsellä kolme lasta ja avioeron jälkeen päädyin sterilisaatioon. Lisää lapsia en halunnut ja jotta suhde voisi toimia uuden kumppanin olisi oltava samoin ajatuksin, oli hänellä lapsia tai ei. Missään tapauksessa en halua joutua tilanteeseen, että lapsia olisi jo useamman suvun jatkona ja taas jäisin yksin heistä huolehtimaan.

Niin siinä sitten lopulta kävi, että elämääni ilmestyi mahtava mies joka aina vaan saa olon hyväksi läsnäolollaan eikä kipinä tunnu lainkaan hiipuvan. Miesystävälläni ei ole lapsia eikä hän halua lapsia. Kuitenkin tykkää minun lapsista ja on heidän kanssaan luontevasti. Pidän itseni periaatteessa aina vastuussa lapsistani enkä velvoita miestä mihinkään heidän suhteensa, mutta hän auttelee lasten kanssa vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti.

Eli viettäisit lähes 40 vuotta elämästäsi alaikäisestä lapsesta huolehtien. Etkö oikeasti keksi mitään muuta tekemistä?

Jotkut ihmiset ovat väsyneitä ja mummoutuneita nelikymppisinä, jotkut eivät. Itse olen saanut lapseni ollessani 37- ja 41-vuotias eikä minulla ollut mitään vaikeuksia jaksaa valvoa yöllä tai hoitaa ja leikkiä lasten kanssa. Harrastin omia juttuja myös pikkulapsiaikana, samoin kuin mieheni ja lapset olivat terveitä ja normaaleja lapsia. Eli siitä vaan, jos on vauvan kaipuu ja koet, että jaksat vielä ja nyt olisi hyvä hetki vauvalle :)

Olen parisuhteessa poikamiehen kanssa ja olin 45, kun tapasin hänet. Yhteistä lasta ei ole haluttu, ja hän on hyväksynyt oman lapsettomuutensa. Minulle otti lujille, kun jouduin toteamaan, että minä en enää lisäänny, terveydellisiä riskejä liikaa. 

Mielestäni tähän vaikuttaa eniten se parisuhde ja toinen osapuoli, yritetäänkö vaiko ei. Me emme yrittäneet ja nuo bonus-lapset ovat riittäneet puolisolle vallan mainiosti korvikkeeksi. Vietämme paljon yhdessä aikaa perheenä ja meillä on hyvä olla näin. 

Aloittajan tulee tätä asiaa pohtia puolisonsa kanssa, eikä meidän jonnin joutavien hupakoitten.

Hauskaa miten moni tässäkin ketjussa sanoo että "tee vaan" tai "älä tee". Ihan kuin lapsia voisi tuosta noin vaan "tehdä", varsinkaan tuossa iässä tai edes nuorempanakaan. On hyvin epätodennäköistä, että 44v saisi enää omilla munasoluillaan lapsia vaikka yrittäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten moni tässäkin ketjussa sanoo että "tee vaan" tai "älä tee". Ihan kuin lapsia voisi tuosta noin vaan "tehdä", varsinkaan tuossa iässä tai edes nuorempanakaan. On hyvin epätodennäköistä, että 44v saisi enää omilla munasoluillaan lapsia vaikka yrittäisikin.

Niinpä. Mummoiässä lisääntymiskyky heikkenee merkittävästi ja jossain vaiheessa se lastensaanti käy mahdottomaksikin. Kannattaa pyrkiä hankkimaan lapset 18-30 vuotiaana jolloin on hedelmällinen jos on ollakseen.

Yritä vaan, jos vauvan haluatte. Itse ei enää onnistunut, mutta saimme onneksi kuitenkin vauvan, kun olin 45- vuotias. Toisen tekemä, mutta sehän ei haittaa.

Ei se nyt mitenkään tavatonta ole, että 44-vuotias saa ihan luomuna lapsen. Se, että ei ihan hirveän suuret odotukset kannata olla lapsen saamisen onnistumisesta, ei tarkoita etteikö moni siinäkin iässä saisi lapsia. Moni niistä, jotka yrittävät tai antavat mahdollisuuden lapsen tulla. 

Up

Mä olen 43v ja haluaisin myös.