Lue keskustelun säännöt.
Hanttihommiinkin pitäisi nykyään sitoutua kuin asiantuntijatyöhön, naurettavaa pelleilyä!
02.07.2018 |
Nykyään jopa suorittavan työn hakemisesta on tullut naurettavaa farssia. Työpaikkailmoituksissa etsitään superinnostunutta multitaskaajaa, joka on erityisen kiinnostunut menemään joka päivä mukavuusalueensa yli, kehittymään ja kehittämään toimintaansa ja joustamaan. Hänelle työ ei merkitse pelkkää rahaa ja joustavuus, itsensä likoon laittaminen, oppimisenhalu ja loputon innokkuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Ja kyseessä tyyliin tiskarin homma.
Itse aikoinani ryhdyin perushommiin juuri sen vuoksi, etten halunnut sitovaa asiantuntijatyötä. Haluan tehdä helppoa työtä, josta pääsen lähtemään kotiin, kun vuorolistassa lukee. En halua selvitellä, ideoida, sitoutua ja ratkoa ongelmia ja jäädä tekemään pitkää päivä, vaan tehdä suorittavan työni ja mennä kotiin. En enempää enkä vähempää. Vapaa-ajalla ja kotona en halua uhrata työlle ajatustakaan. Teen työtä vain kustantaakseni oikean elämäni ja intohimoni.
Palkka on pieni ja työ nyt ei mitään erityisen kiinnostavaa ole, mutta vastineeksi saa sitten sen, että ei ole kummempaa vastuuta ja töistä pääsee lähtemään kun lista niin sanoo, eikä tarvitse miettiä työasioita kuin työajalla.
Nykyään tämä on aina vain hankalampaa. Kohta ei kiinnosta tehdä töitä ollenkaan, kun duunarinkin pitäisi kiinnostua tekemään perushommiaan asiantuntijatyyliin. Palkka ei kasva, vaikka työtä tulee lisää ja joustaa pitää. Töitä on myös vaikeampi saada. Kaupan kassan työhönkin saattaa olla kaksivaiheinen valintamenettely, jossa pitää jauhaa naurettavuuksia. Missään nimessä ei saa mainita, että haluaa työn rahan takia. Kukapa nyt rahan takia marketin kassalla istuisi.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Mies haki työttömänä ollessaan kassamyyjäksi 15h/vk.
Haastattelussa tivattiin vähintään kahta suosittelijaa. Miehellä ei pitänyt pokka, vaan kysyi suoraan: "oletko sä nyt ihan tosissasi?" 😂😂
Ei saanut paikkaa, mutta sai sitten muualta järjellisemmän homman järjellisemmillä työtunneilla. Eikä siihen vaadittu lainkaan suosittelijoita.
ainoa oikea vastaus on äiti ja isä, muut valehtelee suuntaan tai toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hain tuossa talvella asintuntijatyötä, johon vaadittiin n. 10 vuoden työkokemusta alalta, ja palkkatoiveeni oli 3100 €/kk mikä oli alakanttiin. Haastattelussa yrittäjä haukkui minut ahneeksi "luulisi sinun tekevän tätä työtä muun kuin rahan takia, kun olet noin huippulahjakas ja omistautunut omaan yritykseesi". Minun olisi pitänyt tehdä tuota työtä 2000 €/kk bruttona! Ei koskaan ilmoittanut haastattelun jälkeen, että pääsinkö töihin.
Olen itsekin yksinyrittäjä ja tämä vahvisti mun käsitystä, että ei kannata hae toisen listoille töihin vaan sinnittellä tarpeen mukaan vaikka köyhyysrajalla.... Parempi olla oman itsensä orja kuin jonkun toisen kapitalistin. Mieheni haki myös yhdestä firmasta kansainvälisen logistiikkakoordinaattorin paikkaa ison palkan toivossa, niin haastattelussa selvisi että brutto olisi ollut 1800 €/kk!!!! Miten noilla on otsaa?!
Mä olen huomannut saman. Olen valmistumassa yliopistosta, mutta pienemmille palkoille kuin aiemmassa ammatissani, joten onneksi pidin edellisen työpaikkani. Siivoan julkisella, karvan vajaa 2200/kk leppoisasta päivätyöstä, toki ikälisillä. En ikinä olisi uskonut, millaiseksi maailma muuttuu viidessä vuodessa.
Luojan kiitos olen töissä asiallisesti asiansa hoitavassa pikkufirmassa. Palaverit on sitä, että pidetään kolme minuuttia hetkessä, kun on tarve, kysyen että saisko häiritä. Sitten neuvotellaan miten homma eteenpäin. Aamupalaveri pidetään maanantaisin, jokainen istuu omalla paikallaan - joku ilo avokonttoristakin - ja käydään läpi päivän työt. Max 10 minuuttia. Jos ei ole asiaa, todetaan 30 sekunnissa, että nyt ei maanantaipalaveria tarvita. Kehityskeskustelut käydään niin, että itse kukin ehdottaa, että tätä asiaa voisi tehdä vähän tehokkaammin ja paremmin, kun tulee joku juttu eteen. Palkka ei ole häävi, mutta saan tehdä itsenäisesti ja työ on joustavaa.
Suunnittelija insinööritoimistossa on ammatti.
Olen kerran ollut kolmiportaisessa rekrytointiprosessissa. Ensin oli puhelinhaastattelu, jonka perusteella kutsuttiin ryhmähaastatteluun. Jo ryhmähaastatteluun pääseminen edellytti alan työkokemusta ja suosittelijoita. Siellä keskusteltiin n. 10 hengen ryhmässä urasuunnitelmistamme, itsemme ja alan kehittämisestä jne., ja tämän perusteella parhaat valittiin yksilöhaastatteluun. Innovatiivisuutta, kehityshalukkuutta ja omistautumista korostettiin joka välissä. Olisin päässyt viimeiselle kierrokselle, mutta tässä vaiheessa kävelin ulos, sillä koko homma alkoi olla naurettavaa, ja aikaa oli kulunut jo tunteja.
Kyseessä oli kesätyö siivoojana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain tuossa talvella asintuntijatyötä, johon vaadittiin n. 10 vuoden työkokemusta alalta, ja palkkatoiveeni oli 3100 €/kk mikä oli alakanttiin. Haastattelussa yrittäjä haukkui minut ahneeksi "luulisi sinun tekevän tätä työtä muun kuin rahan takia, kun olet noin huippulahjakas ja omistautunut omaan yritykseesi". Minun olisi pitänyt tehdä tuota työtä 2000 €/kk bruttona! Ei koskaan ilmoittanut haastattelun jälkeen, että pääsinkö töihin.
Olen itsekin yksinyrittäjä ja tämä vahvisti mun käsitystä, että ei kannata hae toisen listoille töihin vaan sinnittellä tarpeen mukaan vaikka köyhyysrajalla.... Parempi olla oman itsensä orja kuin jonkun toisen kapitalistin. Mieheni haki myös yhdestä firmasta kansainvälisen logistiikkakoordinaattorin paikkaa ison palkan toivossa, niin haastattelussa selvisi että brutto olisi ollut 1800 €/kk!!!! Miten noilla on otsaa?!
Mä olen huomannut saman. Olen valmistumassa yliopistosta, mutta pienemmille palkoille kuin aiemmassa ammatissani, joten onneksi pidin edellisen työpaikkani. Siivoan julkisella, karvan vajaa 2200/kk leppoisasta päivätyöstä, toki ikälisillä. En ikinä olisi uskonut, millaiseksi maailma muuttuu viidessä vuodessa.
Siis eikö sulla ole mielenkiintoa kehittää ammattitaitoasi alalta, johon olet opiskellut viisi pitkää vuotta, vaan tyydyt mieluummin tekemään siivoojan töitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä välivaihe. Aloituksen ongelma poistuu kun tulevaisuudessa ei tule enää olemaan perushommia tehtäväksi. Koneet suorittavat suurimmalta osin kaiken suorittavan työn, työmarkkinoilla on tarve enää vain huipulle ja sinne ei pääse edes tavallisella asiantuntijatyöllä siinä vaiheessa.
Eivät kaikki kykene olemaan asiantuntijoita. Eli äläpä valita sitten, kun on työttömiä "lompakkoloisia", jotka sun verorahoja syö.
Vierailija kirjoitti:
Hain rakennusapulaisen työtä ja haastattelija tivasi suosittelijoita ja kyseli aivan ihme kysymyksiä. Myös kaikki todistukset syynättiin todella tarkkaan läpi. Monimutkaista työtä vissiinkin nykyään lautojen kanto ja työmaan lakaisu.
Toinen vihoviimeinen asia on se, kun vuokrafirmat pomottelevat meitä työnhakijoita nykyään aivan miten sattuu. Eli työtä luvataan, muttei kerrota tarkkaan, milloin voisi aloittaa. Tämä kesä meni minulla jo hukkaan, kun uskoin noiden paskapuhetta. Töihin en ole vieläkään päässyt ja muun työnhaun menin tyhmänä lopettamaan, kun olin hyväuskoinen hölmö. Minulla oli vielä perusluottamus toista ihmistä kohtaan.
Mulla tuli paha mieli sun puolesta :/ Sama kohtalo oli yhdellä raksa-alaa opiskelevalla kaverilla. Ellet sitten ole hän... Tampereen seudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä välivaihe. Aloituksen ongelma poistuu kun tulevaisuudessa ei tule enää olemaan perushommia tehtäväksi. Koneet suorittavat suurimmalta osin kaiken suorittavan työn, työmarkkinoilla on tarve enää vain huipulle ja sinne ei pääse edes tavallisella asiantuntijatyöllä siinä vaiheessa.
Eivät kaikki kykene olemaan asiantuntijoita. Eli äläpä valita sitten, kun on työttömiä "lompakkoloisia", jotka sun verorahoja syö.
Aika aggressiivinen vastaus neutraaliin kommenttiini. Oma henkilökohtainen toiveeni olisi perustulo, joka takaa kaikille työmarkkinoilta syrjäytetyille toimeentulon. Kuulun itse myös tuohon porukkaan, joka ei tule olemaan enää riittävän hyvä kilpailuun tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain rakennusapulaisen työtä ja haastattelija tivasi suosittelijoita ja kyseli aivan ihme kysymyksiä. Myös kaikki todistukset syynättiin todella tarkkaan läpi. Monimutkaista työtä vissiinkin nykyään lautojen kanto ja työmaan lakaisu.
Toinen vihoviimeinen asia on se, kun vuokrafirmat pomottelevat meitä työnhakijoita nykyään aivan miten sattuu. Eli työtä luvataan, muttei kerrota tarkkaan, milloin voisi aloittaa. Tämä kesä meni minulla jo hukkaan, kun uskoin noiden paskapuhetta. Töihin en ole vieläkään päässyt ja muun työnhaun menin tyhmänä lopettamaan, kun olin hyväuskoinen hölmö. Minulla oli vielä perusluottamus toista ihmistä kohtaan.
Mulla tuli paha mieli sun puolesta :/ Sama kohtalo oli yhdellä raksa-alaa opiskelevalla kaverilla. Ellet sitten ole hän... Tampereen seudulta.
Tuskin olen hän, mutta samankaltainen tilanne varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon huomannut, että tosi monissa työpaikoissa vedetään justiin ne henkilöstöresurssit aivan minimiin, ettei tule yritykselle kuluja ja sitten aivan kohtuuttomat vaatimukset ja odotukset työntekijöille. Miten ihmeessä tuollaisessa tilanteessa, missä firmat pyrkii minimoimaan työvoima, voidaan edes tehdä mitään aktiivimalleja ja velvoittaa ihmisiä "menemään töihin", kun yritykset haluaa minimoida työntekijät, kun onhan ne kalliita? Paras tilanne, mikä tulee mieleen, olin erään teleoperaattorin puhelinvaihteessa töissä ja aamuvuorossa meitä oli n. neljä tai viisi ja kokoajan puheluita jonossa satoja! En ymmärrä, miksei työntekijöitä olisi voinut olla enemmän vuorossa vastaamassa puhelimeen? Tämä olisi ollut sekä työntekijöiden, asiakkaiden sekä firman etu. Työntekijöille siksi, etteivät kuormitu kohtuuttomasti, asiakkaille siksi, että ovat tyytyväisiä, kun saavat palvelua kohtuullisessa ajassa ja firman etu taas on aina tyytyväiset asiakkaat. Minusta tämä on se ongelman ydin. Kokoajan pyritään vähentämään henkilöstöresursseja, mutta kuitenkin jokaisen pitäisi mennä töihin. Mahdoton yhtälö. Jos joku on ahne, niin ovat kyllä yritykset! En usko, että tuon kokoluokan suomalainen teleoperaattori kaatuisi siihen, että palkkaa vähän enemmän työntekijöitä!
Vierailija kirjoitti:
Ja parastahan nykyään on että rehellisyys ei kannata,jos haluat duuniin puhut mahdollisimman paljon paskaa,
esim. kun kysytään että missä näet itsesi viiden vuoden päästä,ei varmaan kannata olla rehellinen ja sanoa että no en ainakaan ole täällä duunissa enää tai oletko tyytyväinen palkkaukseen tai vaikka kuolisitko firman puolesta,hymyssäsuin pitää vain tokaista että kyllä vain
Mä olen kyllä aina vastannut tuohon ihan rehellisesti että "jos te tarjoatte minulle mielekkäitä töitä, kehittymisen mahdollisuuksia ja muita minulle tärkeitä juttuja ja toisaalta minä täytän ne odotukset joita teillä on niin varmaankin olen täällä" ja töitä on riittänyt. En toki tiedä onko joku paikka mennyt tuon takia sivu suun vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai, kun olen tehnyt myös porrassiivoushommia, niin nekin on ihan naurettavasti mitoitettu. 7,5 tunnissa pitäisi ehtiä siivota 7 kerrotaloa, joissa jokaisessa vähintään kolme rappua + kaikki muut tilat sekä muutama sauna näiden lisäksi. Naurettavin oli kyllä eräässä siivousfirmassa, kun JÄÄHALLIN siivoamiseen oli resursoitu aikaa 1h 15min! Eihän tuossa ajassa saa edes siivouskomeron ovea auki.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut, että tosi monissa työpaikoissa vedetään justiin ne henkilöstöresurssit aivan minimiin, ettei tule yritykselle kuluja ja sitten aivan kohtuuttomat vaatimukset ja odotukset työntekijöille. Miten ihmeessä tuollaisessa tilanteessa, missä firmat pyrkii minimoimaan työvoima, voidaan edes tehdä mitään aktiivimalleja ja velvoittaa ihmisiä "menemään töihin", kun yritykset haluaa minimoida työntekijät, kun onhan ne kalliita? Paras tilanne, mikä tulee mieleen, olin erään teleoperaattorin puhelinvaihteessa töissä ja aamuvuorossa meitä oli n. neljä tai viisi ja kokoajan puheluita jonossa satoja! En ymmärrä, miksei työntekijöitä olisi voinut olla enemmän vuorossa vastaamassa puhelimeen? Tämä olisi ollut sekä työntekijöiden, asiakkaiden sekä firman etu. Työntekijöille siksi, etteivät kuormitu kohtuuttomasti, asiakkaille siksi, että ovat tyytyväisiä, kun saavat palvelua kohtuullisessa ajassa ja firman etu taas on aina tyytyväiset asiakkaat. Minusta tämä on se ongelman ydin. Kokoajan pyritään vähentämään henkilöstöresursseja, mutta kuitenkin jokaisen pitäisi mennä töihin. Mahdoton yhtälö. Jos joku on ahne, niin ovat kyllä yritykset! En usko, että tuon kokoluokan suomalainen teleoperaattori kaatuisi siihen, että palkkaa vähän enemmän työntekijöitä!
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä olijat on burn outissa kun kaikki mehut puristetaan irti ja osa porukasta syrjäytyy työttömänä, mahtava systeemi tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain rakennusapulaisen työtä ja haastattelija tivasi suosittelijoita ja kyseli aivan ihme kysymyksiä. Myös kaikki todistukset syynättiin todella tarkkaan läpi. Monimutkaista työtä vissiinkin nykyään lautojen kanto ja työmaan lakaisu.
Toinen vihoviimeinen asia on se, kun vuokrafirmat pomottelevat meitä työnhakijoita nykyään aivan miten sattuu. Eli työtä luvataan, muttei kerrota tarkkaan, milloin voisi aloittaa. Tämä kesä meni minulla jo hukkaan, kun uskoin noiden paskapuhetta. Töihin en ole vieläkään päässyt ja muun työnhaun menin tyhmänä lopettamaan, kun olin hyväuskoinen hölmö. Minulla oli vielä perusluottamus toista ihmistä kohtaan.
Mulla tuli paha mieli sun puolesta :/ Sama kohtalo oli yhdellä raksa-alaa opiskelevalla kaverilla. Ellet sitten ole hän... Tampereen seudulta.
Pojallekin luvattiin lähes varma työpaikka. Mutta onneksi poika kuunteli, kun sanoin, että älä jää odottamaan sen yhden varaan. Kun tiedusteli, miksei mitään kuulu, kerrottiin, että asiakasfirmalla on rekrytointi kokonaan jäissä. Mutta kun oli aktiivinen, firma pisti paperit toiseen paikkaan ja nyt on kesätöissä. Nuo vuokrafirmat taitavat testata, miten aktiivisia nuoret ovat, ainakin itselle pojan kautta jäänyt sellainen kuva. Kun kyselee paljon, löytyy se työ. Hän on nyt ihan kokopäivätöissä vuokrafirman kautta ja kesätyöksi palkkakin ok, kuulemma. Välistä vetäjiä vain riittää, kuulemma heidän tuntihintansa asiakkaalle on aika kovia.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut, että tosi monissa työpaikoissa vedetään justiin ne henkilöstöresurssit aivan minimiin, ettei tule yritykselle kuluja ja sitten aivan kohtuuttomat vaatimukset ja odotukset työntekijöille. Miten ihmeessä tuollaisessa tilanteessa, missä firmat pyrkii minimoimaan työvoima, voidaan edes tehdä mitään aktiivimalleja ja velvoittaa ihmisiä "menemään töihin", kun yritykset haluaa minimoida työntekijät, kun onhan ne kalliita? Paras tilanne, mikä tulee mieleen, olin erään teleoperaattorin puhelinvaihteessa töissä ja aamuvuorossa meitä oli n. neljä tai viisi ja kokoajan puheluita jonossa satoja! En ymmärrä, miksei työntekijöitä olisi voinut olla enemmän vuorossa vastaamassa puhelimeen? Tämä olisi ollut sekä työntekijöiden, asiakkaiden sekä firman etu. Työntekijöille siksi, etteivät kuormitu kohtuuttomasti, asiakkaille siksi, että ovat tyytyväisiä, kun saavat palvelua kohtuullisessa ajassa ja firman etu taas on aina tyytyväiset asiakkaat. Minusta tämä on se ongelman ydin. Kokoajan pyritään vähentämään henkilöstöresursseja, mutta kuitenkin jokaisen pitäisi mennä töihin. Mahdoton yhtälö. Jos joku on ahne, niin ovat kyllä yritykset! En usko, että tuon kokoluokan suomalainen teleoperaattori kaatuisi siihen, että palkkaa vähän enemmän työntekijöitä!
Tutulta kuulostaa.. Inhottava olla puhelimen päässäkin kun joutuu vaan pahoittelemaan järjettömän pitkiä jonoja ihan mihin tahansa asiaan, mitä asiakas nyt tarvitseekaan. En ole töissä teleoperaattorilla, mutta samaa kuraa muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain tuossa talvella asintuntijatyötä, johon vaadittiin n. 10 vuoden työkokemusta alalta, ja palkkatoiveeni oli 3100 €/kk mikä oli alakanttiin. Haastattelussa yrittäjä haukkui minut ahneeksi "luulisi sinun tekevän tätä työtä muun kuin rahan takia, kun olet noin huippulahjakas ja omistautunut omaan yritykseesi". Minun olisi pitänyt tehdä tuota työtä 2000 €/kk bruttona! Ei koskaan ilmoittanut haastattelun jälkeen, että pääsinkö töihin.
Olen itsekin yksinyrittäjä ja tämä vahvisti mun käsitystä, että ei kannata hae toisen listoille töihin vaan sinnittellä tarpeen mukaan vaikka köyhyysrajalla.... Parempi olla oman itsensä orja kuin jonkun toisen kapitalistin. Mieheni haki myös yhdestä firmasta kansainvälisen logistiikkakoordinaattorin paikkaa ison palkan toivossa, niin haastattelussa selvisi että brutto olisi ollut 1800 €/kk!!!! Miten noilla on otsaa?!
Mä olen huomannut saman. Olen valmistumassa yliopistosta, mutta pienemmille palkoille kuin aiemmassa ammatissani, joten onneksi pidin edellisen työpaikkani. Siivoan julkisella, karvan vajaa 2200/kk leppoisasta päivätyöstä, toki ikälisillä. En ikinä olisi uskonut, millaiseksi maailma muuttuu viidessä vuodessa.
Siis eikö sulla ole mielenkiintoa kehittää ammattitaitoasi alalta, johon olet opiskellut viisi pitkää vuotta, vaan tyydyt mieluummin tekemään siivoojan töitä??
Ei ole. Tein tuon ihan silkasta mielenkiinnosta. Olen nelikymppinen, velaton, kohta aikuisen lapsen äiti. Ei ole erityisempää tarvetta uralle, vapaa-ajalle sitäkin enemmän - ja siksi vaivannäön ja palkan suhde ratkaisee. Palaan vanhoihin hommiin puolikkaalle työajalle, jos en muutakaan riittävän joustavaa ja kannattavaa keksi, ja nyt näyttää himppasen huonolta sen suhteen.
Samaa mieltä lähes kaikkien kanssa. Jopa valtion työpaikat vähenee koko ajan, kun joku jää eläkkeelle niin tilalle ei palkata ketään vaan hommat siirretään muille, jotka eivät niitä sitten ehdi tehdä ja työntekijät väsyy. Lisäksi käsite henkilötyövuosi, jota käytetään arvioimaan henkilöstön määrää on täysin sopimaton käyttöönsä. En voi käsittää mitä tässä maassa tapahtuu, miten voi olla järkevää ajattaa ihmisiä burn out:iin ja masennukseen joko syyllistämällä ja rankaisemalla työttömyydestä tai kohtuuttomilla vaatimuksilla työelämässä. Ihmiset eivät ole koneita ja paras lopputulos tulee kun ihmiset voi hyvin, jos joku niin mielenterveysongelmat tulee kalliiksi.
Olen samaa mieltä myös siinä, että tuskin näihin "hanttihommiin" paras työntekijä on se tyhjänräpättävä intoiina vaan se joka ottaa sen työnä josta maksetaan ja joka tehdään kunnolla ilman sen kummempaa turhaa lätinää.
Suomessa on ihan turha kiusata työttömiä kun täällä ei yksinkertaisesti ole kaikille töitä joilla voisi elättää itsensä. Puhelinmyyntifirmojen proviisiohuijauksilla ja kaiken maailman nollatuntisopimuksilla ei tässä maassa voi elää.
Luulen myös, että varmin keino pysyä työttömänä, on puhua työhaastattelussa totta. Esimerkiksi joku siivoojan homma nollatuntisopimuksella ja haastattelussa kysytään tuota 5-vuotissuunnitelmaa? En tajua, miten se on milläänlailla relevantti työn kannalta. Itse en aio enää valehdella työhaastatteluissa, olen muutenkin tosi huono valehtelemaan. Joten jatkossa aion vastata kysymyksiin "Miksi hait juuri tätä paikkaa?" ja "Missä näät itsesi 5 vuoden kuluttua?" - kysymyksiin rahan takia/työkkäri edellytti ja ei aavistustakaan, mitä teen 5 vuoden kuluttua. Mua niiiin jotenkin ärsyttää nuo ihan turhat utelut työhaastattelussa.
Niin täytyy, sinänsä ymmärrettävää myös miksi näin on. Mä haluaisin niin mielelläni suosia pieniä yksityisiä, mutta ikävä kyllä isommat ketjut tarjoavat kilpailukykyisemmän palkan, paremmat työehdot ja edut, joustavammat vapaat ja lomat, sekä pienempi todennäköisyys palaa loppuun isossa talossa rivityöntekijänä. Töistäkin pääsee todennäköisemmin lähtemään ajallaan, työvälineet on kunnossa ja palkat tulevat ajallaan.
Tämä siis vain oma kokemukseni tarjoilijan "urani" aikana. Onhan noissa isoissa ketjupaikoissa omat ongelmansa, mutta plussalle menee silti kokonaisuutena 6-0 verrattuna moneen pieneen yksityiseen ravintola-alalla.