Lue keskustelun säännöt.
Olen 44v, hankkisinko vielä lapsen uuden kumppanin kanssa?
03.07.2018 |
Ennestään 18v ja 8v lapset. Onko täällä vanhoja äitejä antamaan kokemuksia?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs hankinko minä, 38v? Lapset 13 ja 8. Missä iässä menee raja, että pidetään sopivana hankkia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kerro sinä MIKSI sen uuden kumppanin kanssa on aina lisäännyttävä? Onko kyse muille näyttämisen halusta, siitä että "katsokaa, kuinka rakastuneita me olemme, teimme rakkaudenhedelmänkin!"? Vai kuitenkin se takaraivossa kuiskiva ääni siitä, että tämäkään suhde ei tule onnistumaan jos emme hanki lasta "liimaksi" välillemme? Vai miksi ihmeessä??
Koska tykkään lapsista ja minusta on ihanaa olla äiti. Olisin halunnut lisää lapsia edellisessäkin suhteessa, jos se olisi jatkunut. Miksi en siis nyt voisi? Miksi?
Sulla on jo lapsia. Sinä olet jo äiti. Hoida ne entiset. Ja hoida sitä uutta suhdettasi. Se on vain biologia joka sun korvaan nyt kuiskii lisääntymisviettiä. Sitä ei ole pakko kuunnella.
Ajattelepa minkä ikäinen olet, kun se haaveilemasi kolmas olisi 18 v. Tai minkä ikäinen kun hän saa omia lapsia. Onko sinusta vielä mummoksi silloin? Jos ei muuta, niin alapa heräillä yöllä tunnin välein. Laita oikein kello soimaan ja kokeile kauanko jaksat.
Kun hän täyttäisi 18, olisin silloin 56, entäs sitten? Kun hän saa omia lapsia, olisin 6-kymppinen. Miksi ihmeessä minusta ei olisi mummoksi silloin? Olen tosiaan 38 nyt ja elämäni parhaassa kunnossa. Yövalvomisissa en näe ongelmaa.
Mistä tämä vastustus pohjimmiltään johtuu? Minä ja mieheni haluamme lapsia ja minun lapseni haluavat pikkusisaruksia. Taloudellisesti meillä menee erittäin hyvin. Pitäisikö minun olla tekemättä lapsia vain sen takia, että te käskette niin? Vai mikä ihme on syynä? Kertokaa kun en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 42 v ja raskaana (tosin samalle miehelle, jonka kanssa kaksi kouluikäistäkin lasta).
Raskaus oli täydellinen yllätys. Av-palstan juttuja luettuani tunsin aluksi syyllisyyttä, että olen raskaana näin vanhana. Vaikka yllätysraskaus oli erittäin iloinen uutinen. Syyllisyys meni alun jälkeen ohi. Nyt odotan täydellä ilolla pienokaista syntyväksi.
Naiset syyllistyvät ja heitä syyllistetään monista asioista. Miehelle lapsen saaminen vanhemmalla iällä ei ole samanlainen asia. Olen miettinyt, että asiassa on mielenkiintoinen ristiriita. 40+ v nainen ei saisi saada lasta. Miehelle se on sallittua. Vaikka miesten jäljellä oleva eliniän odote on lyhyempi kuin naisten.
Fiksua puhetta!
Lisään vielä, että siskoni sai esikoisensa saman ikäisenä, kuin minä olen nyt. Olisiko hänenkin pitänyt jättää lapsi tekemättä? T. Se 38v
Lapset pitää tehdä n. 28-vuotiaana, ei liian vanhana eikä liian nuorena, koska kaikkien tulee elää tietyn kaavan mukaan. T. Palstamamma
Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväni sai lapsen 44-v. Nautti äitiydestä 100%. Tuntui oikein hehkuvan vauva-ajan, vaikka oli valvottava koliikki-vauva. Lapsi nyt 7-v ja edelleen kaikki hyvin. Ystäväni on tosin poikkeuksellisen nuorekas ja energinen muutenkin, ollut koko ikänsä. Häntä äitiys on kaunistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika väsynyttä kommenttia täällä. Palstamammat ei ole mitään menestyjiä.
Eiköhän nämä varoittavat kommentit kerro terveestä realismista asian suhteen. Minulla oli joskus
työkaveri joka yli nelikymppisenä sai vauvan. Usein huokaili ettei millään jaksaisi leikkiä enää lapsen kanssa
mutta pakkohan oli yrittää huomioida kun oli tehnytkin.
En kyllä leikkinyt kaksivitosenakaan. Mutta toki muuten olin mukana pulkkamäessä, luistelemassa ja kaikessa muussa ihan lapsenmielisesti.
Sellainen lattialla istuminen ja leikkiminen leluilla ei ollut mun juttu. Ei ikäkysymys varmaan niinkään. Ei minusta aikuisen tarvitsekaan "leikkiä" lapsen kanssa. Sitä varten on muut lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.
Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätodennäköistä, että enää spontaanisti tulisit raskaaksi.
Muutenkin pidän liian vanhana. Olet eläkeikäinen mummeli, kun lapsi on vasta alakoulussa.
Vähänpä tiedät Suomen nykyisestä eläkeiästä. Tai sitten vaan muuten huono matikkapää.
Joo... piti laittaa yläkoulu. Jostain kumman syystä tekstiin tuli alakoulu.
Mutta yhtä kaikki. Edelleen olen sitä mieltä, että parempi olla tekemättä itsenäsä ja lapsen takia. Harvinaistahan se on, että edes onnistuisi. Onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siltä tuntuu, niin tee. Jos olet hyvässä kunnossa ja talous oletettavasti jo tuossa iässä kunnossa, niin siitä vaan. Mutta mielestäni jokainen suhde ei tarvi uutta lasta ollakseen onnellinen. Oli äidillä ja/tai isällä ikä mikä tahansa.
No jos haluat lapsen, suhde on hyvä, ja koet pystyväsi huolehtimaan lapsesta.
Itselleni 40 oli viimeinen raja (yritimme kolmatta aika kauan ja tulin raskaaksi 39-vuotiaana juuri ennen kuin oli tarkoitus luovuttaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos siltä tuntuu, niin tee. Jos olet hyvässä kunnossa ja talous oletettavasti jo tuossa iässä kunnossa, niin siitä vaan. Mutta mielestäni jokainen suhde ei tarvi uutta lasta ollakseen onnellinen. Oli äidillä ja/tai isällä ikä mikä tahansa.
Jos ihmisellä on kaksi pitkää, vakavaa parisuhdetta aikuisiällään ja molemmissa syntyy lapsia, niin ei se ole silloin sellaista, että ”jokaiseen suhteeseen” tehtäisiin lapsia.
Mieti nyt vielä, esim. kuinka kauan olette olleet yhdessä. Komppaan viestiä 51 eli ei jokainen suhde vaadi lasta ollakseen onnellinen, päinvastoin. Usein lapsen myötä esiintyykin ongelmia, joita ei etukäteen, ilman lasta, ymmärtänyt. Olethan itsekin eronnut aiemmasta liitosta (vai liitoista), joissa on ollut lapsia, tiedät varmasti lapsen saannin mukanansa tuomat ongelmat.
Sitäpaitsi korvaani kalskahtaa pahasti otsikkosi sanonta "hankkisinko". Lapsia ei hankita ihan samalla tavalla kuin leipää kaupasta, varsinkaan yli nelikymppisenä. Samoin, raskauden kulusta eikä lopputuloksesta voi etukäteen koskaan tietää, sekin tosiasia kannattaa muistaa. Jos tulisitkin raskaaksi, et voi laittaa tilausta menemään, että tulee varmuudella täysin terve, hyväkäytöksinen vauva.
Toki, kun nyt teoretisoin tätä raskausasiaa, niin voihan olla, että kaikki meneekin kohdallasi hyvin, tulet ensinnäkin raskaaksi, lapsi on terve, jaksat hyvin yövalvomiset jne.
Mutta mietihän nyt asioita vielä tarkkaan. Ensinnäkin lähde siitä, että kauan olette olleet yhdessä uuden kumppanisi kanssa. Nimittäin jos teillä olisi pitkäaikainen liitto, olettaisin, ettet kutsuisi häntä uudeksi kumppaniksi. Voin toki olla väärässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.
Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v
Mitä hedonistista on keskittyä aikuistenväliseen parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin? Eikä siinä, että nauttii pienen ihmisen hoitamisesta ole mitään väärää, täysin luonnollinen asia. Aikansa kutakin. Itse yli 40-vuotiaana keskityn mieluummin ihan muuhun kuin yövalvomisiin, päiväkotirumbaan ja kurahousushown pyörittämiseen. Ehkä olen sitten hedonisti, kun en kaipaa elämääni rakkauden hedelmää. Se aika oli ja meni, vaikka mukavaa ja täyttä elämää se kolmekymppisenä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.
Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v
Mitä hedonistista on keskittyä aikuistenväliseen parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin? Eikä siinä, että nauttii pienen ihmisen hoitamisesta ole mitään väärää, täysin luonnollinen asia. Aikansa kutakin. Itse yli 40-vuotiaana keskityn mieluummin ihan muuhun kuin yövalvomisiin, päiväkotirumbaan ja kurahousushown pyörittämiseen. Ehkä olen sitten hedonisti, kun en kaipaa elämääni rakkauden hedelmää. Se aika oli ja meni, vaikka mukavaa ja täyttä elämää se kolmekymppisenä olikin.
Minä taas en malta odottaa sitä kurahousushowta. Bring it on! :D t. 38v
Miksipä ei? Ihmeellisiä vastauksia ja ihmeen yhdenmukaiset yläpeukut täällä. Jokainen ihminen saa valita aivan itse, mitä elämässään tekee ja jos se pysyy lain puitteissa, niin kellään ei ole siihen mitään sanottavaa.
Haistakaa vïttu, melkein kaikki.
T: Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nauttisi elämän helppoudesta, uudesta aikuisesta suhteesta ja isompien lasten äitiydestä? Olisi hyvä osata toteuttaa itseään muutenkin kuin pienen lapsen äitiyden kautta.
Minä olen ainakin tehnyt uraa, toteuttanut itseäni, matkustellut, harrastanut, elänyt täyttä elämää. Onhan tässä vaikka mitä ollut ja en ole niin hedonisti, että minun pitäisi koko loppuelämäni keskittyä vain itseeni. Ja rehellisesti sanoen eniten nautintoa saan pienen ihmisen hoitamisesta. Mikä siinä voi olla väärin? T. 38v
Mitä hedonistista on keskittyä aikuistenväliseen parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin? Eikä siinä, että nauttii pienen ihmisen hoitamisesta ole mitään väärää, täysin luonnollinen asia. Aikansa kutakin. Itse yli 40-vuotiaana keskityn mieluummin ihan muuhun kuin yövalvomisiin, päiväkotirumbaan ja kurahousushown pyörittämiseen. Ehkä olen sitten hedonisti, kun en kaipaa elämääni rakkauden hedelmää. Se aika oli ja meni, vaikka mukavaa ja täyttä elämää se kolmekymppisenä olikin.
Minä taas en malta odottaa sitä kurahousushowta. Bring it on! :D t. 38v
Mulla sama. Meillä on pitkät ikäerot osittain juuri siksi, että pikkulapsivaihe on ollut niin ihana ja olemme halunneet sen kestävän pitkään :) tämä tuntuu olevan monille tosi vaikea käsittää, eikä tarvitsekaan käsittää, mutta luulisi ihmisten ymmärtävän että kaikki eivät koe asioita samoin kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen 44v mies ja en taatusti hanki sitä ensimmäistäkään...
Ja se on hyvä asia, kun on noin vaikeita luetun ymmärtämisen ongelmia. Ei periydy sitten tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika väsynyttä kommenttia täällä. Palstamammat ei ole mitään menestyjiä.
Eiköhän nämä varoittavat kommentit kerro terveestä realismista asian suhteen. Minulla oli joskus
työkaveri joka yli nelikymppisenä sai vauvan. Usein huokaili ettei millään jaksaisi leikkiä enää lapsen kanssa
mutta pakkohan oli yrittää huomioida kun oli tehnytkin.
Ohitit sitten positiiviset kommentit kokonaan. Nekin voi halutessaan laskea realismiin mukaan, mutta ethän sinä pysty, kun olet vakavasti masentunut, kuten koko helvetin palstan käyttäjäkunta on.
Ja kuka muka jaksaa leikkiä lapsen kanssa? Kaikkihan tekevät sen pakon edessä. En tiedä mitään niin tylsää aktiviteettia kuin lapsen kanssa leikkiminen.
Itse olen 42 v ja raskaana (tosin samalle miehelle, jonka kanssa kaksi kouluikäistäkin lasta).
Raskaus oli täydellinen yllätys. Av-palstan juttuja luettuani tunsin aluksi syyllisyyttä, että olen raskaana näin vanhana. Vaikka yllätysraskaus oli erittäin iloinen uutinen. Syyllisyys meni alun jälkeen ohi. Nyt odotan täydellä ilolla pienokaista syntyväksi.
Naiset syyllistyvät ja heitä syyllistetään monista asioista. Miehelle lapsen saaminen vanhemmalla iällä ei ole samanlainen asia. Olen miettinyt, että asiassa on mielenkiintoinen ristiriita. 40+ v nainen ei saisi saada lasta. Miehelle se on sallittua. Vaikka miesten jäljellä oleva eliniän odote on lyhyempi kuin naisten.