Hanttihommiinkin pitäisi nykyään sitoutua kuin asiantuntijatyöhön, naurettavaa pelleilyä!

Niin on. Enpä teekään noin vaan ajattelen, että mitä tässä turhia hötkyilemään, kun ei monen tarvi tehdä yhtään mitään.

Pelkkä välivaihe. Aloituksen ongelma poistuu kun tulevaisuudessa ei tule enää olemaan perushommia tehtäväksi. Koneet suorittavat suurimmalta osin kaiken suorittavan työn, työmarkkinoilla on tarve enää vain huipulle ja sinne ei pääse edes tavallisella asiantuntijatyöllä siinä vaiheessa.

Niinpä! Meillä päiväkodissa paperityöt, palaverit; asioiden jatkuva vatvominen ja jauhaminen on jo tärkeämpää kuin itse lastenhoito. Venyveny pauku pauku, tee enemmän ja palkasta vaan leikataan vastineeksi.

Ihan järkyttävää suorastaan.

Totta kirjoittelet! Koko työnhaku on naurettavaa farssia. Ensin teet hakemuksen, johon toki laitat kaiken tiskiin. Ja muistat myös sitä firmaa/tehtävää. Sitten kun pääset haastatteluun, pitää olla niin myötäkarvaan ja joustava ja innostunut. Vaikka kyseessä olisi määräaikainen kakkahomma, jonka voisi tehdä koirakin silmät sidottuna. Siihen sitten sidottuna määräajan teeskentelet viihtyväsi. Ihanaa!

Ja joo, eihän sitä työtä palkan takia tehdä... Siitä palkasta ei edes saa puhua. Se on suuri salaisuus, joka aukeaa ensimmäsenä palkanmaksupäivänä.

Veit sanat suustani, kuin omista ajatuksistani. Olen täysin samaa mieltä. Hain kerran sihteeriharjoittelijan paikkaa (josta oltaisiin maksettu pientä palkkaa), niin oli 4 ihmistä tenttaamassa ja 1 heistä oli psykologi, joka teki minusta muistiinpanoja haastattelun aikana. Sanottiin myös, että työsuhde sisältää toisinaan ylitöitä, että iltaharrastukset saisin unohtaa. En saanut ko. paikkaa eikä haitannut.

Kaupan kassallekin on tosiaan nykyään monivaiheinen seula. On ryhmä- ja yksilöhaastattelua. Ja siellä töissäkin pitäisi antaa 200% itsestään. Ihan jees ei riitä, pitää olla täydellistäkin täydellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jopa suorittavan työn hakemisesta on tullut naurettavaa farssia. Työpaikkailmoituksissa etsitään superinnostunutta multitaskaajaa, joka on erityisen kiinnostunut menemään joka päivä mukavuusalueensa yli, kehittymään ja kehittämään toimintaansa ja joustamaan. Hänelle työ ei merkitse pelkkää rahaa ja joustavuus, itsensä likoon laittaminen, oppimisenhalu ja loputon innokkuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Ja kyseessä tyyliin tiskarin homma.

Itse aikoinani ryhdyin perushommiin juuri sen vuoksi, etten halunnut sitovaa asiantuntijatyötä. Haluan tehdä helppoa työtä, josta pääsen lähtemään kotiin, kun vuorolistassa lukee. En halua selvitellä, ideoida, sitoutua ja ratkoa ongelmia ja jäädä tekemään pitkää päivä, vaan tehdä suorittavan työni ja mennä kotiin. En enempää enkä vähempää. Vapaa-ajalla ja kotona en halua uhrata työlle ajatustakaan. Teen työtä vain kustantaakseni oikean elämäni ja intohimoni.

Palkka on pieni ja työ nyt ei mitään erityisen kiinnostavaa ole, mutta vastineeksi saa sitten sen, että ei ole kummempaa vastuuta ja töistä pääsee lähtemään kun lista niin sanoo, eikä tarvitse miettiä työasioita kuin työajalla.

Nykyään tämä on aina vain hankalampaa. Kohta ei kiinnosta tehdä töitä ollenkaan, kun duunarinkin pitäisi kiinnostua tekemään perushommiaan asiantuntijatyyliin. Palkka ei kasva, vaikka työtä tulee lisää ja joustaa pitää. Töitä on myös vaikeampi saada. Kaupan kassan työhönkin saattaa olla kaksivaiheinen valintamenettely, jossa pitää jauhaa naurettavuuksia. Missään nimessä ei saa mainita, että haluaa työn rahan takia. Kukapa nyt rahan takia marketin kassalla istuisi.

Ihan miten haluat. Noi aivottomat hommat vain vähenee vähenemistään ja jo "rivihommissakin" pitää nykyään oikeasti kehittää sitä tekemistä, eikä vain suorittaa aivottomana.

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Enpä teekään noin vaan ajattelen, että mitä tässä turhia hötkyilemään, kun ei monen tarvi tehdä yhtään mitään.

Ja mikäköhän tämäkin laimea kommentti oli taas?faktana mainittakoon, että todella monet hommat on nykyään ulkoistettu Baronoille, Henkilöstötaloille ym.vuokrapaikoille. Palvelualoilla onkin niitä nuoria, mahdollisesti kielitaidottomia/vajaasti suomea ymmärtäviä, jotka eivät edes tiedä oikeuksiaan. Kaupunkien ja kuntien osastot on usein yhdistetty ja yhtiöitetty. Löysät pois!

Vanhat, yli 50-vuotiaat ovat heikoilla. Niistä hankkiudutaan eroon ja eläke pienenee. Oma ikäluokkani 30+ saa elää tätä unelmaa, kun monet niistä töissäolevista 50-vuotiaista odottavat vain sitä eläkettään. Valittavat sitten töissä, kuinka kaikki on niin perseestä, yhtiöitykset, loman lyhennykset, yt:t... no kaikki.

Itse mietin, miten kouluttaisin, sivistäisin ja kehittäisin itseäni edessä olevaa tulevaisuutta varten. Ja yritän pysyä positiivisena.

Ja enpä usko, että elämä työttömänä, toimettomana on yhtään hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Veit sanat suustani, kuin omista ajatuksistani. Olen täysin samaa mieltä. Hain kerran sihteeriharjoittelijan paikkaa (josta oltaisiin maksettu pientä palkkaa), niin oli 4 ihmistä tenttaamassa ja 1 heistä oli psykologi, joka teki minusta muistiinpanoja haastattelun aikana. Sanottiin myös, että työsuhde sisältää toisinaan ylitöitä, että iltaharrastukset saisin unohtaa. En saanut ko. paikkaa eikä haitannut.

Kaupan kassallekin on tosiaan nykyään monivaiheinen seula. On ryhmä- ja yksilöhaastattelua. Ja siellä töissäkin pitäisi antaa 200% itsestään. Ihan jees ei riitä, pitää olla täydellistäkin täydellisempi.

En nyt kaupan kassalle hinkuisi, jos 10-vuoden päästä kassat on automatisoitu. Automatisointia en ihmettelisi, koska kaikki maksetaan nykyään kortilla ja niin monen asian coi automatisoida kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Totta kirjoittelet! Koko työnhaku on naurettavaa farssia. Ensin teet hakemuksen, johon toki laitat kaiken tiskiin. Ja muistat myös sitä firmaa/tehtävää. Sitten kun pääset haastatteluun, pitää olla niin myötäkarvaan ja joustava ja innostunut. Vaikka kyseessä olisi määräaikainen kakkahomma, jonka voisi tehdä koirakin silmät sidottuna. Siihen sitten sidottuna määräajan teeskentelet viihtyväsi. Ihanaa!

Ja joo, eihän sitä työtä palkan takia tehdä... Siitä palkasta ei edes saa puhua. Se on suuri salaisuus, joka aukeaa ensimmäsenä palkanmaksupäivänä.

Ei se hakemuksen tekeminen nyt mitään rakettitiedettä ole. Toki voit personoida työnantajakohtaisesti.

Ja jos ei noi mainitsemasi vaiheet kiinnosta, niin voithan aina ryhtyä yrittäjäksi. Helppoa!

Jep.

Ja sitten kun olet päässyt jopa töihin asti niin työajasta menee iso osa höpöhöpö-palavereissa jotka liittyy ei-mihinkään, koulutuksissa, joista saa jonkun kortin jota et tarvitse mutta se täytyy olla. Tai sitten firman sisäisissä koulutuksissa joka pitää käydä ensin että saat painaa jotain nappia.

Sinällään ihan sama työajalla, mutta palkka ei nouse vaikka olisi mitä kortteja suoritettu ja kaikki näinpainattätänappiaoikein-koulutukset käyty.

Sen takia mä olen työtön. En jaksa yhtään tätä bullshittiä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä välivaihe. Aloituksen ongelma poistuu kun tulevaisuudessa ei tule enää olemaan perushommia tehtäväksi. Koneet suorittavat suurimmalta osin kaiken suorittavan työn, työmarkkinoilla on tarve enää vain huipulle ja sinne ei pääse edes tavallisella asiantuntijatyöllä siinä vaiheessa.

Tämä on tietysti tulevaa todellisuutta. Joitakin palvelualojen töitä voi tosin olla hankalampi automatisoida, esim. ravintolatyöntekijät. Pikaruokapaikat ehkä ainakin osittain, mutta oikeita ravintoloita. Tai muita elämyspalveluja.

Hyvin kiteytetty ap. Aivan käsittämättömyyksiin koko touhu on mennyt. Prisman kassallekin on monivaiheiset haastattelut, pakko olla yli-innokas, dynaaminen yli-ihminen ja palkaksi saat hädin tuskin parin tonnin bruttopalkan. Etkä välttämättä edes sitä.

Juu, minuakin huvitti, kun olin jossakin pikkujärjestön sihteerin haastattelussa. Tehtävä oli määräaikainen. Kyselivät ummet ja lammet, minun piti täyttää lomake, jossa piti kertoa mm. juomieni kahvikuppien määrä per pvä (uskomatonta) sekä lopuksi tehdä säälittävä psykologinen testi, jonka läpi näki, mitä haettiin eli vastaukset oli helppo laittaa tehtävässä toivotun osaamisen ja luonteenpiirteiden mukaisiksi.

Paikka oli kapinen läävä, sotkuinen toimisto, jonka ikkunoista ei nähnyt läpi ja jonka siivouskeikasta lupaavasti vihjailtiin tulevana ensitehtävänä. Myös palkkatoiveeni oli kuulemma liian suuri. Kun haastattelu oli ohi, lähdin helpottuneena pois ja toivoin, ettei minua valita. Ikävä kyllä, perääni soiteltiin. Kieltäydyin kunniasta. Tivasivat, miksen ota paikkaa. Onneksi sain paremman homman ja fiksummasta paikasta. Huh, vieläkin kylmii ajatus tuosta kopista, jossa olisin ”saanut” nöyränä istua pienellä palkalla.

Ja sitten se vaatimuslista.

Mua nauratti, kun yksi täkäläinen, pieni matkailuyritys haki "markkinointiassistenttia"

Klikkasin sen auki, koska olen tehnyt markkinointipäällikkönä hommia vuosia, mutta olin silloin työttömänä.

Tän markkinointiassistentin piti osata:

- sujuvasti kiinaa, koreaa tai japania (mieluiten useampaa näistä, mutta yhtä nyt ainakin) englannin ja suomen lisäksi

- hänellä piti olla hygieniapassi ja anniskelupassi ja hän tulisi työskentelemään yrityksen asiakastilaisuuksissa tarjoilijana/baarissa.

- hän tulisi vastaamaan erilaisten tapahtumien visuaalisesta suunnittelusta ja somistamisesta, tekemään mm. kukka-asetelmat häihin ja muihin tilaisuuksiin.

- hän taittaisi yrityksen markkinointimateriaalit, ylläpitäisi nettisivuja, valokuvaisia ja videoisi, sekä editoisi videoita erilaiseen käyttöön, Hoitaisi yrityksen some-kanavia.

- vastaisi toimitusjohtajan (60 v. todella hankalassa maineessa oleva mies ja suunnattoman pihi) kanssa yrityksen markkinoinnin suuntaviivoista

Veikkaan yrittäjän tietäen, että hommasta olisi jaksettu maksaa tyylii 2200 €/kk.

Näin se on. Tutun nuori haki kesätöihin urheilukauppaan ja hakuprosessiin kuului kaksi haastattelukertaa (josta toiseen hän ei tosin päässyt). Ensimmäiseen haastattelukertaan kuului ryhmähaastattelun lisäksi ilmeisesti myös yksilöhaastattelu ja joku tehtävä kaupan puolella. Ja kaikki tämä yhden kesätyöpaikan takia, ei ennen tällaista tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia mä olen työtön. En jaksa yhtään tätä bullshittiä.

Millä ajattelit elää tulevaisuudessa? Tukia tullaan leikkaamaan armottomasti tulevaisuudessa.

Onko työttömänä oleminen mielekästä?

Olen vampyyri 300 vuotias, mutta näytän n.28 - 35 vuotiaalta. Koskaan en kerro ikääni.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Tutun nuori haki kesätöihin urheilukauppaan ja hakuprosessiin kuului kaksi haastattelukertaa (josta toiseen hän ei tosin päässyt). Ensimmäiseen haastattelukertaan kuului ryhmähaastattelun lisäksi ilmeisesti myös yksilöhaastattelu ja joku tehtävä kaupan puolella. Ja kaikki tämä yhden kesätyöpaikan takia, ei ennen tällaista tarvittu.

Veikkaan, että nykyään on näitä mielensäpahoittajia niin paljon, että valintaprosesseja on.

Pitäähän sitä lois-rekryäjille ja konsultoijille löytyä töitä. Kohta me kaikki konsultoidaan ja koulutetaan vuoroin toisiamme.