Lue keskustelun säännöt.
Hanttihommiinkin pitäisi nykyään sitoutua kuin asiantuntijatyöhön, naurettavaa pelleilyä!
02.07.2018 |
Nykyään jopa suorittavan työn hakemisesta on tullut naurettavaa farssia. Työpaikkailmoituksissa etsitään superinnostunutta multitaskaajaa, joka on erityisen kiinnostunut menemään joka päivä mukavuusalueensa yli, kehittymään ja kehittämään toimintaansa ja joustamaan. Hänelle työ ei merkitse pelkkää rahaa ja joustavuus, itsensä likoon laittaminen, oppimisenhalu ja loputon innokkuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Ja kyseessä tyyliin tiskarin homma.
Itse aikoinani ryhdyin perushommiin juuri sen vuoksi, etten halunnut sitovaa asiantuntijatyötä. Haluan tehdä helppoa työtä, josta pääsen lähtemään kotiin, kun vuorolistassa lukee. En halua selvitellä, ideoida, sitoutua ja ratkoa ongelmia ja jäädä tekemään pitkää päivä, vaan tehdä suorittavan työni ja mennä kotiin. En enempää enkä vähempää. Vapaa-ajalla ja kotona en halua uhrata työlle ajatustakaan. Teen työtä vain kustantaakseni oikean elämäni ja intohimoni.
Palkka on pieni ja työ nyt ei mitään erityisen kiinnostavaa ole, mutta vastineeksi saa sitten sen, että ei ole kummempaa vastuuta ja töistä pääsee lähtemään kun lista niin sanoo, eikä tarvitse miettiä työasioita kuin työajalla.
Nykyään tämä on aina vain hankalampaa. Kohta ei kiinnosta tehdä töitä ollenkaan, kun duunarinkin pitäisi kiinnostua tekemään perushommiaan asiantuntijatyyliin. Palkka ei kasva, vaikka työtä tulee lisää ja joustaa pitää. Töitä on myös vaikeampi saada. Kaupan kassan työhönkin saattaa olla kaksivaiheinen valintamenettely, jossa pitää jauhaa naurettavuuksia. Missään nimessä ei saa mainita, että haluaa työn rahan takia. Kukapa nyt rahan takia marketin kassalla istuisi.
Kommentit (96)
Olin 54-vuotias ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä, olin myös jäänyt työttömäksi. Pääsin työhaastatteluun oman alan osa-aikaiseen ja määräaikaiseen työhön. Minulta kysyttiin haastattelussa "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua". Kyseessä oli siis projektityö, joka kesti vuoden eikä jatkoa sille ollut luvassa. Meinasin purskahtaa nauruun, joten sanoin "toivottavasti olen elossa". En saanut paikkaa. Siihen valittiin henkilö, joka olisi koulutuksen ja kokemuksen puolesta voinut olla koko paikan pomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä otin ja lähdin muihin hommiin, kun töitä vaan lisättiin, kiire kasvoi, eikä ihmisiä palkattu lisää. En halunnut elää jatkuvassa kiireessä ja ahdistuksessa. Samalla surkupalkalla olisi pitänyt hoitaa useamman työt. Pomo oli pettynyt ja koitti anella, että jäisin, kun kuulemma tilanne oli sellainen.... Joopa joo, onhan tuolla oven takana jono työttömiä tulossa, sieltä vaan palkkaamaan.
Naureskelin kyllä makeasti, kun tehtäväni oli julkisessa haussa ja luin ilmoituksen. Kyllä oli saatu simppeli homma kuulostamaan rakettitieteeltä ja tekijä, jota siihen haettiin, todelliselta multitalentilta! En tiennytkään olevani NÄIN korvaamaton huippudynamo :-D Uskomatonta, että kukaan edes uskaltaa hakea siihen, koska pelkkä ilmoituskin oli pelottava lista vaatimuksia.
Että kehtasivatkin. Homma, johon kyllä oppii, kunhan perehdytetään.
Vierailija kirjoitti:
Hänelle työ ei merkitse pelkkää rahaa ja joustavuus, itsensä likoon laittaminen, oppimisenhalu ja loputon innokkuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Ja kyseessä tyyliin tiskarin homma.
Eikös itsensä likoon laittaminen ole tiskarin hommassa hyvinkin oleellinen taito?
Kyllä näistä viesteistä paistaa kirkkaasti huono asenne ja tolkun puute. Ei siihen puolen vuoden siivoojan pestiinkään haluta palkata henkilöä, joka ei osoita motivaatiota. Ette vain ymmärrä mistä haastattelussa on kyse pohjimmiltaan. Kerronpa sen: oudolta tuntuvat kysymykset auttavat rakentamaan hakijan työpersoonasta kuvaa. Tajuan tämän amisaivoillanikin, vaikken koskaan ole istunut haastattelupöydän toisella puolella, vaan vain työnhakijana. Ei ihme, ettette saa niitä töitä tuolla asenteella.
Samaa olen miettinyt, että miksi ihmisen pitäisi kokea jotain intohimoa vaikka haravointiin ja olla kauhean sitoutunut siihen. Eikö se sitoutuminen tule sitä kautta, että kohdellaan hyvin ja saa riittävän palkan, eikä vaihtoehtoja ole?
Mun miehellä on firma, jossa on ns. kakkaduunia. Likaista ja raskasta, yksinkertaista puurtamista. Olisi valheellista kysyä jotain sitoutumista tai intoa juuri tuohon työhön. Tyypit tekee sitä, koska siitä maksetaan hyvin (ei koulutusvaatimuksia tai vaadi mitään kokemusta, tuntipalkka 16-17, lähes joka kuukausi saavat ns. tulosbonuksen, joka on könttäsummana noin 200 Euroa ja se tulee ihan siitä, että firmalla menee hyvin) ja mies on mukava/leppoisa pomo. Ja kyllähän sitä kehittymistä tulee jokaiselle. Nämäkin saattaa välillä heittää ihan hyviä ideoita työn kehittämiseksi ja hoitavat työnsä vastuullisesti. Pelleilyä olisi silti leikkiä jotain leikkiä, että tuo työ voi jollain tasolla olla jotain "erityistä".
Palkka se on mikä näissä hanttihommissa motivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näistä viesteistä paistaa kirkkaasti huono asenne ja tolkun puute. Ei siihen puolen vuoden siivoojan pestiinkään haluta palkata henkilöä, joka ei osoita motivaatiota. Ette vain ymmärrä mistä haastattelussa on kyse pohjimmiltaan. Kerronpa sen: oudolta tuntuvat kysymykset auttavat rakentamaan hakijan työpersoonasta kuvaa. Tajuan tämän amisaivoillanikin, vaikken koskaan ole istunut haastattelupöydän toisella puolella, vaan vain työnhakijana. Ei ihme, ettette saa niitä töitä tuolla asenteella.
Totta kai haastattelussa on kyse työntekijän kartoituksesta, mutta onko järkeä kysellä viisivuotissuunnitelmia ja kehittämisideoita osa-aikaiselta nollatuntitiskarilta tai -siivoojalta? Se on ainoastaan ärsyttävää ja vaivaannuttavaa.
Ja mitä tarkoittaakaan "asenne", jonka mainitsit? Kyllähän haastatteluissa nyt annetaan parhaansa ja käyttäydytään hyvin, mutta en minä voi olla ärsyyntymättä jos kysellään tuollaisia naurettavuuksia, pyydetään kahta suosittelijaa ja odotetaan jotain ihme sadetansseja ja loputonta intoa. Hakiessani sitä nollatuntista siivoojan työtä, kun ei juuri nyt ole parempaakaan. Varsinkin, kun ei ole edes todennäköistä saada lisää tunteja tai tulla vakinaistetuksi. Joissakin paikoissa on myös selvinnyt vasta haastattelussa, että kyseessä nollatuntityö, kun puhelimessa kerrottiin takuutunneista.
Eli laihaa tiliä ja työnantajan pillin mukaan poukkoilua lyhyillä varoitusajoilla odotettavissa, mutta silti pitäisi vain pokkana väittää että enhän minä tätä rahan takia ja tämä nollasurkimussopimus on minulle enemmän kuin ok, minä tyttö vain pidän epäsäännöllisyydestä ja ei sitä rahaakaan niin paljoa tarvitse. Ja tottakai olen myös käytettävissä koko ajan, teen ilmaisia hälytysvuoroja, ja jätän ne puolen tunnin ylityöt kiltisti merkkaamatta, kun te olitte henkilöstökulujen vähentämissuunnitelmassanne ideoineet, että tähän kohteeseen ei saa käyttää enempää aikaa.
Tuo on ärsyttävää ja nöyryyttävää.
15 vuotta sitten haastatteluissa kysyttiin lähinnä aiempi työkokemus, ehkä työtodistukset, vähän taustoja, milloin voin aloittaa ja sovittiin palkka. Nykyään työtä pitäisi haluta työn takia, vaikka sillä ei olisi mahdollisuutta tulla toimeen, ja palkka ja työajat ovat vain sivuseikka, jotka selviävät sitten ajastaan. Ja nehän voivatkin sitten olla mitä vain.
Kaikkensa pitäisi antaa ja panostaa, mutta mitään ei saa vastineeksi. Ei edes järkevää toimeentuloa. Siinäpä kai se ongelma. Kyse on myös itsekunnioituksesta.
Kyllä minäkin joskus parikymppisenä vaikka seisoin ilmaiseksi päälläni, kun en muusta tiennyt ja luulin, että näin sen kuuluukin mennä. Ja nuorethan ovatkin mm. tästä syystä haluttua työvoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle haastattelija sanoi kerran etten ota haastattelua vakavasti. Kysyttiin juurikin tätä että missä näen itseni vuoden X kuluttua. Sanoin siihen että jos oikeen huono tuuri on ollut, saatan olla pari metriä mullan alla tai jos on käynyt hyvä tuuri saatan olla miljöönääri tai mitä vain noiden kahden väliltä. Se oli rehellinen vastaus ja ei kelvannut. Ei mulla ole piirrettynä mindmappeja siitä mitä tai missä olen vaikka 5 vuoden kuluttua. Elämä muuttuu jatkuvasti eikä mene aina sen kaavan mukaan mitä itse suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta turiset. Miksi haluat juuri tätä työtä. Mikä on urasi kohokohta jne. Kysymyksiä haastattelussa jossa tehdään suorittavaa rutiinihommaa toimistossa.
Joo, on ryhmähaastattelua, yksilöhaastattelu, kuntotesti, psykologinen testi, kyselylomake ja vielä oma video ja portfolio. ”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” ”Paras opetus urallasi?” ”Kolme pahinta piirrettäsi?”
Ja kyse on jostakin tarjoilijan hommasta.
Sitten on näitä hakuja, joissa pitää jo hakemukseen lisätä joku mahtis-mahtis ratkaisu firman ongelmaan X. Tai ratkoa ryhmähaastattelussa ryhminä firman eri ongelmia. Kätevää. Näin lafka saa ilmaisia ideoita ja ratkaisuja, eikä loppujen lopuksi tarvitse palkata hommaan yhtään ketään. Problems solved.
Hain kerran töihin aikuiskoulutuksen alan organisaatioon, ja haastattelua varten annettiin etukäteen palautettava karsintatehtävä. Tehtävä oli muutaman sivun koulutusratkaisu, johon pyydettiin parannusehdotuksia. Tein huolellista työtä ja analysoin tarkkaan tehtävän sekä tein parannusehdotuksia runsaasti. En saanut kutsua haastatteluun, vaan meilin, jossa kerrottiin että rekrytointia tullaan siirtämään toistaiseksi määrittämättömälle ajankohdalle. Tästä on jo monta vuotta, eikä rekrytointia koskaan avattu kyseiseen tehtävään uudelleen. Tajusin vasta jälkeenpäin, että he hakivat vain ilmaisia konsultteja ratkomaan ongelmallista koulutusratkaisuaan. Tietenkin olin kuvitellut tehtävän fiktiiviseksi, muttei tainnutkaan olla näin. Ihan järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se vaatimuslista.
Mua nauratti, kun yksi täkäläinen, pieni matkailuyritys haki "markkinointiassistenttia"
Klikkasin sen auki, koska olen tehnyt markkinointipäällikkönä hommia vuosia, mutta olin silloin työttömänä.
Tän markkinointiassistentin piti osata:
- sujuvasti kiinaa, koreaa tai japania (mieluiten useampaa näistä, mutta yhtä nyt ainakin) englannin ja suomen lisäksi
- hänellä piti olla hygieniapassi ja anniskelupassi ja hän tulisi työskentelemään yrityksen asiakastilaisuuksissa tarjoilijana/baarissa.
- hän tulisi vastaamaan erilaisten tapahtumien visuaalisesta suunnittelusta ja somistamisesta, tekemään mm. kukka-asetelmat häihin ja muihin tilaisuuksiin.
- hän taittaisi yrityksen markkinointimateriaalit, ylläpitäisi nettisivuja, valokuvaisia ja videoisi, sekä editoisi videoita erilaiseen käyttöön, Hoitaisi yrityksen some-kanavia.
- vastaisi toimitusjohtajan (60 v. todella hankalassa maineessa oleva mies ja suunnattoman pihi) kanssa yrityksen markkinoinnin suuntaviivoista
Veikkaan yrittäjän tietäen, että hommasta olisi jaksettu maksaa tyylii 2200 €/kk.
Niin, mitäs ihmeellistä noissa on? Ihan perusduunia assaritasoiselle. Ainoastaan hankala pomo toki tylsä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut, että tosi monissa työpaikoissa vedetään justiin ne henkilöstöresurssit aivan minimiin, ettei tule yritykselle kuluja ja sitten aivan kohtuuttomat vaatimukset ja odotukset työntekijöille. Miten ihmeessä tuollaisessa tilanteessa, missä firmat pyrkii minimoimaan työvoima, voidaan edes tehdä mitään aktiivimalleja ja velvoittaa ihmisiä "menemään töihin", kun yritykset haluaa minimoida työntekijät, kun onhan ne kalliita? Paras tilanne, mikä tulee mieleen, olin erään teleoperaattorin puhelinvaihteessa töissä ja aamuvuorossa meitä oli n. neljä tai viisi ja kokoajan puheluita jonossa satoja! En ymmärrä, miksei työntekijöitä olisi voinut olla enemmän vuorossa vastaamassa puhelimeen? Tämä olisi ollut sekä työntekijöiden, asiakkaiden sekä firman etu. Työntekijöille siksi, etteivät kuormitu kohtuuttomasti, asiakkaille siksi, että ovat tyytyväisiä, kun saavat palvelua kohtuullisessa ajassa ja firman etu taas on aina tyytyväiset asiakkaat. Minusta tämä on se ongelman ydin. Kokoajan pyritään vähentämään henkilöstöresursseja, mutta kuitenkin jokaisen pitäisi mennä töihin. Mahdoton yhtälö. Jos joku on ahne, niin ovat kyllä yritykset! En usko, että tuon kokoluokan suomalainen teleoperaattori kaatuisi siihen, että palkkaa vähän enemmän työntekijöitä!
Sama fiilis teleoperaattorin töissä, ihan päivätyössäkin. Ja aina riittämätön olo.
Erään sairaanhoitopiirin tukipalvelut vedettiin myös viime vuonna ylitiukiksi. Henkilökunta sairasti ja sai kuulla moitetta, että ei ole paineensietokykyä. Pomolta se paineensietokyky ennemmin puuttui.
Onneksi nyt on työpaikka, jossa saa tehdä useimmiten hoputta töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He, jotka ymmärtävät itseään kehittää - eivät tylsää päivää kuuna kuussa näe. Toiset ymmärsivät opiskella aikoinaan itselleen sellaisen kielitaidon että mikään kielialue ei estä liikkumasta ja uutta oppimista.
Toki, jos kunnianhimo on kassatyö ja 8h oravanpyörä, be my quest.
Sitä saa, mitä tilaa. Jos ei ollut huvitusta opiskella, jää paljosta paitsi, kun tietokin ja moni mielenkiintoiinen asia on toisilla kielillä.
Jos kehuu kielitaidollaan, kannattaa kirjoittaa vieraskieliset sanat oikein. Tulee uskottavampi viesti.
Vierailija kirjoitti:
He, jotka ymmärtävät itseään kehittää - eivät tylsää päivää kuuna kuussa näe. Toiset ymmärsivät opiskella aikoinaan itselleen sellaisen kielitaidon että mikään kielialue ei estä liikkumasta ja uutta oppimista.
Toki, jos kunnianhimo on kassatyö ja 8h oravanpyörä, be my quest.
Sitä saa, mitä tilaa. Jos ei ollut huvitusta opiskella, jää paljosta paitsi, kun tietokin ja moni mielenkiintoiinen asia on toisilla kielillä.
Ihan samassa.oravanpyörässä ne asiantintijatyötä tekevät ovat. Pois pääsee rahalla. Toki näin duunarina sen hankkiminen kesti vähän kauemmin ja edellytti pitkäjänteistä sijoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He, jotka ymmärtävät itseään kehittää - eivät tylsää päivää kuuna kuussa näe. Toiset ymmärsivät opiskella aikoinaan itselleen sellaisen kielitaidon että mikään kielialue ei estä liikkumasta ja uutta oppimista.
Toki, jos kunnianhimo on kassatyö ja 8h oravanpyörä, be my quest.
Sitä saa, mitä tilaa. Jos ei ollut huvitusta opiskella, jää paljosta paitsi, kun tietokin ja moni mielenkiintoiinen asia on toisilla kielillä.
Be my guest = ihan vapaasti
Be my quest = ole tehtäväni
Mulla hieman sama, kun tuolla yhdellä aikaisemmalla vastaajalla. Olen 40-vuotias ja olen omasta halustani siirtynyt tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Koen, että mieluimmin otan enemmän vapaa-aikaa, kun sitä palkkaa. Pärjään ihan hyvin näilläkin tuloilla ja olen rennompi ja levänneempi sitten töissä. Olen ollut samassa työpaikassa nyt 15 vuotta. jotkut työkaverit ovat kyllä kummastelleet ratkaisua, mutta minulle sopii. Olen kyllä huomannut, että omaankin työhöni tulevilla uusilla on nykyään kovaa kilpailua , ole siis suorittavassa työssä minäkin, hoitoalalla.