Miksi ihastuminen on aina yksipuolista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Yleensä siten että mies tyytyy.

Tätä mä en yleensä ymmärräkään kun naiset syyllistää miehiä siitä että eivät oikeasti rakasta naisiaan.

Miten miehet voisivat kun naiset ovat ne ketkä ei jousta tasosta? Nainen on se joka edellyttää sukkien pyörimistä jaloissa jne..

Sitten mies tyytyy, katkeroituu ja on välinpitämätön kumppani. Suhde on onneton.

Mikä järki? Eikö olisi reilumpi ja parempi molempia osapuolia kohtaan, ettei kumpikaan tyydy?

Mitä veikkaat että miten käy länsimaille, jos vain 5% ihmisitä pariutuu ja joista vain puolet tekee lapsia?

Ja?

Tuskin yksikään mies pariutuu itseään kiinnostamattoman naisen kanssa vain siksi, ettei väestökehitykselle käy köpelösti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Enhän mä missään sanonutkaan mun mieltymysten poikkeavan valtavirrasta? Mutta ei tuo mies ole mikään misumagneetti tai muutenkaan suosittu tyyppi. Kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa kuitenkin niin paljon ne muutkin tekijät kuin raamikkuus, pituus ja timmeys (joka sekin on suhteellista).

Lisättäköön kuitenkin että ei mun kaikki ihastukset ole olleet mitään adoniksia. Monesti olen huomannut että joku ihminen vetää puoleensa vaikkei olekaan porukan parhaimman näköinen. Ehkä en sitten lopulta usko mihinkään tasoihin vaan ihmisten väliseen kemiaan.

Mutta miten päästä testaamaan kemiaa, jos ei koskaan saa mahdollisuutta ruman ulkomuodon (alemman tason) vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Suhde jossa toinen ihastuu vain siihen, että itseen ihastutaan on tuhoon tuomittu perunamuussi.

Järkevä valinta ehkä joidenkin mielestä, mutta ei kestä.

Höpöhöpö. Itsellä tällainen suhde on kestänyt yli 30 v. Itse pidin miestä vain kaverina ja olin aika yllättynyt kun hän esitti lähempää tuttavuutta. Tapailtiin ja ajattelin sitten, että miksikäs ei. Mukava ja komea mies ja vielä on kiinnostunut juuri minusta. Oikein viehättäviä piirteitä kaikki. Siitä se sitten lähti.

Se johtuu siitä, että tavoittelee liian vaikeasti saatavaa. Tällainen henkilö ei uskalla tutustua itseensä ja katsoa elämäänsä objektiivisesti, koska se paljastaisi hänelle sen, mitä hän eniten pelkää: Olenkin tavallinen ja minulle kuuluu tavallinen ihminen, ei komea lääkäri-uimahyppääjä tai 17-vuotias balettilahjakkuus.

Ristiriitaista tässä on se, että hänen tyytyväisyyteensä lisääntyisi merkittävästi, jos hän uskaltaisi ottaa askeleen kohti realismia. Sen jälkeen voisi löytää vaikka uusia voimavaroja itsestään, kehittyä ja sittenkin löytää vaikka 20% unelmia vastaavan kumppanin.

(ps. täydellistä kumppania ei ole olemassa)

Miten niin ihastuminen on yksipuolista? Aika monta onnellista pariskuntaa on olemassa ja ihastuksesta kaikki on varmaan lähtenyt...

Ei varmaan siksi, kun ei sen aina ole edes tarkoitus olla molemminpuolista. Ihastuminen ilman vastakaikua on joskus ihan vaan omaa kivaa tunnetta. Ei ees halua oikeesti vastakaikua vaan halu onkin ihastumisen tunne.

Minulla on sellaista ollut aika paljonkin.

Onhan se toisinaan molemminpuolistakin, mutta ei ole kenties tarvetta, mahdollisuutta tai ei vaan ole oikeesti sopiva.

On se ihastuminen, joka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Vaikea sanoa miksi, kun itsellä se ihastuminen vaatii edes sen illuusion, että toinen on kiinnostunut minusta. Tähän illuusioon voi aluksi riittää se että mies tuntuu katsovan minua "sillä tavalla", mutta jos huomaan että katsoo muitakin samalla tavalla, niin ihastus loppuu samantien. Ihastus myös loppuu tosi herkästi jos toinen "mokaa" jotenkin, eli hän vaikuttaa liehittelevän jotain toista, tai ei hakeudu seuraani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Näin ne tasot toimivat itse asiassa. Nainen pitää miehistä, jotka ovat sopivasti hänen tasonsa yläpuolella (ap tykkää liian korkealla olevista) ja mies niistä naisista, jotka ovat sopivasti hänen tasonsa alapuolella. Et ole ehkä aivan niin tavis, mitä ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Siis tyytyä tasottomiin miehiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Enhän mä missään sanonutkaan mun mieltymysten poikkeavan valtavirrasta? Mutta ei tuo mies ole mikään misumagneetti tai muutenkaan suosittu tyyppi. Kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa kuitenkin niin paljon ne muutkin tekijät kuin raamikkuus, pituus ja timmeys (joka sekin on suhteellista).

Lisättäköön kuitenkin että ei mun kaikki ihastukset ole olleet mitään adoniksia. Monesti olen huomannut että joku ihminen vetää puoleensa vaikkei olekaan porukan parhaimman näköinen. Ehkä en sitten lopulta usko mihinkään tasoihin vaan ihmisten väliseen kemiaan.

Mutta miten päästä testaamaan kemiaa, jos ei koskaan saa mahdollisuutta ruman ulkomuodon (alemman tason) vuoksi?

Mä en ainakaan puhunut mistään treffikemiasta vaan siitä fiiliksestä minkä toisesta saa niissä arkipäiväsissä tilanteissa mitä tulee vastaan vaikka työpaikalla, jossa ensisijaisesti ei arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. Toisin sanoen tilanteessa, johon ihminen ei mene parisuhdemielellä, ei ole niitä odotuksia joita esim. yökerhoon mennessä joillain sinkuilla on. Silloin saattaa kohdata ihmisen ihmisenä ja huomata että tuossahan on muuten kiva tyyppi, ennen kuin on sen kummemmin ehtinyt tuomita ulkonäön perusteella "alempitasoiseksi". Tai ehkä olen väärässä ja tyhmä idealisti. Mutta kumman moni fyysisesti "epätäydellinen" on silti pariutunut, eikö se jostain kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Se vain todistaa sen, minkä naiset yrittävät jatkuvasti kiistää: miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin, mutta naiset pelkästään tasokkaampiin miehiin kuin itse ovat. En sano, että tässä sinänsä olisi mitään väärää, mutta olkaa nyt edes rehellisiä itsellenne (ja muille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Enhän mä missään sanonutkaan mun mieltymysten poikkeavan valtavirrasta? Mutta ei tuo mies ole mikään misumagneetti tai muutenkaan suosittu tyyppi. Kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa kuitenkin niin paljon ne muutkin tekijät kuin raamikkuus, pituus ja timmeys (joka sekin on suhteellista).

Lisättäköön kuitenkin että ei mun kaikki ihastukset ole olleet mitään adoniksia. Monesti olen huomannut että joku ihminen vetää puoleensa vaikkei olekaan porukan parhaimman näköinen. Ehkä en sitten lopulta usko mihinkään tasoihin vaan ihmisten väliseen kemiaan.

Mutta miten päästä testaamaan kemiaa, jos ei koskaan saa mahdollisuutta ruman ulkomuodon (alemman tason) vuoksi?

Mä en ainakaan puhunut mistään treffikemiasta vaan siitä fiiliksestä minkä toisesta saa niissä arkipäiväsissä tilanteissa mitä tulee vastaan vaikka työpaikalla, jossa ensisijaisesti ei arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. Toisin sanoen tilanteessa, johon ihminen ei mene parisuhdemielellä, ei ole niitä odotuksia joita esim. yökerhoon mennessä joillain sinkuilla on. Silloin saattaa kohdata ihmisen ihmisenä ja huomata että tuossahan on muuten kiva tyyppi, ennen kuin on sen kummemmin ehtinyt tuomita ulkonäön perusteella "alempitasoiseksi". Tai ehkä olen väärässä ja tyhmä idealisti. Mutta kumman moni fyysisesti "epätäydellinen" on silti pariutunut, eikö se jostain kerro.

Ehkäpä joillain on se harha, että nykyään "kaikki" muut ihmiset löytävät toisensa nettideiteillä. Vaikka se onkin laajentanut valikoimaa monelle ja näiden palvelujen käyttö on runsaasti lisääntynyt, niin silti suurin osa pariskunnista on tavannut ihan normaalissa arjessaan eli opiskellessa, töissä, harrastuksissa, tuttavien kautta tai viihteellä. Tavallaan on surullista, että niillä joilla on heikoimmat eväät pärjätä näissä jokseenkin puhtaasti ulkonäköön perustuvissa nettideiteissä vaikuttavat olevan niin sosiaalisesti taitamattomia, ettei se tutustuminen kehenkään onnistu tosi elämässäkään. He ovat kyllä aika onnettomasti limbossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Enhän mä missään sanonutkaan mun mieltymysten poikkeavan valtavirrasta? Mutta ei tuo mies ole mikään misumagneetti tai muutenkaan suosittu tyyppi. Kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa kuitenkin niin paljon ne muutkin tekijät kuin raamikkuus, pituus ja timmeys (joka sekin on suhteellista).

Lisättäköön kuitenkin että ei mun kaikki ihastukset ole olleet mitään adoniksia. Monesti olen huomannut että joku ihminen vetää puoleensa vaikkei olekaan porukan parhaimman näköinen. Ehkä en sitten lopulta usko mihinkään tasoihin vaan ihmisten väliseen kemiaan.

Mutta miten päästä testaamaan kemiaa, jos ei koskaan saa mahdollisuutta ruman ulkomuodon (alemman tason) vuoksi?

Mä en ainakaan puhunut mistään treffikemiasta vaan siitä fiiliksestä minkä toisesta saa niissä arkipäiväsissä tilanteissa mitä tulee vastaan vaikka työpaikalla, jossa ensisijaisesti ei arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. Toisin sanoen tilanteessa, johon ihminen ei mene parisuhdemielellä, ei ole niitä odotuksia joita esim. yökerhoon mennessä joillain sinkuilla on. Silloin saattaa kohdata ihmisen ihmisenä ja huomata että tuossahan on muuten kiva tyyppi, ennen kuin on sen kummemmin ehtinyt tuomita ulkonäön perusteella "alempitasoiseksi". Tai ehkä olen väärässä ja tyhmä idealisti. Mutta kumman moni fyysisesti "epätäydellinen" on silti pariutunut, eikö se jostain kerro.

Näin toivon sen itsekin menevän, mutta missä se arkipäiväinen tilanne sitten on, jossa olisi mahdollisuus kohdata toinen ilman "pariutumisolettamuksia"?

En osaa kuvitella tilannetta, jossa kohtaisin vastakkaista sukupuolta olevia muuten vaan. Työyhteisössäni ei ole ainuttakaan miestä, harrastukset ovat naisvaltaisia.

Yllättävät kohtaamiset kaupassa, kirjastossa tai lenkkipolulla ovat elokuvien luomaa fantasiaa ja harhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Se vain todistaa sen, minkä naiset yrittävät jatkuvasti kiistää: miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin, mutta naiset pelkästään tasokkaampiin miehiin kuin itse ovat. En sano, että tässä sinänsä olisi mitään väärää, mutta olkaa nyt edes rehellisiä itsellenne (ja muille).

No mitä ihmettä se taso sitten ihmisestä kertoo, jos ne voivat heitellä ihan miten sattuu eikä niissä olekaan mitään johdonmukaisuutta? Kovasti ainakin tämän palstan miehillä on tarvetta pisteyttää naisia, mutta sitten sanontaankin, että miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin. Mitä iloa on siitä "tiedosta", että olen mielestäsi 6, jos kuitenkin tosielämässä niitä 9 miehiä tulee ovista ja ikkunoista? Eikö se ole yhtä turhaa kuin se, että mielivaltaisesti sanoisin leipäpaketin oikeasti maksavan 50 euroa, mutta kaupasta sen nyt sattuu saamaan halvemmalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Se vain todistaa sen, minkä naiset yrittävät jatkuvasti kiistää: miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin, mutta naiset pelkästään tasokkaampiin miehiin kuin itse ovat. En sano, että tässä sinänsä olisi mitään väärää, mutta olkaa nyt edes rehellisiä itsellenne (ja muille).

Ja mitä hyötyä siitä rehellisyydestä on niille, jotka eivät kelpaa? Eihän se heidän tasoaan nosta vaikka kuinka naiset sanoisi rehellisesti, että haluavat vain parasta a-luokkaa, eivätkä kelpuuta niitä muita. En mitenkään häpeile tunnustaa, että olen mieheni kanssa vain koska hän on pitkä, tumma, komea, raamikas, mukava, älykäs, jämäkkä, miehekäs ja ennen kaikkea ihastunut juuri minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä on taas hölynpölyä. Itse olen hyvin tavallinen ja mies, joka minuun ihastui niin paljon, että halusi lähes suorilla kihloihin, on pitkä tumma ja komea. Tätähän täällä nämä jankkaajat pitävät miehen korkeimpana olomuotona. Joten miten tämä oli mahdollista? Ehkäpä kaikki ei vaan välitä markkina-arvoista ja tadoista?

Kaikki eivät välitä markkina-arvoista = miehet eivät välitä. Tässä(kin) tapauksessa tasokas mies ihastui sinuun, tavikseen.

Eli miksi naisten pitäisi tyytyä tasottiin miehiin jos kerta tasokkaammat miehet ei välitä tasoista ja valkkaa sen josta pitää?

Se vain todistaa sen, minkä naiset yrittävät jatkuvasti kiistää: miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin, mutta naiset pelkästään tasokkaampiin miehiin kuin itse ovat. En sano, että tässä sinänsä olisi mitään väärää, mutta olkaa nyt edes rehellisiä itsellenne (ja muille).

No mitä ihmettä se taso sitten ihmisestä kertoo, jos ne voivat heitellä ihan miten sattuu eikä niissä olekaan mitään johdonmukaisuutta? Kovasti ainakin tämän palstan miehillä on tarvetta pisteyttää naisia, mutta sitten sanontaankin, että miehet voivat ihastua kaikenlaisiin naisiin. Mitä iloa on siitä "tiedosta", että olen mielestäsi 6, jos kuitenkin tosielämässä niitä 9 miehiä tulee ovista ja ikkunoista? Eikö se ole yhtä turhaa kuin se, että mielivaltaisesti sanoisin leipäpaketin oikeasti maksavan 50 euroa, mutta kaupasta sen nyt sattuu saamaan halvemmalla? 

Niin, mikä tässä nyt on vaikea ymmärtää? Miehet voivat ihastua kaikentasoisiin naisiin. Naiset ainoastaan kovempitasoisiin miehiin.