Tiesittekö heti, että ko. talo/huoneisto on teille oikea?

Ei ole. Tämä oli "paras kompromissi" kun vuoden olin asuntoja jo katsonut. Tässäkin olin käynyt jo 6 kk aikaisemmin. Päätös syntyi kun vuokrataloon muutti uusia asukkaita. Se autopaikkojen "varastelu" myyntiautoille ja jatkuva pyykkituvan varattuna oleminen nopeutti päätöstä. Muuten oisin vielä hetken etsinyt parempaa.

En muutenkaan kiinny liikaa asuntoon, jos vaikka työttömyys tai muu kriisi tulee, niin pitää olla valmis suhteuttaan menot tuloihin.

Tiesin

Tästä nykyisestä asunnosta tuli se tunne. Muistakin asunnoista tehtiin tarjouksia, kun alkoi olla kiire löytää kotia, mutta onneksi ne kaupat eivät toteutuneet. Minua ei tämä asunto kiinnostanut ilmoituksen perusteella, mutta mies taivutteli mukaan näyttöön, ja heti oli tunne, että tänne mä haluan!

Meillä on tullut parissa talossa sisällä tunne, että yes, tämä on meidän talo. Sitten olemme menneet katsomaan pihaa. Toisella pihalla naapurin koira räksytti häkissä ja toisen talon pihalla ei ollut mitään aitaa, muutamia koivuja vain ja vilkas tie vieressä. Kummasti vain häipyi se tunne, että tämä on meidän talo.

Budjetti oli tietysti lähtökohta.

Sen jälkeen mielestäni tarpeet: tilat, mitä juuri sinä/sinun perheesi tarvitsee

Ja tietysti sijainti. Aina sanotaan, että tärkeintä on sijainti, sijainti, sijanti

Lapsiperheelle paras sijainti on erilainen kuin vaikka kahden aikuisen perheelle. Samoin tuo tilojen tarve.

Tässä kiinteistössä, jonka me ostimme joitakin vuosia sitten ihastuimme:

- on maata ja metsää: 1ha

- on harrastustilaa: lämmin halli 60m2

- on tilaa talossa (2 hengelle): 160m2, eikä ole remonttihuolia vähään aikaan, kun hiljan uusittu

- sopiva matka (autolla) kauppaan, töihin, lähimmälle motarille

Ei. Minulla oli raskauspahoinvointia ja ulkona maahanpudonneet omenat haisivat kauhealle, ällötti ja oksetti. Mutta pihalla oli myös iso mänty, joka tuntui sympaattiselta, ja vintillä ei liikkunut pahoja henkiä, joten ostettiin tämä ja nyt asuttu täällä parikymmentä vuotta. Ihana koti!

(Vintillä kuitenkin on kummitellut jälkeenpäin, sivumennen sanoen)

Ei tiedä, ei milloinkaan. Arpapeliä se on aina.

Tiesin. 

Asunto oli valoisa ja vaistosin että kamalien pintojen uusimisella tästä saa ihanan asunnon. Olin oikeassa :)

No me lähdettiin siitä, että ensin kartoitettiin, mikä on meille tärkeintä: neliömäärä, sijainti, talon kunto ja kunnostushistoria, huoneiston kunto, mitä pohjassa pitää olla ja mitä ei ehdottomasti saa olla jne. Sitten mietittiin juttuja, jotka olisi kivoja, mutta joista voisi kuitenkin joustaa: esim. sauna, vaatehuone, toinen wc, piha vai parveke jne. Kun löytyi kohde, joka kohtasi järkikriteerit, toki myös fiilisteltiin asuntoa: piti tuntua hyvältä muuttaa asuntoon. Mutta missään nimessä ei etsitty jotain mystistä "sitä oikeaa kotia". Eikö tuo ole ihan klassinen virhe, että hurahtaa tekemään elämänsä suurinta taloudellista päätöstä pelkän tunteen perusteella? Sitten voivotellaan homeasioita ja taloudellisia menetyksiä. Voi voi...

Olin iltalenkeillä katsellut yhtä pienkerrostaloa, että tuossa olisi varmaan kiva asua. Sitten mies kertoi, että yksi hänen tuttunsa oli kertonut asuntonsa olevan myynnissä. Asuimme silloin melko levottomassa kaupungin vuokrakerrostalossa ja olimme puhuneet, että voitaisiin jossain vaiheessa katsella omaa. Yllätys olikin melkoinen, kun se myytävä asunto oli just siinä talossa, mihin olin ihastunut ja just sen asunnon keittiön ikkunaa olin monta kertaa katsellut. Haettiin lainaa ja saatiin se, joten asunnon ostaminen meni kivuttomasti. Tykkään asunnosta edelleen vaikka ei tämä täydellinen ole.

Lähtökohtana on tietenkin faktat; sijainti, pohjapiirros, taloyhtiön tai kiinteistön paperit. Ja se hinta tottakai. Se myös vaikuttaa onko mieleiset materiaalit kun esim keittiö ja kylpyhuone on kalliita remontoida.

Olimme katsoneet asuntoja pitkään ja käyneet näytöissä.

Nykyinen koti tuntui heti oikealta jo netti-ilmoituksen perusteella. Menin sanomaan miehelle että löysin tällaisen netistä. Mies sanoi huomanneensa saman, ja ettö soittaa heti aamulla välittäjälle.

Ostopäätös oli selvä heti kun astuimme ensimmäisen kerran ovesta sisään.

Asunto on ihana, kivat näkymät ikkunoista on iso bonus. Ollaan asuttu jo useampi vuosi. Kiitollisia ollaan.

Kyllä.

Oltiin etsitty taloa jo 9kk, tämä oli viimeinen jota päätettiin käydä katsomassa (ajateltiin siirtyä vuokramarkkinoille jos ei olisi tärpännyt, koska ei enää jaksettu jokaviikonloppuista esittelyruljanssia).

Talo ei edes paperilla vastannut toiveitamme, kunta oli väärä, maata liian vähän, hinta liian korkea, huoneitakaan ei ollut tarpeeksi. Ja oli vielä pinkki...

Ehdittiin hädintuskin astua sisään, kun katsottiin miehen kanssa toisiamme ja sanottiin, että tässä se on (ei tietysti olisi välittäjän edessä pitänyt, mutta eipä se loppupeleissä vaikuttanut hintaneuvotteluihin, koska meillä synkkasi myyjien kanssa todella hyvin).

Nyt ollaan asuttu tässä jo 12 vuotta, ja ollaan vieläkin todella tyytyväisiä. Kunta onkin ihan ok, ja pääsemme käyttämään myös toisen lähikunnan palveluita. Maata saimme ostettua pilkkahinnalla 4 kertaa enemmän, koska viereisen tyhjän tontin omisti myyjän sukulainen. Maksoimme lopulta talosta ja extratontista 30000 euroa pyyntihintaa vähemmän. Huonelukukin toimi lopulta perheellemme loistavasti. Ja talo on edelleen pinkki.

Sisustuksella on niin paljon merkitystä, että jos nyt ei satu ihan samanlainen maku olemaan, niin se kodin tunne ei välttämättä tule. Joillekin se tulee vasta sitten kun on omat tavarat siellä. Jos kämppä on paperilla hyvä ja muutenkin järkevä ostos, mutta ei tule sitä fiilistä, niin pitää kulkea siellä ja yrittää kuvitella oma elämä sinne.

Ja jotkut ihmiset on sellaisia, että eivät tunne mitään "kodiksi". Tiedän yhden, joka muutti asuntoon, mutta ei koskaan jaksanut esim. sisustaa tai muutenkaan tehdä siitä kotia. Yksi huone oli pelkkänä romuvarastona. Huonekalut kaikki "väliaikaisia." Valitti että ei ole kodikas. Kun sitten muutti taas eteenpäin, alkoi haikailla sitä edellistä kämppää.

Minulla on aikuisiällä ollut kolme kotia, kaksi ostettua ja yksi rakennettu. Molemmat rivarikodit tuntuivat heti omilta. Tämä viimeisin eritoten, haaveilin pitkään tässä asumisesta, tulin katsomaan tätä ja jo tuulikaapissa tuntui, että olen tullut kotiin. Voitin tarjouskampanjoilla ja sain entisen myytyä kolmen viikon sisään. Itserakennettu tuntui tietysti omalta heti, luovuin siit, kun väki väheni.

Löysimme uuden (isomman) kodin samasta taloyhtiöstä.Yhtenä sunnuntaina satuimme tulemaan kotiin juuri siihen aikaan, kun parissa asunnossa oli näyttö. Valitsimme sen, jossa ei tarvinnut heti tehdä remonttia. Teimme tarjouksen ja entinen saatiin myytyä.

Olimme käyneet katsomassa asuntoja muualtakin. Minä en halunnut lähteä toisaalle, koska viihdyin tässä rivitaloyhtiössä. Ja nyt meillä on aivan ihanat seinänaapurit.

Mulla ainakin pitää paikkansa se, että koti on siellä missä sydämeni on. Näiden yli 10 vuoden aikana osasta naapureita on tullut läheisiä ystäviäni. Lasten parhaat kaverit löytyvät naapuriovien takaa.

Ainakin tiesin heti, että katsomamme asunto ei ollut se oikea. Muuten menetteli, 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö kaksi parveketta. Ylin 6. kerros. Päätyhuoneisto. Mutta jokin, en tiedä mikä, teki vastenmielisen vaikutelman olohuoneessa. Suorastaan työnsi pois! Asunto oli siis kalustamaton ettei siitäkään johtunut huono vaikutelma. Se oli jotain kummallista.

Kyllä tiesimme. Ilman sitä kotiintulemisen tunnetta emme ole ostaneet yhtäkään asuntoa. Tietysti kaikkien muiden edellutystenkin täytyy täyttyä.

*edellytysten

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiesimme. Ilman sitä kotiintulemisen tunnetta emme ole ostaneet yhtäkään asuntoa. Tietysti kaikkien muiden edellutystenkin täytyy täyttyä.

"Se oikea" on, se jossa on ne neliöt ja asiat, jota asunnolta hakee ja joka mahtuu omaan budjettiin. Varmin konsti ostaa itselleen liian kallista on valita kämppä jonkun "tunteen" mukaan.  

Mahtavia vastauksia, kiitos! :) 

Tuo onkin hyvä sanonta: Kotiin tulemisen tunne.  Sitä se juuri on.

Olen tuntenut sen saman tunteen, kun nuorempana ostimme 2 kotia.

Nyt järki on haittaamassa päätöksentekoa. Tulee liikaa analysoitua eikä uskalla ottaa riskejä esim. sijainnin tai remonttien suhteen. Löytyy joku ihana talo hyvällä paikalla, mutta jossa pitäisi rempata wc, kh, keittiö, khh ja vaihtaa ikkunat ja katto - huh huh, ihan liikaa.

Eräässä talossa on lähes kaikkialla muovipäällysteiset lattiat. Talo on vm. 1993, joten siinä pitäisi teettää lain mukaan asbestikartoitus, ja jos sitä löytyisi,  pitäisi teettää lattioiden purku asbestityönä - hurjan kallista. Tosi harvoin enää noin uusissa taloissa/huoneistoissa asbestia kuitenkaan on.

Kotia ei tietenkään kannata pelkän tunteen perusteella ostaa, vaan pitää olla tarkkana vähän joka asiassa, mutta jos se tunne kokonaan puuttuu, niin ainakin minun on vaikea tehdä ostopäätöstä.