Miten joku voi olla siivooja??

Miksi sitten maaaamut pääsee siivoojaksi heti?

minusta palkitseva työ, näkee kättensä jäljen. Itse on työtään arvostettava.

nyt olen lh , ei sitä työtä arvosteta sen enempää

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä laitoshuoltajan että lähihoitajan koulutukset. Nykyään teen ihan omasta halusta tuota laitoshuoltajan eli siivoojan työtä. Pääsee paljon helpommalla eikä palkassakaan ole paljoa eroa. Työssä on paljon hyviä puolia ja minua ainakin arvostetaan työssäni ja olen usein saanut kiitosta. Varsinkin kun olen ollut sairaslomalla ja joku on käynyt pikaisesti tuuraamassa ja tekemässä työt vähän sinne päin, minut toivotetaan iloisesti tervetulleeksi takaisin.

Pääseekö oikeasti helpommalla kuin lähihoitajan hommissa?

Järkyttävän yksitoikkoista työtä. Kokemusta on. Ja yksinäistä, työkavereita ei välttämättä nää eikä asiakkaitaan. Ja asiakkaat ei välttämättä edes mitään puhu siivoojalle.

Julkisia tiloja vaan roskataan ja sotketaan tahallaan, ei siinä siivoojan työtä arvosteta. Varmasti on kivojakin kohteita.

Työ on raskasta ja kiireistä. Palkka sentään parantunut vuosien kuluessa. Työnantajat vetävät kaikessa kotiin päin laillisesti ja jopa laittomasti. Itse vaihdoin alaa yli 10 v jälkeen.

Mulla oli mukavat pomot ja työpanostani arvostettiin siellä missä tein hommia. Paikan pomo vielä kiitteli kovasti tekemästäni työstä, kun olin lopettamassa ja harmitteli, että lopetan. Vaikka samalla oli onnellinen, että pääsin jatkamaan oman alan hommissa.

Taitaa olla niin, että vähän vanhemmat ihmiset arvostaa siivoustyötä, mutta eivät itse tekisi sitä. Nuoret taas ei arvosta, eikä tee.

Aika erilainen käsitys minulla on siivoojan työn todellisuudesta ollut kuin tässä ketjussa, että leppoisaa, mukavaa, hyvä palkka, kivat esimiehet. Mutta hyvä jos olen ollut väärässä.

Meillä on ollut ihania siivoojia ja kuuluvat joukkoon, koska joka päivä tapaamme ja juttelemme. Tulevat myös yhteisiin juhliimme. Olen oppinut eräitä niksejä sekä saanut infoa erilaisista pesuaineista.

Itse olen joskus ollut laitosapulaisena vanhustenhoitolaitoksessa. Siivouksen ja keittiötöiden ohella työhön kuului vanhusten auttaminen ruokailussa ja huonompikuntoisten syöttäminen. Oli mukava työpaikka ja työ. Opin monenlaista hyödyllistä käytännön asiaa, esim. tiskaamaan nopeasti ja tehokkaasti (tuolloin ei ollut astianpesukoneita osastojen keittiöissä).

Siivosin iltaisin päiväkoteja opiskeluaikoina ja oli se melko raskasta työtä. Palkka oli myös surkea mutta muuten en allekirjoita ap:n väitteitä. Itse arvostan siistijöitä ja töissä siistijä on meidän kanssa aina kahvilla ja lounaalla (kuuluu täysin porukkaan).

Itse olen ollut siivoustöissä ja totesin salaa itselleni, että oikeasti mieluummin teen sitä siivoushommaa ja kuuntelen omaa musiikkiani tai ajatuksiani samalla kuin esim. työtä, jota samaan aikaan teki ystäväni samalla palkalla asiakaspalvelutyössä kiireisessä ja ruuhkaisessa huvipuistossa illat ja viikonloput. Puhtaanapito on oikeasti ihan ok työ, jos paikat kestää. Minulla selkä ei kestänyt moppausta enää ja jouduin lopettamaan. Ei se palkkakaan ole niin huono verrattuna moniin muihin, esim. kaupan tai ravintola-alan tehtäviin. Mikä kullekin sopii. Oikeasti pidin myös ihan siitä siivoamisesta ja usein ihastelin, miten siistä ja puhdasta jälkeä sain aikaan. Raskasta se toki oli. Fyysistä työtä jalkojen päällä kahdeksan tuntia päivässä. Mutta joka pitää fyysestä ja toiminnallisesta työstä, niin voin kyllä suositella. Nyt istun toimistossa ja välillä kaipaisin taas jotakin oikeaa tekemistä ja toimintaa.

Tämän kesän siivosin kesätöinä. Omat kohteet olivat toimistoja, joissa ei pahemmin se siivoaminen näy kun osasivat olla sotkematta. Pääosin turhauttavaa työtä, kun tuntui että siivoaa jo valmiiksi siistiä paikkaa. Mitään monimutkaisempia aineita ei tarvinnut, kahta ainetta joista toinen vessaan ja toinen kaikkeen muuhun. Ihmiset oli kivoja, vain kerran sain huomautuksen miten en ollut yhtä paikkaa siivonnut. Aikakin oli mitoitettu oikein, hyvin ehti kaiken tehdä ilman kiirettä.

Kyllä sitä väliaikaisesti tekee, mutta en tekisi kokoaikaiseksi. Loppujen lopuksi tylsää hommaa.

Siivoustyö on oikeasti tärkeää työtä. Ilman heitä kukaan kirurgi ei tekisi töitä, vaan sairaalan toiminta loppuisi siihen, sillä sairaaloissa pölykerrokset muodostaa bakteereja, jotka tarttuu sitten huonokuntoisiin ja sairaisiin potilaisiin. Sairaalan siivoojana pitää oikeasti olla tarkka työnjälkensä kanssa, eikä sitä työtä kuka tahansa voi tehdä. Välillä kun kuulee, kuinka siivooja on vain kouluja käymätön ja jopa tyhmäkin. Nykyään on korkeakoulutuksen suorittaneita ihmisiäkin, jotka ovat jossain vaiheessa tehneet siivoustyötä.

Ja niinpä siivoojia tarvitaan muuallakin kuten uimahalleissa ja kauppakeskuksissa. Nehän ne pahimmat tautipesäkkeet vasta ovatkin, jos niitä ei säännöllisesti siivottaisi.

Harkitsin aikoinaan lisätyöksi hotelli- tai toimistosiivousta kunnes tajusin, että siivoojatkin tekee nykyään työnsä kello kaulassa. Fyysisen sairauden takia ei fysiikkakaan riittäisi kyseiseen työhön

Noh. Mun maisterintutkintoni ei työllistä koronan aikaan, joten palasin ensimmäiseen ammattiini, siihen, jolla maksettiin asuntolaina. Julkiselle, tietysti, ja vanhana työntekijänä, mutta koska en viitsi käydä ympäri vuoden töissä, otan lomapäiväni rahana ja oman loman touko-syyskuussa, lisäksi talvella tarpeen mukaan. Kyllä kaikilla kantturalisillä velaton elelee, käteen jää parisen tonnia, kun veroprosentti on pieni. Ja kun menotkin ovat pienet, voikin leikata työaikaa.

Töistä pääsee viimeistään klo 15, ei ole kiire, ei tule hiki - eikä niska/hartiavaivoja saati peräpukamia - ja kellokortin vinkaistessa duunit jäävät taakse. Voit ilmoittaa työnantajalle koska olet käytettävissä. Niin että on tässä puolensa. 

Hyvin kehtaan, en enää palaa kokopäivätöihin. Vapaus ratkaisee.

Pitää olla vahva luonne ja arvostaa itseään, muut eivät sitä tule tekemään. Kyllä mä mieluummin siivoan kun oon puhelinmyyjä.