Tiesittekö heti, että ko. talo/huoneisto on teille oikea?

Kertokaa vain lisää. Tosi mukava saada tietää, miten muut ovat osanneet päättää, minkä kodin ostavat. :) 

mt -nimimerkki olikin toiselle varattu. Jännä, että aloituksessa onnistui sitä käyttää.

Ensimmäisen talomme löytyminen oli lähes ihme. Olin kuvitellut aiemmin, millaisen talon ja tontin haluan. Luettelin miehelleni erilaisia ominaisuuksia, mitä talolta haluan. Halusin myös mustaherukka- ja karviaismarjapensaat ja leikkimökin.

Laitoimme lehteen ilmoituksen, että haluamme ostaa talon, ja tuli kolme soittoa. Yksi taloista täytti kaikki ne toiveet, mitä minulla oli, ja sen me ostimme. Se tuntuikin heti kodilta, varmaan siksi, kun siellä oli ne jutut, mistä olin haaveillut. Asuisimme siinä varmaan vieläkin, ellei olisi tullut muuttoa työn perään eri paikkakunnalle.

Meille kävi niin, kun suht nuorena parina etsimme isompaa kotia. Kävimme yhdessä niin mahtavassa kohteessa, ettei mikään tuntunut oikealta sen jälkeen. Ainoa vaan, että kyseessä oli meille liian kallis taloyhtiö, josta myytiin uusia asumattomia huoneistoja.

Muutaman kuukauden päästä kävi niin, että ko. taloyhtiöstä tuli myyntiin yksi huoneisto, jossa oli asuttu jonkin aikaa mutta rahat olivatkin loppuneet ja se oli palannut rakennuttajan käsiin. He halusivat päästä asunnoista eroon, ja saimme ostettua tuon käytetyn paljon edullisemmin kuin mitä uusista pyydettiin. Juu, tämä tapahtui 90-luvun laman aikaan.

Asumme samassa asunnossa edelleen ja olemme siellä kasvattaneet lapsemme. Uskoisin, että tulemme edelleenkin asumaan tuolla vielä pitkän aikaa.

Kyllä tuntui, niin että itkua piti pidätellä.  Kaksi vuotta etsittiin sitä sopivaa asuntoa ja tosi monessa asuntonäytössä käytiin.

Tästä talosta tiesin heti, että on juuri oikea. Olen asunut tässä pian neljäkymmentä vuotta ja muutan vasta sitten, kun en en enää jaksa tai pysty huolehtimaan omakotitalon töistä. Piha on se, joka kaikkein eniten pitää juuri tässä. Naapureistakaan ei ole koskaan ollut mitään valittamista.

Oltiin etsitty uutta kotia 9kk ajan ja vain kourallista olriin käyty edes katsomassa kun aina hoku kriteeri jäi uupumaan. Tämä täytti kaikki toiveemme paperilla, ja kun tulimme näyttöön teki mieli huutaa muille näytössä olijoille että menkää pois, tää on meidän 😁 käytiin vielä illalla uudestaan katsomassa ihan rauhassa ja tehtiin sen jälkeen tarjous. Pienen pintarempan jälkeen tämä on ollut täydellinen meille, enkä edelleenkään asuntomarkkinoita täällä seurattuani ole löytänyt toista ihan yhtä hyvää.

Se on vähän karmea tilanne, kun huomaa jossain asuntonäytössä, että on monta ihmistä, jotka kaikki ovat tosissaan kiinnostuneet samasta asunnosta.

Tulee tunne, ettei halua alkaa kilpailemaan asunnosta, vaan ajattelee, että menkööt asunto hänelle tai heille, jotka sitä ehkä enemmän tarvitsevat, varsinkin, jos asunto  ei täysin täytä niitä kriteereitä, mitä itsellä on.

Jos niitä muita kilpailijoita ei olisi ollut, niin ehkä olisin jonkun kodin jo ostanut.

mt kirjoitti:

Hei kaikki kodin ostaneet!

Olen kuullut monen sanovan, että kyllä sen heti tietää, kun menee asunnon/talon esittelyyn, mikä on itselle/perheelle se oikea/sopiva koti.

Me emme ole vain vielä löytäneet sitä oikeaa kotia. Ei ole tullut sitä tunnetta/tietoa/oloa.

Miten te tiesitte, mikä koti on teille se oikea? Tunsitteko te vain tulleenne "kotiin"?

Kerrottehan kokemuksia siitä, miten tiesitte, minkä kodin ostatte?

Kiitos tosi paljon. :)

Tiedettiin kun itse rakennettiin ja suunniteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin etsitty uutta kotia 9kk ajan ja vain kourallista olriin käyty edes katsomassa kun aina hoku kriteeri jäi uupumaan. Tämä täytti kaikki toiveemme paperilla, ja kun tulimme näyttöön teki mieli huutaa muille näytössä olijoille että menkää pois, tää on meidän 😁 käytiin vielä illalla uudestaan katsomassa ihan rauhassa ja tehtiin sen jälkeen tarjous. Pienen pintarempan jälkeen tämä on ollut täydellinen meille, enkä edelleenkään asuntomarkkinoita täällä seurattuani ole löytänyt toista ihan yhtä hyvää.

Olimme miehen kanssa näytössä ja hiljaa jessailtiin, että tämä se on, noh ei ollut. Joku tyyppi tuli sinne ja ilmotti kovaan ääneen, että muut voi poistua koska ostan nyt heti ja jos tulee kilpailua hinnasta, niin multa löytyy enemmän rahaa. Kaikki sit poistuttiin. Miehen kanssa naurettiin autossa että ainakin ostaja teki selväksi kaikille kunnolla.

Wau, onpas ollut erikoinen tyyppi. Hän sitten heti tiesi, että se koti oli hänelle.

 Minulla ei olisi kanttia toimia noin. Sitä paitsi, ei hän voinut tietää, vaikka jollain olisi rahaa vielä enemmän, mutta onhan se tehokas keino, kun hirvittävällä itsevarmuudella ja kovalla äänellä pääsee yllättämään muut, jotka hämmentyneenä poistuvat paikalta. 

Ostimme toisen asuntomme valitettavasti täysin järkiperusteilla.

Asunto oli 2 vuotta aiemmin valmistunut kolmio. Järjellä ajatellen asunto oli todella hyvä kaikin puolin.

Olin luvannut välittäjälle, että jätämme asunnosta tarjouksen, mutta vaisto sanoi, ettei sitä kannattaisi jättää. Pidin silti lupaukseni, sillä kuuntelimme järjen ääntä. 

Jostain syystä asunto ei tuntunut kodilta, vaikka ihana olikin. Siksi tarjosimme reilusti alle sen, mitä olimme alustavasti välittäjän kanssa sopineet. Välittäjä oli kertonut, että myyjän viimeinen hinta on tietty, ja vähintään se pitäisi tarjota.

Valitettavasti myyjä hyväksyi alhaisen tarjouksemme. Alle puolen vuoden asumisen jälkeen aloimme koko perhe oireilla yskällä, nuhalla ja silmäoireilla.  Alakerran asunnossa oli rakennusvirheestä johtuva kosteusvaurio ja sieltä pääsi putkistoja pitkin meille homeitiöitä. Lapsille puhkesi monia allergioita.

Rakennus oli niin uusi, etteivät asukkaat joutuneet taloudelliseen vastuuseen korjauksista.

Ei se aina järkikään riitä ostopäätöksen teossa, vaan kannattaa kuulostella, mitä ne tunteet/vaistot sanovat. Vieläkin harmittaa, etten kuunnellut vaistojani, sillä tuon homeasunnon vuoksi lapseni ovat joutuneet kärsimään allergioista.