Ikävöin niitä aikoja lapsuudesta, jolloin pelkkä Aku Ankka-lehden tuleminen postilaatikkoon kerran viikossa oli riemastuttava kokemus

Mä lopetin akkarin tilaamisen muutama vuosi sitten. Lehden taso laski kuin lehmän häntä.

Niin. Kunnon kilpailut oli kyllä, että kuka lehden ekana käsiinsä saa koulun jälkeen. Mutta sitten kun jonain vuonna keskiviikko oli se pisin koulupäivä ja pikkuveli pääsi kotiin ennen minua lukeman sen. Se jos joku harmitti.

Kyllä, keskiviikko oli juhlapäivä! Postilaatikossa odotti Aku Ankka, kun menin koulusta kotiin. Sitten välipalaa syömään ja sitä lukemaan!

Olin 18-vuotias, kun äitini sanoi minulle, että jos aiot vielä Aku Ankkaa lukea, niin saat tilata sen omilla rahoillasi. En enää tilannut, mutta ostin silloin tällöin Akun taskukirjoja. Juu, osti äitikin mulle niitä joskus.

Minä kaipaan postimyyntikuvastoja; Kesä- ja talvikataloogit olivat paksuja ja täynnä tavaraa. Jouluksi tuli aina joulun omat kuvastot. Oli muotia (anttilan punaista loimusamettia :D) ja leluja.

Nettikaupat ovat ihania, mutta kyllä niissä kuvastoissakin oli viehätyksensä.

Voi niitä aikoja. Iltapäivällä koulun jälkeen, Akkaripäivänä, siskon kanssa juostiin kilpaa kotiin. Kumpi ehtii ensin sai tietenkin lukea lehden ensin. Kesällä mökillä odotettiin viikonloppua ja sitä, että iskä toi lehden kaupungista. 

Ihania, huolettomia, nostalgisia aikoja. Välillä olen melkein tilannut Akkarin itselleni näin aikuisena mutten vielä toistaiseksi ole saanut aikaiseksi. Jospa kokeilis?

Vierailija kirjoitti:

Se oli niitä aikoja kun ei oltu eussa. Oli vielä oma identiteetti. Markalla sai paljon karkkia.

EU:n vika ettei tule Aku Ankkaa!!!11!!

(Suomi oli muuten lähes konkassa 90-luvulla)

Nykyään Aku Ankassa on myös sähköinen arkisto, missä voi selata vanhoja lehtiä 😊

Ylipäätään elämässä oli enemmän merkityksellisiä nautintoja juuri siksi, kun niitä oli vähemmän. Pienistäkin asioista osattiin iloita, Nyt ei riitä tuntitolkulla videopelejä päivittäin, ei hoplopit eikä kaikenmaailman härpäkkeet, joita himoitaan just siihen asti kunnes ne saadaan, sitten keksitään uusi tavoiteltava asia. Ennen keksittiin leikit ja tekemiset enimmäkseen itse. Maailma muuttuu, eikä kaikessa suhteessa parempaan.

muistaako kukaan kun limsa pullon korkissa luki onko voittoa vai ei? ei mitään höpöhöpö netti osoite koodeja. sitten myös muropaketeissa oli jokin lelu!

Kyllä! Meilläkin sisarusparven kanssa sama juttu, kiireesti koulusta kotiin, ja kuka saa lukea Aku Ankan ensin!

Vanhemmalla iällä luin siskoni lapsille Akuja, huvitti jutut aikuisenakin. Nyt siskoni lapset ovat jo täysi-ikäisiä.

Olen myös joskus miettinyt, pitäisikö lehti tilata uudelleen ihan nostalgian vuoksi.

Muistan myös Antilan kuvastot. Opin lapsena peräti kirjoittamaan kuvastosta sanan ”Uutuus”, joka luki uutuustuotteista kohdalla. 😂 Ne joulukuvastot olivat lapsena ihania, monta sivua pelkkiä nukkekodinkalusteita!

Samoin.

Koulun jälkeen oli kiva lukea Akua keittiönpöydän ääressä samalla kun söi.

 

Suosikki ja Aku Ankka oli elämän kohokohtia. Jälkimmäinen piti lukea aina mahdollisimman nopeasti ennen kuin päätyi huussilehdeksi :D

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään elämässä oli enemmän merkityksellisiä nautintoja juuri siksi, kun niitä oli vähemmän. Pienistäkin asioista osattiin iloita, Nyt ei riitä tuntitolkulla videopelejä päivittäin, ei hoplopit eikä kaikenmaailman härpäkkeet, joita himoitaan just siihen asti kunnes ne saadaan, sitten keksitään uusi tavoiteltava asia. Ennen keksittiin leikit ja tekemiset enimmäkseen itse. Maailma muuttuu, eikä kaikessa suhteessa parempaan.

Tämäpä se onkin. Liikaa nopeita, helppoja ja vahvoja ärsykkeitä on koko ajan saatavilla, joten hitaammat ja pienemmät ilot eivät tunnu enää missään. Loputonta nautinnon jahtaamista.

80-luvulla koulupoikana tuli Aku Ankka ja olihan se aina kiva lukea kotiin tultua.

Näin aikuisena sitä kasarin lapsuutta muistellessa ihmettelen monesti, miten sitä aikaa ja energiaa oli monenlaiseen tekemiseen, läksyt, telkkarin katselu, tietokonepelit, ulkoilu, Akujen lukeminen, piirtely, jne.

Nyt aikuisena ei tunnu kerkeävän tai jaksavan kovinkaan montaa asiaa päivässä :/