Poikani ei pääse yli ex tyttöystävästään
Poikani oli muuttanut yhteen tämän tytön kanssa ja yhteiseloa oli takana yli vuosi. Tyttö kuitenkin jätti poikani, ja tämän jälkeen pojan alamäki on alkanut. Muutti takaisin kotiin eron jälkeen, ja ryyppää kaiken ajan jos ei ole töissä. Viime viikoloppuna poikani joutui sairaalan koska oli vetänyt ekstaasiksi luulemiaan pillereitä. Ei ole ennen tätä käyttänyt huumeita tai sekoillut alkoholin kanssa. Mitä pitäisi tehdä, pojan käytös vaikuttaa koko perheeseen?
Kommentit (51)
Tapasin joskus aikanaan alokaspojan, jonka tyttöystävä oli jättänyt.
Poika kertoi minulle asiasta ja näytti jopa tyttöystävän kuvan.
En oikein osannut auttaa, mutta kuuntelin.
Poika uhkasi ampuvansa itsensä armeijan aseellaan. Sanoin, ettei kannata.
En kuullut kuolintapauksesta kasarmista. Ehkä järki oli voittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pojan tilanne kyllä kuulostaa sen verran huolestuttavalta että nyt ei pitäisi ajatella töitä tai opiskeluita vaan tuen avulla nostaa hänet takaisin elämään että jaksaa elää. edellä on hyviä neuvoja. empatiaa ja ymmärrystä ei voi korostaa tarpeeksi. auttaisikohan jos äitikin kertoisi jostain omasta menetyksestään ja miten siitä aikaa myöten pääsee eteenpäin
Voimia paljon teille!!!
Ei auta, päinvastoin. Nämä vanhempien "tiedän miltä sinusta tuntuu, koska itsekin.."-saarnat ovat rasittavia
jos olet poika/mies, kerro hyvä ihminen mikä auttaa ap:n tilanteessa? kerro miten on hyvä lohduttaa kun sattuu?
Vanhempien osalta rauhaan jättäminen. Apu tulee kavereilta ja siitä, että pyytävät baariin, salille, futista katsomaan yms. Toivottavasti ap:n pojalla on fiksuja kavereita.
Joka pojalla ei välttämättä ole sellaisia kavereita, joiden kanssa puhua tuollaisista asioista, jos on jotain pillereitäkin vedellyt.
Vanhempikin voi kuunnella ja myös muistuttaa, että sydän särkyy varsin monilta jossain vaiheessa - ja että asiasta kerrotaan siksi myös tuhansin lauluin ja elokuvinkin...
Mutta tosiaan kavereiden seura ja ihan toisenlaisiin asioihin keskittyminenkin on hyvästä - vie muihin ajatuksiin...
Aloittajan perhekin voisi puuhailla jotain kivaa yhdessä ja esim. yllättää pojan jollain mukavalla tavalla.[/
Onneksi nykyisin pojilla on naispuolisia kavereita. Siis ihan vain kavereita. Toivottavasti näistä on jeesiä vastaavissa tilanteissa.
Nuortenparien eroissa nainen on jättäjänä varmaan 95% tapauksissa. Ei vaan kannata miehen ruveta ihmissuhteeseen nykyään.
Mun pojalla oli virtuaalityttöystävä Habbo hotelleissa kun poika oli pieni. Tuo tyttö jätti pojan virtuaalisesti.
Sekin oli pojalle kova paikka. Edes ruoka ei maistunut.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joskus aikanaan alokaspojan, jonka tyttöystävä oli jättänyt.
Poika kertoi minulle asiasta ja näytti jopa tyttöystävän kuvan.En oikein osannut auttaa, mutta kuuntelin.
Poika uhkasi ampuvansa itsensä armeijan aseellaan. Sanoin, ettei kannata.
En kuullut kuolintapauksesta kasarmista. Ehkä järki oli voittanut.
Jatkan vielä. Mulle oli helpotus, ettei uutista kuolemasta tullut.
Olin silloin aikanaan niin nuori, etten edes ymmärtänyt ottaa yhteyttä kasarmiin ja kertoa tilanteesta. Tuo tapaus on kuitenkin edelleen tarkasti mielessä, vaikka aikaa on kulunut n. 20 vuotta.
Voi olla, että tuo mies on jopa joku nykyinen tuttuni, jota en vaan tunnista.
Opetetaan pojille me, että jätetyksi tulemiseen ei kuole, suru kestää aikansa ja menee pois sure alla. Ja ettei kenenkään toisen varaan voi onneaan perustaa. Ja ettei viina ratkaise asioita, pahentaa vaan. Että otetaan viinaa iloon, mutta surun kohdatessa on parempi pysyä siitä erossa ja käsitellä asiat muilla keinoin. Muistutetaan lapsiamme, että harvoin ensirakkaudet on niitä ikuisia, ja että niiden kipeys muuttuu jonain päivänä kauniiksi muistoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Opetetaan pojille me, että jätetyksi tulemiseen ei kuole, suru kestää aikansa ja menee pois sure alla. Ja ettei kenenkään toisen varaan voi onneaan perustaa. Ja ettei viina ratkaise asioita, pahentaa vaan. Että otetaan viinaa iloon, mutta surun kohdatessa on parempi pysyä siitä erossa ja käsitellä asiat muilla keinoin. Muistutetaan lapsiamme, että harvoin ensirakkaudet on niitä ikuisia, ja että niiden kipeys muuttuu jonain päivänä kauniiksi muistoiksi.
Sen lisäksi opettakaa pojille, että nuoruuden rakkauden kanssa käy näin väistämättä. Nainen tajuaa 18v jälkeen, että jumalauta mähän olen joku seksinpapitar ja kysyntää on enemmän kuin jaksaa vastaanottaa. Muistuttakaa myös ,että sitten sinulla poikaseni on nyt 10v pakkoselibaatti edessäsi koska betana et kelpaa hauskapitovaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Opetetaan pojille me, että jätetyksi tulemiseen ei kuole, suru kestää aikansa ja menee pois sure alla. Ja ettei kenenkään toisen varaan voi onneaan perustaa. Ja ettei viina ratkaise asioita, pahentaa vaan. Että otetaan viinaa iloon, mutta surun kohdatessa on parempi pysyä siitä erossa ja käsitellä asiat muilla keinoin. Muistutetaan lapsiamme, että harvoin ensirakkaudet on niitä ikuisia, ja että niiden kipeys muuttuu jonain päivänä kauniiksi muistoiksi.
Helppo sanoa naisena kun on käytännössä aina se jättäjä.
Näin Ulina olen vähän vahingoniloinen, että naiset edes äidin roolissa saa tuntea sen nykymiehen tuskan. Naiset eroaa, seksihurjastelee ja porskuttaa ja oma kultapoika voi vain vedellä käteen odottaen omaa vuoroaan. Hahaaa
Miehissä ja naisissa ei ole mitään muuta eroa kuin sukupuolielimet. Kaikilla on ilot, surut ja tunteet.
Terveisin useamman miehen esimies, kuka on nainen
Beta-pojallasi on nyt edessä noin 10v kuivakausi. Kun ei kelpaa naisille niin ei kelpaa..saa nähdä liittyykö meihin uleihin.