Lue keskustelun säännöt.
Hanttihommiinkin pitäisi nykyään sitoutua kuin asiantuntijatyöhön, naurettavaa pelleilyä!
02.07.2018 |
Nykyään jopa suorittavan työn hakemisesta on tullut naurettavaa farssia. Työpaikkailmoituksissa etsitään superinnostunutta multitaskaajaa, joka on erityisen kiinnostunut menemään joka päivä mukavuusalueensa yli, kehittymään ja kehittämään toimintaansa ja joustamaan. Hänelle työ ei merkitse pelkkää rahaa ja joustavuus, itsensä likoon laittaminen, oppimisenhalu ja loputon innokkuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Ja kyseessä tyyliin tiskarin homma.
Itse aikoinani ryhdyin perushommiin juuri sen vuoksi, etten halunnut sitovaa asiantuntijatyötä. Haluan tehdä helppoa työtä, josta pääsen lähtemään kotiin, kun vuorolistassa lukee. En halua selvitellä, ideoida, sitoutua ja ratkoa ongelmia ja jäädä tekemään pitkää päivä, vaan tehdä suorittavan työni ja mennä kotiin. En enempää enkä vähempää. Vapaa-ajalla ja kotona en halua uhrata työlle ajatustakaan. Teen työtä vain kustantaakseni oikean elämäni ja intohimoni.
Palkka on pieni ja työ nyt ei mitään erityisen kiinnostavaa ole, mutta vastineeksi saa sitten sen, että ei ole kummempaa vastuuta ja töistä pääsee lähtemään kun lista niin sanoo, eikä tarvitse miettiä työasioita kuin työajalla.
Nykyään tämä on aina vain hankalampaa. Kohta ei kiinnosta tehdä töitä ollenkaan, kun duunarinkin pitäisi kiinnostua tekemään perushommiaan asiantuntijatyyliin. Palkka ei kasva, vaikka työtä tulee lisää ja joustaa pitää. Töitä on myös vaikeampi saada. Kaupan kassan työhönkin saattaa olla kaksivaiheinen valintamenettely, jossa pitää jauhaa naurettavuuksia. Missään nimessä ei saa mainita, että haluaa työn rahan takia. Kukapa nyt rahan takia marketin kassalla istuisi.
Kommentit (96)
Läheskään kaikista ihmisistä ei ole mihinkään asiantuntijatöihin, miten heille sitten käy tulevaisuudessa, jos ei ole tukiakaan? Kuolevat nälkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kirjoittelet! Koko työnhaku on naurettavaa farssia. Ensin teet hakemuksen, johon toki laitat kaiken tiskiin. Ja muistat myös sitä firmaa/tehtävää. Sitten kun pääset haastatteluun, pitää olla niin myötäkarvaan ja joustava ja innostunut. Vaikka kyseessä olisi määräaikainen kakkahomma, jonka voisi tehdä koirakin silmät sidottuna. Siihen sitten sidottuna määräajan teeskentelet viihtyväsi. Ihanaa!
Ja joo, eihän sitä työtä palkan takia tehdä... Siitä palkasta ei edes saa puhua. Se on suuri salaisuus, joka aukeaa ensimmäsenä palkanmaksupäivänä.
Nauratti. Vikat rivit kuvasivat työhaastatteluani ihan kirjaimellisesti. Minä onneton menin kysymään palkan suuruutta (tai oikeamminkin pienuutta), ja koska oli kyse osa-aikatyöstä, tiedustelin myös miten työnantaja suhtautuu toiseen työhöni. Haastattelijan ilmeestä näki, että pieleen meni koko haastattelu, kun olin niin kovin vallaton työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se vaatimuslista.
Mua nauratti, kun yksi täkäläinen, pieni matkailuyritys haki "markkinointiassistenttia"
Klikkasin sen auki, koska olen tehnyt markkinointipäällikkönä hommia vuosia, mutta olin silloin työttömänä.
Tän markkinointiassistentin piti osata:
- sujuvasti kiinaa, koreaa tai japania (mieluiten useampaa näistä, mutta yhtä nyt ainakin) englannin ja suomen lisäksi
- hänellä piti olla hygieniapassi ja anniskelupassi ja hän tulisi työskentelemään yrityksen asiakastilaisuuksissa tarjoilijana/baarissa.
- hän tulisi vastaamaan erilaisten tapahtumien visuaalisesta suunnittelusta ja somistamisesta, tekemään mm. kukka-asetelmat häihin ja muihin tilaisuuksiin.
- hän taittaisi yrityksen markkinointimateriaalit, ylläpitäisi nettisivuja, valokuvaisia ja videoisi, sekä editoisi videoita erilaiseen käyttöön, Hoitaisi yrityksen some-kanavia.
- vastaisi toimitusjohtajan (60 v. todella hankalassa maineessa oleva mies ja suunnattoman pihi) kanssa yrityksen markkinoinnin suuntaviivoista
Veikkaan yrittäjän tietäen, että hommasta olisi jaksettu maksaa tyylii 2200 €/kk.
Ja? Nykyään johtajakin saattaa tehdä ihan niitä rivityöntekijän hommia. Ja on enemmän ulos tai tulos-meininkiä kuin aiemmin. Että sillee. Erään yksityisyrittäjän (palveluala) vierestä seuranneena en myöskään olisi itse ryhtynyt ”johtajaksi”.
Vierailija kirjoitti:
Läheskään kaikista ihmisistä ei ole mihinkään asiantuntijatöihin, miten heille sitten käy tulevaisuudessa, jos ei ole tukiakaan? Kuolevat nälkään?
Taksikuskiksi, taksikuskiksi. Se on nyt vapaata!
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän sitä lois-rekryäjille ja konsultoijille löytyä töitä. Kohta me kaikki konsultoidaan ja koulutetaan vuoroin toisiamme.
Noita firmoja pomppaa jatkuvasti pystyyn. Kertoo siitä, että niistä rekrytään, koska uuden saa niin helpolla, ja vanhasta eroon. Kertoo muuten myös työelämän ay-liiton muutoksesta. Ay pelkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää, miten epäaitoa tämä on nykyään. Suomalainen kulttuuri tunnetusti korostaa asiallisuutta ja rehellisyyttä, mutta sitten työnhaussa kaikkien jostain syystä pitää esittää jotain muuta. Miksi? Miksi rehellinen duunari ei enää saa rehellistä työtä? Oon 100-varma, että se vähäpuheinen ihminen, joka hakee töitä, koska tarvitsee elannon, on parempi työntekijä kuin joku ummet ja lammet paskaa puhuva dynaaminen ja trendikäs pakkaus, kun työ siis ei ole paskanpuhumista vaan oikeaa duunia.
Kehityskeskustelussa esimies kauhistui, kun kysymykseen "miksi teet tätä työtä" vastasin, että palkan takia. Työssä pitää olla muutakin sisältöä kuin palkka. Työ olisi ollut muuten mukavaa, mutta ilmapiiri oli ikävä ja johto piiskasi koko ajan parempiin tuloksiin vaikka joka vuosi saavutettiin tavoitteet. Jossain se raja jaksamisessakin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta turiset. Miksi haluat juuri tätä työtä. Mikä on urasi kohokohta jne. Kysymyksiä haastattelussa jossa tehdään suorittavaa rutiinihommaa toimistossa.
Vierailija kirjoitti:
Ja minua naurattaa, että suorittavassakaan työssä ei saisi haastattelussa sanoa, että tämä työ kiinnnostaa minua vain siksi, että tänne on lyhyt työmatka ja että tartten rahaa elämiseeni ja että tämä kelpaa nyt toistaiseksi, kun etsin vielä parempaa hommaa.
Aina pitäisi olla muka jotakin opittavaa, dynaamista innostusta, kehittymisennälkää.
Muttei palkantarvetta tai muuta elämää.Hohhoijaa.
Usein kysytään jo haastattelussa: Mitä annettavaa sinulla on tälle yritykselle?
Ihan kuin jollekin liukuhihnatyölle pitäisi vielä antaa jotain muutakin kuin oma työpanos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se vaatimuslista.
Mua nauratti, kun yksi täkäläinen, pieni matkailuyritys haki "markkinointiassistenttia"
Klikkasin sen auki, koska olen tehnyt markkinointipäällikkönä hommia vuosia, mutta olin silloin työttömänä.
Tän markkinointiassistentin piti osata:
- sujuvasti kiinaa, koreaa tai japania (mieluiten useampaa näistä, mutta yhtä nyt ainakin) englannin ja suomen lisäksi
- hänellä piti olla hygieniapassi ja anniskelupassi ja hän tulisi työskentelemään yrityksen asiakastilaisuuksissa tarjoilijana/baarissa.
- hän tulisi vastaamaan erilaisten tapahtumien visuaalisesta suunnittelusta ja somistamisesta, tekemään mm. kukka-asetelmat häihin ja muihin tilaisuuksiin.
- hän taittaisi yrityksen markkinointimateriaalit, ylläpitäisi nettisivuja, valokuvaisia ja videoisi, sekä editoisi videoita erilaiseen käyttöön, Hoitaisi yrityksen some-kanavia.
- vastaisi toimitusjohtajan (60 v. todella hankalassa maineessa oleva mies ja suunnattoman pihi) kanssa yrityksen markkinoinnin suuntaviivoista
Veikkaan yrittäjän tietäen, että hommasta olisi jaksettu maksaa tyylii 2200 €/kk.
Ja? Nykyään johtajakin saattaa tehdä ihan niitä rivityöntekijän hommia. Ja on enemmän ulos tai tulos-meininkiä kuin aiemmin. Että sillee. Erään yksityisyrittäjän (palveluala) vierestä seuranneena en myöskään olisi itse ryhtynyt ”johtajaksi”.
Eli toi on sun mielestä ihan ok lista markkinointiassistentin toimenkuvaan?
Vaaditaan floristin, tarjoilijan, graafisen suunnittelijan, valokuvaajan osaamista ja sen lisäksi todella harvinaisten kielten sujuvaa kielitaitoa.
Minusta lista oli röyhkeä ja eipä sinne nyt tuollaista multitalenttia ole todellakaan löydetty. Eikä pidäkään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää, miten epäaitoa tämä on nykyään. Suomalainen kulttuuri tunnetusti korostaa asiallisuutta ja rehellisyyttä, mutta sitten työnhaussa kaikkien jostain syystä pitää esittää jotain muuta. Miksi? Miksi rehellinen duunari ei enää saa rehellistä työtä? Oon 100-varma, että se vähäpuheinen ihminen, joka hakee töitä, koska tarvitsee elannon, on parempi työntekijä kuin joku ummet ja lammet paskaa puhuva dynaaminen ja trendikäs pakkaus, kun työ siis ei ole paskanpuhumista vaan oikeaa duunia.
Mitä? Meinaatko, ettei töissä ole oikeaa duunia tekeviä ihmisiä? Älä viitsi. Kyllä kuule kaikissa yksityisissä firmoissa ainakin on tiukkaa ja työtä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdullinen ja hauska ketju. En olekaan ainoa, joka ihmettelee nykyistä pelleilyä. Olen niin vanha, että ensimmäiset palkkatyökokemukseni ovat 80-luvulta. Silloin oli ihan ok tunnustaa, että ei-antoisia töitä tehdään rahan takia.
Kaikki muuttui joskus 90-luvulla. Työssä kuin työssä piti alkaa teeskennellä, että työ on jokin suurikin elämänsisältö ja kaikki ollaan firman puolesta ja työ on niin antoisaa, kun joka päivä oppii uutta. (Vaikka uuden oppiminen ei ollut minkään olennaisen, kiinnostavan, tärkeän oppimista, ennemminkin uuden toimimattoman järjestelmän opettelua tai pikkupomojen keksimien uusien sääntöjen omaksumista.)
Ihmeellisintä minusta on, kuinka monet ihmiset tuntuvat ihan tosissaan, töissä ollessaankin, ajattelevan, että heillä on tässä hieno elämänsisältö, kun oikeasti kyse on turhasta, vahingollisesta tai ainakin tylsästä höpöhommasta, jota tehdään rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Ja sitten kun olet päässyt jopa töihin asti niin työajasta menee iso osa höpöhöpö-palavereissa jotka liittyy ei-mihinkään, koulutuksissa, joista saa jonkun kortin jota et tarvitse mutta se täytyy olla. Tai sitten firman sisäisissä koulutuksissa joka pitää käydä ensin että saat painaa jotain nappia.
Sinällään ihan sama työajalla, mutta palkka ei nouse vaikka olisi mitä kortteja suoritettu ja kaikki näinpainattätänappiaoikein-koulutukset käyty.
Erään tutun työpaikalle oli lähetetty tavarantoimittajalta laatikollinen virheellistä tavaraa. Pomo keksi pitää palaverin, aiheena "Miten toimimme tämän lähetyksen kanssa?" No tietenkin ihan ensiksi ehdotettiin lähetyksen palauttamista; ehdotus kirjattiin ylös, mutta sitä ei välittömästi hyväksytty. Vasta palaverin lopuksi, ehkä 20 min turhan paskanjauhannan jälkeen todettiin, että laatikko tosiaan olisi järkevintä lähettää takaisin.
P.S. Ei ihan oikeasti ole vitsi. :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veit sanat suustani, kuin omista ajatuksistani. Olen täysin samaa mieltä. Hain kerran sihteeriharjoittelijan paikkaa (josta oltaisiin maksettu pientä palkkaa), niin oli 4 ihmistä tenttaamassa ja 1 heistä oli psykologi, joka teki minusta muistiinpanoja haastattelun aikana. Sanottiin myös, että työsuhde sisältää toisinaan ylitöitä, että iltaharrastukset saisin unohtaa. En saanut ko. paikkaa eikä haitannut.
Kaupan kassallekin on tosiaan nykyään monivaiheinen seula. On ryhmä- ja yksilöhaastattelua. Ja siellä töissäkin pitäisi antaa 200% itsestään. Ihan jees ei riitä, pitää olla täydellistäkin täydellisempi.
En nyt kaupan kassalle hinkuisi, jos 10-vuoden päästä kassat on automatisoitu. Automatisointia en ihmettelisi, koska kaikki maksetaan nykyään kortilla ja niin monen asian coi automatisoida kaupassa.
Vähän huonolta näyttää automatisointi. Käyttäisin itsepalvelukassoja, mutta ne on melkein aina meidän cittarissa kiinni! Eikä sitä Amazonin kauppaa, missä piti kävellä vaan kassan läpi ostokset kärryissä, oo vissiin vielä saatu pelittämään, kun on ollut niin hiljaista sen uutisoinnissa. Kaupassa tehdään ihan hirveästi laskutoimintoja, paljonko tavaraa tulee, paljonko sitä on ja paljonko myydään ja paljonko heitetään pois. Sen voisikin automatisoida, mutta ei, ihmiset siellä laskee. Lisäksi kaupat kuljettavat tavarat hyllyihin hirvittävän yksinkertaisilla menetelmillä, ei siinäkään paljon automatisointia käytetä. Kassat ja pelikoneet eivät osaa automaattisesti edes arvioida asiakkaan ikää. Kyllä ollaan vielä kaukana automaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää, miten epäaitoa tämä on nykyään. Suomalainen kulttuuri tunnetusti korostaa asiallisuutta ja rehellisyyttä, mutta sitten työnhaussa kaikkien jostain syystä pitää esittää jotain muuta. Miksi? Miksi rehellinen duunari ei enää saa rehellistä työtä? Oon 100-varma, että se vähäpuheinen ihminen, joka hakee töitä, koska tarvitsee elannon, on parempi työntekijä kuin joku ummet ja lammet paskaa puhuva dynaaminen ja trendikäs pakkaus, kun työ siis ei ole paskanpuhumista vaan oikeaa duunia.
Mitä? Meinaatko, ettei töissä ole oikeaa duunia tekeviä ihmisiä? Älä viitsi. Kyllä kuule kaikissa yksityisissä firmoissa ainakin on tiukkaa ja työtä tehdään.
No kun jokaisen pitää olla sosiaalinen ja tiimityöhön kykenevä, vaikka työ tehtäisiin hiljaa ja yksin tappotahdissa. Miksei työhön kelpaa ihminen, joka on juro ja epäsosiaalinen, mutta tekee työnsä kunnolla?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takia mä olen työtön. En jaksa yhtään tätä bullshittiä.
Millä ajattelit elää tulevaisuudessa? Tukia tullaan leikkaamaan armottomasti tulevaisuudessa.
Onko työttömänä oleminen mielekästä?
No, millä ajattelitte elää tulevaisuudessa, alapeukuttajat? Suomi ottaa jatkuvasti lainaa, väki vanhenee ja lapsiakaan ei tule. Ei ole vaikea laskea 1+1.
Vierailija kirjoitti:
Totta turiset. Miksi haluat juuri tätä työtä. Mikä on urasi kohokohta jne. Kysymyksiä haastattelussa jossa tehdään suorittavaa rutiinihommaa toimistossa.
Joo, on ryhmähaastattelua, yksilöhaastattelu, kuntotesti, psykologinen testi, kyselylomake ja vielä oma video ja portfolio. ”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” ”Paras opetus urallasi?” ”Kolme pahinta piirrettäsi?”
Ja kyse on jostakin tarjoilijan hommasta.
Naurettavaa pelleilyä. Määräaikaisiinkin muutaman kuukauden toimistorotan hommiin olen ollut kahdessa eri haastattelussa. Tulematta valituksi kun varmaan.paistaa läpu että olen vain luotettava ja teen työni. Muuta annettavaa ei olisi ollut firmalle kolmeksi kuukaudeksi. Työnhakupeliä jota en osaa.
Ravintola-alalla ja kaupan alalla homma vielä menee niin, että tarjotut sopimukset ovat suurelta osin osa-aikaisia nollatuntisopimuksia. Keskimäärin voit saada rahaa semmoiset about 1000e käteen kuussa tällaisissa paikoissa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Kunnon tunteja harvemmin. Jotkut työnantajat myös kieltävät työskentelyn muualla samaan aikaan.
Lisäksi vuorot on jaettu usein typeriin pätkävuoroihin, viisi tuntia kerrallaan. Pahimmillasi käyt töissä (ja maksat ehkä työmatkat tietty) 5-6 päivää viikossa muutaman tunnin kerrallaan, mutta käteen jää alle tonni.
Tällaisista surkeista hommista sitten pitäisi taistella verissäpäin ryhmähaastatteluissa ja psykologin testeissä. Vakuuttaa, että tätä mä oon aina halunnut. Ja palkasta ei tosiaan kannata pahemmin kysellä ennen kuin eteesi työnnetään sopimus allekirjoitettavaksi, jossa komeilee tesin minimi valmiina.
Ja minua naurattaa, että suorittavassakaan työssä ei saisi haastattelussa sanoa, että tämä työ kiinnnostaa minua vain siksi, että tänne on lyhyt työmatka ja että tartten rahaa elämiseeni ja että tämä kelpaa nyt toistaiseksi, kun etsin vielä parempaa hommaa.
Aina pitäisi olla muka jotakin opittavaa, dynaamista innostusta, kehittymisennälkää.
Muttei palkantarvetta tai muuta elämää.
Hohhoijaa.